Onko täällä motoristeja

Not.

Aikoinaan prätkät kyllä kiinnosti, mutta koska auto ollut aina pakko olla, ei ole pyörää koskaan tullut hankittua. Siitä sujuvasti siihen, joskus kymmenisen vuotta sitten hommasin polkupyörän. Mun olin muutamia kertoja sillä kaatunut, tai ajanut ojaan, päätin antaa asian olla.

Sitä vaan, vaikka prätkät toki kiinnostaa edelleen, tuskin uskaltautuisin edes kyytiin. Kyse kai motoriikasta ja etenkin jonkinlaisesta kehnosta tasapainosta, siis pelkkää fyysillistä ongelmaa. Jos olisi kakspyöräisellä koko ajan ajellut, homma varmastikkin pelittäis ihan ok.

Mutta siis neuvo: Laittakaa vakuutukset kuntoon. Pyörän kans nyt sattuu yleensä sellaisia onnettomuuksia, että tulee henkilö vahinkoja. Ja pyörä on aina kakkonen autoihin verrattuna. Ei koske pelkästään senioreita, nuorethan net enenpi joutuu onnettomuuksiiin, pyöräily itsessään ei ole iästä kiinni, kunto ratkaisee.

=DW=

Eipä siinä kyytiläisenä sen kummallisempaa, pitää vaan pysyä kuskin kanssa samoissa kallistuksissa. Joskus aikoinaan velipoika kyytiläisenä kallisti kadunkulmassa itseään "väärään" suuntaan niin meinas mennä vastaantulijoiden kaistalle.

Vaimoni joskus jopa nukkunut kyydissä.

Ei koskaan pitemmälle matkalla kylmiltään. Jo muutaman tunnin matka tuntuu rasittavana jäsenissä, vaikka olisi vain matkustaja. Jos jalat on yhdessä asennossa koukussa pitkään, niin se on sama kuin marjanpoiminta-asento, sitä saa parannella kauan.

Ehkä kannattaisi kesäkeleillä treenailla ensin muutaman sadan kilsan akselilla, niin olisi lyhyt matka kotiin jos tulee ongelmia. Syyssään yllätyksinä voi tulla matalla paistavan aamu/iltapäivän aurinko (joko häikäisee itseä tai jäätte itse autoilijalta huomaamatta) rankkasateet, vesiliirto, liukkaat lehdet, teiden huono kunto ja pohjoisessa tietysti porot, näistä kaikista selviytymisessä tarvitaan kokemusta ja nopeita refleksejä.

Sivuvaunullisella menee pitkäkin matka hyvin kun toinen voi nukkua vaunussa ja välillä vaihtaa kuskia.

Kuten ketjussa jo kommentoitu, niin alkuun kokeeksi lyhyempiä vaikka puolen päivän tai päivän reissuja ja sitten viikonlopun reissuja, niin saa tuntumaan miltä homma tuntuu ja miten kyydissä jaksaa olla hieman pidempään.

Ei aavistustakaan miten prätkä on valittu, eli miten hyvin se sopii kahdelle ja sitten vielä täysissä pakaaseissa / varusteissa on edelleen hieman eri tuntuma kuin ilman pakaaseja lyhyt reissaaminen. Mutta matkapyörä viittaa kyllä sopivaan valintaan ;-)

Kyydissäolijan tulisi olla hieman kuin hyvä tanssipari, eri aistia kuskin / pyörän liikkeet ja mennä sujuvasti mukana. Liikkeitä vastaan ei tule kammeta, sillä se voi johtaa pahimmillaan lippoihin.

Itsellä aikoinaan oli yksi kaveri, joka oli takana kuin mukautumaton ja heilahteleva hiekkasäkki joka teki menon hankalaksi, mutta ihan vain lyhyitä kaupungissa liikkumisia hänen kanssaan.

Toinen frendi oli kuin samaa puuta menon ja kallistuksien kassa, eikä häntä juuri edes huomannut, niin sujuvasti hän mukautui ajoon.

Samaa hieman kysyn kuin joku muukin, että miksi valita syksy noin pitkälle reissulle, vaikka en toki tiedä miten kaukaa sinne Lappiin on ajatus suunnistaa.

Ilmeisesti miehellä on entuudestaan kokemusta moottoripyöristä ja ehkä pitkistäkin reissuista (?).

Mottoripyöräily on hieno harrastus, mutta hyvin skarppina saa olla m. autoilijoiden suhteen, jotka toisinaan voivat aiheuttaa yllätyksiä kun eivät prätkää huomaa.

Pyörässä kannattaa pitää aina valot päällä tullakseen nähdyksi, myös keskellä kirkasta päivää ja kaupungissakin.

Ps. Jenkeissä osa eläkkeelle siirryttyään tekaa saman homma ja lähtee sitten maata laajemminkin kiertelemään, joko kaks' päällä tai kumpikin omillaan ja osa lähtee hieman isommalla porukalla relaan reissuun.

Rohkea joka tohtii kyytiin mennä. En tohtis. Kyllä sen verran pitää peltiä olla ympärillä ettei kärpäset lennä suuhun. Onnea uudelle pyörälle!

Pistät nyt miehesi hankkimaan matkamoottoripyöräänsä (harrikkaan?) sivuvaunun välittömästi, ja ei muuta kuin matkaan, vaikka kalastelemaan jäämeren rannoille.

Laittakaa se motskari junan kyytiin kuten itsennekin, siellä paikanpäällä voitte jättää matkavarusteet vaikka mökkiin tai hotelliin kun itse tekisitte päiväpyrähdyksiä Lapin maisemissa.

Ihana ajatus!

Mutta voi voi sen iän kanssa. Tavallinen tuolilla istuminenkin jäykistää kylmenevillä ilmoilla. Miten sitten prätkän kyydissä? Ei vetokaan tee hyvää vanhoille luille.

Prätkä kuului tiiviinä osana nuoruuteen. Silloin kommellukset olivat hauskoja ja onnettomuudet kuuluivat prätkäilyyn. Tuli kierrettyä pitkin poikin Suomea ja kuluttua prätkäjengiin ja yhteys poliisiin oli arkipäivää.

Mukavat ja joskus ikävätkin muistot vain ovat jääneet.

Jospa haen äidin kuolinpesästä rollaattorin ?

Gubbe 72

Itse olen kyydissä istunut viimeksi 90luvulla. Kyllä meillä vanha pyörä makaa autotallissa, ei vaan ole enään lähdetty ajamaan kun ikääkin tullut. Toki saattaa vanha pyörän rottelo olla jo hajonnutkin, saatikka tuskin asusteetkaan päälle enään mahtuisi.

Varmaan olisin, jos olisin vähän, tai ei niin vähääkään, varakkaampi. Silti en syksyllä lähtisi millekkään Lapin reissulle, saati "pakottaisin" toisen mukaan. Kyllä siinä voi takana istujalla vilu tulla ja pakarat puutua. Sadekelejäkin tulee ja matkan pitäisi joutua, ei ole kodin lämpöön ja sohvaan tottuneelle hääppöiset oltavat. Eiköhän kannattaisi ensin kokeilla sitä kyydissä oloa lyhyemmällä matkalla.

Ensinnäkin huomioi ja ota todella iso henkivakuutus, että perillisille jää lovoa.
Myös sairaus- ja tapaturmavakuutus kattava, että se kustantaa invaliitti hoidot koska ne ovat pitkäaikaisia jos sattuu jäämään henkiin.
Kolmanneksi käy terapeutilla ja psykiatrilla tutkituttamassa pääsi, etenkin jos aiot hypätä pyörän taka-ahtaumalle.
Erittäin turvaton ja idiootti idea koko juttu.
Mutta tehän olette kaksi hölmöä joiden pää ei käänny. Joten. Hyvää taivasmatkaa.