Ahdistusta Opiskelija asunnossa

Voi kulta pieni kun sun täytyy oppia itsenäistymään. Mitä sitten tapahtuu kun sun vanhemmat kuolee. Miten sä sitten pärjäät. Tollanen huolestutta jos on noin kiinni vanhemmissa ettei halua aikuistua. Et sä koko elämääsi voi mennä valmiseen ruokapöytään ja pyytää äiti pyyhkimään sun pyllyä.

Viisainta on varmaan ottaa asia suoraan puheeksi esimerkiksi asuntolanhoitajan kanssa ja tilanteesta riippuen on muitakin mahdollisuuksia. Kelvollisessa laitoksessa pitäisi olla koulukuraattori tai jotain vastaavaa jonka kanssa tällaisia ongelmia voi ottaa esille.

Ymmärrän että muutos on raju kun lähtee pois kotoa. Ajan oloon varmaan sopeudut ja elämä alkaa rullaamaan kivasti, saat toivottavasti ystäviä.
Voimia ja siunausta.

Palaa kotiin ja aloita kirjekurssi!!😩😩

Kyllä se siitä kaikkeen tottuu. Lue vaikka raamattua ajan kulux

Miksi aloittaja on ylipäänsä aloittanut opinnot jos ei voi asua kotona vanhempien luona ja saada kaiken valmiina eteensä.Aloittaja ei tule oppimaan mitä elämä on jos kaikki pitää valmiina antaa.Hienoa että on hyvät välit vanhempiin ja haluavat pitää sinut kotona pois pahasta maailmasta. Ihan kauheeta on oppia selviytymään itse yhteiskunnassa.Miten aloittaja pärjää kun joutuu aloittamaan työelämän.Pyytääkö äidin mukaanssa koska työnteosta ei tule mitään kun ei ole äiti vieressä turvana.

No jos on semmonen soluasunto ja vielä vaikka kahen hengen huonekin niin en ihmettele jos ahdistaa. Mulla oli semmonen ekassa opuskelupaikas ja nukuin siellä tasan yhden yön sen kämppiksen ollessa paikalla. Huonekaveri näki painajaisia ja huusi unissaan joten omat unet jäi vähiin.

Voi Pyhä Sylvi, kaikkea sitä saakin lukea!

Miksi niin monet täällä kirjoittaa rpäystävällisesti nuorelle ihmiselle joka ikävöi kotiaan ja sitä turvaa mitä dai vanhemmilta. Minä tunnen myötätuntoa kun itselläni on lapsia jotka ovat jo lähteneet ja joita minä ikävöin.

Ahdistuksesta yms. kirjoittaminen tänne tai vaikka päiväkirjaan on yllättävän tehokas apuväline sen hoitamiseen. Jos pää on aivan sekaisin niin kun kirjoittaa kaiken ylös omasta elämäntilanteesta ja tunteista ja ajatuksista: mitä tuntee, mitä ajattelee, niin niitäkin on vain rajallinen määrä. Toinen hyvä harjoitus on tehdä lista, että "Huomisesta tulee hyvä päivä jos:" ja kirjoittaa asiat mitkä haluaisi saada tehdyksi, tai asiat minkä tekemisestä tulisi hyvä mieli. On myös yllättävän helppoa tehdä kaikki nuo asiat seuraavana päivänä! :)

Ymmärrän tosi hyvin, itekki lähteny kotoota pois 16 vuotiaana opiskeleen kauas ja nimenomaan siksi että en tapaa kiusaajiani. Alkuinnostuksen jälkeen iski kyllä koti ikävä mut kyl sekin lieveni ajan kanssa kun tutustuu muihin ihmisiin. Kyllä sä selviät tsemppiä:) ja arvostelijoille jotka täällä kommentoi tylysti, miettikää omaa ekaa muuttoanne ootte tekin joskus ollu nuoria ja epävarmoja.