Heippa! Oon tosiaan lukiolainen tyttö, jolla on nyt ollut hieman vaikeeta. Syytä en oikein tiiä. Oon jo useamman vuoden tapellu oman pään kanssa, eikä ennen oo näin pahaan kuntoon päässyt. Pahin oireilu alkoi jossain joulun jälkeen, nyt kun aattelen tarkemmin nii en oo ees varma millon. Pelkästään tän vuoden puolella oon saanut useamman paniikkikohtauksen, myös syöminen oireilee. Pahasti. Siis tajuan kyllä, että syön ihan liian vähän, ja yrheilen liikaa siihen nähen. En vaan osaa enää syödä normaalisti, eikä kroppakaan enää kestä sitä. Kun syön normaalikokoisen annoksen ruokaa, mulle tulee hirvee tarve oksentaa ja ihan fyysisesti paha olo. Nälkä on koko ajan, mutta en vaan saa syötyä. Saatan tuijottaa lautasta 20min jonka jälkeen itken ja totean, että nyt se on jo kylmää, enkä syö. Urheilu on ainut henkireikä jota saan itsestäni, mutta se ei taas auta painonlaskuun😅
Vielä toistaseks oon normaalipainon keskivaiheilla (bmi 20), mutta nyt kuukauden sisään kiloja on lähtenyt. Kylkiluutkin erottuu ihan selvästi. Harrastan tosiaan lenkkeilyä, sekä ratsastusta. Etenkin ratsastuksessa kiloista ollaan usein tarkkoja, mikä on toki hyvä, jotta hevoset pysyvät terveinä. Mutta kun ratsastan pienillä islanninhevosilla oon aika painorajan yläreunoilla, jos ajattelee jatkuvaa käyttöä.
En oikeastaan tiedä mitä mun pitäis tehdä, kelle pitäis kertoa, haluanko kertoa kenellekkään? Kaikki vaan kehuu, kun vatsalihakset näkyy, eikä oo ylimäärästä missään. Parhaalle kaverille oon asiasta kertonu ja hän parhaansa mukaan tukee, mutten tahdo liikaa hänelle tätä vuodattaa. Pelkään että aiheutan rakkaalle ystävällenikin ongelmia omilla ongelmillani.
Mistä voin lähteä hakemaan apua? Onko mun ees mahdollista saada apua vielä, kun tilanne ei oo vakava?
Vielä toistaseks oon normaalipainon keskivaiheilla (bmi 20), mutta nyt kuukauden sisään kiloja on lähtenyt. Kylkiluutkin erottuu ihan selvästi. Harrastan tosiaan lenkkeilyä, sekä ratsastusta. Etenkin ratsastuksessa kiloista ollaan usein tarkkoja, mikä on toki hyvä, jotta hevoset pysyvät terveinä. Mutta kun ratsastan pienillä islanninhevosilla oon aika painorajan yläreunoilla, jos ajattelee jatkuvaa käyttöä.
En oikeastaan tiedä mitä mun pitäis tehdä, kelle pitäis kertoa, haluanko kertoa kenellekkään? Kaikki vaan kehuu, kun vatsalihakset näkyy, eikä oo ylimäärästä missään. Parhaalle kaverille oon asiasta kertonu ja hän parhaansa mukaan tukee, mutten tahdo liikaa hänelle tätä vuodattaa. Pelkään että aiheutan rakkaalle ystävällenikin ongelmia omilla ongelmillani.
Mistä voin lähteä hakemaan apua? Onko mun ees mahdollista saada apua vielä, kun tilanne ei oo vakava?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tottakai voi hakee apuu.. Jos on huoltajaa tai terkkaria tai jotain kuuntelemaan niin kyllä sitä apua saa