Olin Haikaranpesässä synnytystapakeskustelussa viime viikolla. Se oli mielestäni tosi hyvä juttu, mutta - kuten sanoin kätilöllekin - mistä ihmeestä minä voin tietää mitä kivun lievitystä haluan, etenkin kun kyseessä on ensimmäinen. Tietysti keskustelu on suuntaa antava ja sitten edetään tilanteen mukaan ja he haluavat vain tietää etukäteen ajatuksistani ja toiveistani. Vähän jäi kuitenkin sellainen olo, että kätilö oli sitä mieltä, että ensin voisin kokeilla kivunlievitys menetelmiä ja viimeiseksi vasta epiduraalia. Itse tosin kysyin, että voiko epiduraali vaikuttaa siten,ettei jaksa ponnistaa enää kunnolla..Ja yhdessä kirjasimme ylös, että ensin kokeillaan muita menetelmiä, viimeiseksi vasta epiduraalia. Mutta nyt jäin miettimään, että kannattaisiko sittenkin ottaa vaan heti epiduraali. En aiemmin ole kamalasti miettinyt kivunlievitys asioita synnytyksessä, mutta nyt alkoi hieman ahdistamaan,,vaikka tiedän, että hlökunta on ammattitaitoista väkeä jne, mutta nyt ahdistaa, että jos menen esim. täysin paniikkiin synnytyksessä. Toki synnytystä ei varmastikaan kannata miettiä liian tarkkaan eikä voi suunnitella, etenkään kun en tosiaankaan tiedä mitä odottaa. Mutta tällaisia ajatuksia pyörii nyt päässä...sekavia ajtuksia...Ja toinen juttu - pitääkö kotona tosiaankin odottaa, että supistuksia tulee 5 minuutin välein 2 tunnin ajan, ennenkuin sairaalaan kannattaa (saa) lähteä ? PLIIS - kertokaa kokemuksistanne jo synnyttäneet!! Hyvää odotusaikaa kaikille!
Synnytyksen kivunlievityksestä
RV 35
7719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä oon sitä mieltä, ettei kannata tehdä mitään etukäteissuunnittelua kivunlievityksistä. Ei varsinkaan ennen ensimmäistä synnytystä. Synnytys ei koskaan etene kuitenkaan niin kuin sen on suunnitellut. Synnytyskipu on niin erilaista kuin kaikki aikaisemmin koettu kipu, ettei sitä voi tietää, miten sen kestää tai miten siihen reagoi etukäteen.
Niissä etukäteissuunnitelmissa (varsinkin ylös kirjatuissa) on se huono puoli, että sitten kun tunnet haluavasi sitä epiduraalia, saattaa kätilö sanoakin, että toivoit ensin saavasi kokeilla jotain muuta... Nyt et ehkä lainkaan toivo sitä.
Mielestäni sairaalaan kannattaa lähteä sitten kun tuntuu siltä, että kotona on liian hankala olla. Ei niitä supistuksien välejä kannata liian tarkkaan alkaa edes laskemaan. Joillakin vauva syntyy jo alle kahdessa tunnissa (kuten mulla viimeks) ja toisilla taas kestää vaikka kuinka. Kun sairaalaan menee sitten kun sattuu niin paljon, että tarvitsee kipuihin apua, niin ehtii ajoissa ja saa kivunlievitystä silloin kun sitä tarvitsee.
aikaan en kerennyt saada minkäälaista puudutetta kun menin niin viimetipassa sairaalaan(koska supistukset olivat säännölliset, mutta ei kivuliaat). Toisessa synnytyksessä minulla meni lapsivesi, joten lähdin odottelemaan sairaalaan synnytysen etenemistä, silloin otin kohdunkaulan puudutteen(2kertaa)...Mielestäni se oli hyvä, se vei kivulta terän mutta tunsin kuitenkin kun supistus tuli ja ponnistus vaiheessa olin täydessä terässä tosi toimiin.
itsellänikin jo rv 36 toista lasta odottaessani.sain esikoiseni seuraavana päivänä lasketusta ajasta, supistukset alkoi n.7 aamulla ja tiheni 5 minuuttiin pikkuhiljaa 12 lähdettiin sairaalaan ja tyttö syntyi 18:35 ihan normaalisti.
mä en sen kummemmin edes suunnitellut tai etukäteen sopinut mistään kivunlievityksestä, se meni ihan omalla painollaan vaan.aluksi sairaalassa kehotettiin vaan käveleskelemään minkä jaksaa ja noin kolmen aikaan supistukset koveni ja menin ammeeseen tunniksi, lämmin vesi kyllä auttoi jonkin aikaa.taisi mennä seuraavat pari tuntia vaan maatessa ja "kärvistellessä", kipuun alkoi siinä vaiheessa jo vain turtua.en muista tarkkaan milloin epiduraali laitettiin (ehkä vajaa tuntia aikaisemmin)mutta se helpotti kyllä suunnattomasti ja pystyi olemaan melko rento,sitten vaan alkoi ponnistuttamaan pikkuhiljaa niin ettei voinut enää olla ponnistamatta ja 10 minuutin ponnistuksen jälkeen terve tyttö oli maailmassa.ei jäänyt repeämiä tai muuta, eikä juurikaan edes sattunut oli vain kova ponnistuksen tarve.jotkut ehkä pelkäävät selkään piikittämistä epiduraalia laitettaessa mutta minä en edes huomannut että se laitettiin.eli ilman sen kummempia suunnitelmia onnistui, toki he siellä kysyvät mitä sinä haluat mutta mikäli menee ok kannattaa ottaa ainakin se kylpy aluksi ja miettiä sitten mitä seuraavaksi.tässä oli tää mun tarinani ja toivottavasti valotti vähän.onnea loppuodotukselle!itsellänikin LA 20.05.05.voit kirjoitellakkin jos haluat [email protected]
pyydä heti vaan epiduraalia. sitä joutuu kuitenkin aina odottamaan vähän aikaa tai sit kauan aikaa anestesialääkäristä ja synnyttäjien määrästä riippuen. Mulla on kolme lasta ja vaan ensimmäisellä kerralla olen kerennyt saada epiduraalin ja sillonki jäi viime tippaan, syystä että talossa (kätilopistolla)ei sillä hetkellä ollu ku yksi anestesialääkäri paikalla ja synnyttäjiä useita. epiduraali rentouttaa ja lievitää kipua tosi hyvin.jos kyseessä on pitkä kestoinen synnytys on hyvä että epiduraali auttaa "levähtämään" ja rentoutumaan, että jaksaa sen loppurutistuksen.
Se vie tunnon liian hyvin, eli vaikeuttaa ponnistamista. Siitä seuras eppari, mitä toisella kertaa ei tarvittu, eikä siis ompeleitakaan, kun ei tullu repeämiä. Uskon sen johtuvan siitä, että tunsin itse koska on oikea aika ponnistaa.
Niin ton epiduraalin kans on tosiaan niin että riippuu vähän että missä vaiheessa synnytys on ku menee synnärille. Kättärillä ei anneta (tai ei ainakaan annettu v.02) epiduraalia ku kohdunsuu oli auki muistaakseni 4-5cm. Eka synnytyksessä mulla kävi silleen, että synnytys käynnistettiin (yliaikanen) ja pyysin epiduraalin ku kivut oli niin kovat etten ilman selvinny. Epiduraalin vaikutus lakkasi kuitenkin vähän ennen ku alkoi ponnistuvaihe ja sittenhän sitä ei tietty laitettu lisää enää siinä vaiheessa.Eli ponnistelin ilman mitään kivunlievitystä. Mutta täytyy sanoo että jos en olis saanu epiduraalia siinä avautumisvaiheessa ku kivut oli kovimmillaan olisin ihan varmasti luovuttanu eli sektioon.Jos on pitkä synnytys kuten usein eka synnytys on niin paremmin jää voimia ponnistusvaiheeseen jos pyytää jotain kipua lievittävää. Ihmiset on erilaisia, kipukynnys on erilainen toisille vaikuttaa toinen ja toisille toinen. Itse olisin halunnut kokeilla vesiallasta, mutta vielä ei ole ollut tilaisuutta (kolme synnytystä).Mitä tulee tohon välilihan leikkaukseen, niin lähes kaikilla se leikataan eka synnytyksessä, toisessa sitä ei usein tarvikkaan laikata ku paikat on vähän löystyneet etenkin jos synnytysten välillä ei ole pitkää taukoa. Paikat repee jos repee ja mä luulen että sillä on aika paljon merkitystä millä voimalla ponnistaa ja etenkin kuinka iso vauva on. Se on totuus että repeämästä paranee helpommin ku välilihan leikkauksesta.
Ekan ipanan ponnistusvaiheessa olin vielä puuduksissa ja syntyi 7 min. Vauva oli 3,610 kg ei leikattu välilhaa mut vähän repes.
Toisen kohdalla ei puudutus enää vaikuttanut ja ponnistin 2 min. Ipanalla mittaa 4,5 kg ja repesin taas vähän.
Näin jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut et toi toinenkin ponnistus olis ollut puudutuksessa.
Kyllä ainakin olen saanut epiduraalin kun olin auki 4-5 cm molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla vaikutti melkein 6 tuntii (lisättiin välillä) ja toisella vajaan tunnin.
Ja neuvoksi et pyydä tosiaan ajoissa.