Minä en, minä vain yksikertaisesti pidän bändistä ja sen jäsenistä, siitä huolimatta kuinka monta kertaa bändin soundia ollaan verrattu metalliin, klassiseen, folkiin tai välillä jopa (vähän kiusoitellen) poppiin, etenkin Aneten aikana.
Joku taasen ei pidä Nightwishiä metallina koska se on metallia parempaa.
Kyllä juttu on niin että Holopaisen säveltäjän taito riittää noista vähän kaikkeen.
Joku taasen ei pidä Nightwishiä metallina koska se on metallia parempaa.
Kyllä juttu on niin että Holopaisen säveltäjän taito riittää noista vähän kaikkeen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Musiikin herättämä tunne ratkaisee. Tunne on erilainen joka kuuntelulla, joten 365/24/7-fanisuhde artistiin on mahdottomuus ainakin minulle. Holopaisen nerouden tasoa en arvuuttele, mutta en pidä läheskään kaikesta kuulemastani. Nightwishissa minuun vetoaa eniten Floor.:)
Ihan mielenkiinnosta, tykkäätkö ihan kaikesta, mitä Floor tuuttaa ulos?
Flooriin pätee sama kuin muihinkin, hetken tunne ratkaisee. Kun mieleni tekevi mieli kuunnella musiikkia, Nightwish tai Floor päätyvät soittoon entistä harvemmin. Floorattu Nightwish on soinut useammin kuin Floor, mutta Nightwish ilman Flooria vain nimeksi tuskin enää soittoon eksyen. Päällä on ennemmin jatsiasento ja enimmäkseen Floorinkin haikailema luonnon rauhoittava äänimaailma.:)
No on siinä vielä yksi äänimaailma, joka kiehtoo: Kliketi-klik ja Suomi24:n mainostamaan, ettet paljoa Nightwishiä edes kuuntele.
No, harrastus se on tääkin.
Huomautan, että Nightwish tai Holopainen ammentaa sisältöä luonnosta. Varmaan siksi aloin vuosia sitten kuunnella bändiä tavallista tarkemmin, vaikka en yleensä kuuntele rokkia. Floorilla on ainutlaatuinen kyky saada musiikki elämään.:)
On syvä loukkaus Holopaisen neroutta kohtaan määrittää Nightwishin musiikkia vain metalliksi. Nightwish menee täysin omia polkujaan ja genrerajoitukset ei koske Nightwishia. Laulajat ovat yliarvostettuja ja tutkimustenkin mukaan syvällä tunteella musiikkia kuuntelevat ihmiset kokevat musiikin enemmän tunteella kuin ne jotka tarvitsevat laulusolistin. Onneksi vähän yli puolet Nightwishin tuotannosta on myös julkaistu instrumentaalina ja osa jopa orkestraatioversioina. Laulusolisteja tulee ja menee eikä Nightwish lopeta vaikka Floor eroaisi. Tuomashan on taas vakuutellut että Nightwish lopettaa jos Floor lähtee mutta koska Tuomas Holopainen on Nightwish niin Nightwish lopettaa sinä päivänä kun Tuomas kuolee tai sairastuu niin pahoin että on kyvytön tekemään uutta musiikkia.
Näin filosofian tohtori ja kirjailija Tiina Raevaara "Tulokseksi on saatu ainakin, että hyvin empaattiset ihmiset kokevat instrumentaalimusiikin surullisuuden voimakkaampana kuin vertailuryhmä." https://suomenkuvalehti.fi/tarinoitatieteesta/muutamia-huomioita-musiikista-ja-tunteista/
Soittaja ei leipäänny niin helposti, kun ohjelmistossa on vaihtelua. Suurin osa katselijoista pitää varmasti siitä, että kesken setinkin on tilaisuus käydä nurkan takana menettämättä mitään. Monipuolisen ohjelmiston heikkoutena on, että asiaan vihkiytyneiden mielestä joka tyylilajista löytyy uskottavampi esittäjä.
Kukaan ei ole korvaamaton. Kun kuulijan into Nightwishiin hiipuu, korvaavia artisteja on pilvin pimein. Yhden fanin lähtiessä, toisia toivottavasti tulee. Ei ole helppoa Holopaisellakaan.:)
NW:n biisi monet samanlaisia. Taidat puhua nyt Joni Mitchellista, joka teki folkia, jazzia, poppia, fuusiomusaa ja rokkiakin. Häntä ei kiinnostanut päästä radioon.
Metallia se on ja tuntuu että pysyy samanlaisena. "Oceanborn" on julkaistu tosi monta kertaa.
Ride the Lightning, Rust in Peace, Paranoid, Seasons in the Abyss, Rainbow Rising ja Sad Wings of Destiny hakkaavat Nightwishin levyt kirkkasti. Jos Holopainen haluaa tehdä uuden levyn se pitää julkista esim. soolona. Muuten jauhetaan Oceanbornia. Angels Fall Firstiä hävetään koska se on erilainen.
Suomalaiset liioittelevat NW:n hyvyyttä. "Dark Passion Play" on heidän paras ja monipuolisin albumin. "Siitä on tullut poppia" yhden sinkun perusteella "Eva".
Imelä homometalli.
Genrensä kirkkain johtotähti yhdessä HIM:n ja Samu Haberin kanssa.
Imakosta päätellen lähes kaikki metalli 80-luvun alusta on ollut homometallia. Itse siirryin rockista jazziin kun alkoi tulla bändejä kuten Twisted Sisters, WASP ja Judas Priest. Homma meni täysin homoiluksi ja vasta -92 alkoi taas rockin nousu joka on historian toiseksi paras vuosi -72 jälkeen. Pääsääntöisesti kaikki metalli on homoilua, ei muuta kuin trikoot jalkaan ja sateenkaari paita päälle.
Ei välitetä. Eikä välitetä koko pellebändistä ylipäätään.