Kuinka moni on joutunut/halunnut luopua jostakin kun on huomannut olevansa raskaana? Harrastuksesta, työstä yms?
Itse harrastan ratsastusta ja olen ajatellut ratsastella niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Loppuakohden tietysti hiljaisempaa menoa. Onko jollain kokemusta ko. asiasta?
Mitenkäs töiden laita? Onko joku jäänyt kokonaan töistä pois samantien kun tietää olevansa raskaana? Onko kellään työ ollut fyysisesti niin raskasta, joutunut altistumaan jollekkin työssä tai työskenteleminen tullut mahdottomaksi?
Olen yksityisyrittäjä ja mietin miten pystyn työskentelemään tulevaisuudessa. Omistan yökerhon, työajat kamalat ja ympäristö savuinen ja meluinen. Lapsi on tietenkin tärkein, mutta niin on toimeentulokin.
Itse harrastan ratsastusta ja olen ajatellut ratsastella niin pitkään kun hyvältä tuntuu. Loppuakohden tietysti hiljaisempaa menoa. Onko jollain kokemusta ko. asiasta?
Mitenkäs töiden laita? Onko joku jäänyt kokonaan töistä pois samantien kun tietää olevansa raskaana? Onko kellään työ ollut fyysisesti niin raskasta, joutunut altistumaan jollekkin työssä tai työskenteleminen tullut mahdottomaksi?
Olen yksityisyrittäjä ja mietin miten pystyn työskentelemään tulevaisuudessa. Omistan yökerhon, työajat kamalat ja ympäristö savuinen ja meluinen. Lapsi on tietenkin tärkein, mutta niin on toimeentulokin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla jäi tanssiminen, koulunkäynti väheni vähän ja parit muut harrastukset, etten enää oo 16 tuntia liikenteessä ja nuku loppuja 8 tuntia huonosti ilman läksyjentekoa, kun ei jaksa...
Jään äitiyslomalle 4.6. kun lukukausi päättyy. Laskettu aika on 2.7. joten ei sen puolen oo kamalan rankkaa, etenkään kun vikat viikot on vain kokeisiin valmistautumista... tai kokeita ja vapaapäiviä. Kesäkuu sitten rauhassa odotellessa :D
Mä luovuin rankasta jumpasta ja kuntosalitreenistä heti raskauden alkumetreillä. Kevyttä ulkoilua harrastin viime metreille asti. Luin jostain, että esim. kuntosaliharjoittelussa voi istukka irrota jos vatsaa jännittää liikaa, niin en halunnut ottaa turhia riskejä ja lihaskunnon treenaaminen jäi kokonaan. Tosin kevyttä saliliikuntaa pidetään suositeltavana mutta sekin sitten jäi. Töissä olin äitiyslomaan asti, mutta työni on kevyttä toimistotyötä. Jos olisin joutunut tekemään rankkaa ravintolatyötä en usko, että olisin jaksanut loppuun asti vaan melkoisella varmuudella olisin joutunut jäämään aiemmin sairaslomalle. Loppuvaiheessa nimittäin seisominen, tavaroiden nostelu ja kantaminen ottaa todella kunnon päälle ja väsyttää. Kannattaa tehdä päätös omien fiilisten pohjalta. Toimeentulo on tärkeä mutta niin on vauvakin ja sitten se, että voisiko mahdollisesti vaikka vain vähentää työn määrää loppua kohden.
Olin ravintolassa esimiesasemassa keskimmäistä lasta odottaessani. Sairaslomalle jouduin jäämään n. 3kk ennen laskettua aikaa, kun en tajunnut höllätä tahtia. Tuli verenvuotoa ja pelästyin mielettömästi. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta minä sain varoituksen fyysisessä muodossa ja kaikki meni lopulta hyvin. Äitiyslomalta lähdin sitten töihin ennen kuin se loppui. Siinä toinen asia, mitä olen katunut aina. Ei työ voi olla tärkeämpi lapsi huomasin.
Ystävättäreni oli samassa tilanteessa kuin minä ja hänellä oli silloin ikää n. 40v. Hänelle kävi niin harvinaisesti, että sydän ei kestänyt rasitusta vaan lapsen ollessa pieni työnteko keskeytyi hyvin pitkään sairaslomaan.
Jos sinulla on apua, yhtälö ei ole mahdoton, mutta muista huolehtia itsestäsi ja vauvastasi.
pois töistä n kk kuluttua vaikka raskausviikkoja on silloin vasta n.13
työskentelen paikassa missä on voimakas tupakansavu koko ajan ja aika huono ilmanvaihto. Tupakansavu ei ole hyväksi lapselle ja sitäpaitsi se saa minut voimaan tosi pahoin. En mä nyt koe sitä sillain että se hirveästi rajottaisi elämää. Joskus näitä asioita on vaan tehtävä...
tupakkalaki kieltää raskaana ollessa ravintolassa työskentelyn, ihan savun (passiivisen tupakoinnin) takia.
Eli siellä nyt et sitten varmasti saisi olla. ja olisihan se varmaan ihan järkevää muutenkin että jäisit sieltä suosiolla pois.
Itse ainakin lopetin ratsastuksen heti kun sain tietää olevani raskaana. Minusta ravi on sellaista rytyytystä etten voisi edes kuvitella ravata raskaana ollessa, edes siinä alkuvaiheessa! Ja ainakin mulle terv.hoitaja sanoi, että on hyvä jättää juuri sellaiset täryyttävät ja rytkyttävät liikuntaharrastukset. Tietenkin kun on jo kolmas tulossa, niin osaa kuunnella omaa kroppaansa ja ehkä se ei enää kestä ihan samaa kuin ekaa odottaessa. Jotenkin se luonnostaan tuli jo itselle tietty "vastenmielisyys" ratsastamiseen.
Muuten työni on säännöllinen kevyt päivätyö, jossa ei ole vaarana altistua millekään, joten työtä olen pystynyt tekemään ihan loppuun asti. Luulisin kyllä että ei olisi ollut puhettakaan että olisin jaksanut sellaista rankkaa yökerho-työtä tehdä loppuraskauteen asti!
Hei vaan kaikille!Olen vakityössä rengastehtaalla,jossa siis kumin kammottava haju!Teen fyysisesti raskasta työtä ,siinä on jatkuvia nostoja ja aina töissä ollessani hengästyn ja hiki valuu,kuin urheilukisoissa!Epäilyttää vaan toi pieni höyry mitä lämpöisestä kumista lähtee ,et onkohan vaarallista ,samoin jatkuva muiden tupakointi taukopaikalla häiritsee ja pelottaa !En tiedä pystynkö olemaan kovin pitkään,en ainakaan loppuun asti varmaan!olen vielä raskaiden renkaiden puolella eli renkaat mahtavia 42" tuumaisia!
Itse luovuin ratsastuksesta heti rakenneultran jälkeen noin 20 rv. Jotenkin se ei vain enää tuntunut siltä, että sitä nyt olisi pakko jatkaa. En olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos olisin pudota mätkähtänyt ja jotain olisi sattunut vauvalle. Vaikka ratsastelin siihen asti suht säännöllisesti, en koe joutuneeni luopumaan mistään. Ajattelen sen vain taukona rakkaaseen harrastukseen, jota olisi tarkoitus jatkaa myöhemmin. Muuta liikuntaa olenkin jatkanut sitten suht normaalisti, kuntosalilla tosin kevyemmin. Nyt rv 33 alkaa tuntua siltä, että kävely on hitaampaa kuin aiemmin.