Kävelin opiston majoitustiloissa. Mieleni oli herkistynyt ja olin opistotunnelmissa. Ajattelin, että jos on taloudellisesti mahdollista, haluan tarjota lapsilleni mahdollisuuden käydä kansanopiston.
Sukuni ensimmäinen opistolainen oli ukkini. Kuusamoon perustettiin kansanopisto vuonna 1909, ja ukkini oli ensimmäisen vuosikurssin opiskelija.
”Kuusamon kirkonkylässä aloitti marraskuussa 1909 toimintansa Itä-Pohjanmaan Kansanopisto. Nelisenkymmentä opinhaluista nuorta kokoontui tuolloin Kirkkotien varrella sijaitsevaan Paavo Ahavan omistamaan Marttilan taloon opiston ensimmäisen lukuvuoden avajaisiin.”
Ukkini lähtö kansanopistoon ei hänen perheessään ollut itsestäänselvyys. Vanhemmat vastustivat lähtöä taloudellista syistä, ei ollut yksinkertaisesti rahaa maksaa kurssimaksuja. Ukki kuitenkin lähti ja rahoitti opiskelunsa puukäsitöillä. Tiedämme, että tuohon aikaan kirjoitus- ja lukutaito oli vähäinen ja opisto avasikin ukilleni työuran kauppa- ja pankkialalta.
Toinen sukumme opistolainen oli äitini. Uskomisen lahjan saatuaan äiti halusi lähteä Ylitornion kristilliseen kansanopistoon. Opistoon lähtö ei myöskään viisikymmentäluvulla ollut itsestäänselvyys. Äidin koti oli pienviljelystila, ja tulot olivat pienet. Äidin isä Eelis otti kuitenkin pankista lainaa, ja näin äidin haave toteutui. Kristillisessä opistossa äiti sai opetella uskomisen aakkosia. Opistosta palattuaan hän tuli kotiinsa Naaraperälle. Vastaanotto kotona oli pitkän poissaolon jälkeen herkkä: Reeta-mummo halasi pitkään, kun oli niin mielissään.
Seuraavan sukupolven opistolaiset olivat sisaruksiani. Vanhin veljistäni oli ensimmäinen, ja hänen opistoaikansa oli meille kotona oleville mieleenpainuva. Lomia oli harvakseltaan, mutta kuuntelimme opistotapahtumia hyvin tarkasti. Monet veljeni opistokaverit tulivat minullekin tutuiksi. Vieläkin muistan useita heitä nimeltä ja kasvoilta. Hänen jälkeensä myös kaksi veljeäni ja yksi siskoistani kävi opiston.
Kun ensimmäinen oma lapsemme lähti opistoon, jännitimme, miten opisto hänen osaltaan sujuu, miten lapsemme sopeutuu uuteen ympäristöön ja löytyykö sopivia kavereita. Toisaalta pelotti, että oma heikko kasvatustyö tulee näkyviin, ja joudun häpeämään. Pelot olivat kuitenkin turhia. Opistoaika meni todella hyvin, ja nuoremmat lapsemme alkoivat välittömästi odottaa omaa vuoroaan. Opiston päättäjäiset olivat mieleenpainuvat. Useita tunteja kestävä hyvästely tuntui ihmeelliseltä. Kokemus oli meille täysin uusi. On kuitenkin ymmärrettävää, että vuoden kestävän yhteisen internaattijakson loppuminen oli haikeaa.
Näen suurena siunauksena, että kaikki lapsemme saivat kukin vuorollaan viettää opistovuoden. Lapsemme saivat elinikäisiä ystäviä, ja osa löysi myös puolison opistolaisten joukosta. Tärkein anti kuitenkin oli, että he saivat oppia uskon aakkosia ja juurtua Jumalan valtakuntaan. Toivon, että kylvetty Jumalan sanan siemen saisi tuottaa hyvää hedelmää.
Saimme tänä kesänä tiedon, että lapsenlapsemme on hyväksytty opistoon. Toivotamme hänelle siunattua ja rikasta opistovuotta. Samalla voin todeta, että viides sukupolvi jatkaa sukumme opistoperinnettä.
JUURET
Jumala, kasvata lapsillemme
tukevat juuret
etteivät myrskytuulet
niitä irrota.
Jumala, anna lapsillemme
turvallinen elämä
ystävien saattelema,
käsivarsiesi tukema.
Jumala, lohduta meitä
evankeliumin sanalla,
rakkauden voimalla
perille asti.
Vesa Kumpula
Sukuni ensimmäinen opistolainen oli ukkini. Kuusamoon perustettiin kansanopisto vuonna 1909, ja ukkini oli ensimmäisen vuosikurssin opiskelija.
”Kuusamon kirkonkylässä aloitti marraskuussa 1909 toimintansa Itä-Pohjanmaan Kansanopisto. Nelisenkymmentä opinhaluista nuorta kokoontui tuolloin Kirkkotien varrella sijaitsevaan Paavo Ahavan omistamaan Marttilan taloon opiston ensimmäisen lukuvuoden avajaisiin.”
Ukkini lähtö kansanopistoon ei hänen perheessään ollut itsestäänselvyys. Vanhemmat vastustivat lähtöä taloudellista syistä, ei ollut yksinkertaisesti rahaa maksaa kurssimaksuja. Ukki kuitenkin lähti ja rahoitti opiskelunsa puukäsitöillä. Tiedämme, että tuohon aikaan kirjoitus- ja lukutaito oli vähäinen ja opisto avasikin ukilleni työuran kauppa- ja pankkialalta.
Toinen sukumme opistolainen oli äitini. Uskomisen lahjan saatuaan äiti halusi lähteä Ylitornion kristilliseen kansanopistoon. Opistoon lähtö ei myöskään viisikymmentäluvulla ollut itsestäänselvyys. Äidin koti oli pienviljelystila, ja tulot olivat pienet. Äidin isä Eelis otti kuitenkin pankista lainaa, ja näin äidin haave toteutui. Kristillisessä opistossa äiti sai opetella uskomisen aakkosia. Opistosta palattuaan hän tuli kotiinsa Naaraperälle. Vastaanotto kotona oli pitkän poissaolon jälkeen herkkä: Reeta-mummo halasi pitkään, kun oli niin mielissään.
Seuraavan sukupolven opistolaiset olivat sisaruksiani. Vanhin veljistäni oli ensimmäinen, ja hänen opistoaikansa oli meille kotona oleville mieleenpainuva. Lomia oli harvakseltaan, mutta kuuntelimme opistotapahtumia hyvin tarkasti. Monet veljeni opistokaverit tulivat minullekin tutuiksi. Vieläkin muistan useita heitä nimeltä ja kasvoilta. Hänen jälkeensä myös kaksi veljeäni ja yksi siskoistani kävi opiston.
Kun ensimmäinen oma lapsemme lähti opistoon, jännitimme, miten opisto hänen osaltaan sujuu, miten lapsemme sopeutuu uuteen ympäristöön ja löytyykö sopivia kavereita. Toisaalta pelotti, että oma heikko kasvatustyö tulee näkyviin, ja joudun häpeämään. Pelot olivat kuitenkin turhia. Opistoaika meni todella hyvin, ja nuoremmat lapsemme alkoivat välittömästi odottaa omaa vuoroaan. Opiston päättäjäiset olivat mieleenpainuvat. Useita tunteja kestävä hyvästely tuntui ihmeelliseltä. Kokemus oli meille täysin uusi. On kuitenkin ymmärrettävää, että vuoden kestävän yhteisen internaattijakson loppuminen oli haikeaa.
Näen suurena siunauksena, että kaikki lapsemme saivat kukin vuorollaan viettää opistovuoden. Lapsemme saivat elinikäisiä ystäviä, ja osa löysi myös puolison opistolaisten joukosta. Tärkein anti kuitenkin oli, että he saivat oppia uskon aakkosia ja juurtua Jumalan valtakuntaan. Toivon, että kylvetty Jumalan sanan siemen saisi tuottaa hyvää hedelmää.
Saimme tänä kesänä tiedon, että lapsenlapsemme on hyväksytty opistoon. Toivotamme hänelle siunattua ja rikasta opistovuotta. Samalla voin todeta, että viides sukupolvi jatkaa sukumme opistoperinnettä.
JUURET
Jumala, kasvata lapsillemme
tukevat juuret
etteivät myrskytuulet
niitä irrota.
Jumala, anna lapsillemme
turvallinen elämä
ystävien saattelema,
käsivarsiesi tukema.
Jumala, lohduta meitä
evankeliumin sanalla,
rakkauden voimalla
perille asti.
Vesa Kumpula
Vastaukset 10
Vanhimmat
Opistossa ollaan kuin samaa perhettä ja siellä nuori voi aloittaa itsenäistymisen, esim. heti peruskoulusta päästyä, jos ei tiedä vielä mitä tekisi isona, voi pitää välivuoden ja korottaa joitakin arvosanoja jatko-opiskeluja varten.
Hyviä kokemuksia ja ystäviä saa opistovuosilta ja harva keskeyttää siellä opiskelujaan.
Suosittelen, ei mene se aika "hukkaan" !
Voi kuin ihana oli ammentaa Larssin oppeja ja antaa aivojen ottaa kiihkeästi sanomaa vastaan. Opin antajat olivat jo ammoin rahallisesti menestyneitä panttereita.
Siellä voi tulla myös kiusatuksi, kokemusta on.
Onko vanhoillislestadiolaisillakin tapana kiusata lähimmäisiään?
Eihän ne muuta teekkään,tälläkin kylällä ovat kiusanneet monia kyläläisiä ja aina anteeksi saaneet kun ei vät ole kiinni jääneet vaikkakin kaikki tietää ketkä pahaa tekee.
Opistoajassa on puolensa. Silloin nuori tapaa vertaisiaan.
Vähemmän puhuttuja asioita ovat ne, mitä tapahtuu joidenkin nuorten keskuudessa, sillon kun valvova silmä nukkuu.
Monet vanhemmat laittavat lapsensa opistoon "uskoa vahvistamaan". Jo valmiiksi epäilevä nuori hakeutuu helposti kaltaisiensa seuraan ja ajatus irtautumisesta vahvistuu.
Ne olivat tietyn uskonliikkeen aivopesulaitoksia. Eräänkin johtaja joi piilossa, viinat haettiin muualta jottei johtajan juopottelu paljastu. Oli tiedossa paikkakunnalla ja ihmeteltiin miksi kristilliseksi kansanopistoksi kutsuttua johtaa juoppo ja vähemmän kristillinen johtaja.
Enpä laittaisi lastani opistoon.
sieltäkö niitä valmistuu jotka soittelee sataan kertaan milloin mitäkin kaupaten !?
mikä tämä systeemi oikein on, ei käsitä ei.
Opistojen tarkoitus on kasvattaa nuoria tiukkaan lesta-ajatteluun. Ehkä myös nuoria yritetään saada avioliittoon ja sitä kautta varmistetaan uudet lapsentekokoneet.
Tarkoitushakuista touhua mukamas opiskelun varjolla.