Itsensä objektiivinen tarkastelu on yllättävän vaikeaa. Itselläni on mielenkiintoinen luonne. Ystäväni kanssa juuri puhuimme taannoin aiheesta ja hän puhui luonteenpiirteestään jonka tunnistin myös itselläni.
Jos mulle jää liikaa aikaa pohtia, jotain tekemistä tai asiaa joka on mulle uusi ja tunnen oloni epävarmaksi, niin mä jäädyn enkä pystykään siihen.
Tänään töistä tulon jälkeen kahvitellessani ja röllille tänne samalla jonkun kommentin heittäessäni jossa kirjoitin että juon just kahvia parvekkeellani ja selaan tätä palstaa, mietin et työ jossa olen nyt sopii mulle, sillä mulla ei oo aikaa pohtia ja sitä kautta jäätyillä.
Keväällä tuli sellainen ilman harkinta-aikaa oleva ilmotus että mut perehdytetään uusiin työtehtäviin työpaikassani. Astetta vaativampiin, kuin mitä aikaisemmin olin tehnyt. Mä mietin siinä että, aha, sit mentiin. Se oli lennossa todella nopealla tarpeella parin perehdytyksen jälkeen yksin työvuoroon.
Tänään hymyilin itsekseni että kuukauden harkinta-aika ja liian pitkä pohdiskelun aika, niin mä oisin kieltäytyny ajatellen ettei musta oo siihen. Nyt kun mut kovalla tarpeella, vaan työnnettiin siihen niin, en ehtinyt edes ajatteleen kun olin jo tekemässä hommaa yksin.
Työni on vielä myös itse työpäivinä niin nopeatempoista, että siinä ei ehdi ajatteleen liikaa joka aiheuttaisi sen jännitykseen ja epävarmuuteen jäätyilyn. Päivä vaan vyöryy eteenpäin työtehtävä toisen perään kiireellä tehden.
Se toimii mun luonteelle, joka muuten jähmettyisi pelkäämään ja epäilemään kykyjään ja osaamisiaan.
Ehkäpä palstalaistenkin ongelma on se että jäädytään miettimään kun ei ole tulta pyrstön alla hiilostamassa eikä tilanteet vyöry vaan sata lasissa eteenpäin itse joutuen mukautuun nopeuteen kytkien aivot pienemmälle ja tekeminen täysille?
muuten ihan stanasti tota punasta viivaa taas tuolla tekstissäni, mutta mun on pakko päästä nukkuun eikä sata kertaa hioo murretta pois ja leikkiä hikaria joka tekee äidinkielestä jotain koetta ja haluu olla open lellikkinä kymppiä kokeesta vetämässä. Joten en korjaile vaan julkasen. Sori sori.
Jos mulle jää liikaa aikaa pohtia, jotain tekemistä tai asiaa joka on mulle uusi ja tunnen oloni epävarmaksi, niin mä jäädyn enkä pystykään siihen.
Tänään töistä tulon jälkeen kahvitellessani ja röllille tänne samalla jonkun kommentin heittäessäni jossa kirjoitin että juon just kahvia parvekkeellani ja selaan tätä palstaa, mietin et työ jossa olen nyt sopii mulle, sillä mulla ei oo aikaa pohtia ja sitä kautta jäätyillä.
Keväällä tuli sellainen ilman harkinta-aikaa oleva ilmotus että mut perehdytetään uusiin työtehtäviin työpaikassani. Astetta vaativampiin, kuin mitä aikaisemmin olin tehnyt. Mä mietin siinä että, aha, sit mentiin. Se oli lennossa todella nopealla tarpeella parin perehdytyksen jälkeen yksin työvuoroon.
Tänään hymyilin itsekseni että kuukauden harkinta-aika ja liian pitkä pohdiskelun aika, niin mä oisin kieltäytyny ajatellen ettei musta oo siihen. Nyt kun mut kovalla tarpeella, vaan työnnettiin siihen niin, en ehtinyt edes ajatteleen kun olin jo tekemässä hommaa yksin.
Työni on vielä myös itse työpäivinä niin nopeatempoista, että siinä ei ehdi ajatteleen liikaa joka aiheuttaisi sen jännitykseen ja epävarmuuteen jäätyilyn. Päivä vaan vyöryy eteenpäin työtehtävä toisen perään kiireellä tehden.
Se toimii mun luonteelle, joka muuten jähmettyisi pelkäämään ja epäilemään kykyjään ja osaamisiaan.
Ehkäpä palstalaistenkin ongelma on se että jäädytään miettimään kun ei ole tulta pyrstön alla hiilostamassa eikä tilanteet vyöry vaan sata lasissa eteenpäin itse joutuen mukautuun nopeuteen kytkien aivot pienemmälle ja tekeminen täysille?
muuten ihan stanasti tota punasta viivaa taas tuolla tekstissäni, mutta mun on pakko päästä nukkuun eikä sata kertaa hioo murretta pois ja leikkiä hikaria joka tekee äidinkielestä jotain koetta ja haluu olla open lellikkinä kymppiä kokeesta vetämässä. Joten en korjaile vaan julkasen. Sori sori.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla on hyvä itsetuntemus, en ikinä kuvailisi itseäni keskustelupalstalle.
Miksi tekisin niin rölleille ja muille?
Teet sen mieluummin instagrammissa ja facebookissa omalla identiteetillä josta röllit ideat nimimeen vetää tänne anonyymien puolelle?
En tee. Kuvailen hyvin harvoin tuntemuksiani siellä, en avaa ajatuksiani muusta kuin kauniista päivästä tai kivasta seurasta.
Ihmisten itsekeskeisyys nykypäivänä tulee hyvin esiin siitä miten koko ajan pohditaan omia tuntoja ja toitotetaan omaa asiaa. On tietysti hyvä vähän pysähtyä ja funtsia tekemisiä, mutta uskon että liika oman navan tuijottelu ei tee hyvää.
Olen yksi hiljainen ja olematon mies vain. Jeesus on kaikkikaikessa. Täällä en ole mitään. Taivaassakaan en ole. En tarvitse arvonantoa, muuta kuin sen minkä Jumala armossaan tahtoo antaa.
Rukoilkaa ja paastotkaa uskovat veljet ja sisaret läheistenne ja vihollistennekin puolesta, että saisivat armon ja uskoisivat Jeesukseen. Ja omastakin puolestanne, että kestätte kaiken mitä tuleman pitää. Viha vain yltyy maailmassa. Mutta ei lähdetä siihen mukaan, koska sitä paholainen haluaa, vihaa, joka saa aikaan väkivaltaa.
Hyvää yötä.
Minä olen ihana empaattinen ja oikein mielenkiintoinen sekä älyttömän kaunis. Lisäksi olen työteliäs ja ahkera. Näppärä käsitöissä ja minulla on viherpeukalo. Olen tosi hyvä leipuri. Itse asiassa leipominen on minulle taloustöistä mieluisin.
En kuulosta kovin mielenkiintoiselta. Taidat trollata vaan.
*Et kuulosta kovin mielenkiintoiselta.
Vaatimaton.
Omintakeinen..makeinen 😊