Kovasti

Isoveli sanoi,että lopeta se tappeleminen.Aina löytyy sua kovempi tappelija.
Tuli silloin tallöin kapakassa tapelua nuorempana kun piti näyttää niin kovalta jätkältä.Oli veli aivan oikeassa kun ei esittänyt mitään kovista sai juoda kaljansa rauhassa.

Heteronaisena olen jotenkin aina hyväksynyt helpommin miespuoliset homot kuin naispuoliset, joita lesboiksi kutsutaan.
Sitten tutustuin moottoripyöräharrastuksen kautta nuoreen lesbonaiseen.
Nainen ei ollut minusta millään seksuaalisella tavalla kiinnostunut, hänellä oli, kuulemma, vakituinen naisystävä.

Juttutuokio oli rentouttava ja tunsin olleeni tyhmä aiempine pelkoineni.

parikymppinen kun ryyppäsin ns.oja seurassa.
Onneksi huomasin ajoissa kaikkien olevan ihmisiä!

uhalla, että saan ruskeakielisen maineen, vastaan: ne miehet jotka ovat kirjoittaneet tälle palstalle. Osa heistä ovat jo lopettaneet (?) ja osa käy täällä vain harvoin. Niin, nyt halua vähätellä palstan naisia, mutta sen jo tiesin ennestään että he ovat fiksuja ja empaattiisia ;)

Oma kuvani miehistä oli äriseviä olioita jotka eivät turhaan hempeile, itke tai kikattaa. Puhumisesta puhumattakaan (

aihe!
Vastaaminen vaikeaa;
pienenä olin mummon tyttö; hän oli itsevarma, turvallinen, aina ystävällinen, erittäin vieraanvarainen, kertoi tarinoita..
Mainitsit myös lemmikin; aikuiselämässäni elin jossain vaiheessa yhdessä, mutta niin yksin, että tämä ihana suloinen karvaturri oli ainoa, jolle tuhlasin hellyyttä, ja jolta sain sitä kaksinverroin takaisin.

Muutama ilta sitten törmäsin jonkun tietokone"hörhön" sivuille, ja jäin lukemaan uskomatonta tarinaa. Ennakkokäsitykset ei muuttuneet, mut kumminkin jäin miettimään sitä kuinka paljon ihmisten tekemisiä yleensäkin valvotaan.