Siis mikä on lähiajoilta mieleenpainuvin hetkesi.
Itsellä tämä; Eli meillä oli reilu viikko sairastettu influenssaa, lapsien takia olin valvonut öisin aamutunneille asti ja päivisin lääkinnyt, lääkinnyt ja lääkinnyt ja pelännyt kuumekouristusta. Olin aivan poikki! Viimein tuntui että tauti alkoi hieman hellittää eikä tarvinut kokoajan skarpata. Menin tavalliseen tapaan iltasuihkuun. Kun tulin suihkusta, ihmettelin miksi olohuoneessa oli niin hämärää. Hiippailin sinne ja näin kuinka pieniä tuikkuja oli siellä täällä. Takassa paloi tuli josta hehkui ihana lämpö. Musiikkivehkeestä tuli hitaita rakkauslauluja. Ja oma mieheni makasi takan edustalla viltin päällä ja kutsui minut viereensä. Tarjosipa sampanjaakin. Ja sai minut leijumaan pilvissä loppuillan ja yönkin. Tuo oli jotain todella ihanaa, melkeinpä liian epätodellista ollakseen totta! Tuollainen sai kyllä väsyneen perheenäidin rentoutumaan.
Itsellä tämä; Eli meillä oli reilu viikko sairastettu influenssaa, lapsien takia olin valvonut öisin aamutunneille asti ja päivisin lääkinnyt, lääkinnyt ja lääkinnyt ja pelännyt kuumekouristusta. Olin aivan poikki! Viimein tuntui että tauti alkoi hieman hellittää eikä tarvinut kokoajan skarpata. Menin tavalliseen tapaan iltasuihkuun. Kun tulin suihkusta, ihmettelin miksi olohuoneessa oli niin hämärää. Hiippailin sinne ja näin kuinka pieniä tuikkuja oli siellä täällä. Takassa paloi tuli josta hehkui ihana lämpö. Musiikkivehkeestä tuli hitaita rakkauslauluja. Ja oma mieheni makasi takan edustalla viltin päällä ja kutsui minut viereensä. Tarjosipa sampanjaakin. Ja sai minut leijumaan pilvissä loppuillan ja yönkin. Tuo oli jotain todella ihanaa, melkeinpä liian epätodellista ollakseen totta! Tuollainen sai kyllä väsyneen perheenäidin rentoutumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tosi hienolta kuulosti. Oma hienoin hetki yleensäkin on kun muksut menee isovanhemmille,(jotka rakastavat lapsenlapsiaan mielettömästi) ja saamme viettää paivän ihan vaan kahdestaan, käydään kirppareilla, syömässä, parilla oluella, kotona katsotaan jotain hyvää filmiä ja "loput tiedätkin" :) sitten taas jaksaa niiden lapsosten kanssa. Onhan niitä muitakin hyviä hetkiä esim kun lapsi on oppinut puhumaan jo joitain lauseita "äiti rakas", "isi rakas".
Kun lapset tulivat elämäämme olen oppinut arvostamaaan pieniä hetkiä kahden miehen kanssa. Aina tietysti toivoo enemmän, mutta näin on hyvä! Minä useasti varsinkin näin viikonloppuna käperryn mieheni kainaloon ja pussailemme tai olemme vain hiljaa... Se on maailman paras paikka kun tietää että aina on se oma mies mihin turvautua!!! Paljon helliä hetkiä teille kaikille!!! =) Ja vaimo 78 arvosta miestäsi, hän on hyvä ja rakastava mies.
Kun lukee näitä juttuja täällä palstalla tulee sellainen tunne, että olen tosi outo..
Meillä ei ole kuin 5 lasta joten jaksan heidän kanssaan hyvin arkea. Vien lapset hoitoon vain silloin kun on "pakko". En koe tätä elämäntyyliä rasittavana, en kyllä ole mikään superäitikään. Tottakai joskus väsyttää, mutta silloin otetaan lokosammin ja päivän ruuat kaivetaan pakkasesta.
Parhaita hetkiä on ne kun saamme olla koko perhe yhdessä, vaikka vaan omalla kotipihalla. Enkä sano, etteikö oman miehen kainaloon ole ihana käpertyä pitkän päivän jälkeen..
Hieno hetki on vaikka joskus lauantaina, kun on päivä touhuttu mukuloitten kanssa ja tehty kaikkea kivaa, soviteltu parit tappelut ja riidat ja huudot lasten välillä jne. Illalla on saunottu ja saatu lapset nukkumaan. Laitetaan kynttilöitä palamaan, takkaan tuli ja katsotaan vaikka joku hyvä leffa ja pientä syötävää pari lasia viiniä... jne... Se on ihanan nautinnollista ja rentouttavaa.
Ollaan oltu yhdessä pian 5 vuotta ja meillä on n.vuoden vanha poika.
Synnytyksen jälkeen ollaan käyty pari kertaa leffassa ja kerran ravintolassa syömässä.
Yhden kerran kahdestaan konsertissa,ja baarista lähdin kuitenkin aikasin kotiin (yksin) kun mieheni oli koko ajan kavereidensa kanssa.
Synttärini oli ja meni,enkä saanut MITÄÄN,onnen toivotuksenkin sain kierrellen "kinuttua".
Äitienpäiväksi olen ottanut töitä,enkä kyllä aio sanallakaan mainita koko päivästä,tuskinpa muistaa minua.
Suhteessamme ei ole "hohtoa" ja minun täytyy aina ehdottaa,että mentäiskö,tehtäiskö...jne.
Samaan aikaan emme voi mennä viihteelle,aina tulee joku erimielisyys.
Mies ihmettelee,miksi kärttyilen.Ennen mut kyllä yllätettiin ja sainkin välillä kukkia ym. Nyt en mitään.
Joskus jopa huomionkipeydessäni olen uhannut tappaa itseni,vaikka en sitä todellakaan tee,kaipaan vain "naisena olemista",sitä tunnetta että olen ihana ja kultainen ja kiltti.
Oikein itkettää,kun en tiedä mitä teen väärin,enkö tosiaan ansaitse enää mitään "kivaa".
Kesällä häät,eikö mun pitäs olla onnellinen??!!
Mieti nyt, Nuori Äiti, että kannattaako mennä naimisiin! Kysy itseltäsi, että miksi menette naimisiin?? Rakastatko todella häntä? Tuntuu, ettei miehesi (anteeksi vaan) rakasta ainakaan sinua. Riittääkö tuollainen elämä sinulle?
Olette olleet vasta 5v yhdessä eikä suhteessanne ole mielestäsi hohtoa. Älä luule, että 15vuoden tai 25vuoden päästä sitä olisi.
Ota asia puheeksi nyt kun ei ole vielä "myöhäistä", häiden jälkeen tilanne harvoin muuttuu paremmaksi.
Itse samanlaisesta avioliitosta eronneena ja uuden ihanan suhteen löytäneenä sinua neuvon. Uusi liittoni on kestänyt yli 10v ja aina mieheni muistaa juhlapäivät.
Mieti ja harkitse vielä! Onnea sinulle, teitpä minkä päätöksen tahansa!
Oletteko jutelleet miehen kanssa avoimesti asiasta? Onko hän edes tietoinen siitä mitä sinä haluat ja tiedätkö sinä mitä hän haluaa ja kaipaa?
Omassa suhteessani voisin sanoa että kun oltiin siinä seitsemisen vuotta oltu yhdessä, tuli aikamoinen kriisi, samoin ekan lapsen synnyttyä elettiin kriisiä. Molempien kovalla tahdolla yhdessäolon puolesta ollaan selvitty ja nyt tuntuu että suhde vain paranee iän myötä. Kolmas lapsi tulossa ihan näinä päivinä...
Mutta keskustelua ja puhumista se on vaatinut, tolkuttomasti!
Kannattaa muistaa, että miehet ajattelee eri tavalla kuin naiset, eikä miehesi käytös välttämättä tarkoita sitä, että hän ei välitä ja rakasta jne. Ehkä hän ei edes "huomaa" mitä olet vailla ja kaipaat. Älä tee sitä virhettä kuten minä nuorempana, että kuvittelin miehen olevan ajatustenlukija ja tietävän ilman sanomatta mikä minua pänni ja kiukutti. Onneksi hän oli niin kärsivällinen ja itse kasvoin nuoruuden virheistä ja opin puhumaan ja keskustelemaan oikealla tavalla. Miehet saattaa olla tyytyväisiä vain siihen että ollaan nyt tässä ja näin ja sillä selvä... nainen enempi haluaa sitä ja tätä ja tuota... Miehet elää tavallaan yksinkertaisempaa elämää! Tyytyvät vähempään.
Järjestä joskus kotona yllättäen sellainen hetki, johon varaat vaikka hyvää syötävää, vähän juotavaa, telkka kiinni, lapsi nukkumaan ja sanot että voidaanko jutella... Varmasti on paljon turhia eroja sen takia, ettei jakseta pitää huolta siitä parisuhteesta ja töitä sen eteen, että suhde kukoistaisi. Joillekin tietysti erokin voi olla hyväksi, muttei kannata luovuttaa liian helposti, tuskin monessakaan uusioperheessä "taivaissa" eletään. Meillä ainakin mies heräsi vasta siinä vaiheessa, kun otin puheeksi sen, ettei parisuhde kukoista hoitamatta, haluaako hän elää kuin veli ja sisko, vai kuin aviopari jolla seksielämä ja vire pidetään yllä tietoisesti! On aika paljon molempien tahdosta kiinni, millaisessa suhteessa haluaa elää. Silloin ollaan hyvällä tiellä kun molemmat on valmiita tekemään töitä hyvän, kestävän, virkeän suhteen eteen, eikä vain olla ja eletä päivä kerrallaan.