Onko tällaista elämä kolmekymppisenä. On ihan ok koulutus, työkokemusta, taitoa, tietoa, mutta tuntuu että mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta "paskanvertaa". Olen kolmekymppinen mies jota pitäisi kiinnostaa työura että pysyy mukana tässä yhteiskunnassa ja saa arvostusta eri puolilta, mutta ei kiinnosta yhtään ja se on ongelma???
Muut miehet ajelee uusilla autoilla niillä on omakotitalo vaimo perhe, rahaa näyttää tulevan, tulevaisuuden suunta näyttää olevan selvä ja vauhtia piisaa kun taas mulla on vielä se sama vanha corollan raato ollut jo monta vuotta ja kaikki muutkin kuviot on vielä hakusessa,vaimo,perhe sun muut sellaiset.
Kyllä mä oikestaan tiedän mistä tää mun lama johtuu? Ja että aikanaan asiat selviää ja lähtee rullaamaan, mutta miks tän pitää tapahtua niin vaikeesti ja kantapään kautta oppimalla??
Mä olen hakannut niin monesti päätäni seinään etsiessäni "omaauraa" että tuli lopulta stressi ,meni yöunet ja samalla tuli sellanen lamaannus joka vaan tuntuu jatkuvan. Arki sujuu kun pakottaa itsensä tekemään asiat,mutta luonnollinen innostus ja sitoutuminen tekemiseen puuttuu ja huomaa että sosiaalisuus kärsii siitä. Ja siksi ei viitsi edetä työssä kun ei ole sitä intoa ja sosiaalisuutta jota uudet haasteet vaatii.
Naisten suhteen homma varmaasti toimisi,oltais varmaan puolin ja toisin kiinnostuneita,mutta ei ole riittävästi intoa lähestyä kun ei ole varma että vois tarjota naiselle ja perheelle hyvän ja talon ja rahaa yms. Tiedän että naiset ei sitä edes tarvii ja niille on ihan eri asiat tärkeitä mutta minkäs sille voi että on mies ja ajattelee eri tavalla asioista. Tää kuullostaa varmaan hullulta naisista mutta mutta minkäs sitä itselleen voi.
Sellainen naisellinen näkökulma ja se "R-juttukin" olis varmaan mulle enemmän kun hyväksi mutta kun ne 30v naisetkin tuntuu hävinneen jonnekin tältä planeetalta. Missä te oikein piileskelette??
Että tämmöistä on meikäläisen elämä,just nyt,tänään. Kommentteja otetaan vastaan ja voidaan jopa lukeakin?!
Muut miehet ajelee uusilla autoilla niillä on omakotitalo vaimo perhe, rahaa näyttää tulevan, tulevaisuuden suunta näyttää olevan selvä ja vauhtia piisaa kun taas mulla on vielä se sama vanha corollan raato ollut jo monta vuotta ja kaikki muutkin kuviot on vielä hakusessa,vaimo,perhe sun muut sellaiset.
Kyllä mä oikestaan tiedän mistä tää mun lama johtuu? Ja että aikanaan asiat selviää ja lähtee rullaamaan, mutta miks tän pitää tapahtua niin vaikeesti ja kantapään kautta oppimalla??
Mä olen hakannut niin monesti päätäni seinään etsiessäni "omaauraa" että tuli lopulta stressi ,meni yöunet ja samalla tuli sellanen lamaannus joka vaan tuntuu jatkuvan. Arki sujuu kun pakottaa itsensä tekemään asiat,mutta luonnollinen innostus ja sitoutuminen tekemiseen puuttuu ja huomaa että sosiaalisuus kärsii siitä. Ja siksi ei viitsi edetä työssä kun ei ole sitä intoa ja sosiaalisuutta jota uudet haasteet vaatii.
Naisten suhteen homma varmaasti toimisi,oltais varmaan puolin ja toisin kiinnostuneita,mutta ei ole riittävästi intoa lähestyä kun ei ole varma että vois tarjota naiselle ja perheelle hyvän ja talon ja rahaa yms. Tiedän että naiset ei sitä edes tarvii ja niille on ihan eri asiat tärkeitä mutta minkäs sille voi että on mies ja ajattelee eri tavalla asioista. Tää kuullostaa varmaan hullulta naisista mutta mutta minkäs sitä itselleen voi.
Sellainen naisellinen näkökulma ja se "R-juttukin" olis varmaan mulle enemmän kun hyväksi mutta kun ne 30v naisetkin tuntuu hävinneen jonnekin tältä planeetalta. Missä te oikein piileskelette??
Että tämmöistä on meikäläisen elämä,just nyt,tänään. Kommentteja otetaan vastaan ja voidaan jopa lukeakin?!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuttu tunne, asioiden pitäisi olla kaikin puolin hyvin mutta mikään ei maistu hyvälle.
Olen 2 pojanviikarin lähiäiti ja 30 . Mulla oli mies, lapset ja omakotitalo. Pari vuotta eron jälkeen luovuin omakotitalosta. Jossakin vaiheessa sitä vaan oppi olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Suurin oppiläksy itselleni oli oppia olemaan vertailematta omaa elämää muiden elämään.
Jossakin vaiheessa sairastuin masennukseen ja silloin oli arjen pyörittäminen täyttä pakkoa... mikään ei sujunut rullaamalla.
Mutta nyt on asiat ihan hyvin ja olen nauttinut tästä keväästä todella paljon. Kyllä tämä oman elämän eläminen on aivan mahtavaa... olen onnellinen ja haluan näyttää sen kaikille muilekin. Enää ei ole väliä mitä naapurit/sukulaiset/ystävät ajattelevat.
Olen myös tavannut "elämäni" miehen ja tuo sinun kirjoituksesi kohta, haluat antaa naiselle talot ymv., osui naulan kantaan. Se sai jälleen ajatuksiani järjestykseen, kiitos sinulle!
Asioilla on tapana järjestyä!
Iloa ja valoa kevääseen!
moi!
täs olis vähä jotain sepostusta aiheeseen tai sen täysin ohi.......
mä oon kans semmoinen naisen alku 30-v. huom vielä SINKKU.. ei jostain syystä kiinnosta mennä istuu minnekkää baareihin iskee miestä, se tulee jos on tullakseen kohdalleen, mä en jaksa ees haeskella.
työkaverit ja sukulaiset on vinoilleet eräänki kerran et koskas meet ja koskas meinaat mennä naimisiin, millainen se sun mies on kun et oo tuonnu näytille?? mikä mies kun ei oo ja sillä selvä!
en oo mikää lepakko mut kun ei oo kiinnostusta baareihin ja toiseks kun sinkkuna maksat yksin vuokrat ja laskut ja ruuat ja yms. niin raha ei aina riitä.. kaikki vapaa-aika melkein menee nii helvetin äkkii ja kun on nii pirun väsynny töistä ettei paljo jaksa ulkoilla, ja siis päivät menee töissä 7-16 parasta aikaa..
no koht tulee onneks kesä ja "saa" olla enemmän ulkona.
no mä en ainaskaa jaksa tälläsillä asioilla märehtii se tulee jos on tullaksee kohdalle oon sitte vaikka maailman viimonen sinkku nainen. ja perustakoon muut perheensä ja asukoon vaan niissä witun hienoissa omarakenteisissa omakotitaloissaan tän vuoden auton malleineen..
no tulihan se sanottuu.. p..le kun helpotti..
kaikkea hyvää sulle ja kiitos kun jaksoit lukea ton mun sepostuksen!
T:Mette-maarit suomen viimeinen sinkkunainen 30-v, HEH!
Hyvä tietää että kaikki 30v suomineidot ei ole vielä varattu tai yh:ita. Vielä on siis pienenpienet mahikset naismarkkinoilla meikäläiselläkin. Asutko sä etelä-suomessa mette-maarit? laitathan mulle sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Itse seurustelen, mutta lähes kaikki ystäväni ovat sinkkuja. He ihmettelevät missä kaikki sinkkumiehet ovat. Tytöt käyvät silloin tällöin baareissa, mutta sieltä ei miehiä kuulemma löydä.
Miksi sinkut ei kohtaa?
Olet sentään saanut elämänkokemusta ja mennä oman halusi mukaan ja varmasti parhaat vuotesi edessä :)
Itselläni on takana 10 vuoden avioliitto ja nyt ero. Tuntuu kun nuo 10 vuotta olisi heitetty kaivoon, tähänkö halusin tulla. NO EN PRKL. Nyt sitten eronneena ja jo lapsellisenakin, lyön vetoa, että olet kuitenkin jonossa ennen minua, joten älä huoli. Sieltä se tulee, jos on tullakseen ;)
Ei todellakaan mene jonossa ohitsesi.Itsellänikin takana kymmenen vuoden liitto,lapsia ja ero. Minun "jonossani" ekana tulevat eronneet miehet,joilla jo jälkikasvua.Mieluiten yh:t.Tietävät jotain todellisesta elämästä!
Minä sain motivaation elämään kun sairastuin
vakavasti. Sulla on liian hyvin kaikki.
Henki vielä ainakin pihisee ja terveyskin ihan ok, mitä nyt maha vähän kasvanu viimeaikoina, mutta VITUTUKSEENHAN ei voi tunnetusti kuolla!!!!
mahasta. Kyllä se kasvelee meille jokaiselle iän myötä, ellei nyt ole ihan urheiluun "hurahtanut".
Mutta mieluummin miehellä vähän masua ja järkeä, kuin riukukeppi ilman aivoja.
mulla on ollu hieman samat fiilikset.. mut ongelma ollu enempi siinä että 'kaikilla muilla' tuntuu olevan oma oikea, yhteinen mielipide siitä mikä on oikein ja miten asioiden kaikilla pitäis olla tässä vaiheessa elämässä. sitä sitte tuputetaan joka tuutista. omat vanhemmat, sisarukset, mahdollisesti työkaverit, omat kaverit, media(!otalainaa ja rupea aikuiseksi) jne.. samaa viestiä tulee mahdollisesti monelta suunnalta(olen onnellisessa asemassa kun oma naiseni ei painosta.. sain aikaa ja tilaa ajatella).
ite oon yrittäny kiinnittää tähän erityisesti huomiota viime vasta aikoina. tajusin vasta hiljan että eihän tää mitä suurin osa nyt tekee, ole ollenkaan sitä mitä minä itse ajattelen. ei ole koskaan ollut tässä 30 v aikana. olin unohtanut.. menin jotenki lankaan :p pitää vähän työstää tätä juttua.. että missä mennään. ehkäpä sitten voikin jämähtää asemiin oikein kunnolla, mutta ainakin paremmalla omatunnolla ;)
itseäsi! Tiedän tunteen, 30v täynnä ja kun kattoo kavereita niillä on ne yhteiskunnan asettamat normit täytetty. Sulla sentäs on Corolla, mä hei kuljen bussilla! :) Ittensä kans joutuu tekemään toitä aika lailla et jotenkin mahtuis noihin normeihin, mutta olen yrittäny ajatella et hui hai..muut ne normit tekee, mä yritän elää välillä hieman huonommalla tuloksella, välillä paremmalla.
Mitä miehiin tulee ei niitä vapaita, suht sivistyneitä miehiä ole kohdalle osunut, mutta en luovu toivosta! Tsemppiä!!!
Ei kait elämä tähän kaadu. Hakeudu uusiin ympyröihin, niin saat väriä elämääsi. Työpaikan muutos toi minun elämääni muutoksen, rupesi työintoa tulemaan, ihan työtehtävien vaihtumisen vuoksi. Uusi harrastus toi oman värinsä hetkeksi elämääni josta sain voimia jatkaa parempaa elämää kohti. Tietysti uusia työpaikkoja ei tosta vaan ole otettavissa, mutta tekevällehän sattuu enemmän, kuin jos ei tee mitään asioiden eteen. Oletkos ajatellut unelmanaisesi suhteen, että hänellä olisi mahdollisuudet tienata enemmän kuin sinulla, jos vaikka saisit silleen elämän rullaamaan. Kyllä se nainenkin voi tienata. Tee asioille jotain, niin saat elämääsi väriä ja sisältöä:)
Miten on naiset? Kelpaako mies joka tienaa vähemmän vai lähteekö nainen loppupeleissä sen rahamiehen matkaan??
Mulle on ainakin ihan sama, mitä mies tienaa..pääasia, että tienaa ja yrittää. Ja sama koskee autoja, ihan sama mikä kärry vai onko sitä ollenkaan. Ei niillä ihmissuhdetta perusteta!
Koita oppia hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja muista, että me naiset osaamme huolehtia itsestämme, tarvitsemme vain ihmisen, jonka kanssa voi joskus jakaa ne työhuolet, autohuolet, rahahuolet yms:)