Kun muistelit

Anonyymi kirjoitti:

niitä vuosia ymmärsit kuinka äärettömän huonosti silloin voit. Toistit yhä uudelleen sen kysymyksen miksi muut eivät sitä ymmärtäneet? He jatkoivat rikkomista vuosi toisensa jälkeen ja sinä putosit aina vain syvemmälle. Miksi ne eivät kysyneet mitä sinä elämältäsi halusit? Miksi ne luulivat tietävänsä paremmin kuin sinä itse, mikä sinulle oli tärkeää. Lopulta tuntui ettet jaksanut muuta ahdistua siitä kaikesta, minkä toivoit monen vuoden ajan loppuvan. Sinulta vaadittiin jotain sellaista mihin et pystynyt, mihin et koskaan olisi pystynyt. Sinut nähtiin toisten pelastajana, mutta sinut itsesi unohdettiin. Et sinä voinut sille mitään ettei sinusta ollut niiden piruparkojen, elämässään paljon kärsineiden pelastajaksi. Millä kärsimystä mitataan. Kukaan ei voi kilpailla sillä, että juuri minä olisin kärsinyt eniten. Sen sinä tiesit ja tiesit oman jaksamisesi rajat. Ne rajat tulivat vastaan paljon aikaisemmin kuin muut sen ymmärsivät. Silti ne jatkoivat, miksi? Sinä halusit vain elää rauhallista omaa elämääsi, sellaista mitä koit hetken aikaa lähtiessäsi olemaan yksin. Liian paljon kärsimyksen vuosia. Sinulla meni monta vuotta siihen ennen kuin selvisit niistä. Et sinä jaksanut tutustua uusiin ihmisiin. Joku heistä olisi muistuttanut liikaa kaikesta kärsimyksestä, etkä sinä enää olisi herännyt omana tasapainoisena itsenäsi, jos yksikin piruparka olisi ollut elämässäsi. Sinun oli toimittava niin kuin sisimpäsi sinulle kertoi, kaikkine tuntemuksineen. Jos joku ei tätä ymmärtänyt sinä et voinut sille mitään, koska sinun täytyi suojella itseäsi, vain sinä itse tiesit miten huonosti sinä voit. Elämänlankaa tuntui olevan enää jäljellä hyvin vähän. Sinä näit sen unen jo hyvin monia vuosia sitten ja uni osasi kertoa, mitä sinä joutuisit kokemaan. Unessa raastava kipu ja ympärillä piirissä tuntemattomia kasvoja huppujen alla ja sinä unessa kauhua täynnä. Se oli sinun elämääsi liian monen vuoden ajan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä