esikoinen 4,5kk ja olen raskaana.mietityttää oma jaksaminen jos toinen tulee heti tähän perään,mies auttaa ihan kivasti mut koskaanhan sitä ei tiiä.epäilen kestääkö suhdekaan ollaan vasta pari vuotta oltu.jos on ollut/on samanlainen tilanne kerro miten ratkaisit mihin päädyit ja kadutko nyt?kiitoksia jo etukäteen jos joku vaivautuu auttaan sisarta pulassa! =)
hyvät äidit!
kohtalotovereita
7613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattannu pittää jalat ristissä ja mulukku housuissa? Vastuullista vanhemmuutta toivotan sulle, koita järjestää rutiinit kuntoon, kaks pientä vaippapeppua ja yks sohvapottaatti, elämä ei tuu olemaan iisii.
pyytää kommentteja omasta tilanteestani vaan haen kohtalotovereita joten pistäs kuule kita kiinni =(
Harmi ettei vanhempasi noudattaneet tuota neuvoa...
Olen sellaisesta perheestä, mihin syntyi kolme tyttöä vuoden sisällä. Minä vanhin olin 2vk vajaa vuoden vanha, kun tuli kaksossisaret perheeseen. Ensimmäiset 3kk suku oli apuna ja lapsenlikkana. Siitä lähtien äitini oli kotona yksin ja hoiti meidät ipanat. Isä oli työn takia paljon poissa kotoa. Kysyin äidiltä joskus, miten hän jaksoi. Hän kertoi organisoineensa elämän. Aamulla aikaisin ylös, kolmen hoito putkessa vuoron perään. Vauvat vaunuihin ja minulle valjaat päälle ja ulos. Sitten kotiin jne. Iltaisin koko konkkaronkka petiin kahdeksaan mennessä ja äidille jäi pieni oma hetki iltaisin hegähtää. Ja kun kasvoimme meillä oli toisistamme seuraa, emmekä koko ajan olleet äidin helmassa kiinni.
itselläni on pienellä välillä kaksi lasta. Ensimmäiset kuukaudet meni rytmiä opetellessa, mutta ensimmäisen vuoden loppuosa oli ehkä rankin, kun molemmat nukkuivat eri aikaan yms..
Nyt alkaa vasta oikeastaan helpottamaan, kun molemmat yli 2v. unettomia öitä, väsymystä ja elämä pyörii tasan tarkkaan lasten ja kodin ehdoilla.
Mutta kannatti silti! Nyt leikkivät keskenään yms.
jaksamista
Meillä on kaksi poikaa, joilla ikäero 1,5 vuotta. Ihan mukavasti mennyt, vaikka univelka olikin hirveä ensimmäiset pari vuotta. Mutta nyt leikkivät jo keskenään ihan kivasti (vanhempi 3 v) ja saan välillä vähän hengähtää. Eli juoda jopa aamukahvit rauhassa... ;-) Muista että varaat itsellesi (ja miehesi myös) yhden vapaaillan viikossa jolloin esim. harrastatte jotain "omaa". Ja tietysti pitää myös muistaa hoitaa parisuhdetta eli pistää välillä lapset hoitoon ja käydä vaikka yhdessä ulkona syömässä, leffassa ym., ainakin pari kertaa kuukaudessa. Muuten alkaa pian pinna kiristyä. Ainakin minulla kiristyi jossain vaiheessa kun mies oli jatkuvasti töissä emmekä ehtineet viettää yhtään "lapsivapaata". Mutta nyt on tosiaan jo paljon helpompaa kun pojat ovat isompia. Eipä meilläkään ollut kuin parin vuoden suhde takana ennen ensimmäisen syntymää, mutta ihan hyvin menee tällä hetkellä. Tsemppiä!!!
Oltiin oltu 2 vuotta yhdessä kun esikoinen oli 3 kk vanha. Odotin silloin jo kaksosia, jotka syntyivät, kun esikoinen oli 1,7v. Oli siis 3 alle 2 vuotiasta. Rakennettiin siinä vielä talo ja mies kävi koko ajan töissä. Ei juuri apua ollut, anoppi ja appi välillä hoitivat muutaman tunnin lapsia että pääsin itse kauppaan tai rakennukselle auttamaan. Välillä oli rankkaa, mutta en kadu niitä aikoja hetkeäkään. Ehkä sitä rakentamista olisi voinut vuodella siirtää, mutta jotenkin ei maltettu odottaa.
Kyllä sitä selviää, pakkohan se on. Ja lapsille on mielestäni etua että on melko pieni ikäero.
Tuttavallani on tullut vuodessa 3 lasta, esikoinen oli 11 kk kun syntyi kaksoset.