Kun tajusit ettei hän halua, saati huomaa, sinua millään tavalla.
Oliko se kovakin isku sinulle?
Anonyymi
201302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei yhtään. En olisi häntä halunnutkaan, kun selvisi luonne minulle.
Juu
En ole vielä tuota huomannut. Taitaa haluta paljonkin.
joskus voi käydä niinkin ettei saa koskaan tietää ja tunteet katoaa itseltä ajan kanssa.
Mulle taitaa käydä niin.
👌☝️🙆♀️
Se oli suora isku otsalohkoon ja en tule koskaan toipumaan siitä 😔
Jaa
Oli se kova isku, hiipi tajuntaani mutta sydämeni ei vieläkään suostu uskomaan että kaikki päättyi ennen kuin mitään kunnolla alkoikaan.
Hän ei selittänyt minulle mitään, häipyi vain elämästäni. Kysymykset pyörivät mielessä- eikö tunteita ollutkaan? Eikö hän pitänytkään minusta? Ulkonäöstäni? Luonteestani? Mitä hän minusta halusi vai eikö mitään? Pelkkää leikkiä kaikki?
Eikö hän ymmärtänyt että sydämeni särkyy vai eikö vaan välittänyt?
Miten pystyn unohtamaan tämän kaiken, tämän miehen? 💔
Ehkä mies tarvitsee aikaa miettiäkseen?
mitä niinku itse ajattelit,kuka edes lähtee kysyy tällaista,pöh
Not me.
Sain häneltä sydämen 😻
Niin minäkin - särkyneenä tosin 💔
Voih
Ei. Uutta matoa koukkuun vaan! Miltähän hänestä tuntui, joka kuvitteli tietyn naisen roikkuvan hänessä, ja joka luuli olevansa enemmän kuin todellisuudessa olikaan ja mies kuvitteli ns. Naruttavan ja asettavansa kyseisen naisen naurunalaiseksi itse, vaikka kävikin niin että mies joutui naurunalaiseksi eikä tajunnut että nainen oli jatkanut matkaansa eteenpäin jo aikoja sitten? Terkuin Mn
On minutkin rikottu 3 kertaa. Siksi olen nykyään vihainen enkä anna muiden leikkiä kanssani. En ole sairas mieleltäni vaan hyvin realisti. Ja kyllä, minä ihan oikea nainen olen. Olen vain asettanut itseni tärkeimmäksi miesten aiemman kiusanteon vuoksi. Olin ns. Suosittu aikanaan. Liian kiltti jonka vuoksi moni kuvitteli että voivat kohdella minua miten sattuu.
Mn
HöPÖ..
Höpöhöpö itsellesi.
On siihen ehtinyt jo tottua, järjen tasolla, jotenkin.
Sydämen lokeron kanssa vielä kamppailen.
Täytyy varata aika Kardiologille.
Ei se koskenut, en ole koskaan ajatellut että jonkun on pakko olla lojaali ja rakastaa. Elämässä tapaa ihania ihmisiä ja vaikka joihinkin voi jopa ihastua, se pitää osata käsitellä realistisesti ja katsoa johtaako ne kivoihin asioihin vai ystävyyteen. Uskon että ihminen joka ei takerru, on rikkaampi ihmissuhteissa kun takertuvampi. Myös sen oikean löytäminen on helpompaa, kun suhtautuu kaikkeen kauniiseen ja rakkaaseen lahjana, ei pakkona joka on saavutettava. Mukavaa elämässä on tykkäily, halailu, kohtaaminen ja tietysti se jännitys.
Jotenkin sitä on niin tottunut että ei kukaan oikeasti välitä että lopulta sen hyväksyy. Ei enää jaksa itsekään välittää.