Oliko se kovakin isku sinulle?

Ei yhtään. En olisi häntä halunnutkaan, kun selvisi luonne minulle.

Juu

En ole vielä tuota huomannut. Taitaa haluta paljonkin.

Se oli suora isku otsalohkoon ja en tule koskaan toipumaan siitä 😔

Jaa

Oli se kova isku, hiipi tajuntaani mutta sydämeni ei vieläkään suostu uskomaan että kaikki päättyi ennen kuin mitään kunnolla alkoikaan.
Hän ei selittänyt minulle mitään, häipyi vain elämästäni. Kysymykset pyörivät mielessä- eikö tunteita ollutkaan? Eikö hän pitänytkään minusta? Ulkonäöstäni? Luonteestani? Mitä hän minusta halusi vai eikö mitään? Pelkkää leikkiä kaikki?
Eikö hän ymmärtänyt että sydämeni särkyy vai eikö vaan välittänyt?
Miten pystyn unohtamaan tämän kaiken, tämän miehen? 💔

mitä niinku itse ajattelit,kuka edes lähtee kysyy tällaista,pöh

Not me.

Sain häneltä sydämen 😻

Ei. Uutta matoa koukkuun vaan! Miltähän hänestä tuntui, joka kuvitteli tietyn naisen roikkuvan hänessä, ja joka luuli olevansa enemmän kuin todellisuudessa olikaan ja mies kuvitteli ns. Naruttavan ja asettavansa kyseisen naisen naurunalaiseksi itse, vaikka kävikin niin että mies joutui naurunalaiseksi eikä tajunnut että nainen oli jatkanut matkaansa eteenpäin jo aikoja sitten? Terkuin Mn

On siihen ehtinyt jo tottua, järjen tasolla, jotenkin.
Sydämen lokeron kanssa vielä kamppailen.
Täytyy varata aika Kardiologille.

Ei se koskenut, en ole koskaan ajatellut että jonkun on pakko olla lojaali ja rakastaa. Elämässä tapaa ihania ihmisiä ja vaikka joihinkin voi jopa ihastua, se pitää osata käsitellä realistisesti ja katsoa johtaako ne kivoihin asioihin vai ystävyyteen. Uskon että ihminen joka ei takerru, on rikkaampi ihmissuhteissa kun takertuvampi. Myös sen oikean löytäminen on helpompaa, kun suhtautuu kaikkeen kauniiseen ja rakkaaseen lahjana, ei pakkona joka on saavutettava. Mukavaa elämässä on tykkäily, halailu, kohtaaminen ja tietysti se jännitys.

Jotenkin sitä on niin tottunut että ei kukaan oikeasti välitä että lopulta sen hyväksyy. Ei enää jaksa itsekään välittää.