Masennuksen läpikäynyt, vauvaa odottava Jannika B rehellisenä: "Tällä hetkellä mieltäni painaa..."

Voi vitsi, hurjasti tsemppiä Jannikan perheelle. Onhan se suuri vaara, että uupumus uusiutuu, kun vauva syntyy ja elämäntilanne muuttuu. Kokemusta on.

Tsemppiä Janika, yllätyin masennuksesta, mutta etpä ole ainoa taiteilija tyyppi jolle masennus pukkaa päälle. On ollut kovat ajatkin koronan kera. TSEMPPIÄ ... harza 😘

Jannika B vaikuttaa älykkäältä nuorelta naiselta..toisin kuin puolisonsa. Yrittää esittää fiksumpaa mitä on ja käyttää paljon sivistyssanoja väärin. Musiikkia osaa tehdä mutta tekotaiteellisuus ja teeskentely loistaa avaruuteen saakka. Ylpön kanssa samaa kastia. Noloja molemmat ja aiheuttavat usein myötähäpeää.

Kyllä näkee kommentoijista, että masennusta ja vitutusta on tosi paljon, johtuu varmaan omasta surkeasta elämästä.

Janica, tsemppiä Sinulle¡
mennä porskuttele vaan eteen päin, Sinullahan on mies ja tytär.
Mies ei häpeä Sinua ja uskaltautuu samaan kuvaankin .
Kaikkea hyvää Teille kaikille!

Hei sivistymättömät palstan varikset- Toni on viiden ällän ylioppilas, ei mikään tyhmä jätkä, hyvä tyyppi. Ja vaimo ihanan herttainen, suloinen ja älykäs myös. Onhan Tonikin kertonut paniikkihäiriöstään joten kyyllä mä nostan hattua kun ihminen avaa tarvittavan verran itseään julkisuudelle, mutta kaikkea ei tarvitse tietää, että hyeenat haaskalla ei viilliinny hiiteen.

Se tuo kateus teettää kaikenlaista. Koittakaa pärjätä sen kateuden kanssa ettette tukehdu siihen.

Siitä se lähtee,se perheiden valitus,se alkaa jo ennen kuin on edes synnyttänyt ja kestää koko loppuelämän.Kyllä se MARININ kommunistihallitus jakaa auliisti lapsiperheille rahaa,ei kannata olla huolissaan.Nykysuomessa kun lapsiperheellä on kriisi,kun ei ole sitä omaa aikaa,kun ei mietitä kun haaroja avataan että sen jälkeläisen kanssa pitää ehkä olla! Suomessa lapsiperheet porskuttaa,parhaiten toimeentuleva kansanryhmä,ÄLKÄÄ VALITTAKO

Sain vanhemmalla iällä ensimmäisen ja viimeisen lapseni ja ei ollut masennusta ei uupumusta. Jätin ja karsin turhat menot ja keskityin olennaiseen.

Todella hyvä puhuu masenus avoimesti. noin 20vuotta sitten tytäreni kärsi raskauden ajan ja jälkeinen masenus.Salasi minulta koko asian.En tiennyt mikä häntä vaivaa.Lapsi oli kuitenkin minulla paljon.Katselin tytäreni paisunutta naamaa ja lasitunutta katsetta? ymärtämättä mikä on? Sama toistui toisen lapsen kanssa.Nyt vain kaksi ja taas yövalvomiset...Kolmas kun tuli olin niin uupunut ruumilisesti ja henkisesti.Sanoin etten jaksa 3 hoitaa.Sukset meni isosit ristiin ja sillä tiellä on lapsineen.Jokaisen pitäisi avoimesti puhua läheisille aihe.Jotta ymärtää läheinen ja toimii oikein.Eikä se että peitelään ja salataan.Eikä kyetä asioista puhumaan oikeilla nimillä.Hienoa kyseinen henkilö toi esille asian.Enempi vain ihan julkinen sektori myös: Ei häpeä ja ei tabu äitiys ajan masenus ja sen jälkeinen.Työkaluksi jokaiseen Suomen neuvolaan ,nostaisivat kissan pöydälle asiasta.En noita julkiksia lähde arvostelemaan.He ovat ihmisiä ja julkis lööpit eivät ole se mikä heidän oikea elämä on.Menestystä molemmille äiti ja isä ja lapsonen.Kiitos toi vakavan asian esille.

Kaikilla nykyään masennus. Outoa

Kaikkii ottaa päähän välil :) eli suomeksi = vituttaa

Kukahan nyt on tulevan lapsen isä ?

Jannika B:llä on onneksi perhe tukena kun masennus runtelee, monella sairastuneella ei ole perhettäkään tukena.

Itselläni on kolme lasta ja olen heidät lähestulkoon yksin joutunut/saanut kasvattaa. Mieheni työt kun veivät milloin minnekin ulkomaita myöten. Tein samalla kotoa käsin töitä, neljän tunnin yöunilla mentiin muutama vuosi. En minä ehtinyt miettimään, että olenkohan masentunut vai muuten vaan väsynyt. Oli liian kiire sellaiseen. Älkää ihmiset jääkö jumiin asioihin. Minä olen kuitenkin onnellinen, että sain itse hoitaa lapseni ja nähdä heidän kehittyvän. Ei elämän ole tarkoitus olla aina helppoa ja hauskaa.

On tässä muutkin lapsia saaneet ja selvinneet. Aina löytyy joku jolla menee huonommin. Itsellä kaksi erityislasta ja silti järjissäni. Samana vuonna multa kuoli 3 läheistä ja nuorimmainen sai diagnoosin. Silloin kuljettiin syvällä, mut pakko vaan elää ja hoitaa asiat, ei voi jäädä sängyn pohjalle surkuttelemaan. Elämää tarvii vaan elää, kannattaako jokaista pientä juttua miettiä? Varsinkin kun talous on taattu, ei tarvii huolehtia mistä seuraavan kuukauden vuokra jne. En ymmärrä miksi noi julkkikset eivät vaan nauti elämästään. Sitten kun on todella kohdannut vastoinkäymisiä, niin silloin vois pikkusen valittaa, mut muuten...

Eikö masennus ole sairaus? Jollekin iskee toisille ei vaikka on kuinka rankkaa. Itse en tiedä miltä se sairaus tuntuu, koska vaikka ollut erittäin rankkaa en ole ollut masentunut koskaan. Väsynyt toki ollut ja uupunut. Mutta masentunut ei kai pysty tekemään mitään vaikka kuinka haluaisi