olen 20 ja aina ollut ujo,niin kauan kuin muistan.Koulussa
kiusaaminen ja ujous saivat aikaan huonon itsetunnon,jonka kanssa joudun nykyään elämään.Pelkään myös,etten koskaan löydä itselleni
miestä,enhän uskalla avautua,enkä puhua tunteistani.
Haluaisin hellyyttä ja rakkautta,mutta samalla pelkään sitä.En anna kenenkään nähdä sitä oikeaa minua,koska pelkään,että joudun kuitenkin taas torjutuksi.Välillä pidän itsestäni,ujoudestani ja olen optimistinen,mutta toisina päivinä taas kaikki ongelmat elämän varrelta kaatuu päälle.Miten voisin tutustua miehiin,kun en käy baareissa,ja parhaat ystävänikään eivät kutsu minua juhliinsa,missä voisin tutustua ystävieni miespuolisiin kavereihin...minkä ikäisinä te ujot olette löytäneet rakkautenne? Ja lopuksi kaikille ujoille:yrittäkää olla ylpeitä ujoudestanne!!!
kiusaaminen ja ujous saivat aikaan huonon itsetunnon,jonka kanssa joudun nykyään elämään.Pelkään myös,etten koskaan löydä itselleni
miestä,enhän uskalla avautua,enkä puhua tunteistani.
Haluaisin hellyyttä ja rakkautta,mutta samalla pelkään sitä.En anna kenenkään nähdä sitä oikeaa minua,koska pelkään,että joudun kuitenkin taas torjutuksi.Välillä pidän itsestäni,ujoudestani ja olen optimistinen,mutta toisina päivinä taas kaikki ongelmat elämän varrelta kaatuu päälle.Miten voisin tutustua miehiin,kun en käy baareissa,ja parhaat ystävänikään eivät kutsu minua juhliinsa,missä voisin tutustua ystävieni miespuolisiin kavereihin...minkä ikäisinä te ujot olette löytäneet rakkautenne? Ja lopuksi kaikille ujoille:yrittäkää olla ylpeitä ujoudestanne!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä on hyvä tutustua.
Itse olen ujo kokematon 24-vuotias mies.
:'(
itselläni oli sama ongelma sinun iässäsi. itsetuntoni oli aika nollilla ja sinkkuuteni häiritsi minua todella paljon, kun tuntui että kaikki muut seurustelevat jo.
lopulta sanoin itselleni että vaikka olenkin sinkku niin olen aivan yhtä hyvä ihminen kuin muutkin ja saan nauttia elämästäni. opettelin katsomaan peilistä ja etsimällä etsin itsestäni parhaita puoliani. ja kyllähän niitä löytyi ja itsetuntoni nousi. (ensin on kuitenkin hyvä itse rakastaa itseään ennen kuin kukaan muu voi rakastaa sinua)
aloin myös liikkumaan enemmän ulkona. en ainoastaan baareissa. tarkoitukseni ei ollut tuolloin etsiä miestä vaan nauttia elämästäni. ja sitten kun vähiten sitä odotin, niin kohtasin nykyisen mieheni, en kuitenkaan baarissa.
nyt olemme kolme vuotta seurustelleet ja itsetuntoni on jo kohonnut. minua ei yhtään häiritse vaikka olenkin joissakin tilanteissa ujo, vaan voin olla oma itseni.
kannustankin sinua vain yhä enemmän liikkumaan siellä missä muutkin ihmiset ja tutustu uusiin ihmisiin ennakkoluulottomasti!
mutta elämän iloa sinullekin ja iloista kevättä
kiitos kannustuksestasi,keskityn nyt kokonaan itseeni ja itsetuntoni nostamiseen.Sanoit aivan oikein,pitää rakastaa itseään ensin,ennenkuin voi rakastaa toista ihmistä täysillä.Muuten kukaan ei saa nähdä sitä oikeaa sinua ja hyviä luonteenpiirteitäsi.Ties vaikka joskus tapaisin jonkun ihmisen,kun vähiten sitä odotan.
Hyvää kevättä sinullekin:)
Minäkin tapasin mieheni oikeastaan vasta silloin kun lopetin "etsimisen" eli se oikea osuu kohdalle tosiaan silloin kun sitä vähiten odotat :)