Tämä on ehkä hieman outoa mutta hävettää olla työväenluokkaan kuuluva. Tunnen kuinka muut pitää tyhmänä ja minulle puhutaan usein jotenkin säälivästi. Olen yrittänyt kohota käymällä kouluja ja haaveilen olevani insinööri mutta olen liian tyhmä. Joskus menee yöt siihen kun vain ajattelen että olen alinta kastia. Joskus pääsee ihan itku. Haluaisin kovasti olla keskiluokkaa.
Duunarina oleminen hävettää ja stressaa
Anonyymi
6186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Herran jestas. Oletan että olet työelämässä. Jos olet niin lopeta ruikuttaminen. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja tyytyväinen elämääni,mutta monelle vieraalle ihmiselle se on todella iso ongelma. Ihmissuhteita vaikea löytää kun mainitsenkin olevani työkyvyttömyyseläkkeellä.Jos olisin vain työtön niin mitään ongelmaa ei olisi.
Statusstressi on yleinen ilmiö sosiaalisilla eläimillä, ja se on yhteydessä moniin mielenterveysongelmiin ja myös fyysisiin sairauksiin. Esimerkiksi Robet Sapolsky kuvasi nuoruudessaan paviaaniyhteisöä, jossa alfaurokset jatkuvasti simputtivat alempiaan. Eräänä päivänä alfaurokset söivät pilaantunutta ruokaa, ja kuolivat. Seurauksena koko lauman dynamiikka muuttui niin, että laumassa ei siedetty enää simputajia vaan laumaan tulevilta uroksilta vaadittiin hyvää prososiaalisa käytöstä. Seurauksena paviaaniurosten veriarvot paranivat, esimerkiksi stressihormonin taso ja verenpaine laskivat. Tämä kulttuuri periytyi näin seuraaville sukupolville. Meritokraatisessa, kilpailuun pohjautuvassa kulttuurissa ihmiset kärsivät elintasosairauksista ja mielenerveysongelmista osin juuri samasta syystä, kuin suurin osa paviaaniyhteisöisä. Jos ei ole muutenkaan läheisiä eikä ihmisiä, jotka rakastavat ja välittävät sinusta, niin se voi olla ihan aidosti ahdistava kokemus, että sinua katsoaan ammattisi tai koulutuksesi takia alaspäin. Lisäksi mainonta ja markkinointi käyttää ihmisten sosiaalisia tarpeita hyväkseen aika karulla avalla. Sosiaaliset verkostot ja läheiset ihmissuhteet suojaavat jonkun verran statusahdistukselta, mutta köyhimmillä ihmisillä niitä on kaikkein vähiten. Onneksi sinä olet sentään töissä ja voit paljon omalla ajattelullasikin ja toiminnallasi vaikuttaa omaan mielenterveyteesi.
https://www.youtube.com/watch?v=A4UMyTnlaMY
Tuossa ajatuksessasi lienee enimmäkseen kyse vain omasta halustasi ja kunnianhimostasi. Se on hyvä voimavara jos joskus haluat opiskella pitemmälle. Esim insinööriksi haluaville on olemassa pääsykoeopas kirjoja joissa on oleelliset asiat sisäänpääsyä varten ja esim. 10 aiempaa pääsykoetta oikeine vastauksineen. Ja jos haet tekniikan alalle niin tärkeitä ovat matematiikka ja fysiikka, perusteet lähinnä. Kokeessa voit valita vastaatko matematiikan ja päättelytehtävien lisäksi fysiikkaan vai kemiaan. Esim. Itse jätin kemian kokonaan vastaamatta. Sain silti aiemmasta näyttötutkinnostani ja työkokemuksestani kokeen kanssa tuplamäärän pisteitä mitä vaadittiin haluamallani linjalle AMKiin. Kertaakaan en katunut opiskelujen aikana valintaani. Asuin koulun lähellä.
Totuus ei kuitenkaan ehkä ole sitä mitä kuvittelee. Mutta sinulla olisi aivan tarpeeksi motivaatiota opiskellaksesi insinööriksi. Luuletko että ne parikymppiset bilettäjät jotain neroja on?
Tein siis aiemmin erilaisia huonopalkkaisia töitä, siivosin rakennuksillakin yms. leikkasin nurmikkoakin. Kunnes meni niinsanotusti linjasto jumiin..
En tietenkään tarkoita että vaikka insinööriksi opiskelu olisi jotain "mitä kaikkien kannattaisi kokeilla" tai että se tekisi elämästä hienoa, mutta opiskelu motivoituneena on sekä järkevää että tyydyttävää, koska voi tehdä jotain mitä haluaa tehdä, eli opiskella sitä alaa mistä on ehkä haaveillut. Lisäksi tuleehan siinä haasteitakin, mutta jos on motivaatiota voittaa ne (eikä oikeastaan muuta mahdollisuutta) niin se myös kehittää monin tavoin. Lisäksi voipahan kokea olevansa jostakin innostunut, vieläpä jostain rakentasta, hyvästä asiasta. Ja innostus tarttuu myös ehkä muihinkin. Halu päästä ongelmiensa yli ja parempi palkka oli itselläni motivaationa ja taakse ei ollut katsomista.
Mutta jokaisen tilanne on erilainen ja monihan on vaihtanut insinöörialalta myös duunarialalle. Eikä ole katunut sitäkään.
Nyt kun tiedostat mistä häpeäsi kumpuaa niin on aika miettiä ratkaisuja. 1. Voit opiskella ja antaa mahdollisuuden itsellesi yrittää. Huomaat kyllä sitten oletko liian tyhmä alalle. 2. Voit lakata säälimästä itseäsi ja yrittää olla kiitollinen siitä mitä sinulla on nyt.
Veikkaan että ongelma ei taatusti ratkea sillä että opiskelet itsesi insinööriksi. Entä sitten kun olet korkeammin koulutettu? Korjaantuuko kaikki sillä? Riittääkö se tuomaan tyydytyksen egollesi?Tulet haluamaan senkin jälkeen enemmän ja kenties ajattelet ettet ole kyllin riittävä silloinkaan. Ongelma saattaakin siis olla siinä että et hyväksy itseäsi.