Materialistinen dialektiikka

Maailmassa ts. universumissa materiaoliot ovat jatkuvassa liiketilassa. Liiketila saattaa näyttää sekasortoiselta mutta siitä on löydettävissä kaikkea materiaa yleistäviä käsitteitä, yleisiä llikemuotoja. Liikemuodot kuvaavat kehitystrendiä. Jotta olioiden tuottamia ilmiöitä olisi olemassa materiaolioiden täytyy olla jatkuvassa muutostilassa. Yksi liikemuoto johtaa olion tuhoutumiseen, toinen taas toisenlaisen olion synnyttämiseen.
Avaruutta, universumia, aurinkokuntaa, maapalloa, maapallon materiaa voi kuvata vain liikkeen ja muutoksen kautta. "Kaikki muuttuu, mikään ei pysy entisellään."
Myös eloton materia on muutoksen alaisena siinä kuin elollinenkin.
Materialistinen dialektiikka tarkastelee muuttuvaa todellisuutta ja löytää siitä joitakin kaikelle materialle omaisia käsitteitä eli kategorioita.
Materialismi käsittelee vain todellista ja jättää romanttiset kuvitelmat runoilijoille mitenkään olematta kieltämässä kuvitelmia. Elollinen materia haaveilee ja se on oikein.

Dialektiikka materialismissa on samaa kuin logiikka ja logiikka on kaiken ajattelun perusta. Jos jotain ei tiedetä, aukkoon ei liitetä satuja tai henkiolentoja. Esimekrkiksi lujuuslaskelmissa on tiedettävä todellisesti aineen kestävyys ja siihen päälle varmuuskerroin. Rukoilu tai vastaava ei auta. On tiedettävä.

Dialektiikassa on joukko käsitteitä, jotka koskettavat yleisesti kaikkea materiaa.
Dialektiikka materialismissa tarkoittaa kehitystä. Materiaosaset ovat alituisessa liiketilassa ja niiden väliltä voidaan löytää kaikkea materiaa käsittäviä yleisiä ominaisuuksia.
Osaa käsitteistä sanotaan laeiksi, osaa käsitteiksi. Nimitän kaikkia käsitteiksi (kategoaria) koska niitähän ne ovat. Käsitteitä löytyisi miljoonia mutta materialismin tärkeimmät käsitteet ovat esittelyssä. Niilläkin kykenee hahmottamaan todellisuuden monimutkiaisuutta.


1. Vastakohdat, niiden ykseys ja keskinäinen taistelu.
2. Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten muutosten määrällisiksi muuttuminen.
3. Kieltämien kieltämisen kehityksen ehtona.

4. Yksityinen, yleinen ja erikoinen.
5. Laatu ja määrä.
6. Syy ja vaikutus.
7. Välltämätön ja satunnainen.
8. Sisältö ja muoto.
9. Olemus ja ilmiö

Jo nimet antavat osviittaa ja mielikuvia vaikka ei koskaan olisi materialistiseen filosofiaan tutustunut. Nämä käsitteet ovat tärkeässä osassa tietoteoriassa.
Tunnettu maailmankaikkeus näyttää sekasortoiselta, kaikenlaisten seikkojen sekasotkulta mutta materiaosasten liikemuodoista on löydettävissä loogista syyn ja seurauksen suhdetta.
Yliopistokieltä ei ole tarvis käyttää. Materialismin käsittää, joka siihen tutustuu, normaalin talonpoikaisjärjen avulla.
Rajaton ja ikuisesti liikkeessä oleva avaruus materiolioineen on pöydällä.

Perustana on, että aika-avaruus sisältää vain materiaa ja joka voi synnyttää elollista tai sitten ei. Aineettomat henget on poissuljettu.
Näkemyksiä pyydetään, asiallisia sellaisia.

Voiko tyhjästä syntyä jotain, on sanottu maailmankaikkeuden syntyneen
apsoluuttisesti tyhjästä tilasta, se kuulemma olisi mahdollista? Uskonnolliset
piirit riensivät selittämään että on todistettu maailmankaikkeuden syn-
tyneen tyhjästä.? Materian olemassa olo jossain muodossa on ikuista.

Kreationistikristityt olettavat, että aineeton Jeesushenki loi 13.8 mrd vuotta materiahippusen ja potkaisi sen laajenemaan.
Raamatussa Jeesushenki esiintyy Jahvehenkenä ja esittää luoneensa auringon, litteän maan ja avaruuteen valopisteitä yökulkijoita varten 6 100 vuotta sitten, siis universumia paljon pienemmän lämpäreen.
Fysiikan ja maaterialismin käsitys: Ainetta ja energiaa eli materiaa ei voi luoda eikä hävittää., Materiaosaset syntyvät ja kuolevat, muuttuvat toisiksi olioksi materian silti katoamatta.

Kosmologia ei ole löytänyt universumin ulkopuolelta mitään mutta asia on tutkinnassa. Tulos riippuu siitä, kyetäänkö rakentamaan tarvittavat laitteet.

Materialismin filosofia sisältyy työväenluokan maailmankatsomukseen. Yliopistofilosofia on ensinnäkin usein vaikeaselkoista "korkeasti oppineiden" keskinäistä saivartelua. Usein niissä käsitellään filosofian nimissä kaikkea muuta kuin todellisuuden hahmottamista.
Materialismin filosofia on suhteellisen yksinkertainen kun pääsee siihe sisälle. Se avartaa näkemystä olevaisesta nenää pidemmälle. Materialismi on myös tieteen filosofiaa. vaaditaan ehdotonta loogisuutta. Sitä mitä ei tiedetä, siihen väliin ei aseteta keinotekoisia asettamuksia. Arvella voi, ja se on ilmoitettava.
Normaali peruskoulun käynyt palkkatyöläinen kykenee vallan hyvin perehtymään materialismin kautta ympärillämme olevaan maailmaan.

Kolmea ensimmäistä käsitettä sanotaan laeiksi, muita käsitteiksi.
Lähdetään liikkeelle ykkösestä. Dialektiikka materialismissa on oppi kehityksestä, kehityksen lähteistä ja yleisestä yhteydestä. Käsitteet ovat materian ominaisuuksia eivät itse materiaa.

1. 1. Vastakohdat, niiden ykseys ja keskinäinen taistelu.
Maapallolla on pohjoisnapa ja etelänäpa. Ne ovat toistensa vastakohtia mutta eivät voi olla olemassa yksinään. Riistäjä ja riistetty, kylmä ja kuuma. Kappaleeseen kohdistuu toiselta puolelta tietty voima ja toiselta puolelta erilainen voima. Kappale liikkuu vahvemman voiman perässä.
Olion vastakkaiset puolet sulkevat toisensa pois ja samalla edellyttävät toisiaan. Tätä sanotaan vastakohtien ykseydeksi. Ristiriita on havaittavissa kaikissa olioissa ja ilmiöissä. Kemiaalliset prosessit ovat atomien yhtymistä ja eroamista.
Myös elollisessa vaikuttaa vaikutus ja vastavaikutus.

Olioiden ja ilmiöiden ristiriitaisuudella on yleinen universaalinen luonne. Henget eivät liikuta materiaolioita. Materian itseliikunta tekee mitä tekee ja vastakohdat ja ristiriita esiintyvät sen ominaisuuksina.
Vastakohtia esiintyy tuhottomasti: pieni- iso, nopea hidas, makea karvas jne.. Olioiden keskinäinen liike ilmentää ristiriitaa ja ristiriita on kehityksen lähde, sekä elolliselle että elottomalle luonnolle.

Materialistisen filosofian perusajatus luotiin antiikin Kreikassa 400 luvulla eaa.
Leukippos ja Demokritos kehittivät teorian pienimmästä hiukkasesta, joka olisi kaiken materian perusta. Hippunen nimitettiin atomiksi. Materia olisi vain näiden erilaisia yhdistelmiä.
Tunnetusti tiedetään, että atomi jakautuu pienempiin hiukkasiin ja ne puolestaan....jne.

Peruskäsitys lähestyi totuutta. Materia on olevaisen perusta ja sille rakentuu kaikki. Ihminenkin on materiaalinen olio muiden mukana.
Mainitut ajattelijat eivät päässeet tämän pidemmälle. Tietoteorian kehitys jäi tuleville sukupolville. Leukippos ja Demokritos eivät asettaneet jumalia todellisuuden luojiksi.
Idealismin filosofit Platon ja Aristoteles miettivät tietoteoriaa mutta päätyivät hengen tai sielun olemassaoloon ja joka kertoisi mitä ja miksi tapahtuu. Raamatun UT:ssa on useita Platonin ja Aristoteleen sieluhengellisiä näkemyksiä ja joita yhdistettiin jeesusoppiin. Useat kirkkoisät olivat kristinuskon alkuaikoina kreikkalaisia.
Filosofian eli yleistävän maailman olemuksen mietintä edistyi myös Aaasiassa samohin aikoihin.

Materialismin pitkän tien päässä ovat Karl Marx ja Friedrich Engels, Engels enemmän. He käänsivät nurinniskoin Friedrich Hegelin dialektiikan ja materialistinen filosofia sai syy-yhteydet todellisesta olevaisesta ja siten tietoteorian maalliselle pohjalle. Henkiset ominaisuudet ovat materian tuote.

Vastakohdista.
Ristiriita ja vastakohtien taistelu muodostaa materian ja tajunnan kehityksen peruslähteen.
Sellainen tulkinta että vastakohdat olisivat aina tasapainossa, on väärä. Silloin kiellettäisiin materian itseliikunta. Tasapaino voi olla vain tilapäistä. Mikäli kaikki materiaoliot olisivat toistensa suhteen tasapainossa, mikään ei liikahtaisi. Elollista ei syntyisi, universum ei laajenisi jne..
Yhteiskunnallisesti eri ihmisluokkien välille syntyy ristiriitoja ja tasapaino järkkyy.

Täten oliot ja ilmiöt jakautuvat vastakkaisiin puoliin, ne ovat vastakohtien ykseyttä. Vastakohdat ei ole olemassa pelkästään rinnakkain. Ne ovat jatkuvassa ristiriidassa keskenään. Vastakohtien taistelu muodostaa todellisuuden kehityksen sisällön ja lähteen.

Vastakohdista.
Sisäiset ristiriidat ovat olioiden (elollisen ja elottoman luonnon) sisäisen tasapainon vastakohtaisuutta. Ulkoiset ristiriidat kohdistuvat toisiin olioihin luonnossa tai ihmisyhteiskunnassa. Ristiriita edustaa vastaista kehitystä.
Sovittamattomat ja vähemmän sovittamattomat ristiriidat esiintyvät lähinnä ihmisyhteisössä. Mikäli yhteisö joutuu sovittamattomaan ristiriitaan, osapuolet kamppailevat kunnes uusi tasapaino syntyy.
Sota edustaa sovittamatonta ristiriitaa ihmiselämän suhteen. Sota on hävitystä, siviilituotanto edistystä. Ihmiskunta ratkaisee ennenpitkää tämän ristiriidan lopettamalla sodat ja sota-asetuotannon.
Pääristiriidat ja toisarvoiset ristiriidat ihmiskunnan sisällä . Siitä jo edellä olevassa kappaleessa. Mutta kaikenlaisia pieniä ristiriitoja syntyy kaiken aikaa. Kuinka koronaa hoidetaan, laitetaanko valtion varoja johonkin jonkun muun kohten jäädessä sivuun jne..
Ristiriidan ja vastakohtien käsite toimii luonnossa sekä ihmisyhteisössä ja on muutoksen lähde.

2. Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten muutosten määrällisiksi muuttuminen.

Vanha sanonta: Yksin ei paljoa voi, joukossa on voimaa. Yksilöt liittyvät yhteen esim. tuotannossa ja saavat monikymmenkertaisesti enemmän tulosta kuin erilliset saman määrän yksilöt. Yksilöiden työn määrä muuttuu laadullisesti korkeaksi kun työ yhdistetään yhteistyöksi.

Eipäs, sanoo vastaväittäjä ja on puoleksi oikeaksi. Yksi lapiomies kera sadan muun lapiomiehen kanssa on sama kuin jokainen työskentelisi erikseen.
Muistetaanpa, että dialektiikka on kehitysoppi ja edellinen mekaanisen työn esitys.
100 työntekijää koneellistavat työtään niin että vain muuta heiluu lapion varressa ja toiset näpräävät koneita avuksi. Työn määrä kasvaa laadullisesti uuteen mittasuhteeseen, jopa miestä kohden kymmen ja satakertaiseksi.

Oliot eroavat toisistaan laadun ja määrän suhteen. Rauta tiettyä, vehnä toista, metsä tai yksittäinen puu. Aurinkokunta vai galaksi jne.. Laatu erottaa olion muista olioista. Alkuaineet ovat kaikki toisiinsa nähden eri laatua. Niiden yhdistelmät ovat lukemattomat. Luonnon liikehdinnässä tarpeeksi määrää tullessa sen laatu muuttuu. Yksi puu on yksi puu. Tuhat puuta muodostavat metsän.
Elollisessa ja elottomassa luonnossa määrä muuttuu laaduksi ja laatu määräksi. Toista käsitettä ei ole ilman toista kuten vastakohtien dialektiikassa todettiin.
Määrä ja laatu muodostavat ykseyden koska ne ovat saman olion eri puolia.

Muistutus.
Materia on alituisessa liiketilassa ja jossa vallitsee vastakohtien ykseys ja ristiriitaisuus. Tasapainotila on mutta vain muutosprosessin sisällä tietyn ajan.
laadun ja määrän käsite on yleinen puhekielessä. Siinä esim. metsä mielletään oliojoukoksi kun taas puu nimellään yksilöksi. Laadun ja määrän käsite on tullut puhekieleen koskaan dialektiikka sanaa kuulematta. Dialektiikan käsitteet ovat objektiiviesti olemassa. Ihmisen tarvitsee penkoa niiden olemassaolo ja vaikutus.

Määrä ja laatu ja niiden muutosprosessi vallitsee yleisesti kaikkialla.
Määrän ja laadun ykseyttä nimitetään mitaksi. Se on eräänlainen raja, kehys, jonka sisällä se pysyy itsenään.
Yksi puu on erityistä, tuhat puuta muodostaa metsän, tuhat kuusta muodostaa kuusimetsän. Metsä on elävä olio, syntyvä, muuttuva ja katoavakin materian silti katoamatta. Kansallisuuden käsite pitää sisällään pitkään samalla seudulla asuneita, joilla on yhteinen kieli, kirjoitus, kulttuuri jne.. Sekin on jatkuvassa muutostilassa.
Määrällisten muutosten muuttuminen laadullisiksi, sitä kutsutaan materiaalisen maailman yleiseksi kehityslaiksi. Ihmisyhteisössä aineellisen tuotannon kehityksen mukana muuttuu myös tuotantotapa.
Kemia edustaa tiedettä, joka tutkii aineiden laadullisia muodonmuutoksia, jotka johtuvat määrällisistä muutoksista. Atomien ydinvarauksen kasvu tai väheneminen johtaa laadulliseen muutokseen.
Määrällinen muutos tapahtuu usein hitaasti kunnes ladullinen muutos tapahtuu harppauksenomaisesti. Vanha laatu muuttuu uudeksi.

Määrän ja laadun käsite heijastaa materian itseliikunnan muotoja kuten muutkin käsitteet eli kategoriat.

Materian kadottajille dialektinen ja historiallinen materialismi on myrkkyä. Ihmislajilla on sellainen tajunta, jota muulla eliöstöllä ei ole. Ihminen alkoi tiedostaa tajunnan avulla pala palalta todellisuuden olemusta. Tie kulkee tyvestä latvaa kohti saavuttamatta koskaan täydellistä tietoa rajattomassa avaruudessa vellovasta materiasta mutta heittää kaiken aikaa pois materian kadottajien asettamuksia. Ihmiskunta on olemassa ja sen tehtävä on järjestää yhteiskunnallinen tuotanto ihmisten edun mukaisesti ja uudistaa prosessia tarvittavilla tiedoilla.

3. Kieltämisen kieltäminen kehityksen ehtona.
Tietyssä kehitysvaiheessa vastakohdat muuttuvat toisikseen tai korkeammiksi muodoiksi aiheuttaen ristiriidan ratkeamisen, kumoaa vanhan laadullisen olotilan ja synnyttää uuden. Uusi olotila syntyy vanhan aikansa eläneen tilalle. Vanha laadullinen tila kumoutuu kieltämisen tuloksena ja syntyy uusi olotila. Kieltäminen on siten välttämätön kehitysmomentti.
Esimerkiksi lapiolla ja kangella suoritettu kaivostoiminta lakkautuu kun uusi koneellinen louhinta tulee tilalle.

Vanhan olotilan kieltäminen edustaa paitsi kehitystä myös liikemuotoa alemmasta korkeampaan.
Elollisessa luonnossa kieltämisen kieltäminen edustaa eliöstön mukautumista uusiin olosuhteisiin ja uusi laji syntyy. Myös taantuminen on mahdollinen. Uusi tulee kielletyksi kaikessa luonnossa ja ihmiskunnassa yksityistapauksissa. Liike ei toimi absoluuttisesti alemmasta ylempään.

Metafysiikka tai niitä lähellä olevat oppirakennelmat mm. uskonnot kieltävät materian itseliikunnallisen kehitysopin. Ne asettavat erilaisia henkiä ilmiöiden syyksi. Se on perua ajoilta jolloin todellisuudesta tiedettiin vain asumislähiympäristö. Silloiset ihmiset yrittivät tiedostaa luonnon toimintaa mutta eivät vielä kyenneet siihen.

Kaksinkertaista kieltämistä usein kuvataan luonnon eliöstöllä. Esim. ruis kieltää heilimöinnin jälkeen itsensä ja kuoleutuu. Mutta toinen kieltäminen estää lajin kuoleman kun kasvit tuottavat jyväsiä ja joista kasvaa uutta vehnää. Kieltäminen edustaa tässä vastaista kehitystä mutta ei vielä laadullista muutosta.
Kieltäminen on yleinen ilmiö kaikessa materiassa. Liikemuodon kuluessa oliot syntyvät, kuoleutuvat ja siirtyvät muiden olioiden ainesosiksi.

Kieltämisen dialektiikasta eli opissa yleisistä yhteyksistään materian liikemuodoissa.

Jo muinainen oppinut idealismin suuntauksen edustaja Aristoteles (300 luku eaa.) asetti perustaa dialektiselle kieltämiselle. Hän oletti ensin alkumateriaa olleen epämääräisessä muodossa, jolla ei olisi ollut olemassaolon ominaisuutta. Jostain syystä epämääräisyydestä alkoi syntyä muotoja. Muotojen ja alkumaterian yhdistymisen tuloksena alkoi syntyä materiaolioita. Syntyneet oliot saattoivat yhtyä toisiinsa ja synnyttää uusia olioita. uudet oliot olisivat aikaisempia olemukseltaan rikkaampia kuin vanhemmat. Korkein ja täydellisin muoto olisi jumala.
Aristoteles luo tässä, alkeellisesti kylläkin, kehitysoppia. Olioiden yhdistyminen kehittää yhä monimutkaisempaa ja joista korkeimmalla olisi monijumalaisten uskomusten jumalat.
Raamatun luojajumala sitävastoin olisi syntynyt tyhjästä ja se olisi luonut oliot sellaiseksi kuin ne olivat ja jossa ei nähdä kehitystrendiä.
Aristoteles loi perustaa dialektiikalle ja jota Platon samoihin aikoihin (molemmat ateenalaisia) edisti.
Saksalainen Hegel 1800 luvun alkupuolella, viimeinen suuri idealistifilosofi, kehitti lähes täysin dialektiikan käsitteet todellisen materian ominaisuuksiksi mutta uskovaisena liitti taustalle henkien kosketusta.
Marx ja Engels käänsivät Hegelin dialektiikan nurinniskoin eli pudottivat aineettomat henget pois ja liittivät sen materian olemukseen ja liikemuotoihin. Molemmat arvostivat Hegeliä suurena filosofina.
Materian itseliikunnan käsitteiden asettaminen raiteilleen kesti Aristoteleestä Marxiin ja Engelsiin yli 2 000 vuotta. Materia-käsite on muutama vuosisata vanhempi.

Kun esitetään kieltäminen niin se ei ole totaalista entisen olomuodon kieltämistä. Vanhasta jää mukaan kaikki se, mikä soveltuu uudelle korkeammalle tasolle. Vanhaa poistuu, uutta tulee tilalle. Jokin kasvi- tai eläinlaji tai aineellisen yhdiste ei kieltämisessä katoa kokonaan. Muodostunut uusi oliolaji sisältää ehdoitta aineksia vanhasta. Yhteiskuntaelämä muuttuu kaiken aikaa samalla tavalla joko hitaasti tai hyppäyksellisesti. Muidenkin lajien muutos, kestipä sen kehkeytyminen lyhyemmän tai pidemmän ajan niin se on "vallankumouksellinen" muutos, uuden lajin tai olion syntyminen.

Dialektinen kehitysoppi oli piirua vaille valmis Hegelin ansiosta. Marx ja Engels siivosivat pölyt pois ja materian liikemuodon käsitteet olivat valmiit arvosteltavaksi ja edelleen kehitettäväksi.
Parin vuosikymmenen kuluttua Charles Darwin vahvisti teorian käytännössä todeten luonnossa esiintyvän lajien muuttumista.

Ristiriita ja kehitys.
Jos kaikki materia olisi toistensa osien suhteen tasapainossa, mikään ei liikkuisi.
Kehitys pysähtyisi.
Järkeenotettava määritelmä. Todellisuuden tiedostamiseksi ei tarvita henkiolentoja. Riittää kun elolliset olennot tutkivat ympärillään olevaa ja itseään.

Dialektinen kieltäminen ja kieltämisen kieltämin esiintyy kaikkialla luonnossa ja edustaa vastaista kehitystä.

Muita yleisiä käsitteitä.
4. Yksityinen, yleinen ja erikoinen.
Tämä käsite syntyi samaan aikaan kuin filosofiakin. Se ei voinut olla syntymättä siksi koska se on niin yleinen.
Ympäröivää todellisuutta ja koko maailmaa koskevien käsitysten muovautuminen sekä maailmassa tapahtuvien ilmiöiden tulkitseminen edellyttää, että saadaan selville erillisten olioiden synty ja keskinäiset suhteet sekä niiden yleinen olemus.
Tätä käsitettä pohtivat kaikensuuntaiset filosofiat.

Kussakin materiaalisessa muodostumassa on sille ominaiset muutokset, erilainen kuin toisilla ja oma ainutlaatuinen alempien laadullisten olotilojen rivi sekä oma erityinen historiansa. Kullekin materiaaliselle muodostumalle (oliolle, esineelle, prosessille) kuuluvat ja muilta puuttuvat ominaisuudet ja yhteydet ovatkin yksityisiä.
Yleinen ja yksityinen ovat elimellisesti toisiinsa sidottuja. Toista ei ole ilman toista.
Esimerkiksi ihmiskunta on yleinen, yksilö edustaa yksityistä ja erityinen yleisestä poikkeavaa yksilöä, mm. tai esim. kuusimetsässä sijaitsee muutama haapa tai muitakin yksittäisiä puita. Mutta myös käy niinkin, että kasveja liikutettaessa muille seuduille jokin niiden ominaisuus muuttuu lajin silti ollessa sama mutta joka voi johtaa myös lajin muuttumiseen toiseksi.
Ruotsalainen pappi Linnea tutki ikänsä kasveja 1700 luvulla ja löysi lajien sukulaisuussuhteet. Lajit muuttuvat kantalajista omiksi lajeiksi. Linnea ei käsittääkseni päässyt tätä pidemmälle esittää yhteinen kantalaji ja sille edelleen yhteinen kantalaji jne. pieneen mikrobiin saakka eli hän ei kyennyt löytämään luonnonvalintaa evoluutioteoriaa, joka sekin sisältää harppauksellisia hyppäyksiä.
Darwinille ja myöhemmille tutkijoille Linnean löytö antoi tukea. Linnea esittikin, että taivaallinen henki olisi viisaudessaan näin luonut kasvikunnan!
Yleistä on siis tässä tapauksessa sukujen yhteenliittymä, jossa ne muodostavat heimon ja erikoista saattaa sen sisällä olla uuden kasvilajin synty. Erillinen poikkeaa yleisestä.
Tämäkö humpuukia? Ei missään tapauksessa. Ihmiset ovat oppineet muokkaamaan kasvien alustaa ja kehittämään kullekin elinympäristölle soveliaan lajimuunnoksen ja luonto tekee sitä itsekin tahtomattaan.
Käsitteen nimi ei ole materiaa. Käsite kuvaa materian erilaisia ominaisuuksia.
Kun sanomme "järvi", tiedämme heti että se on vesikasa, johon tulee ja lähtee joki. Nimen avulla järvi löydetään maastosta. Järvi on yleistä ja seuraavaksi siitä löytyy kalakanta, vedenalaiset kasvit, muoto ym. ym.. Järvessä voi olla jotain erityistäkin mitä lähijärvissä ei ole
Tiedostus kulkee aina yleisestä yksityiseen. Olio havaitaan aisteilla. Seuraavaksi otetaan kojeet esiin ja aletaan tutkimaan olion sisäistä olemusta. Suurempi joukko yksityisiä muodostaa puolestaan yleisen. Toista ei ole ilman toista, kun ei käsitä sitä mekaanisesti.

Lukijalle.
En esitä kaikkia hienouksia mitä on sanottu. Erehdyksiäkin voi sattua. Tarkoitus on, että lukija saisi helposti ymmärrettävän näkemyksen ja se auttaisi lukijaa tutustuessaan itse materialistiseen dialektiikkaan.
Peruskysymys on, että materia on olemassa lukemattomina olioina ja sen sisältä voidaan löytää lainalaisuuksia ja että kaikki materiaoliot ovat liiketilassa lepotilan ollessa suhteellinen käsite.

Muita yleisiä käsitteitä.
4. Yksityinen, yleinen ja erikoinen.

Materiaaliset muodostumat ovat keskinäisessä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa ja saavat tiettyjä muutoksia toisissaan.
Kullekin oliolle on yksityistä esim. että sillä on konkreettinen sija avaruudessa, se koostuu tietyistä molekyyleistä ja on yhteydessä muihin olioihin.
Täten yksityinen ja yleinen eivät ole itsenäisesti olemassa vaan erillisten materiaalisten muodostumien kautta. Jokainen materiaalinen muodostuma, jokainen olio, on yksityisen ja yleisen , toistuvan ja toistumattoman ykseyttä.

Yleisen ja erikoisen keskinäinen yhteys materian liikkeessä alemmasta korkeampaan. Otetaan vaikka Linnean löytämä kasvien sukulaisuussuhde. Tietyssä alustassa alkaa kehityskulku muista sukulajeista poikkeavasti uuden sukulaislajin kehitys. Erityinen kehittyy yleisen lähisukujen kasvien joukkoon ja on kehittyneenä osa yleistä. Kehityskulku voi olla päinvastainenkin, jokin laji kuoleutuu mutta uutta tulee tilalle paitsi silloin kun aurinko muuttuu supernovaksi ja hävittää kaiken elollisen maapallolta.
Dialektiikan käsitteitä miettiessä on kielen alla pidettävä materian ja sen osasten alituinen liikemuoto, muutosten tapahtuminen, materian alituinen liiketila sen osasten kohdalla.

Huomautus.
Yksin voi vallan hyvin tutustua materialismin filosofiaan mutta opintokerhoissa paras tulos syntyy kun vähintään yksi on perusteista selvillä ja voi ohjailla keskustelua. Sitten haluava hankkii kirjallisuutta ja lisää sitä kautta näkemystä materiaalisesta olemisesta.
Dialektiikka = oppi olevaisesta yleisissä yhteyksissään. Todellisissa yhteyksissä mutta ei kuvitelluissa (esim. ei olemattomia henkiolentoja ihmisiä kiusaamassa).

Materiasta syntyy siis uutta, tarkoittaako se sitä, että syntyy jotain sellaista
mitä ei ole aiemmin ollut? Se ainakin tiedetään, että maailmankaikkeudes-
sa kaasuista syntyy tähtiä planeettoja kuita ?

Muita yleisiä käsitteitä.
5. Laatu ja määrä.

Lukija on varmaan huomannut tähän mennessä, että dialektiikka käsittelee sitä mitä on olemassa ja siinä esiintyviä seikkoja. Materian kadottajat vetoavat siihen, että alituinen liikemuoto estää todellisen tiedon, koska kaikki muuttuu joka hetki. Materialismi tutkii, etsii ja löytää materiaolioiden seasta tiettyä säännönmukaisuutta, tiettyjä lainalaisuuksia liikemuodoissa, tiettyä kehitystä, mikä on materialle ominaista. Ihminen voi kerran asettaa kätensä tuleen ja oppii. Tuli on kuuma ja vaarallinen eikä kättä saa polttaa. Samalla hän oppii tulen ominaisuuksien hyväksikäytön. Palava aine on sellainen kuin on tarkoittamatta kellekään mitään pahaan.

Jo otsikkokin heijastaa asian sisältöä. Laatu ja määrä ovat kaksi erilaista suuretta.
Esimerkiksi sadan kappaleen yksiköt voivat kaikki edustaa erilaista laatua. Jopa samannäköiset kappaleet ovat laadultaan erilaisia.
Olioita luonnehtii siten lukematon määrä erilaisia ominaisuuksia. Yhdet viittaavat siihen, mitä olio on (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen, koostumus, suuruus ym.).
Tietty kasvilaji merkitsee laatua toisen kasvilajiin nähden ja kasvien lukumäärä alueella määrään. Dialektinen kehitysoppi näkee tietyn (erikoisen) kasvin muutoksen, joka voi muuttua yleiseksi ja näin määrä muuttuu uudeksi laaduksi.

Oliossa voi olla satoja, tuhansia erilaisia ominaisuuksia (ihminen) ja suurempi ihmisjoukko edustaa sukua, heimoa tai koko ihmiskuntaa. Keskimäärin ihmisten ominaisuudet ovat samat ja ihmiskunta edustaa erityistä muiden elollisten lajien suhteen.
Jokaisessa oliossa laatu on yksityisen, yleisen ja erikoisen ykseyttä.
Laadun ei tarvitse olla määrällisen samankaltaisuutta. Nisutaikinasta voi muovata monenlaisia pullia. Määrä kasvaa mutta laatu pysyy samana. Muovailuvahasta samoin ja syntyneet oliot ovat edelleen muovailuvahaa määrän muuttuessa.

Laatua ilmentää aineen identtisyys mutta se ei ole koko totuus. Kahta identtistä oliota ei ole olemassa. Jokainen olio on yksityinen. Kummassakin on aineena eri atomit. Sama atomi ei voi olla yhtä aikaa kahdessa oliossa.
On idealismin filosofian tulkintoja, jotka kieltävät laatujen objektiivisuuden kun taas materialismi kannattajat toteavat, että laadulliset ja määrälliset tunnusmerkit ovat ovat olemassa objektiivisesti ihmisen tajunnan ulkopuolella ja tajunnasta riippumatta.

Lukijalle.
Kysykää, jos jokin sanonta aiheuttaa ongelmia. Yritän vastata kykyjeni mukaan.
Edellisessä kohdassa tuli esiin olennaisesti määrällisten suhteiden muuttuminen laadulliseksi ja toisinpäin.


Muita yleisiä käsitteitä.
6. Syy ja vaikutus.

Alkukantainen käsitys antiikin Kreikassa. Alkukantainen käsitys asetti syyn vedeksi, Thales ilman, Anaksimenes ja Herakleitos tulen. Ne muuttuessaan aiheuttaisivat kaikki maailmassa havaittavat ilmiöt.
Alkukantainen materialismi on selvästi nähtävissä. Ajattelijat poistuivat jumalavaltakunnan olioiden takaa maan pinnalle vaikka eivät onnistuneet täydellisesti. He perustivat kuitenkin syysuhteen materiaolioiden liikuntaan. Myöhemmin atomi (pienin hiukkanen silloisessa käsityksessä) asetettiin syysuhteen perustaksi.
Materia itsessään ei ole syysuhde vaan materian itseliikunta. Kaikki materiaoliot ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, kolaroivat tai muutoin vaikuttavat toisiinsa ja syy johtaa seuraukseen.
Idealismin suuntauksen Aristoteles jakoi syitä aiheuttavat tekijät neljään lajiin, 1) materiaaliseen, 2) muotoon, tuottavaan, 4) tarkoituksellisuuteen.
Sekä orastava materialismi että idealismi eivät päässet pidemmälle. Keskiaika kului ja vasta valistusajalla alkoi filosofian uusi kultakausi, joka kumosi vanhoja kliseitä. Samaan aikaan alkoi luonnontieteellinen että kosmologinen tutkimus eli luonnontieteet astuivat kojeineen toteamaan mitä, milloin ja miten tapahtuu.
Valistusaikana alkoi syntyä käsitys, että luonto (rajaton ja ajaton avaruus olioineen) sisältää olemassaolonsa syyn eikä kaipaa mitään sen ulkopuolista voimaa. Materialismin suunta sai niskaotteen idealismin filosofiasta.
Newton ja Holbach esittivät; Syy on olento, joka panee liikkeelle toisen olennon ja aiheuttaa siinä jonkin muutoksen. Uskovainen Newton esitti lähes täydellisen materialismin syy-käsitteen. Tämä teoria kuitenkin kutistaa syysuhteen pääasiassa pelkkään paikanvaihtoon.
....jatkuu

Muita yleisiä käsitteitä.
6. Syy ja vaikutus.

Jäimme ongelmaan, onko syy vaikutuksineen pelkästään yhden olion vaikutus toiseen eli ulkopuolinen syysuhde. Se on sitäkin mutta siihen jääminen kertoo syysuhteesta vaillinaisesti.
Materiaalisessa todellisuudessa syy tulee määritellä kahden tai useamman olion tai saman olion ainesten ja puolien vuorovaikutukseksi. Näin torjutaan mekaaninen käsitys paikalleen jämähtäneestä seurauksesta. Syysuhde toimii oliossa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Olioiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa syy aiheuttaa vaikutuksia paitsi objektiin niin myös subjektiin. Jos lyöt vasaralla naulaan niin sekä naulassa että vasarassa tapahtuu muutoksia. Naulan vastavoima aiheuttaa tiettyjä muutoksia vasaraan ja siten syysuhde toimii kahteen suuntaan.
Engels esitti "Luonnon dialektiikassa" teesin: Jokaisella voimalla on vastavoima. Ilmiö ei synny itsestään mutta ilmaantuessaan se vaikuttaa muihin ilmiöihin ja myös välittömästi jonkin ilmiön syyhyn. Einsteinin teesi: Materiaa ei voi luoda eikä hävittää on suoraa jatkoa Engelsin teesiin. Syysuhde on siten materian sisäinen ristiriita.

Kosmologi Kari Enqvist esittää universumin laajenemisen syyksi materian sisäisen ristiriidan. Pienessä tilassa ollut materia tarvitsi vain mitättömän hippusen verran "epätasapainoa" ja josta tietyssä lämpötilassa ja paineessa tasapaino sortui mitättömän hippusen liikahduksen ansiosta, joka laajeni alkuräjähdykseksi. Supistumisen vastakohdaksi syntyi laajeneminen vuorovaikutuksineen.

Toisto.
Kun sade piiskaa maata, maahan syntyy tietty vaikutus mutta samalla maa vaikuttaa veteen.
Syyn ja seurauksen aiheuttaman vaikutuksen yhteys on välttämättömyys. Syy-yhteys on siis yksi välttämättömyyden olemassaolon muoto.

Lukija voi vallan hyvin mieltää yksinkertaisen syy- ja seuraussuhteen. Joku kolauttaa jotakin ja sillä pihvi. Siihen tulee lisäksi vaikutus ja vastavaikutus sekä materian sisäisen ristiriidan käsite.
Materian liikettä ei ohjaa mikään aineeton "henkiolento", joka jakelisi rangaistuksia ihmisille. Materian itseliikunta johtuu sen itsensä sisäisestä ristiriitaisuudesta.

7. Välttämätön ja satunnainen.
Joissain materialismin oppikirjoissa esitetään "välttämättömyys ja sattuma". Molemmat tarkoittavat samaa kategoriaa..

Syyn ja sen aiheuttama vaikutuksen yhteys on välttämättömyyttä. Syy-yhteys on siten välttämättömyyden olemassaolomuoto. Myös satunnainen, harvinainen, poikkeus on syy-suhteen toimialaa. Tikkaa heitettäessä täyttä kymppejä eli 50 pistettä saatua sanotaan sattumaksi eikä se ole väärin kansankielessä. Tieteellisesti katsottuna heitot ovat osuneet maaliin, eikä siinä ole ihmettä. Käsi ja silmä heittäjällä oli vakaa ja tulos syntyi. Hyvälle tikanheiton henkilöllekin täysi 50 on harvinaista eli satunnaista. Tässä mielessä satunnainen on oikeampi sana kuin sattuma.
Samoin esim. kivenmurikka voi tulla maahan toisesta aurinkokunnasta tai galaksistakin ja osua tiettyyn kohteeseen, mikä on harvinaista.
Samoin on elollisten toimet. Sattuma näyttää johtavan siihen ja siihen. Kun ilmiötä tarkastelee se noudattaa syysuhdetta ja muita materian itseliikunnan lakeja. Vapaata tahtoa näin ollen ei käytännössä ole olemassa. Poistaako tämä esim. ihmisten keskuudessa rajoitteet tehdä mitä haluaa? Ei poista. Yhteiskunnallinen moraali syntyy kanssakäymisestä ja siitä poikkeavat ovat satunnaisia ja joille on taustalla jotkut syyt.
Välttämättömyys on lainomaista mutta jossa sattuma tekee poikkeuksia oletettuun kehityssuuntaan. Tietty kehityssuunta voi toteutua ja toteutuukin monien mutkien kautta tai on jopa toteutumatta jonkin vähäpätöisenkin seikan vuoksi.

Välttämättömät puolet ja yhteydet ovat todellisia ja mahdollisia toteutua. Välttämättömyys on olemassa objektiivisesti tajunnasta riippumatta. Jos astiaan valuu vettä niin ennenpitkää se valuu yli laitojen. Jos vuoristossa oleva kuoppa täyttyy jatkuvasti vedestä, se avaa ennenpitkää joen tai puron. Sade voi lakatakin ja silloin puroa ei synny. Tässä sade tai sen lakkaaminen toimivat molemmat vuorotellen välttämättömyytenä että satunnaisena.
Idealismin filosofiaan sotkeutuneet käsittävät käsiteparin toimivan vain ihmiskunnan keskuudessa ja ovat väärässä. Välttämättömyys ja satunnainen "seikkailevat" kaikessa materiassa. Satunnainen sotkee kaikessa luonnossa olemassa olevaa kehityskulkua. Kokonaisuus kuitenkin on materiaolioiden liikettä ja satunnaisen takana on jokin syy.

Välttämättömyys ja sattuma (satunnainen) ovat olemassa rinnakkain. Ne ovat elimellisessä yhteydessä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa keskenään. Ne ovat ominaisia kaikille ilmiöille. Välttämättömyys raivaa usein tietä monien poikkeamien kautta.
Tavaran maailmanmarkkinahinta ei kaikissa suhteissa pohjaa yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrään. Eri tuottajat saavat erilaista voiton suhdelukua maailmanmarkkinahintaan nähden mutta välttämättömyys toteutuu kokonaisuudessa ollen kuitenkin jatkuvassa muutostilassa, joka johtuu koneellisen tuotannon jatkuvasta edistymisestä (hinnat halpenevat tai voitto kasvaa) tai sodasta, jolloin hinnat nousevat sotatuhojen seurauksena.

Välttämättömyys ja satunnainen voivat muuttua myös toisikseen. Luonnossa jokin saman lajin edustaja poikkeaa hieman muista edustaen täten satunnaista mutta kun lajin enemmistö muuttaa muotoaan satunnaisesta tulee välttämätön (tai myös yleinen). Elottomassa luonnossa tapahtuu samanlaista.
Ihmiskunta eli aikoinaan luontoistaloudessa ja se oli välttämätön pysyäkseen hengissä. Kun keksittiin maanviljely ja karjanhoito, se muuttui välttämättä yleiseksi talousmuodoksi ympäri maapalloa.
Dialektiikka tarkoittaa siis objektiivisen todellisuuden olemassaoloa muuttuvana, liikkuvana ja kehittyvänä oppina. Materia ja materiaoliot ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja synnyttävät tiettyjä ilmiötä. Mitään materian ulkopuolista ei ole. Jos jotain on, se on materiaa ajassa ja avaruudessa tajunnan ulkopuolella ja siitä riippumatta. Tajunnan omaava ihminen ei voi tyhjästä muokata tuotetta. Raaka-aine täytyy olla olemassa.

Muita yleisiä käsitteitä.
8. Sisältö ja muoto.

Moni kakku päältä kaunis mutta silkkoa sisältä. Kaksi samanväristä palloa. Toinen umpirautaa, toinen raudanväriseksi maalautunut ontto ilmapallo tai muu sellainen.
Kansantajuinen tieto sanoisi; tutki ennenkuin hutkit.
Tämä kategoria (käsite) on yleinen kaikille materiaolioille, olipa kyse tähdestä, planeetasta, pienhiukkasesta, eläimestä, purosta jne..
Yleisesti ottaen ihmislaji on yhtenäisen muodon omaava mutta kahta samanlaista yksilöä ei ole. Muistetaan, etteivät ainesosat voi olla samaan aikaan kahdessa oliossa

Siispä samankaltaiset muodot voivat olla sisäisesti hyvinkin kaukana toisistaan,
Sisäinen muodossa tarkoittaa oliolle luonnostaan ominaista, oliolle välttämätöntä. Ulkoista, muotoa, on siis se mikä ei johdu olion sisäisestä olemuksesta. Esim. ihminen on ihminen ihonväristä, puhekielestä, sukupuolesta riippumatta.
Olemus on sisäistä, olion luonteeseen kuuluvaa, siitä erottamattomana, olion sisällä olevaa eikä sen pinnalla.
OIion sisäiseen puoleen kuuluu myös syy ja välttämättömyys. Eihän mitään avaruudessa tapahdu ilman syytä ja välttämättömyyttä.

Muodon perusteella ei voi tarkasti sanoa, millainen olion sisäinen olemus on. Neliskanttisesta muodosta voi päätellä, että esine tuskin on elollinen.
Olion olemukseen vaikuttaa paitsi sisäiset suhteet myös ulkoiset. Esim. tavaroiden hinnat voivat alituiseen vaihdella mutta sen arvo pysyy pysyy jonkin aikaa samana. Työn arvo suhteessa tavaraan on vakio vaikka hinnat vaihtelevat kunnes tuottavuutta lisäävä teknologia tuo joko pysyviä hinnanalennuksia tai lisäävät omistajien voittoja.

Huomattakoon, että kaikkia esitettyjä kategoriota on tutkinut ja tutkii myös idealistisen filosofian suunta. Siellä hankaluuksia tuottavat vieläkin sattumat ja välttämättömyys kehitystrendissä. Käsitteisiin tulisi sisällyttää todisteita kunkin jumaluuden vaikutuksesta ja kun sellaisia ei ole niin asiallinen sisältö ontuu paikassa jos toisessakin.

Kansa on sanonut seuraavaa ko aiheessa;

Se on nopein ja varmin tie maapäälliseen helevettiin.

Yleensä kansa on oikeassa noissa arvioissaan.

Kansalle yleensä kelpaa totuus ja hyvä elämä, ei muuta.

Sisältö ja muoto ovat aika-avaruudessa yleinen. Materia koostuu olioista, joko elollisista tai elottomista. Jokaisella oliolla on tietty muoto ja sisältö. Esiintyy samankaltaisuutta mutta sama muoto voi tuottaa täysin erilaisen ilmiön kuin toinen. Oliot tuottavat ilmiöitä.

Muita yleisiä käsitteitä.
9. Olemus ja ilmiö

Tiedostusprosessi alkaa aina yleisestä siirtyen sitten yksityiskohtaisempaan tutkimukseen. Se on myös tajunnan historiallinen kehitystrendi. Ensin täytyi keksiä kivikirves ja vasta paljon myöhemmin avaruusalus. Sen välinen aika muodostaa olioiden, esineiden tutkimusprosessin tyvestä-latvaan periaatteella. Millainen olio on, miten se ilmenee ts. käyttäytyy. Aikaisemmin hankittu tieto auttaa. Samaa ongelmaa ei jokaisen sukupolven tarvitse ratkaista.

Olemuksessa ja ilmiössä tulee vastaan kaikki yleiset käsitteet.
Ihminen on selkeä käsite. Kenet näit? Ihmisen. Ihmisen olemus on tietty ulkoisilta puitteiltaan. Seuraavaksi todetaan, että nainen ja sitten että n. 35 vuotias, tummatukkainen, puhuu englantia, arabinaisen näköinen, ammatti geologi jne....
Tässä on elollisen sisäinen olemus. Vastaavasti kivi tai vuori sellaisenaan edustaa sisäistä olemusta.
Millainen edellä mainittu nainen on elämässään, mitä tekee jne.. edustaa ilmiötä. Liikkumaton vuori on liikkumaton mutta sekin on sääilmiöiden kohteena, vuodenaikojen muutoskohteena ja tuottaa myös ilmiöitä.
Sisäisen käsitteellä tarkoitetaan oliolle luonnostaan ominaista, oliosta irrottamatonta, oliolle välttämätöntä.
Olemus ja ilmiö ei koskaan voi olla sama. Siksi aistien havainto ilmiöstä ei milloinkaan tarjoa absoluuttista tietoa olemuksesta.

Tämä viimeinen käsite on suhteellisen selvä ajatuksellisesti mutta vaikea muovata sanoiksi. Toivottavasti lukija saa käsiteparista peruskäsityksen.
Friedrich Engels, Marxin aatetoveri, lausui 1895 vähän ennen kuolemaansa Luonnon dialektiikassa: Kaikilla voimilla on periaatteessa vastavoima. Vaikutus ja vastavaikutus. Maallisesti arvioituna se tarkoittaa että tietty vaikutus ilmenee myös vastakkaisesti.

Materialistinen filosofia peilaa itsemme ulkopuolista olevaista parhaiten kaikista muista opeista. Se perustuu luonnontieteiden tuloksiin.

Materialismin filosofia ei ole humpuukia. Siinä näyttää olevan paljon mielenkiintoista.
Täytyy sulatella. Asioiden loogisuus on tärkeä.