Miksi olen tällainen herkkis, en jaksaisi. Paha olo pahassa maailmassa ja sitten sitä yrittää paeta suorittamiseen. Tuntuu että minusta ei ole enää kohta mitään hyötyä kellekään, kun en osaa luonnostani huolehtia hyvinvoinnistani. Nukkuminen, syöminen tekeminen. Mikään ei suju, kaikki pelkkää suorittamista. Koen, että mulla on tehtävä täällä, mutta voimat hiipuu, kun en osaa elää. Luova puoli tällä hetkellä kokonaan kadonnut ja se on se juttu millä jaksaa.
Tänään olen ollut aika lohduton, kun väsyttää. Kaipaisi jotain sellaista, että joku halaisi ja ottaisi syliin, mutta kun en oikein tiedä mitä sellainen on. Tuntuisiko se edes hyvältä, luontevalta ja aidolta? En oikein luota ihmisiin. Nyt olen kyllä vähentänyt heihin kohdistuvia vaatimuksia, niin pääsen paljon helpommalla. Mutta itselleni kyllä olen melko ankara. Eikä se toimi niin. Pelkään loppuunpalamista, kun se tuntuu tulevan aina vaan helpommin, kun on siitä aiempaa kokemusta.
Mitähän sitä keksisi, että olisi hyvä olla, tekemättä mitään sen kummempaa. Ikuinen oravanpyörä, kun ei vaan osaa elää ja rentoutua.
Tänään olen ollut aika lohduton, kun väsyttää. Kaipaisi jotain sellaista, että joku halaisi ja ottaisi syliin, mutta kun en oikein tiedä mitä sellainen on. Tuntuisiko se edes hyvältä, luontevalta ja aidolta? En oikein luota ihmisiin. Nyt olen kyllä vähentänyt heihin kohdistuvia vaatimuksia, niin pääsen paljon helpommalla. Mutta itselleni kyllä olen melko ankara. Eikä se toimi niin. Pelkään loppuunpalamista, kun se tuntuu tulevan aina vaan helpommin, kun on siitä aiempaa kokemusta.
Mitähän sitä keksisi, että olisi hyvä olla, tekemättä mitään sen kummempaa. Ikuinen oravanpyörä, kun ei vaan osaa elää ja rentoutua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkä aloitus, en jaksanut lukea loppuun asti, olit sentään jäsennellyt tekstin.
Jos yhtään on tottunut lukemaan töissä tai vapaa-ajalla tai edes koulussa, ei aloituksen lukeminen tuota ongelmaa. Vika ei ole aloituksen, vaan vajaavaisen lukutaidon… t. Sivusta
Samaa mietin
Ihanaa, että on olemassa kaltaisia, normaaleja henkiolentoja täällä psykojen maailmassa <3
Armollisuus itseä ja muita kohtaan on vaikeaa. Sitä kannattaa kuitenkin opetella!
Elätkö elämää, jota itse haluat elää? Vai sorrutko tekemään asioita mitä esim. perhe, läheiset tai joku muu sinulta odottaa vain saadaksesi hyväksyntää? Tai teetkö enemmän kuin jaksat samasta syystä? Vai onko vaatimukset vain oman pään sisäistä ruoskintaa?
Mitä oikeasti haluat elämästäsi? Mitä arvostat ja arvotat? Pystytkö elämään noiden arvojen mukaan? Usein, jos työssä joutuu tekemään arvojen vastaisesti, jaksaminen heikkenee. Siihen ei auta kuin uusi ja paremmin valittu työ, yleensä.