Kertokaa mulle voiko mitenkään saada etäisää pitämään kiinni tapaamissopimuksesta. Sovittu v.-97 että lapset ovat isän luona pe klo 18 - su klo 18 joka toinen viikonloppu, mutta käytännössä käyvät satunnaisesti noin tunnin viikossa, hyvin harvoin pitää luonaan edes koko päivän. Isä on nykyisin ihan ok ja lapset ovat iältään jo 13v ja 11v. Sopimusta tehtäessä en niin mielellään koko viikonlopuksi olisi antanutkaan, lapset pieniä ja isä "ei niin luotettava" silloin, mutta en koskaan ole kieltänyt tapaamasta. Eli siis minun käsitys asiasta on, että isä ei niin innokas ottamaan lapsia koko viikonlopuksi, mutta lapsille se sopisi nykyisin. Ja minä haluaisin että lapset ja isä edes tuntisivat toisensa kunnolla.
vastahakoinen etäisä
yhäiti
4461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovin tutulta kuullostaa.... no näinhän se vaan on ettei aikuista ihmistä voi mitenkään pakottaa edes tapaamaan omia lapsiaan.. kyllä sen halun pitäisi lähteä ihmisestä itsestään... oletan että olet yrittänyt puhua exäsi kanssa ....lapsesi ovat jo niin isoja et mitäs jos he yrittäisivät enempi kysellä isältään yöksi jäämistä jos sinun sanomiset ei tehoa?? itselläni ei tosin auta sekään,mutta aina kannattaa yrittää koska tapaamisoikeus on lasten oikeus tavata molempia vanhempiaan!! Sitä jaksan aina toitottaa joka paikassa. voithan tietysti yrittää lastenvalvojan kanssa painostaa isää pitämään kiinni sopimuksesta... onnewa ja voimia elämääsi!!
sieltä voit saada lohtua. sillä siellä ollaan sitä mieltä, että lapsella ei isää kuulu ollakaan. taikka ainakin sen on parempi ilman isää.
joten nauti feministisestä maailmasta.
no kuules kun en ole mie ainakaan tuota mieltä niin enpähän taida vierailla...!!
Ei niitä saa mitenkään, mitä enemmän yrität, sen enemmän hän loittonee!
Tapaamis halu täytyy lähteä ihmisestä itsestään.
Mulla on kokemusta siitä, kuinka hankalaa se todellisuudessa on!
Alussa meni tosi kivasti ja oltiin jopa puheväleissä ja vietettiin lomatkin yhdessä, ja vapaat!
Vähitellen mies alkoi etääntyä meistä, ilmeisesti löysi jotain kiinnostavaa...!
Tapaamiset harveni ja ovat nyt lähes olemattomat!
Yritin saada miestä ymmärtämään, että lapset tarvitsee isää, mutta se jokin oli tärkeämpää kuin omat lapset. Aikani, pari vuotta taistelin lasteni puolesta, mutta uudet naistuttavuudet olivat vahvempia!
Nyt emme ole edes puheväleissä ja senkin mitä olemme, on täyttä riitaa.
Lapset ovat vuoden aikana nähneet isää yhden kerran, tunnin verran!
Luovutin, koska ei ole minun asiani enää vaikuttaa siihen, millaiseksi isän ja lasten välit muotoutuu. Liian kauan on mennyt näin, joten uskon, että lapsetkin ovat kovettaneet sydämensä ajatukseen että heillä on ollut isä!
Tämä oli meidän tapaus, ja 100% sesti voin vakuuttaa, että nämä uudet ihmis-suhteet, ne naiset ovat aiheuttaneet lapsillemme suuremman tuskan, kuin minkä isä poistumalla heidän elämästään. Jos he eivät puuttuisi toisten elämään, meillä olisi vieläkin isä, vaikkei luonamme asuisikaan. Koska kaikki lähti siitä, kun naiset ilmestyivät isämme elämään!