No tuli sitten ainakin hyvä otsikko topikille. :}
### Anamchara kysyi keskustelussa hyvästä ja pahasta: ###
Niin, sekin on kiinnostavaa, onko Paholaista tai miksi sitä nyt kutsutaan (ja samantien, onko siis helvettiä)... ###
Suoraa kristinuskon vastinetta paholaiselle, tai saatanalle, ei hindulaisuuden teologiasta löydy. "Kali" (lyhyellä a:lla), jonka mukaan nykyaika, Kali-yuga, onkin nimetty, lienee lähin vastine käsitteelle. Kali ei kuitenkaan ole riippumaton, itsenäinen paha.
Kalin saapumista ja vaikutusta nykyaikaan käsitellään mm. Bhagavata-puranan ensimmäisen kirjan kappaleissa 16-18 ( http://vedabase.net/sb/1/ ) sekä 12:sta kirjassa ( http://vedabase.net/sb/12/ ).
Helvetistä: Käsitys helvetistä ei myöskään ole hindulaisuudelle täysin vieras, helvettiä tosin ei nähdä pysyvänä kadotuksena, vaan tilapäisenä rangaistuksen paikkana jossa kukin saa ansionsa mukaan. Varsin graafinen kuvaus tästä löytyy mm. Bhagavatan viidennen kirjan lopusta ( http://vedabase.net/sb/5/26 ).
Vielä erona kristilliseen käsitykseen, helvetistä vastaava persoonallisuus, Yamaa eli rangaistuksen jumalaa, ei nähdä pahana; tämä itse asiassa mainitaan usein suurena Vishnun palvojana. Yamaa voitaneen verrata vankilanjohtajaan tai kosmiseen poliisilaitokseen; hän ei suinkaan ole ihmisiä rikollisuuteen kannustamassa, päin vastoin.
### Anamchara kysyi keskustelussa hyvästä ja pahasta: ###
Niin, sekin on kiinnostavaa, onko Paholaista tai miksi sitä nyt kutsutaan (ja samantien, onko siis helvettiä)... ###
Suoraa kristinuskon vastinetta paholaiselle, tai saatanalle, ei hindulaisuuden teologiasta löydy. "Kali" (lyhyellä a:lla), jonka mukaan nykyaika, Kali-yuga, onkin nimetty, lienee lähin vastine käsitteelle. Kali ei kuitenkaan ole riippumaton, itsenäinen paha.
Kalin saapumista ja vaikutusta nykyaikaan käsitellään mm. Bhagavata-puranan ensimmäisen kirjan kappaleissa 16-18 ( http://vedabase.net/sb/1/ ) sekä 12:sta kirjassa ( http://vedabase.net/sb/12/ ).
Helvetistä: Käsitys helvetistä ei myöskään ole hindulaisuudelle täysin vieras, helvettiä tosin ei nähdä pysyvänä kadotuksena, vaan tilapäisenä rangaistuksen paikkana jossa kukin saa ansionsa mukaan. Varsin graafinen kuvaus tästä löytyy mm. Bhagavatan viidennen kirjan lopusta ( http://vedabase.net/sb/5/26 ).
Vielä erona kristilliseen käsitykseen, helvetistä vastaava persoonallisuus, Yamaa eli rangaistuksen jumalaa, ei nähdä pahana; tämä itse asiassa mainitaan usein suurena Vishnun palvojana. Yamaa voitaneen verrata vankilanjohtajaan tai kosmiseen poliisilaitokseen; hän ei suinkaan ole ihmisiä rikollisuuteen kannustamassa, päin vastoin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
### Krisangi -- Oletko poistanut nyt sitten tutkimuksissasi gaudiya-ilmoituskirjoista helvetilliset planeettajärjestelmät hallitsijoineen ja palvelusväkineen? Se kosmologia.Se kohta. Se opetus, jos opetusta on (vaikuttaisi olleen joskus jollekin, kun se muinaisissa kysymys-vastaus -sessioissa on esiinnostettu)? Pikatulkinta ja updeitti, siis tuosta? ###
Kyllähän noita kirjoituksissa kuvaillaan, eikä niitä tarvitse pois kirjoittaa. Mutta laitetaan ne kuitenkin jonkinlaiseen kontekstiin. Kapila kuvailee tietoisuuden matkaa helvettiin Bhagavatan kolmannen kirjan 30:ssä kappaleessa, siitä poimien muutaman tähän liittyvän ajatuksen.
Kuvaillaan, kuinka rangaistuksen jumala Yaman edustajat riistävät kuoleman hetkellä psyykeen, mielen, kehosta. Kulkiessaan mielensä kehossa kohti helvettiä, tämä muistaa kaikki menneet pahat tekonsa niitä murehtien. Tämän kärsimysten tien kuvataan olevan 1.25 miljoonan kilometrin mittainen, mutta sen kulkeminen kestää vain kolmen tuokion verran.
Mielen saapuessa helvettiin se kokee rangaistukset jokaiseen tekemäänsä pahuuteen. Koko tämä helvetillinen aika on oman aikakäsityksemme perspektiivistä vain hetkisen mittainen, mutta tuntuu loputtoman pitkältä johtuen mielemme subjektiivisesta aika-kokemuksesta.
Kapila myös toteaa, että sekä taivas että helvetti koetaan toisinaan myös maan päällä. Koemme tämän maanpäällisen helvetiin toisinaan esimerkiksi painajaisunien muodossa. Tämä kuolemanjälkeisen helvetin periaate on siis koettavissa jo tässä elämässä. Luomme helvettimme itse omilla teoillamme.
Tässä yhteydessä kerrotaankin tarinaa gurusta ja yksinkertaisesta oppilaasta. Eräänä päivänä mestari pyysi oppilastaan tuomaan tulta ashramalle, mutta oppilas ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, mistä tulta saisi. Mestari totesi siihen, että "hae vaikka helvetistä." Oppilas vilpittömänä sitten suuntasi kohti helvettiä tulta hakeakseen mestarilleen, ja saapuessaan kohtasi Yaman, rangaistuksen jumalan. "Saisiko tulta?" Yama siihne vastasi, "Minulla ei valitettavasti itselläni ole tulta lainkaan, kaikki tuovat oman tulensa mukanaan."
Tämä ei siis sen erityisemmin liity jumalaan, tahi tämän toiveeseen tai toiveettomuuteen. Kärvennämme itse kukin itseämme omilla väärillä teoillamme.
Kiitos ihanasta, aivoja kutkuttavasta tarinasta! Selittämälläsi tavalla ajateltuna pystyn ymmärtämään paremmin ajatuksen helvetistä :-)