halki vuosien pimeydessä, joka ei tuntunut antavan mitään. Ei ollut mitään mihin olisi voinut tarttua. Olit muttet kuitenkaan elossa. Ei ole mitään sanottavaa, ei mitään mikä tekisi ajan paremmaksi. On vain yritetty jotenkin selvitä, mutta se mitä tapahtui sitä et olisi halunnut koskaan kokea. Aikakaan ei poista kaikkea siitä kärsimyksestä mikä jätti jälkensä sinuun, koska se on läsnä jokaisessa päivässä lievinä kipuina. Ainoa mitä tarvitaan on hiljaisuus, että olisit vielä joskus se oma itsesi kuin mitä olit ennen kaikkea sitä maailmaa, missä pilvet eivät koskaan tuntuneet väistyvän auringon edestä.
Olemme kulkeneet
Anonyymi
058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.