.. tuolla se istuu olkkarissa - päivän katsoi fornuloita ja nyt Ilmestyskirjaa. Vältteleeköhän se taas makuuhuoneeseen tulemista. Ja minä täällä odotan, että jospa nyt edes kerran saisi tällä viikolla. Vaikka turhaa kai se on, kun jo sain kahdesti männä viikolla parin kuukauden tauon jälkeen... Sehän minut sai taas innostumaan tähän perkeleellisen valheelliseen itseni pettämiseen, että tästä se paranee.
Voihan vee tätä touhua; minua ihan oikeasti panettaa ja on panettanut useimmiten turhaan jo kaksikymmentä vuotta! Enkä minä mikään nymfo ole, vaan ihan tavallinen terve ja siistin näköinenkin ihminen. Tähän saumaan jos tulisi toinen mies tyrkylle, en kauan miettisi. Katselen nykyisin treffipalstojakin, mutten uskalla kuitenkaan. Taidan olla oikea nyhverö, vaikken sitä petissä olekaan, eikä ole ukkokaan, sen puoleen. Meillä on ihanaa seksiä. Muttei se pirskatti vieköön riitä, että joskus vaan. Tämä on ihan oikeasti ihmisen kiusaamista!
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mitä teen! Älkääkä tulko kertomaan, että ota ero - en ota, niin kauan kuin lapset ovat kotona. Tai että puhu asiasta miehen kanssa. Puhua voin, mutten pakottaa kuuntelemaan ja jankuttamalla saata n joutua selibaattiin kuukausiksi. Mutta millä pääni pysyy kasassa ja kai minullakin on oikeus hyvään seksielämään? Miehellähän sellainen jo on, hän sanelee määrän ja on ihan itsekkään tyytyväinen.
Voihan vee tätä touhua; minua ihan oikeasti panettaa ja on panettanut useimmiten turhaan jo kaksikymmentä vuotta! Enkä minä mikään nymfo ole, vaan ihan tavallinen terve ja siistin näköinenkin ihminen. Tähän saumaan jos tulisi toinen mies tyrkylle, en kauan miettisi. Katselen nykyisin treffipalstojakin, mutten uskalla kuitenkaan. Taidan olla oikea nyhverö, vaikken sitä petissä olekaan, eikä ole ukkokaan, sen puoleen. Meillä on ihanaa seksiä. Muttei se pirskatti vieköön riitä, että joskus vaan. Tämä on ihan oikeasti ihmisen kiusaamista!
Sanokaa nyt hyvät ihmiset, mitä teen! Älkääkä tulko kertomaan, että ota ero - en ota, niin kauan kuin lapset ovat kotona. Tai että puhu asiasta miehen kanssa. Puhua voin, mutten pakottaa kuuntelemaan ja jankuttamalla saata n joutua selibaattiin kuukausiksi. Mutta millä pääni pysyy kasassa ja kai minullakin on oikeus hyvään seksielämään? Miehellähän sellainen jo on, hän sanelee määrän ja on ihan itsekkään tyytyväinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sama juttu mulla.. hyvä että saa edes kerran 2 viikossa!:(
jaa'a... vai että kerran kahdessa viikossa. kun sais itsekin... mulla ja mun miehellä on pieni kriisi menossa tämän seksin takia... sain viimeksi 1,5 kuukautta sitten. että nauti edes siitä mitä saat... minäkin itkin täällä aikaa sitten että kun en saa ku kerran viikossa... ja katos vaan mihin sitä nyt ollaan menty.
Minä saan kerran tai kaksi viikossa - aivan liian harvoin.
Kriisi on aina silloin kun kehtaan sanoa asiasta tyttöystävälle. Vika on minussa, miksi minun tekee niin paljon häntä mieli?
Kära vänner
Kyl se tasapaino pitää löytää siihen toimintaan. Mul o muutama nainen kypsynyt siihen, et mä haluan turhan usein rakastella. Niin se mahtaa vain olla, et usein toinen väsyy toisen tarpeeseen. Itse kaipaisin naista heti;-)
Pihtari hallitsee ja piinaa säännöstelemällä seksiä ja panokertoja, nauttii kun saa katsella kuinka toinen kipristelee. Jos olet erehtynyt moisen idiootin kumppaniksi, etkä tajua erota, niin naama kiinni sitten ja hyväksy se, että hän määrää koska saat hieman muruja pöydän alle.Muista kiittää kiltisti kun saat, nimittäin pamokerrat tulee harvenemaan. Ai niin ,lapset, joo, ne oppii siinä sivussa seksuaalisen vallan käytön kieroutumat iskän ja äipän suhteesta, viisaita kun yleensä ovat nuo lapsoset hoksaamaan.Eli naama kiinni ja kärvistelkää puutteessa jos ei oo munaa (hahhah) muuttaa elämäänsä sellaiseksi ettei tarvi kerjätä mitään kenenkään ehdoilla!
Siis lyhyesti: turha tulla itkemään että. "PÄÄ RÄJÄHTÄÄ" kun ei oikeasti halua tehdä elämälleen tai tilanteelleen yhtään mitään . Muuta kuin ruikuttaa.
...kuulostatpa vielä katkerammalta kuin minä ja aika hyökkäävältä. Älä kuitenkaan arvostele itkemisestä ja ruikuttamisesta, kun en tee noista kumpaakaan. Lähinnä olen tällä hetkellä niin pottuuntunut, että olen kypsymässä muihin ratkaisuihin ja kyllä se rohkeuskin vielä tässä toivottavasti kasvaa.
Miksi sitten ihmiset täällä kirjoittelevat ongelmistaan? Siksi, että jo asian purkaminen kirjoittamalla helpottaa vähän ja aina parempi mikäli jonkun vastaus antaa lisälohtua tai rohkaisee eteenpäin. Provoja sitten kyllä löytyy niin kirjoittajista kuin vastaajistakin.
Mielestäni olet valitettava tyranni. Ja voipi olla niin, että vaimosi mielessään oksentaa joka kerta kun sinut näkee, joten se siitä seksihaluista.
Oletkos tuota tullut ajatelleeksi?
on naispuolinen...
viestini tuolla halipula ja paha osastolla. Voisko olla yhtään niin kuin kääntäin verrannollinen tilanteeseesi.
Tarkoitat varmaan kysyä olisiko miehelläni suorituspaineita, kun olen aina painostamassa? Korostan, en todellakaan painosta tai vonkaa! Joskus aikoinani olen yrittänyt, mutta lopetin kokonaan jokunen vuosi sitten senkin. Eli nykytilanne on se, että en tee aloitteita, koska en halua pettyä. Petyn tietty kuitenkin, kun aloitetta ei sitten tee mieskään kuin kerran kuussa tai parissa. Puoli vuottakaan ilman ei ole mikään kovin ihmeellinen tilanne meillä. Joskus taas sitten vähän aikaa menee paremmin ja arkifiiliksetkin ovat silloin korkeammalla.
Jaa, ja onko sitten niin, että kosketuksella ja pusuilla on puoleltani vain yksi päämäärä? No ei todellakaan. Jos vaikka kesken päivän keittiössä yritän ohimennen halata, niin mies sanoo; "nohh, äläs nyt, kun mulla on tämä kesken" ...tai tuo tai mikä milloinkin syynä onkaan. Toinen vaihtoehto on, että toinen seisoo kädet jäykkänä sivuilla, minä yritän halata ja on sama kuin suolapatsasta syleilisi. Kyllähän se naisen sytyttää tuokin, mutta saattaapi tehdä sen väärästä päästä...
Olen kysynyt, mitä teen väärin, mutta kun en kuulemma mitään, niin paha on mitään muuta yrittäkään. Puhua mies ei osaa, ei omista toiveistaan, eikä siitä, mitä minä ehkä odottaisin ja haluaisin. Arki sujuu muuten hyvin, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eihän tämä mikään oikea parisuhde enää ole, vaan yhteisen elämän maksusitoumus. Ei meillä edes pahemmasti riidellä, kaikki sujuu tasapaksua vauhtia eteenpäin, mutten mahda sille mitään, että omalta puoleltani tunnen ajan raksuttavan ja vievän minua kauemmas sivuraiteelle onnesta. Toki olen onnellinen perheestäni ja lapsista ja arjen sujumisesta, mutta haluan olla onnellinen myös suhteestani puolisoon, mikä nyt puuttuu.
Miehen kotona ei koskaan halattu ja pussattu vanhempien kesken eikä isä, vanhan kansan mies, poikiaan halaillut. Vanhemmat olivat kyllä ihan mukavia ihmisiä kumpikin. Ei muuten halaile meidänkään isäntä nykyisin lapsiansa, vaikka muutoin muutoin kaikesta huolehtiikin ja olen tilanteesta pahoillani lastemme puolesta. Itse pidän lapsia hyvänä ja se on minulle luontevaa. Omassa kodissani osattiin tunteet laidasta laitaan ja myös isä osasi hellyyttä antaa lapsille ja vaimolleen lapsien nähden, mikä mielestäni on ehdottoman tarpeellista lasten tasapainoisen kehityksen kannalta.
Jotta tällaista, nyt taas joku tietty sanoo, että menee ruikutuksen puolelle, mutta se ei ole tarkoitus. Yritän tässä vaan sanoa, että olen pitkään jo yrittänyt rehellisesti analysoida tilannetta ja taitaa olla niin, että eväät ovat niin vähissä, ettei enää korjaamallakaan ole kovin suurta parannusta asioihin tiedossa. Tiedän, että mieheni minua rakastaa, mutta tieto ei yksin riitä minulle, vaan rakkaus pitää mielestäni osata näyttääkin. Vai onko niin noloa antaa itsestään jotain uloskin muuta kuin sen muutaman kerran vuodessa pimeässä peiton alla? Tai sitten meitä ihmisiä vain on niin erilaisia, että jotkut kertakaikkiaan eivät tarvitse läheisyyttä ja toista ihmistä henkisesti vierelleen ja toiset meistä taas sitten tekevät onnettomia virheitä ja valitsevat itselleen lähtökohtaisesti vääränkaltaisia puolisoita.
Hmm,en voi muuta sanoa kuin että paha on tilanne. Ymmärrän kyllä ahdistuksesi. Miehet valitettavasti vain ovat sellaisia juustopäitä, että eivät ymmärrä naisten tarpeita ollenkaan. Kaikkein vähiten sitä, että naiselle ei riitä että TIETÄÄ toisen rakastavan, se täytyy myös ILMAISTA, sanoin ja teoin!
Teen nyt pieniä ehdotuksia, mitä voisit yrittää suhteenne piristämiseksi. Pelkään vaan että olet näitä jo saattanut kokeilla...
Anyways, aina kannattaa yrittää! Jos ei halua luopua suhteesta, mutta ehdottomasti tarvitsee enemmän, ei kannata jäädä odottamaan että toinen sen itse keksisi. Täytyy ottaa miestä mulkusta ja vääntää. Ymmärrän mitä sanoit aiemmin, että olet itse joskus tehnyt seksuaalisia aloitteita, ja kyllästynyt polttamaan näpit. Mutta asia on kuitenkin niin, että tilanne EI muutu, jos sitä ei joku muuta! Miehesi ei sitä ilmeisesti aio tehdä. Riittääkö sinulla rohkeus?
En tiedä mitä kaikkea makuuhuoneessanne tapahtuu, mutta oletko kokeillut mitään uutta? Jos miehesi ei kerta kärsi impotenssista, voisit kokeilla "pakottaa" hänet harrastamaan seksiä kanssasi. Poju raudoilla kiinni (tai huvilla,pikkuhousuilla,ketjulla...) sänkyyn, ja kiusoittele häntä. Jos hän pitää suuseksistä, kiusoittele sillä. Jos hän pitää rajuista otteista, voisit kokeilla palavasta kynttilästä kaataa talia hänen päälleen, ja katsoa kuinka alas hän antaa sinun kynttilöinesi edetä... ;) (oma kulta pitää erityisesti kynttilä- kiusasta!) Ovatko hänen nänninsä herkät kosketukselle? Ime, näyki, nuole ja pure niitä kunnes kuulet armon anelua..Pitääkö hyvin pukeutuneista naisista? Uusi super seksikäs asu voisi tehdä tempun. Anaaliseksistä? Real look-dildo anukseen.Pornosta yleensä? Seksikäs leffa pyörimään. Kuten huomaat, kyllä niitä vaihtoehtoja on (jos ei imotenssista kyse!), täytyy vain käyttää mielikuvitusta, ja tietää mikä miestäsi kiihottaa. Epätoivoon vaipuminen ei auta ketään! Ja PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ, ei nyhväämällä mitään aikaan saada! Muista, et saa antaa miehellesi tilaisuutta perääntyä: pakottaa et tietenkään voi. Mutta jos "pakotus" tehdään tarpeeksi huomaamatta, tai seksikkäästi, mies ei ehdi tajuta mikä hänet yli jyräsi!
Tämän enempää en tähän hätään osaa auttaa... Miehesi ei kyllä tiedä yhtään, mitä hän on menettämäisillään! Näytä hänelle ainakin koko ihana, rakastava, seksikäs upeutesi, ennen kuin lyöt hanskat tiskiin! Ehkä hän tajuaa, kun tarpeeksi takoo...Ei muuta kuin onnea sinulle, tiedän että pärjäät vaikka kuinka kävisi!
melkoinen patti tilanne teillä. Vaikea sanoa näin ulkopuolisena mikä teillä tuossa hommassa tökkii, mutta jotain tässä kuitenkin mieleen tulee.
Eli painostuksesta miehesi haluttomuus ei johdu, mutta niitä suorituspaineita en heti poistaisi laskuista. Tunteeko miehesi rakastelun jälkeen, että sai sinut tyydytetyksi. Sekin syö miestä ja vie haluja, jos ei omasta mielestään saa kumppania "valmiiksi", ainakin jos todella toista rakastaa.
Vaikka sinä et niillä kosketuksilla ja pusuilla seksiä tarkoitakkaan, mutta luuleeko mies että tarkoitat. Eihän hänen vanhempansakkaan pussailleet, muuten kuin...
Silloin kun teillä "menee paremmin", mikä sen saa aikaan?, löytyisikö tuosta vastauksesta jotain apua.
Sillähän se asia tietysti ratkeaisi, jos saisit miehesi puhumaan. Se vaan on niin vaikeaa, ainakin osalle meistä.
"Ei meillä edes pahemmasti riidellä, kaikki sujuu tasapaksua..."
"nohh, äläs nyt, kun mulla on tämä kesken"
"Ei muuten halaile meidänkään isäntä nykyisin lapsiansa, "
Nuo kirjoituksesi kertoo mielestäni sen, että miehellesi on tunteiden näyttäminen TODELLA vaikeaa. Tiedostaako hän itse tämän?
Miehesi rakastaa sinua, näinhän sanoit. Tietääkö hän, että sinä kärsit "puutteesta" ja tämän takia hän voi sinut menettää. Luulisi tuon tiedon herättävän ja hänen tajuavan, ettei "nykymeno" voi jatkua.
Ei hänen kyllä kannattaisi sinua menettää.
Yritä vielä kerran saada hänet puhumaan, kerro että nyt on pakko tai yhteiselo loppuu. Jospa hän heräisi, toivotaan.
En tiedä mistä aloittaisin. Takki on ihan tyhjä. Aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoittamaani tekstiä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kaksikymmentä vuotta. Alkuun tosin oli vähän virkeämpää, mutta nyt viimeiset n. viisi vuotta on ollut aika nihkeää. Tv, lehdet, kirjat, niille jään myös minä toiseksi. Puhuminen, halailu/hyvänäpitäminen, seksi, kaikki tapahtuu nykyisin minun aloitteestani. Tai tapahtuisi, jos enää viitsisin. Siis saisin kyllä, jos pyytäisin. Mutta olisihan se mukavaa, jos olisi haluttu, ilman tyrkyttämistä. Vuosien myötä on nyt alkanut tuntua, että mitäpä tuota enää yrittämään, kun ei kerran kelpaa, niin ei kelpaa.
Puolitoista vuotta sitten laihdutin 20 kiloa, nyt olen sopusuhtainen jopa hoikahko. Yhtään kertaa hän ei maininnut, että esim. oletpa laihduttanut paljon tai mitään yleensäkään asiasta, ei edes lopputuloksesta. Harakoille meni sekin.
Kaksi kertaa tästä on puhuttu, siis ihan puhuttu, ja olen kertonut hänelle, että jos hän ei ole aktiivisempi huomioimaan minua, siis kokonaisvaltaisesti, liitolla ei ole jatkumisen mahdollisuuksia. No, kummallakin kerralla hän yritti tasan kaksi viikkoa ja siihen lopahti. Nyt tilanne on seuraavanlainen. Seksiä viimeksi jouluna, sen jälkeen yksi halaus minun puoleltani, joka sekin oli onnitteluhalaus.
Minä olen kypsynyt tässä parin vuoden aikana, kypsynyt kahdessakin mielessä. Kypsynyt tähän tilanteeseen, eli tämä rassaa. En halua jatkaa tälläistä liittoa enää, tämä ei ole kuin säälittävä kyhäelmä. Olen myös kypsynyt ajatukseen, että eroan. En halua tälläistä liittoa, jossa toista pitää tökkiä koko ajan. Tämä syö itsetuntoa, en jaksa enää. Mutta toisaalta pelkään myös tuoda lopullisen päätökseni julki. Tiedän, että siinä vaiheessa hän taas "yrittää", ja pelkään, että säälin häntä enkä pysty pysymään päätöksessäni. Hän on hyvä isä tyttärellemme ja muutenkin kiltti mies.
Hänelle on tärkeintä, että hän saa nyhjöttää omassa rauhassaan, ilman että häntä häiritään tai pyydetään tekemään jotain. Omakotitalossa olisi usein pientä korjaamista ja laittoa. No, arvaat varmaan miten niiden käy? Laittamatta jää, jos en jotain itse osaa tai ei ole akuutti korjattava.
Tulipa tästä melkoinen vuodatus... no tarkoitus oli vain kertoa sinulle, että on täällä ainakin toinen samanlaisessa tilanteessa.
En osaa sanoa mitään lohdutuksen sanoiksi, muuta kuin että yritetään jaksaa.
meidän perheestä kirjoitettu, kirjoittajan ajatukset aivan samoja kuin minulla. lohduttva minulle ja kuitenkin niin ...miksi elämän pitää olla yhtä umpisolmujen aukomista :(
Niin meillä myös tilanne pääpiirteittäin aivan sama kuin aloittajalla ja edellisellä. Tosin sillä poikkeuksella, että meillä ei ole lapsia. Mies tosiaan viihtyy hyvin omissa oloissaan. Olenkin sanonut, että ollaan "kämppiksiä". Kiltti mies se on minullakin ja ei pidä minua kotdinhoitajanaan. Mutta samat on ongelmat meillä kuten teilläkin. Ja koska olette ne edellä niin hyvin jo kuvanneet. En niitä tässä sen enempää käy läpi. Tosin täytyy nyt kertoa jo ihan komikaan vuoksi, että meillä meni tahti tähän: miehen aloitteesta kerran vuodessa ja silloin kyllä ehkä useamman kertaa ja mukavaa oli kummallakin. Mutta kun sekin on tässä viime vuosina mennyt tyyliin, että minun aloitteesta kerran vuodessa. Niin ei oikein tiedä enää, että itkeä vai nauraa.
No itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että ihmiset tosiaankin ovat niin erilaisia ja näköjään sitten mieltävät parisuhteen erilailla. Kyllä kait se malli tulee lapsuuden kodista. Ja varmaan taustoista, maallahan perheen on perustettu ajattelen talon töiden sujumista, siis tunnepuolesta (puhummataakn henkisestä puolesta). Ehkäpä tämäkin tulee vielä läpi monessa polvessa, jos sitä ei itse tietoisesti mieti ja käy läpi.
Niinpä niin, tällainen sepustus. Kyllähän tässä on kaikki mahdollinen ja mahdoton kokeiltu, mutta kun ei kun niin ei. Tosiaan sellainen muutaman viikon valaistuminen voi tulla, mutta kun se ei tule luonnostaan niin antaa olla.
Niin eipä tämä teille muille neuvoja anna, eikä ollut tarkoituksenikaan. Mutta toivottavasti lohduttaa, että meitä on samassa veenessä muitakin.
Hyvää kevättä!
T: Sisko samassa sopassa
Aina pahasti särähtää korvaan tuo 'en eroa ennen kuin lapset on saatu ulos'.Onko se todellakin niin paljon parempi opettaa jo sitten lapsillekkin,että yhdessä pysytään vain nätin paketin takia?Saatana tuota tyhmyyttä.
Tuo sun naiselisuus, hiukan korostuneesti esiin.Oma kroppa hyvään kuntoon, lenkkeilemällä ja salilla käymällä.Se tekee omallekkin mielelle hyvää, kun huomaa olevansa hyvässä kunnossa.Osta uusia,sopivan seksikkäitä alusvaatteita. Älä tyrkytä kuitenkaan itseäsi, anna hänen nähdä vain ohimennen sopiva vilahdus, muutu itsenäisemmäksi,silloin toinen rupeaa kiinnittämään huomiota.Hanki itselle kivoja harrastuksia, rupea elämään.Ole toisia miehiä kohtaan sopivan flirttaileva,kun miehesi on paikalla, ei kuiteskaan liikaa.Ole rohkea myös sängyssä, tee sitä mistä sä pidät.Voit ostaa vaikka dildon,ja "unohtaa" sen niin,että miehesi näkee sen silloin,kun on yksin kotona!Osta hierontaäljyä, hiero sillä miehesi harteita, siirry alemmaksi, öljyllä saa tosi hyvän otteen herkimmistäkin paioista, (itse pidän siitä tosi paljon) : )..ole sopivan viettelevä....
Juu ole noudattanut näitä niksejä jo kauan ja ne tepsii paremmin kuin hyvin.
Surkuhupaisaa luettavaa, ja aivankuin omasta elämästäni. En tiedä itkeäkö vai nauraa, ihmettelen vaan mikä näitä seksilläpanttaajia vaivaa!? -Ellei syynä ole sairaus tms., niin todella törkeää vallankäyttöä. Oma miehenikin tähän kastiin kuuluu, ja en nyt enää muista, olisinko tänä vuonna kerran saanut..Ensin seksiä odottaa kuin kuuta nousevaa, ja sitten kun saat, se kestää muutaman minuutin..Ei enää paljon houkuttele tehdä vonkausyrityksiä, kun toisella vaan mielessä oma tyydytys. Yhdessä oltu 10 vuotta, ja lapsikin on, mutta en todellakaan halua antaa tällaista mallia parisuhteesta, eletään kuin "kämppikset" kuten eräs kirjoittaja mainitsi. Olen yrittänyt keskustella, houkutella, ehdottanut pariterapiaan menoa..Ei mitään vastakaikua. Vain miehen kommentti "hänelle ei ole seksi koskaan merkinnyt paljon, kaikki muu on tärkeää.." No, itselleni se merkitsee, kuuluu kuitenkin normaaliin parisuhteeseen, ja on ehkä tietyssä mielessä suhteen koossapitävä "liima"? Parisuhteen kivijalka pitäisi olla vahva, ja seksi kuuluu siihen kivijalkaan. Aika vaikea rakentaa horjuvan jalustan päälle. Tilanteeni nyt sellainen, että lueskelen ero-oppaita, kirjoituksia eronneista ym...Joten kyllähän se tähän väkisin menee, ellei toinen tule puolitiehen vastaan. Minkä hiton takia vain toisen pitäisi liitossa rekeä vetää? Myötä- ja vastoinkäymisissä, niinpä niin..Tässä alkaa pikkuhiljaa katkeroitumaan, ja suuntahan on tämä, ellen itse tee asialle mitään. Vielä riittää intohimoa ja tahtoa tehdä elämälleni jotain, olenhan vasta 39 vuotias..Tämä kevät/kesä on omien ratkaisujeni aikaa, tuntuu siltä että tämä tie on kuljettu loppuun, ja uudet asiat odottavat. Kaikille samojen ongelmien kanssa painiville voimia ja hyviä päätöksiä elämänne suhteen. Paistaa se päivä vielä risukasaankin!
JA EN MITÄÄN NIIN INHOA KUIN SEKSIÄ. OLISITTE ONNELLISIA ETTEI MIES KOKO AJAN MIETI SEKSIÄ. MINÄ EN EDES KOSKE MIEHEENI MILLONKAAN SAATI ETTÄ MENISIN EHDOTTELEMAAN JOTAIN HIKI PAINIA.
Ei rumia ja lihavia naisia haluta rakastella kuin erityisestä tarpeesta. Jos on lihava, niin aina voi laihduttaa...
Voisiko tässä olla syy?
Läskit voisi vaikka syötää sioille.
...sanoinhan, että olen ihan ok näköinen, 163 cm ja 54 kg, rinnatkin on ja ihan kiinteät sellaiset! Jo menee typeräksi nämä jutut. En minäkään tykkäisi, jos ukko antaisi itsensä repsahtaa, mutta kumpi tulee ennen, muna vai kana? Hyvin uskon, että joku voi masennuksesta antaa itsensä valua rapakuntoon fyysisestikin. Ja toisaalta taas, jos rakkautta riittää, niin kai sitä toisen pikku makkaratkin voi hyväksyä - ei me kukaan täydellisiä olla.
Se on kumma tämä miehen ajatusmaailma. Jos mies on haluton niin toisen miehen mielestä syy on melkein poikkeuksetta naisen liikakiloissa tai jossain muussa ulkoisessa tekijässä. Mutta jos nainen on haluton niin eihän miehellä ole siihen mitään osuutta siinäkään tapauksessa. Toinen mies neuvoo että ota uus akka. Juu juu, miehissä ei mitään vikaa koskaan ei.