En ajattele niin, että kun menettää luottamuksen toiseen, niin kaikki hyvä pyyhkiytyy pois. Haluan pitää sen hyvän.
Se on kuitenkin ollut oikeasti olemassa.
Se on kuitenkin ollut oikeasti olemassa.
Päivän ajatus
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Naiivi olet
Kiitos mielipiteestä.
Vaikka epäilen, ettet ymmärrä ajatustani.
Hienoa,mä komppaan sun ajatusta.
Menetetyn luottamuksen voi saada takaisin. Hyvä päihittää loppupelissä jo luullun menetyksen.
Tapaus kohtaista saako luottamuksen takaisin vai ei. Jos toinen ei muuta käytöstään vaan sama epäluottamus ja valehtelu, seläntakana puuhailu ja muu jatkuu kerta toisensa jälkeen niin on hyvä viheltää peli poikki. Silloin tämä henkilö ei ole luottamuksen arvoinen ja se on sitten niin. Loputtomiin ei tarvitse sen toisen antaa anteeksi ja olla se rakentava osapuoli. Kyllä se p-saavi täyttyy joskus sillä toisella osapuolellakin kun luvataan ja puhutaan mutta mikään ei muutu. Teot ne puhuu puolestaa eikä turhat lupaukset. Toisen huonoa kohtelua ei tarvitse sietää loputtomiin.
”Hyvä” näyttäytyy ihan toisessa valossa kun luottamus on mennyt… Laskelmointina, kusettamisena, feikkaamisena ja ihmissuhdepelinä. Jos luottamus menee, menee kaikki muukin hyvä sen mukana.
Riippuu tilanteesta ja ihmisistä. Ihmiset on erehtyväisiäkin, se on inhimillistä.
Näin siinä pakkaa käymään. Kauniit ja hyvät muistot ja kokemukset menettää merkityksensä ja muuttuu epäilyiksi ja kusetukseksi kun luottamus menee. Eli täysin samaa mieltä sun kanssa. Sitä alkaa epäilemään että oliko niitä hyviä edes olemassa ja jos, niin oliko toinen vilpittömästi siinä mukana vai oliko se laskelmoiva, omahyväinen kusettaja narsisti. Luottamuksen pettäminen varsinkin toistuvasti rikkoo pahimmillaan toisen ihmisen itsetunnon puhumattakaan henkisestä puolesta.
Järjestelmässä ihmisestä evolutioituu pahempi, joten ei kannatakaan.
Ikävä kyllä se pyyhkiytyy pois. Menettää merkityksensä.
Hyvä on ehkä ollut menneisyydessä., mutta tulevaisuuteen se ei kuitenkaan enää kanna, jos luottamus on mennyt. Sitä vanhassa olevaa hyvää voi fiilistellä, sitä sanotaan nostalgiaksi siinä kohtaa.
Tällaiset luottamusta koskevat asiat on käsiteltävä naamatusten. Minusta suurin epäluottamuksen merkki on puida asiaa anonyymien kesken. Ehkä vielä olettaa keskustelevansa juuri tietyn henkilön kanssa. Halpamaista.
Samaa mieltä, ehdottomasti.
Nyt on kyllä järkevin teksti mikä on tullut vastaan pitkään aikaan.
Sinä kuvittelet, että on sinulle. Entäpä jos sanon, ettei ole kenellekään? Vai huomasitko aloittajan puivan aihetta tässä ketjussa tai muualla?
Aika surulliseksi menee, jos kaiken tämän kaunaisen, syyllistävän ja sepittelevän viestitulvan keskellä ei yhtä aloituksen kaltaista viestiä saisi kirjoittaa.
Mitäpä jos näkisit, ettei se ole kohdistua ja et omisi?
Minä ymmärsin tuon kommentin enemmän yleiseksi pohdinnaksi ja se on mielestäni hyvä. Niin vihamielinen ja kiusaamishurmoksellinrn tämä saitti kun onkin, niin ihan kaikkea ei sentään kannata ottaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Ei tässä nyt oleteta kenenkään tietyn kanssa keskustelevan, vaan anonyymisti keskustellaan yleisesti luottamys asiasta.. Anonyymisti anonyymien kesken.