Mustimmista mustimpaakin
pimeämpi yö.
Valo leikkii seinilläni
mutten näe.
Olen täynnä jotain repivää
tai oikeastaan täyttävää.
Se tappaa ja syö sisältäpäin
hajottaen vahvimmankin.
En voi hengittää.
---------------------------------------
Jokainen lupaus
hetkessä tyhjäksi.
Kaikki ne sanat
merkityksettömiksi.
Olet niin kuin
meitä ei olisi
koskaan ollutkaan.
Tahdoin vain kaiken.
Ahdistus muuttuu
hetkessä tuskaksi,
kaikki se kaunis
tekemättömäksi.
Olet niin kuin
sinua ei olisi
pyydetty palaamaan.
Tahdon vain onnen.
---------------------------------------
Helvetillinen kylmyys sisällä,
kyynelten loputon virta,
suru päätti tulla jäädäkseen.
Kaipaus näkyy jokaisessa eleessä,
kuuluu joka ikisessä sanassa.
Jokainen aistini tuntee tuskaa.
Vähitellen riudun janoon,
jota ei voi sammuttaa.
Annan pääni painua,
ei ole pakko jaksaa.
Pelkään iltaa, joka
tuo tullessaan yksinäisyyden.
Hiljaisuudessa kuulen
oman kuiskaukseni, joka
pyytää sinua palaamaan.
Tahdon tietää missä
ja mitä olimme,
missä asti olen nyt
ja minne menossa,
pystytkö sinä sitä kertomaan?
Kun kuolema kerran
kävi kylässä,
ajoin sen pois.
Nyt se on palannut
epätoivo seuranaan.
Takaovelle on
helpompi matka,
mutta se ei palkitse
niin kuin surun narut,
kun ne katkaistaan.
----------------------------------------
pimeämpi yö.
Valo leikkii seinilläni
mutten näe.
Olen täynnä jotain repivää
tai oikeastaan täyttävää.
Se tappaa ja syö sisältäpäin
hajottaen vahvimmankin.
En voi hengittää.
---------------------------------------
Jokainen lupaus
hetkessä tyhjäksi.
Kaikki ne sanat
merkityksettömiksi.
Olet niin kuin
meitä ei olisi
koskaan ollutkaan.
Tahdoin vain kaiken.
Ahdistus muuttuu
hetkessä tuskaksi,
kaikki se kaunis
tekemättömäksi.
Olet niin kuin
sinua ei olisi
pyydetty palaamaan.
Tahdon vain onnen.
---------------------------------------
Helvetillinen kylmyys sisällä,
kyynelten loputon virta,
suru päätti tulla jäädäkseen.
Kaipaus näkyy jokaisessa eleessä,
kuuluu joka ikisessä sanassa.
Jokainen aistini tuntee tuskaa.
Vähitellen riudun janoon,
jota ei voi sammuttaa.
Annan pääni painua,
ei ole pakko jaksaa.
Pelkään iltaa, joka
tuo tullessaan yksinäisyyden.
Hiljaisuudessa kuulen
oman kuiskaukseni, joka
pyytää sinua palaamaan.
Tahdon tietää missä
ja mitä olimme,
missä asti olen nyt
ja minne menossa,
pystytkö sinä sitä kertomaan?
Kun kuolema kerran
kävi kylässä,
ajoin sen pois.
Nyt se on palannut
epätoivo seuranaan.
Takaovelle on
helpompi matka,
mutta se ei palkitse
niin kuin surun narut,
kun ne katkaistaan.
----------------------------------------
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.