Meillä on yhteishuoltajuus kahdelle lapselle. Kertokaa joku pystyykö etävanhempi estämään lähivanhemman ja lasten muuttoa pidemmän välimatkan päähän? Esim jos saisin kauempaa töitä ja se tarkoittaisi välimatkan lisääntyvän n.300-400km ja se tietysti tarkoittaa sitä että tapaamiset hankaloituisivat. Lapset ovat 6v. ja 9v.
yhteishuoltajan ongelma
äippä
221510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
http://www.freewebs.com/erofoorumit/ osoitteessa linkeissä on runsaasti tietoa asiasta, myös foorumissa lainoppiliset -kohdassa.
Muuttaa saa. Lupaa ei tarvita.
Pikkuisen jo vilkaisin mutta pitää tutustua tarkemmin vielä. Jotenkin vaan pelottaa että nousee rähinä jos muutetaan kauemmaksi. Sitä vaan yrittää tulla jotenkin toimeen ja välttää riitoja lasten takia...=o) ja sen takia en ole uskaltanut edes ajatella työn perässä muuttamista aikaisemmin.
Jos haluat välttää riitoja, lapsesi ei koskaan opi, miten niistä selvvitään tai ne ratkaistaan aikuisena? Sinä olet se esimerkki. harkinta alkaa kun käsittää miksi ja päättyy kun ratkaisu on tehty. Silloin pohdit uusia harkintoja. Ne EI LOPU! Elämän tilanteet kun ovat vain harkintaa, se on sinun oikeutesi ja velvollisuutesi. Sinä teet päätöksesi itsesi, perheesi ja lapsesi kannalta oikein. Et elä muiden elämää!
kuinka kauan jaksat kuskata lapsiasi isän luokse tapaamisiin. Isähän ei muuta mihinkään, joten sinun täytyy hoitaa kuskaukset. Voi olla, että lapset joutuvat jäämään isän luokse jo käytännön syistäkin.
kannattaa toki miettiä asioita monelta kantilta. Ja mikäs pakko se on äidin kuskata, voihan se isäkin lapset hakea tai tavata uudella paikkakunnalla...
Töitä ei saisi ottaa vastaan jos ne ovat toisessa kaupungissa ja jos töitä et tee olet yhteiskunnan elätti luuseri...
Mutta se etävanhempi saisi varmaan ottaa töitä vastaan vaikka kanariansaarilta ja kukaan ei urputtaisi mitään... On se niin väärin.
Sinä alkuperäinen kirjoittaja, muuta rauhassa, jos siltä tuntuu. Kyllä ne tapaamisetkin järjestyy.
äitikin voi matkustaa lapsiaan tapaamaan ja asua vaikka hotellissa viikonloppu, sillä mikä pakko se kaikkien elämä on sotkea ja raahata lapset vieraaseen ympäristöön pois kavereiden ja harrastusten parista. Vielä kun on yhteishuoltajuus, niin isä on yhtä hyvä lähivanhempi lapsille kuin äitikin, ehkä jopa parempikin.
Näitä voi tosiaan miettiä monelta kantilta ja löytää yllättävän hyviä ratkaisuja. Aina ajtellaan, että se äiti on jotenkin hirveän erikonen, että lapset ei mitenkään voi tulla toimeen isän kanssa.
Mielenkiintoista...... Oletko yhäitejä vastaan? Onko kokemusta yksin tai yhteishuoltajuudesta?
että minulla ei ole mitään yh-isiä vastaan.
Kävin jostakin lukemassa että etävanhempi maksaa aina matkakulut ellei toisin sovita!!!! Ja lapseni haluavat asua äidin kanssa, ei isän, asiasta on keskusteltu myös lasten kanssa. 9 vuotias osaa jo sanoa asiasta oman mielipiteensä.
Kiitos rohkaisevista sanoista. Joskus vaan yksinäisinä hetkinä toivoo ns. henkistätukea omiin päätöksiinsä =o). Sinun kirjoituksestasi sitä sain, päätinpä sitten mitä tahansa.
oikeus ja kohtuus, että se maksaa joka muuttaa.
yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton sivuilta! Etävanhempi voi tarvittaessa hakea avustusta sosiaalitoimistosta toimeentulotuen muodossa. Siellä mainitaan asiasta myös.
Isä ei sinänsä voi estää - mutta joudutte tekemään uudet sopimukset koskien tapaamisia/elatusapua. Kuljetuskustannukset kuuluvat osana lapsen elatusta ja näin ollen ovat kummankin vanhemman vastuulla. Jos isä ei hyväksy muutosta hän voi hakea lapsen asumista itselleen oikeusteitse - ja silloin käräjäoikeus ratkaisee mikä olisi parasta lapsille.
Ihmettelen kun tulee niin erilaista tietoa eri ihmisiltä. Minä luin sieltä yksin ja yhteishuoltajien sivuilta että etävanhempi maksaa matkakulut ja saa tarvittaessa avustusta sosiaalitoimiston kautta jos ei ole vara. Täytynee tutkia vielä uudemman kerran sieltä ja etsiä tietoa muualtakin että olisi sitten varmaa tietoa asiasta kun exälleni asian esitän jos se tulee ajankohtaiseksi. Onhan tämä pähkäilyä =o)
siellä mainittiin myös että vastaa lasten elatuksesta myös vierailun ajalta johon myös saa sosiaalitstosta avustusta jos ei ole vara... ja päälle maksaa elatusmaksut normaalisti. Siihenkin on saatavana avustusta jos ei itsellä ole vara. Elämä on yhtä kysymysmerkkiä. Meillä on esim. elatusmaksut laskettu niin että minä vastaan lasten elatuksesta suurimman osan (kalliit astma lääkkeet toisella jne...) ja ex maksaa minimin mukaan.
Jos matkakulut ovat pienet niin pääsääntöisesti etävanhempi huolehtii näistä. Jos kyse isommista matkakuluista (etäisyyttä satoja kilometrejä) niin näihin pitää kumpikin vanhempi osallistua. Yksin- ja yhteishuoltajien liiton sivut eivät nyt ole ehkä sitä neutraalinta tahoa - näistä tapaamiskuluista on mm olemassa korkeimman oikeuden päätös. Fiksuinta varmaan olisi että maksaisitte esimerkiksi puoliksi.
Miltä sinusta muuten tuntuisi että lapset muuttaisivat 300 km päähän?
Älkää vääntäkö asiaa vaikeaksi,kyllä se vaan nin on, että etä järjestää tapaamisjutut ja tarvittaessa sossu auttaa.Voihan vanhemmat sopia järjestelyistä ilman ulkopuolisia,ei kaikkeen sossua tarvi sotkea.
Eikä tapaamisten tarvi olla joka toinen vkl-loppu,ihan turhaa nyhertämistä useinkin.Muuta vain,sillä sinä luot elämän pohjan lapsiesi kanssa ja lapsillesi, eikä sulta muuton vuoksi isä lapsia itselleen voi hakea,mikäli olet ok vanhempi, etkä mikään laitapuolen mimmi. Ihme nutinaa täällä kuulee,älä usko kaikkea täällä kirjoitettua!
Nyt sitten joku älähtää,ettei tarvia minuakaan uskoa....Noh,pikku salaisuus-on tullut työskenneltyä sosiaalialalla hiukan yli 7vuotta, joten kyllä tässä jo monenlaista on nähty.
Rupeaa pikku hiljaa epävarmat ajatukset selkiytymään =o) Kiitos rohkaisusta. Vielä ei ole ratkennut miten sen työn kanssa, mutta voihan olla että tulevaisuudessa joskus taas painin tämän saman asian kanssa jos sitten tärppää vaikkei nyt tärppäisikään. Mutta tällä hetkellä tämän työn kanssa odottelen mitä tuleman pitää.
Hei!
Oli kommenttia monenmoista, joku naisen nimelläkin kirjoittava joka kylläkin vaikutti katkeroituneelta yh-isältä....??
Ei voi vastustaa muuttoa, varsinkin kun kyse siitä että lähdet työn perään toiselle paikkakunnalle.
Totta, etä voi nyt toki hakea itselleen sitä että lapset asuisivat hänen luonaan (onko lapset kouluikäisiä?) ja voi jopa saada lapset asumaan luokseen.
Itse vähän samassa tilanteessa, tosin ei ole se työpaikka ihan vielä varmistunut. Laki puolen asioissa kannattaisi ehkä kysyä neuvoa juristilta (oikeusaputoimisto?), itse olen ainakin todennut että sossun akat ei muuta kuin voivottele, että sinä nyt niin kauas aiot muuttaa, voi , voi.... (näin siis meillä päin). "Onneksi" oma tyttö niin pieni että päivän selvää hänen asumisensa minun kanssani, eikä tarvitse tuosta alkaa riidellä (toivottavasti).
Mutta en tiedä mitään varmasti, itse aion käydä oikeusaputoimistossa kyselemässä neuvoja.
että käyn minäkin kyselemässä siellä oikeusaputoimistossa. Lapset kouluikäisiä, ja tilanne on nykyisin se että isä asuu nytkin eri paikkakunnalla. Välimatkaa vajaa 100km. Ja käytännössä jos lapset muuttaisivat isälleen, jäisivät mummon hoidettavaksi. Ja kun lapset menevät isälleen käymään niin puhuvat oikeastaan menevänsä mummon luo koska hän on siellä se ihminen joka huolehtii minun pienokaisistani.
vaikka se isäkin sais päähänsä muuttaa vaikka mihin...Sä luot elämää lapsille ja itelles,ota uusi suunta ja elä.Tuossa iässä lapset saa nopeasti uusia kavereita ja sopeutuvat.
Moni asuu noin pitkien välimatkojen päässä,eivätkä lapset ole siitä kärsineet.Joskus pitkä välimatka voi olla kaikille osapuolille paras.
Minulla muuten ei edes käynyt asia siltä kantilta mielessä että voi käydä niinkin päin että etävanhempi muuttaisi vielä kauemmaksi. Ja jos muuttaisi niin en edes haluaisi puuttua asiaan. Tämä palautti minut nyt oikeesti tässä asiassa maanpinnalle. Kiitos.