"Jotkut tuntuvat vain tappavan aikaa odottaen, että aika tappaa ja kuolema korjaa."
Jostain ketjusta luin ja jopas kolahti! Minähän vain tapan aikaa, kun oikein elävien mukaan pitäisi harrastaa, matkustaa, opiskella lisää, tavata tuttuja, tutustua uusiin... Kaikenlaista aktiviteettia, kun taas minä kotosalla vähän kapsuttelen ja lueskelen ja telkkaa katselen ja elämä vierii ohi. Elämä on siellä jossain.
Mutta kun ei oikein tee mieli mennä mihinkään. Ei yksin eikä mieheni kanssa. Ja silti tuntuu, että pitäis, kun niin elämää osaavat ohjaavat. Miten te muut elätte vai elättekö?
Jostain ketjusta luin ja jopas kolahti! Minähän vain tapan aikaa, kun oikein elävien mukaan pitäisi harrastaa, matkustaa, opiskella lisää, tavata tuttuja, tutustua uusiin... Kaikenlaista aktiviteettia, kun taas minä kotosalla vähän kapsuttelen ja lueskelen ja telkkaa katselen ja elämä vierii ohi. Elämä on siellä jossain.
Mutta kun ei oikein tee mieli mennä mihinkään. Ei yksin eikä mieheni kanssa. Ja silti tuntuu, että pitäis, kun niin elämää osaavat ohjaavat. Miten te muut elätte vai elättekö?
Vastaukset 38
Vanhimmat
koronan takia hyvä olla kotoilija, ei edes naapurille höpötellä
Minä retkeilen vesillä ja elän ekologista elämää, vetouistelen samalla ja nautin luonnosta. Aina kun pääsee vesille on hieno tunne, veneessä tarvittava päivän retkelle.
Elämän muutokset kokee jokainen, jo poismenneet kokeneet samat asiat. Historia kannattaa tietää, vanhemmat ihmiset kertoneet nämä asiat.
Historian hämärään me kaikki menemme.
Vähän samoja ajatuksia, sitte kuulee näitä jotka vielä lietsoo..
https://www.youtube.com/watch?v=gFuDluiga0c
Elämä on nyt!
https://www.youtube.com/watch?v=FCrRvZ2UT3k
Mä elän!
Laura Närhi
https://www.youtube.com/watch?v=FcrRvZ2UT3k
https://www.youtube.com/watch?v=FCrRvZ2UT3k
Tästä sanotaan: video ei ole käytettävissä
Olisiko tuo Laura Närhen esittämä
Mä Elän
Metsäretkelläni istahdin polun viereen, siinä ihmiset aikanaan olivat kävelleet kuka mihinkin. Nauriskuoppia ym. löysin myös.
Isoisäni kotipaikalta on lähdetty monenlaisiin paikkoihin, istuin kerran elokuussa hämärtyvässä illassa isoisäni talon portailla . Elämän äänet olivat hiljenneet, mutta olotilani oli rauhallinen. Sitten pimeässä taskulampun valossa kävelin osaltani pois.
Onneksi tiesin ko. paikan historian.
Aikaa rajallisesti.
Ihmisen elinkaari jokaisella omanlaisensa, varmaa vain, se alkaa ja lopuu. Kun aikansa elellyt, tosiasia, jossain vaiheessa edessä vähemmän aikaa, kuin seläntakana. Mun mielestä ihan luonnollista, sen ottaa huomioon touhuiluissaan. Asia mnee kai kaksjakoisesti. Osa koittaa tehdä niinmaan perusteellisen paljon, että kerkeis tekemään eläissään mahdollisimman paljon kaikkea. Ja osa, kuten mä olen tullut tulokseen kun se maailma ei tule valmiiksi kuitenkaan, vaikka kuinka kiirehtisi ja ahertaisi, niinkuin se ja sama teki jotain, eli ei.
Aika kuitenkin jokaisella jotenkin loppuu kesken loppupäästä ja matkan varrelle ihan varmasti jäänyt paljon tekemättömia asioita, joille ei kuitenkaan jälkikäteen mitään voi. Koska elämässä ei ole kenraaliharjoituksia, sen kaiken on mentävä niinkuin purkkiin kerralla.
Toki tässä kaikenlaista on vireillä ja työnallakin, mutta noin loppupeleissä, ei niilläkään ole sen kummempaa merkitystä oikein minkään kannalta. Siks tavallaan aivan ilman kehnoa omaatuntoa tai mitään suorituspaineita voi antaa asioitten mennä miten menvät. Tokihan monikin asia vituttaa, mutta jotenkin eritavalla, kuin nuorempana. Jotenkin tärkeeks tullu sellanen, kuin stressin välttäminen. Pitääpi enenpi koittaa asennoitua niin että stressi ei nousis ja vaan koittaa olla ölövinä ja muina miehinä.
Suotta stressata oikein millään, koska se stressi menee ihan varmasti hukkaan noin kokonaiskuvassa. Paljon tärkeempää, että on vaan kiva meininki ja pashat välittää tarpeettomista asioista. Se aika kun voi loppua milloin tahansa, miks suotta tehdä eloaan hankalaksi, kun voi olla mukavaakin.
Tai jotenkin noin, aika hoitaa kyllä melkein mitä tahansa, ei monessakaan asiassa mua tarvita yhtään mihinkään.
=DW=
On aika tulla. On aika lähteä. Luona rakkainpain taas olla saan.
En ole vielä oppinut olemaan stressaamatta. Luulen että se on sisäsyntyinen. Vaikka kuinka meditoisi ja eläisi hetkessä niin kun alkaa vatvotuttaa joku asia niin sille ei voi mitään.
Stressi on sama kuin rakkaus, laulussa sanotaan, että kun rakastaa, millä sen tappaa, kun ei sitä hengiltä saa.
Paha saa palkkansa, turha stressata.
Näillä vuosin mahtavaa, joku uskoo että paha saa palkkansa.
En halua(is) olla kyyninen.
alottajalle :
höpön höpö
sinulla pn puoliso
miksi ihmeessä et hänen kanssaan yhdessä keksi menoja,,,,,
meikä aikoinaan keksi aina jotain menoa
ukko lähti mukaan,
oli metsäreissuja paljon lenkkeillen,
kesällä tehtiin saunavitsat/ sanua vastat koko vuodeksi
käärin ne aina hyvin kelmun sisää ja pistin pakastimeen
joulunaki oli aina kesän tuoksuiset tuoreet vastat saunassa,
-- syksyisin kävimme marjassa pikkin suomen erämaita lappia myöten,
muutenki reisattiin suomea etelästä pohjoiseen
yövyttiin hotelleissa,
myös ulkomailla lomareissuja tehtiin vuosittain,
harmi vaan
puoliso kuoli,
vanhuutta viettän yksikseni,
liikunta harrastus on pitäny elossa ja omatoimisena,
nykyisin liikunan lisäksi oottelen kuolemaa,
olen jo vanha ja saiars,
kuolema olisi armahdus
kipuja en enään kestäisi
on vaan pakko niitten kanssa kärvistellä,
ties kuinka kauan,
huomaa oma puolisosi
hän on siinä
et arvaakaan kuinka arvokas ihmiselle on oma puoliso,
sen huomaat sitten vasta kun hän on poiss ikuisesti,
nauti puolisosi kanssa loppuelämästä,
tehkää ja menkää yhdessä vaikka luontoon tai matkustelkaa,
se on elämän rikkautta ihmiselle,
Kuulostaa ihanalta ❤. Olen vain niin lopen kyllästynyt ukkooni ja itseeni, kun emme oikein viihdy enää yhdessä eikä kumpikaan keksi yhteistä kivaa tai edes juteltavaa. Olla möllötetään ja kissoja kaitsetaan 24/7. Joo, tiedän, ankeeta on, mutta näillä mennään. Hyvä mies kuitenkin, minusta ei voi aina sanoa samaa 🤪.
No, ei elämä ihan surkealta tunnu. Nyt vaan on tällainen masishetki yleisen koronailmapiirinkin takia. Kivaa syksyä kaikille aloittajalta!
Kirjoitan myös, että, kun möllötätte aamukahvilla, niin mietis, miten monelta on lähtenyt mies, kaveri, ystävä yläkerran bändiin. Et osaa kuvitellakaan, jos hän lähtee ennen sinua.
Kun kirjoitat, että sinulla on hyvä mies, olehan hieman mielissäsi.
Tokko olet ei-hyvä, sillä ei hän hyvä jaksaisi muuten olla.
Kaipa jokaiselle tulee masishetki välillä.
Beng
"Kuulostaa ihanalta ❤. Olen vain niin lopen kyllästynyt ukkooni ja itseeni, kun emme oikein viihdy enää yhdessä eikä kumpikaan keksi yhteistä kivaa tai edes juteltavaa. "
Tuossa on tasapianoista myös itsensä tilanteseen "osasyylliseksi" luokittelu.
Mikäli parisuhteessa molemmat osapuolet ovat elämässään yksilöinä henkisesti ja muutoinkin aktiivisia itseään kehittäen ja uuttakin oppien, niin he rikastuvat yksilöinä ja yhdessä.
On kuitenkin virheellistä mikäli odottaa puolison tuovan kaiken elämäänsä. Ihmiset tarvitsevat useita erilaisia / erityyppisiä eloaan rikastuttavia ja stimuloivia ystävyyksiä ja vuorovaikutussuhteita.
Kun palaa kotiin jostakin kiinnostavasta vuorovaikutteisesta aktivitetistä, niin se "oma vanha" kumppanikin "maistuu" taas paremmalta. Henkinen ja fyysinen tuulettuminen myös kodin ulkopuolella tekee kaikin puolin hyvää.
Deittailen. Syksyllä sienimetsässä ja nyt kahvilla, jutellaan pitkät tovit. Siis kaksi eri tyyppiä. Jännän äärellä. Paljon rauhallisempaa kuin nuoruudessa mutta piristävää. Yksin olossa on hyvät puolet, on vapaa kohtaamaan kumppanin.
Minun läheiseni ovat pääosin poisnukkuneet, ei se elämä entiseksi tullut.
Päivä kerrallaan elän muistojenkin keskellä. Harrastuksia kehittelen eteenpäin, olen kiintynyt autossa asumiseen ja kotimaan matkusteluun. Ensi yönkin nukun autossa, mulla on farmari toyota, viime vuoden mallia.
Toukokuussa aloitin autossa asumisen, reissuja tein kaksi. Metsä museossa Punkaharjulla sekä Olavin linna. Toinen Koli, Nurmes Bomba talo, sitten itärajaa pitkin Ilomantsiin. Noissa paikoissa käytiin vanhempien kanssa 70-luvulla.
Ei enää toi reissaaminenkaan kiinnosta. Joku oli vienyt katiskan, ei päässyt kutuhaukia pyytämään. Pitkäsiiman pito jää syksyyn.
Kyllä autossa asuu ihan ok, jos kylmä tulee moottorikäyntiin. Lämmintä vaatetta löytyy, pipo ja huppu ym. Nykyajan makuupussit on lämpimiä, lämpöpatterina on 2 litran vesipulloa eristettynä. Sitten viltit ja ja muutakin päälle.
Talveksi pitää löytää yksiö kaupungista. Retkeilee sitä kaupungissakin.
Ajattelin elää vielä noin 20-30 vuotta. Eikä tarvitse "aikaa kulutella", koska aika kuluu muutenkin. On mielekästä elämänsisältöä.
Sinulla silmälasipäisellä on myönteinen ajattelu. Haluat ehkä nähdä minut joskus.
__MOI
Juuri ennen 60v ikää ei mikään huvittanut. Aikaisemmin vaimoni kanssa meidän mittojemme mukaan runsaasti matkustelleena viihdyin kotona ja kehoitin vaimoani tyydyttämään reisuhalunsa.
Juuri tuossa vaiheessa tarkastelin elämääni ja tulevaisuuden odotuksia ja johtopäätöksen perusteella ryhdyin hoitamaan kuntoani ja terveyttäni koska ne olivat, ja ovat edelleen symbiosissa keskenään.
Puolessa vuodessa tapahtui dramaattinen koheneminen.
Tuohon muutokseen on nyt aikaa 17 vuotta.
Lähimuisti heikkenee kuten myös liikkuvuus. Kimmoisuus on vain muisto. Maksivoiman taso laskee kaikissa lihasryhmissä kuten myös paino johtuen tasaisesta lihaskadosta. Kuitenkin hangoittelen vastaan vaikka taantumaa en pysty pysäyttämään. Vain hidastamaan.
Miehinen aineenvaihduntakin toimii toistaiseksi mutta loppusuora on menossa jossakin kohdassa.
Surku otan osaa
meitä pois lähtijöitä alkaa olla paljon yhteiskunnassamme,
kansamme kutistuu huimaa vauhtia,
me kuolemme ja lasia ei ole syntyny samassa tahdissa kuin meidän loppusuoraa elävien fossiilien katoaminen maanpäältä,
SURU ON JO SUURI
kaikki pitää tänne jättää siis tarkotan elämää,
materia ja omaisuus ei kiinosta vaikka tänne jääki,
vain se
että ELÄMÄ ON ARMOTTA TAKANA PÄIN,
HYVÄSTI MAAILMA ja ELÄMÄ
se oli tässä.
Minä luotan suojelusenkelin, hän ohjaa ja opastaa sekä lohduttaa.
Ei se niin ole. Itse on otettava ohjat käsiin, mikä omalla kohdalla tarkoittaa sitä, että jos näen hyvin kauan tuntemani ihmisen niin menen juttelemaan hänelle. Ainoat ihmiset joiden kanssa haluan jutella, ovat kaikki sellaisia joiden kanssa olen jutellut aikaisemmin useamman vuoden ajan. Kaikille muille ei kiitos koskaan!
Tapan aikaa Tumppi Varosen kappale
Osana ekologista kiertokulkua, siinä me kaikki olemme.
Aikansa kutakin!
Yksi mieliin painuvimmista kokemuksista on keväältä 2020, kun kulkutauti oli pelottanut ihmiset koteihinsa ja kadut olivat aivan autiot. Istuin yksin raitiovaunussa. Kävelin yksin keskuskatua ostoskärry kolisten. Stockan herkku oli kiinni ja muistin, että smarketti on auki ja suuntasin sinne.
Siinä yksin aurinkoisessa aamussa kävellen sanoin ääneen; Koko kaupunki on minun! Se oli niin hieno kokemus, ettei sitä koskaan unohda!
Olen elänyt senkin hetken!
Hyvä että on nähnyt jo kaiken turhuuden.
Siinä se.
Hyvin sanottu! Juuri noin.
Tulin vain hetki sitten sisälle. Ulkona terassilla möllötin sen jälkeen, kun kotiin tulin.
En osaa olla sisällä, kun kesä sivaltelee poskiin vienoa tuulta. Tuoksut porhaltaa sieraimiin. Silmät imee hurjasti kaikkee ja kaikkee.
Luin aloituksesi. En lukenut vastauksia. Sori siitä.
Oma vastaukseni aloittajalle on, että mitä helkkaria miettiä sitä mitä muut tekee. Jos muita huvituttaa mennä ja tulla ja meneskellä sinne tänne ja tuonnekin, niin sehän on mukavaa se, mutta jos itseä ei huvita, niin mitä sitä miettimään sen enempää. Jokaisen pitäisi touhuta sitä mitä Itseä huvittaa. Niinku sanoen, että mitä paskaa välittää muitten menemisistä.
Minulla on omat halut kakkeen ja teen juuri niin kuten haluan, enkä ajattele laisinkaan mitä muut siitä ajattelee.
Minä en tapa aikaa kuolemaa odottaen. Ne jotka niin ajattelevat, niin se on heidän asiansa. Säälin heitä, mutta ajatelkoot jos niin ovat päättäneet.
Suosittelen aloittajaa elämään oman maun mukkaisesti.
On harmi, kun kello on jo näin paljon, eikä aivoni toimi satasesti. Jos toimisi, olisin etsiskellyt runokirjojeni seasta runon, missä kirjoitettiin juuri tämmösestä asiasta. Tällä haavaa en saa päähäni mistä sen runon hakisin?
Siinä oli hyvin sanottu jotenkin, että joku seuraa jotain toista jonka elämä olisi sille toiselle sopiva. Mut sitte se toinen, siis se eka, siis se ajattelija tuumii ja hokaa, että toi toisen elämä on sen Toisen OMA ja ei kantsi haikailla toisen omaa, koska se ei ole oman oma. Jokaisella on Oma onni.
He hee ja heh. Sainpas sanottua lyhyen runon säkeet pitkästi ja tympeesti, mutta toivottavasti asian ydin tuli selväksi :)
Jep. Tää oli asiani. Aloittaja nauttikoot omasta elämästään kuten itse tahtoo.
Pääasia on, että on tyytyväinen oloonsa.
Heikunkeikku
KIITOS ❤
alottajalle :
" elä elämiäsi hymyillen aina " siitä on lauluki olemassa,,,,
Historian aikajanaa kun katsoo taaksepäin ymmärtää itseään ja muitakin. Valitettavasti monet murheet ovat meitä koitelleet ja tulevat koittelemaan.
Kyllä oli hieno lentonäytös ja hienot on koneet! Oikein vanhan sydäntä lämmitti kunnon jylinä, mikä koneista ilmassa lähtee.
Taas yksi hieno ja unohtumaton kokemus!
Ihme juttu kun muistot tulvivat mieleen, tänäänkin.
Mitä niillekin kaikille kuuluu? Nyyh! Ovat kuolleet jo vuosia sitten. Lapsuusystävät. Mä vaan tässä yksin kökötän.
Olen avauksessa lainatun "elämänlauseen" toiseen ketjuun kirjoittanut.
Kyse ei ollut siitä, että koetettaisiin markkinoida kaikille jotakin yhtä ainoaa oikeaa aktiivisuuden toimintamallia, vaan siitä miten varsin moni elää oman elämänsä ohitse ja havaitsee sitten liian myöhään sen, ettei moninaisista syistä johtuen ollut tehnyt elämästään itsensä näköistä.
Usein myös uskalluksen puutteen vuoksi tai siksi että "mitä toiset ajattelevat" jos repäisen itseni haluamallani tavalla yleisesti totutuista muoteista pois.
Luonnollisetikaan oman näköisensä elämän eläminen ei automaattisesti tarkoita poikkeuksellisen radikaaleja muutoksia tai hankkeita.
Melko usein, lainatussa avausfraasissa kuvatun kaltaiset henkilöt valittavat tylsistymistään, mutta mitä he tekevät tilanteen muuttamiseksi.
Tietystikin elämän mielekkääksi ja antoisaksi kokeminen on yksilöllistä ja subjektiivistä.
Moni ruuhkavuosien, vastuiden ja lasten aikuistumisen jälkeen alkaa ottaa enempi aikaa itselleen ja osa sitten eläköitymisen myötä tekee enempi kaipaamiaan erilaisia irtiottoja ja alkaa toteuttaa (uusiakin) asioita joihin ei aiemmin ollut aikaa ja mahdollisuutta.
Tuolloin myös konkreettisemmin tiedostaa, että aika tiimalasissa on rajallinen ja siksi koettaa toteuttaa haluamiaan asiota vielä kun energiaa ja terveyttä piisaa, vaikka sitten totustuista malleista poikkeaviakin juttuja, turhaan piittamatta toisten mielipiteistä.
"Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa."
- https://www.studio55.fi/terveys/article/naita-viitta-asiaa-ihmiset-katuvat-eniten-kuolinvuoteellaan/125716