Kun taannoin Petroskoissa pidettiin Venäjän syysseurat, sinne saapui seuravieras, nainen, noin kahdentuhannen kilometrin takaa. Hän oli säästänyt rahaa, että pääsi seuroihin. Matka kesti neljäkymmentä tuntia. Kun hän saapui Viipuriin, olivat rahat siinä vaiheessa jo loppuneet.
Onneksi sieltä oli lähdössä uskovaisia myös seuroihin, joten hän sai heiltä kyydin Petroskoihin. Kun seuroissa SRK ja eri rauhanyhdistykset Venäjältä olivat tuoneet tervehdyksensä, halusi tämä seuravieras tuoda oman tervehdyksensä: ”Kyllä on ihanaa, kun olen päässyt tänne. Saan kolme päivää kuulla elävää Jumalan sanaa, tavata uskon ystäviä ja laulaa Siionin lauluja ja virsiä. Minä olen maailman onnellisin nainen!”
Samanlaista iloa saimme kokea kesän aikana pidetyillä rippikoululeireillä. Sain olla niistä muutamalla mukana. Viimeisellä leirillä oppilaat valitsivat konfirmaatiolaulukseen Siionin laulun 296: ”0n mulla onnenpäivä, siis enkö laulaisi, kun sydän on näin täynnä, niin enkö kiittäisi.”
Jumala siunasi koko kesän leirit niin, että saimme vietyä kaikki rippikoulut normaalisti loppuun asti. Saimme joka päivä syödä hyvää ruokaa, pysyimme terveenä, tutustuimme toisiimme, saimme uusia ystäviä, opimme Raamatusta ja katekismuksesta Jumalan ilmoitusta, mutta ennen kaikkea saimme kuulla evankeliumia syntien anteeksi saamisesta.
”Oi kiitos Jeesukseni, kun maksoit velkani, ja minut täältä noudat, taivaaseen luoksesi! Ylistys soi jo maassa ja kerran taivaassa. Oi autuus, ilo, rauha, se on niin suloista.” (SL 296:6.) Nämä laulun niin raamatulliset sanat olivat meille viesti Taivaan Isän sydämeltä asti. Kannattaa olla uskomassa, sillä onni on olla lähellä Jumalaa.
Tulevalle sunnuntaille valittu psalmi on kuningas Daavidin laulu, joka on omistettu temppelin vihkimisen juhlaan. Muistamme tämän parrattoman, kirkassilmäisen ja miellyttävän näköisen paimenpojan, jonka Jumala valitsi, ja jonka Samuel voiteli Israelin kuninkaaksi. Hän oli ehkä noin rippikoululaisen ikäinen uskovainen poika. Jumalan voimaan luottaen hän voitti filistealaisen Goljatin. Menestyksen päivinä Israelin naiset lauloivat: ”Saul löi tuhannen, mutta Daavid löi kymmenen tuhatta.”
Kun Jumala siunaa ja antaa kokea voittoja ja onnistumisia, ihminen herkästi ottaa ne omiksi ansioikseen. Käviköhän Daavidille niin? Kun jälleen Israel, Jumalan kansa, joutui sotaan vihollista vastaan, jäi Daavid vapaapäiville. Silloin sielunvihollinen houkutteli kuninkaan synnin luvallisuuteen, ja hän lankesi ruumiin synteihin. Daavid kuitenkin katui, ja sai syntinsä anteeksi. Siitä syntyi kiitollisuus Jumalalle: ”Herra, sinä pelastit minut tuonelasta, hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään” (Ps. 30:3). Siksi Jumala sanoo, että Daavid oli mies minun mieleni jälkeen.
Elämme aikaa, jolloin sielunvihollinen kyseenalaistaa elävän Jumalan sanan. Voimamme on vieläkin Jumalan valtakunnassa, elävässä viinipuussa Herrassa Jeesuksessa ja sen evankeliumin osallisuudessa.
Pekka Syrjäniemi
Onneksi sieltä oli lähdössä uskovaisia myös seuroihin, joten hän sai heiltä kyydin Petroskoihin. Kun seuroissa SRK ja eri rauhanyhdistykset Venäjältä olivat tuoneet tervehdyksensä, halusi tämä seuravieras tuoda oman tervehdyksensä: ”Kyllä on ihanaa, kun olen päässyt tänne. Saan kolme päivää kuulla elävää Jumalan sanaa, tavata uskon ystäviä ja laulaa Siionin lauluja ja virsiä. Minä olen maailman onnellisin nainen!”
Samanlaista iloa saimme kokea kesän aikana pidetyillä rippikoululeireillä. Sain olla niistä muutamalla mukana. Viimeisellä leirillä oppilaat valitsivat konfirmaatiolaulukseen Siionin laulun 296: ”0n mulla onnenpäivä, siis enkö laulaisi, kun sydän on näin täynnä, niin enkö kiittäisi.”
Jumala siunasi koko kesän leirit niin, että saimme vietyä kaikki rippikoulut normaalisti loppuun asti. Saimme joka päivä syödä hyvää ruokaa, pysyimme terveenä, tutustuimme toisiimme, saimme uusia ystäviä, opimme Raamatusta ja katekismuksesta Jumalan ilmoitusta, mutta ennen kaikkea saimme kuulla evankeliumia syntien anteeksi saamisesta.
”Oi kiitos Jeesukseni, kun maksoit velkani, ja minut täältä noudat, taivaaseen luoksesi! Ylistys soi jo maassa ja kerran taivaassa. Oi autuus, ilo, rauha, se on niin suloista.” (SL 296:6.) Nämä laulun niin raamatulliset sanat olivat meille viesti Taivaan Isän sydämeltä asti. Kannattaa olla uskomassa, sillä onni on olla lähellä Jumalaa.
Tulevalle sunnuntaille valittu psalmi on kuningas Daavidin laulu, joka on omistettu temppelin vihkimisen juhlaan. Muistamme tämän parrattoman, kirkassilmäisen ja miellyttävän näköisen paimenpojan, jonka Jumala valitsi, ja jonka Samuel voiteli Israelin kuninkaaksi. Hän oli ehkä noin rippikoululaisen ikäinen uskovainen poika. Jumalan voimaan luottaen hän voitti filistealaisen Goljatin. Menestyksen päivinä Israelin naiset lauloivat: ”Saul löi tuhannen, mutta Daavid löi kymmenen tuhatta.”
Kun Jumala siunaa ja antaa kokea voittoja ja onnistumisia, ihminen herkästi ottaa ne omiksi ansioikseen. Käviköhän Daavidille niin? Kun jälleen Israel, Jumalan kansa, joutui sotaan vihollista vastaan, jäi Daavid vapaapäiville. Silloin sielunvihollinen houkutteli kuninkaan synnin luvallisuuteen, ja hän lankesi ruumiin synteihin. Daavid kuitenkin katui, ja sai syntinsä anteeksi. Siitä syntyi kiitollisuus Jumalalle: ”Herra, sinä pelastit minut tuonelasta, hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään” (Ps. 30:3). Siksi Jumala sanoo, että Daavid oli mies minun mieleni jälkeen.
Elämme aikaa, jolloin sielunvihollinen kyseenalaistaa elävän Jumalan sanan. Voimamme on vieläkin Jumalan valtakunnassa, elävässä viinipuussa Herrassa Jeesuksessa ja sen evankeliumin osallisuudessa.
Pekka Syrjäniemi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.