Rupee kyllästyttään nää itsetuhoiset ajatukset.
Aina jos tulee ahdistusta jostain, niin tekee mieli juosta pakoon. Ja se pakopaikkahan on kuolema.
Tänään sataa vettä kaatamalla, kävin pihalla ja rupes ahdistaan tekemättömät pihatyöt. Siitä näppärästi olemattomista rahahuolista kasvoi tyyliin henkilökohtainen konkurssi ja suuri häpeä.
Ja seuraavaksi huomasin tutkivani google mapsista junanratoja ja vr:n sivuilta niiden nopeuksia tietyissä paikoissa..
Että voikin olla ihmisen mieli ohjelmoitu tietyn malliseen käytökseen.
Mulla se taitaa olla semmonen häpeän kulttuuri joka on lapsena opetettu todella syvälle, maustettuna uskonnollisella kasvatuksella. Ja nämä oon tiedostanut ja hyväksynyt ja selvittänyt mistä ne tulee, mitä ne on aiheuttaneet ja miten pitää toimia ettei ne enää pääse määrittämään mun elämää.
Silti tuntuu että semmosesta tietynlaisesta alakulosta/masennuksesta ei vaan pääse ikinä eroon. Kai mä vaan oon pohjimmiltani semmoinen, terapiaa kokeiltu, lääkityskin ollut joskus käytössä. Onhan niistä tosiaan se apu ollut että pärjään hyvin ilman niitä nykyään, koska en anna tunteen johtaa toimintaan. Siis ilman kunnon analysointia ja kyseenalaistamista. Sillai siis selvillä ja turvallisilla vesillä.
Mutta silti se aina jotenkin kolauttaa ja tiputtaa kun huomaa pohtivansa itsemurhaa. Etenkin kun en halua edes kuolla! Eikä siihen totu ikinä, se on semmonen aihe joka aina riipasee sisältä.
Tämä menee kyllä ohi, aika piankin varmasti. Jos ei tänään, niin huomenna.
Oispa semmonen ymmärtämätön harmiton hölmö, sais vaan porskuttaa menemään ilman korvia ja puolivaloilla elämäänsä eteenpäin. Nauttia kivoista jutuista ja sivuuttaa kaiken vaikean olankohautuksella..
Normaalia vaihtelua?
14
69
Vastaukset
- Anonyymi
Ymmärrän tunteen, itselläkin ollut nyt vkl paljon itsetuhoisia ajatuksia ja miettinyt mitä pitäisi tehdä ennen kuolemaa yms. Välillä on hyviä päiviä ja välillä näitä todella vaikeita ja haluaisi tosiaan pakoon tätä tilannetta.
Mutta en tiedä pystynkö tekemään itsemurhaa vaikka haluaisin koska ajatus että en näkisi enää koskaan läheisiäni surettaa. Mutta en halua elää enää masennuksen ja näiden ajatusten kanssa. Haluaisin normaalin elämän. Olen käynyt terapiassa 3 vuotta ja kokeillut lääkkeitä. - Anonyymi
Itsekkin pattitilanteessa kun mul ainaki 10 eri mielenterveysdiagnoosia. Sen päälle ero parisuhteesta, isän ja erään toisen lähisukulaisen äkillinen kuolema, koirien kuolema. Lisäks varmaan 10 asiaa mitä en kykene hoitamaan. Olen todella masentunut ja ahdistunut kaiken aikaa ja mietin itsemurhaa päivittäin. Mistään en saa apua.
MasentunutMies- Anonyymi
Olen etääntynyt myös vanhoista kavereista kun kieltäydyn toistuvasti tapaamasta ketään. Ehkä yritän sillä tavalla ottaa etäisyyttä ihmisiin että olis helpompi tappaa itsensä.
MasentunutMies
- Anonyymi
"Mutta en halua elää enää masennuksen ja näiden ajatusten kanssa. Haluaisin normaalin elämän. Olen käynyt terapiassa 3 vuotta ja kokeillut lääkkeitä."
Kaikki kehoittaa mua hakemaan apua ongelmiini mutta kun olen jo sen kortin katsonut ja jotenkin tuntuu turhauttavalta että pitäis tässä kunnossa taas alkaa popsimaan masennuslääkkeitä ja käydä vuosia terapiassa ja sitten todeta että kaikki oli yhtä tyhjän kanssa. Helpompi olis jo antaa periksi ja tappaa itsensä mutta ei riitä rohkeus tehdä noin lopullista päätöstä kun on kuitenkin äiti vielä hengissä (isä kuoli vuosi sitten äkilliseen ja vakavaan sairauteen). Lisäksi on hyvin vaikea keksiä pomminvarmaa tapaa saada itsensä hengiltä. En haluaisi vammautua koko loppuiäkseni ja olla jossain laitoksessa hoidettavana toisten armoilla.
MasentunutMies- Anonyymi
Ota yhteyttä johonkin vanhaan koulukaveriin vaikka Suomessa. Kysy vaikka pitsalle! Itse lähtisin kyllä kaveriksi.
- Anonyymi
Lisäksi monet itsemurhat (vaikka itsellä ei olisi enää yhtäkään läheistä hengissä) kuten junan alle meneminen tai rekkaa päin ajaminen aiheuttavat ulkopuolisille ihmisille paljon inhimillistä kärsimystä.
MasentunutMies- Anonyymi
Millaista sinusta olisi hyvä elämä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millaista sinusta olisi hyvä elämä?
Sellaista että olis kaikki läheiset hengissä, pystyisi tapaamaan ystäviä, olisi parisuhde ja mielenterveys kunnossa. Nyt mikään noista ei toteudu. Olen katkeasmispisteessä tai olen katkennut jo lopullisesti ja itsemurha pyörii mielessä yötäpäivää. Vielä koskaan ole tilanne ollut näin paha.
MasentunutMies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellaista että olis kaikki läheiset hengissä, pystyisi tapaamaan ystäviä, olisi parisuhde ja mielenterveys kunnossa. Nyt mikään noista ei toteudu. Olen katkeasmispisteessä tai olen katkennut jo lopullisesti ja itsemurha pyörii mielessä yötäpäivää. Vielä koskaan ole tilanne ollut näin paha.
MasentunutMiesNo eipä toteudu ei. Ei väkisin
Antaa olla sitte. Ihan sama. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No eipä toteudu ei. Ei väkisin
Antaa olla sitte. Ihan sama.Kaverit tai harvat elossa olevat läheisetkään ymmärrä mun olotilaa muutakuin sanovat että mun pitäis lopettaa valittaminen ja hakea apua itselleni. Mutta kun ei siitä avusta ole mitään hyötyä ollut silloinkaan kun asiat oli vielä "hyvin" nykytilanteeseen nähden.
MasentunutMies - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sellaista että olis kaikki läheiset hengissä, pystyisi tapaamaan ystäviä, olisi parisuhde ja mielenterveys kunnossa. Nyt mikään noista ei toteudu. Olen katkeasmispisteessä tai olen katkennut jo lopullisesti ja itsemurha pyörii mielessä yötäpäivää. Vielä koskaan ole tilanne ollut näin paha.
MasentunutMiesKuolleita läheisiä ei saa henkiin. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Asialle ei voi muuta kuin hyväksyä sen elämänkulkuun kuuluvana tosiasiana. Läheisten muisto lämmittää ja heitä on lupa muistella rakkaudella.
Pystyisi tapaamaan ystäviä. Tämmöinen asia on kai järjestettävissä. Jos et pääse itse ystävän luokse, kutsu ystävä sinun luoksesi.
Olisi parisuhde. Sopivan kumppanin löytyminen on aina epävarmaa mutta ei mahdotonta. Voi onnistua hyvinkin kunhan ensin saat mielenterveyspuolen kuntoon tai ainakin hallintaan.
Mielenterveys kunnossa. Tämä olisi nyt tärkein, sen myötä korjaantuisi moni asia ja se parisuhdekin saattaisi onnistua. Siis ensimmäiseksi hakeutuminen lääkäriin, siitä se lähtee. Sinun on uskottava itseesi, sinun on tehtävä oma osuutesi mielenterveyden hoitopolulla. Kukaan ei voi parantaa sinua simsalabim. Sinussa itsessäsi
on ainekset parantumiseen, kun saat apua ja tukea lääkäriltä ja mahdollisesti terapeutilta.
Parempaa tulevaisuutta!
- Anonyymi
Olen n.40v mies ja olen huolissani teistä, ja tästä tilanteesta. Maailmantilanteessa on nyt synkkiä piirteitä, jotka tuntuu vaikuttavan nyt moniin juurikin masennuksena. Lisäksi on syksyisiä sadepäiviä. Minusta meidän pitäisi antaa itsemme nyt nauttia enemmän elämästä, eikä olla niin tiukkapipoisia ja sääntöorjia, vaan sen sijaan että pyrkisi olemaan jotain niin jos eläisi vaan... ei tarvi mitään erikoista tehdä. Syö hyvin. Nuku. Pyöri lattialla. Vaikka suihkun alla... haistele saippuaa.. vaeltele metsässä ilman päämäärää, ilman kilometritavoitetta, vaikka ojanpohjaa...
- Anonyymi
No näinhän se elämä lopulta menee just niinku sanot . Syö nukkuu pyörii ja hyörii siellä sun täällä eikä kuitenkasn saa enää mitään kummempaa aikaan. Metsässä retkeily voi jo olla liian haastavaa vaikka nautinto ennen olsi ollutkin. Samoin moni muukin asia mistä joutuu jo luopumaan. Kaikki riisutaan yksi kerrallaan ja lopussa pyörii varmaan enää oman päänsä sisällä kehää. Se on loppu.
Hei,
Useilla teillä tähän ketjuun kirjoittaneista on itsetuhoisia ajatukisa, ja osa oli kokenut saamansa avun hyödyttömäksi.
Monenlaista apua ja tukea on saatavilla, ihan matalalla kynnyksellä. Usein keskustelu ulkopuolisen auttavan tahon kanssa saattaa auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja siitä voi saada voimavaroja sekä neuvoja muuhun avun hakemiseen.
Tässä vielä tiedoksi muutama paikka, jos eivät ole jo ennestään tuttuja:
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löytää esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Näin korona-aikaan myös etävastaanotto on mahdollinen osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894230
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032383Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?342358Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell972134Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281907- 321895
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91587Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881550- 291548
- 751314