No tässä nyt kynnet verillä kirjoittelen (mökin seiniä rapsuteltu ja huomenna jatketaan)
Siis asiahan oli se, että netti on hyvä "viihde". tosiaan se mun serkku ms-tautinen käyttää nettiä varmaan 10-15 h/vrk..
Siitä tuli mieleen, onko teillä ketään tuttua/sukulaista vanhusta kotona vielä?.. Käykö kukaan heitä tervehtimässä.. Olisiko vaikka 2 h/viikko liikaa aikaa pyydetty huomiota heille?
Jos ei ole tiedossa ja halua löytyy, niin kaupungin/kunnan sos.toimistosta löytyy yht.tiedot ns. vapaaehtoistoimintaan...
Jos on aikaa, halua ja voimia, niin vois käydä siivoomassa, pilkota puita, leikata nurmikkoo ja pensaita, tehdä vaikka ruokaa pakkaseen, kerätä marjat pensaista yms..yms.. paljon olisi töitä, joita kaikki ei voi tehdä.ja kotipalvelu näitä töitä ei tee.(viittaan serkkuuni ms-tautiseen)
Näin me myös voisimme säästää omalla pienellä panoksella kuntien veroeuroja ja saada siitä hyvä mieli..
ps.. itse olen käynyt 2 x viikossa yhden vanhusrouvan luona joka on ollut sodassa lottana. Hän kertoo työni lomassa(tiski tms.) sodan aikasesta elämästä, aina tähän nykypäivään asti.. se on antoisaa ja voin kertoa niistä myös lapsille (näin se historia jatkuu)
ottakaahan selvää ja INNOSTUSTA...!!!
Siis asiahan oli se, että netti on hyvä "viihde". tosiaan se mun serkku ms-tautinen käyttää nettiä varmaan 10-15 h/vrk..
Siitä tuli mieleen, onko teillä ketään tuttua/sukulaista vanhusta kotona vielä?.. Käykö kukaan heitä tervehtimässä.. Olisiko vaikka 2 h/viikko liikaa aikaa pyydetty huomiota heille?
Jos ei ole tiedossa ja halua löytyy, niin kaupungin/kunnan sos.toimistosta löytyy yht.tiedot ns. vapaaehtoistoimintaan...
Jos on aikaa, halua ja voimia, niin vois käydä siivoomassa, pilkota puita, leikata nurmikkoo ja pensaita, tehdä vaikka ruokaa pakkaseen, kerätä marjat pensaista yms..yms.. paljon olisi töitä, joita kaikki ei voi tehdä.ja kotipalvelu näitä töitä ei tee.(viittaan serkkuuni ms-tautiseen)
Näin me myös voisimme säästää omalla pienellä panoksella kuntien veroeuroja ja saada siitä hyvä mieli..
ps.. itse olen käynyt 2 x viikossa yhden vanhusrouvan luona joka on ollut sodassa lottana. Hän kertoo työni lomassa(tiski tms.) sodan aikasesta elämästä, aina tähän nykypäivään asti.. se on antoisaa ja voin kertoa niistä myös lapsille (näin se historia jatkuu)
ottakaahan selvää ja INNOSTUSTA...!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ehdottanut samaa eräällä työttömälle apuhoitajalle,vapaaehtoistyöhön kunnalle,olisi jotain mielekkäämpää tekemistä nuorelle ihmiselle kuin jatkuva netissä roikkuminen ja sitä kautta voisi aikanaan järjestyä työpaikkakin kun näyttää työhalunsa ja pätevyytensä
Sinulta pullukka! Tosi arvokasta työtä.On paljon vanhuksia, joilla ei ole sukulaisia, jotka kävisivät. Tai ehkä onkin, mutteivät välitä. Saat 10 pistettä toiminnastasi.
tarvittaisiin maailmaan paljon lisää. Miksiköhän ihmiset eivät enemmän auta toisiaan, olen vapaaehtoistyössäni törmännyt ihan liian usein yksinäisyyteeen, ja avuttomuuteen koska ei ole ketään jolle jutella, tai ketään joka kävisi edes joskus katsomassa. Meillä joilla on aikaa, pitäisi olla enemmän myös halua auttaa niitä jotka ovat yksin tai sairaita. Jatka samalla tyylillä se on arvokasta työtä:)
omat tulevaisuuden tavoiteet ovat vapaaehtoistyön puolella.
Pitää vain olla tarkkana,ettei työtä katsota samalla oman edun tavotteluksi.
Siksi kannattaa varmuudeksi liittyä johonkin yhdistykseen tai muuhun ns,virallisempaan yhteisöön ja tehdä vapaaehtoistyötä sitä kautta.
Ainakin pienemmillä paikkakunnilla se on viisas tapa vältää ns.pahat puheet ja epäilyt motiiveista.
Tietysti aina niin ei tarvitse tehdä,mutta kannattaa kuitenkin ajatella millaista palauteeta auttamisesta saattaa palkakseen saada.
Tänään menen tereyskeskuksen vuodeosastolle tapaamaan n.80-v.hyvää ystävääni.Hän ei ole mitään sukua,mutta sielunveli monessa mielessä kyllä.
Kerro hänelle terveisiä "ystävältä".. Minä menen kans katsomaan yhtä vanhusta vanhainkotiin ja vien hänelle jo itse lukemani tämän aamun hesarin ja ostan hänelle 7 pv-lehden, koska hän tykkää juoruista (taas piilomainontaa,,hyi minua).
Joudun lukemaan hänelle ääneen, koska hän näkee huonosti.. hienoa kun voi auttaa...
terveiset.
Hän kyllä ymmärtää hyvin,mutta puhuminen on erittäin hidasta.
Yhdeksäs viikko jo menossa sängyssä.
Silti toivoa on,että ainakin p-tuoli kuntoon toipuu.
Näitä kun mielessään ajattelee,niin nämä omat vaivat ja mielipahat löytävät omat mittasuhteet ja osaa olla kiitollinen,kuinka hyvin asiat kohdallaan ovat.
Ps.jokos mökin väri on saanut ratkaisun.
Kahden vaiheilla toi mökin väri....vihreä, kuten nyt, tai se punainen..Ensi viikolla ratkaisen..
Kohta lähdemme mökille, onnex lyhyt matka(60km)..tai voi olla että jään tänne tekee kotitöitä, ja tää mun ystäväni(jos muistat, keroin aikaisemmin jo kosinnastakin, jota ei uskottu) menee rapsuttaa vanhoja maaleja.
Tänään ei ollut aikomusta ollakaan pitkään, koska meillä on ns. kyläilypäivä..tai siis ilta..
tuntia hänen seurassaan vierähti nopeaan,terkut vein samalla kuin vaimoltanikin.Hymy ja tyyneys oli hänen kasvoillaan.
Maailman tilanteesta ja tälle kesälle suunitellusta yhteisestä veneprojektista juteltiin.
Täytyy vain toivoa,että pääsisi edes kotiin käymään,koska hän on niin elämässä ja nykypäivän asioissa vahvasti kiinni.Todella terävä ajattelu on vieläkin hänellä tallella,mutta puheen muodostus on hankalaa.
Kun jäähtynyttä kahvia sellaisen "kangastupon"avulla hänelle tarjosin ja hän kehui kuinka hyvälle maistuu,niin tuntui,miten ilo ja nautinto voi olla näin pienen asian kokeminen.Tämä kahvitilkka sekä pienireikäinen vesiastia olivat tänäviikonloppuna ensimmäiset suun kautta nautitut nesteet lähes yhdeksään viikkoon.
Tuntee elämänsä lähes liian hyväksi ja tuhlaavaiseksi,kun tällaisia asioita punnitsee.
Ja hänenkään elämänsä ei ole se pohjanoteeraus vaan löytyy vaikka kuinka paljon tuskaa ja pelkoa ihmisillä ympäri maan, saati koko telluksen sivilisaation kärsimykset ja eriarvoisuus.
Varsinkin lievästi dementoituneiden kanssa kannattaa olla tarkkana,ainakin silloin jos vanhus asuu yksin kotona.
He hävittävät tavaroitaan, ovat aika epäluuloisia.
Syyttävät helposti lähimmäisiään jos tavarat ovat hävinneet.
Ihmiset tahtovat olla sellaisia että uskovat toisesta mielellään pahaa,vaikka auttajalla olis kuinka vilpitön halu olla avuksi.
Tämä on vain yksi puoli asiasta, suurin osa vanhuksista on hyvillään jos joku käy vaikka juttelemassa, ja auttaa jos huomaa jonkin asian mikä ei enää vanhukselta onnistu.
Olen käynyt vapaaehtoiskoulutuksessa dementiaa koskien ja siellä painostettiin, että dementia ihmiselle pitää aina olla rehellinen...
esim.jos hän kysyy missä mun mies/vaimo on kun se oli just tässä vieressä(vaikka oikeesti kuollut) niïn pitää sanoo,että hän on kuollut..eikä kaunistella asioita,se on vaikeaa hoitajalle ja läheiselle...
sen takia haluan ÉTTÄ TE KAIKKI IHMISET SIELLÄ .......ÄLÄ UNOHDA VANHUKSIA/VAMMAISIA
säästän kunnille rahaa, hoitamalla kuntien lakisääteisiä velvotteita suhteelisen halvalla, jos saamaani korvausta verrataan laitospaikan hintaan.