Pettynyt aikuiseen poikaan

Haiskahtaa sille että te vanhemmat tässä olette niitä pahoja ihmisiä ja syyllisiä. Antakaa poikanne elää rauhassa omaa elämäänsä ja lopettakaa nuo ajatukset että teidän toiveenne pitäisi hänen kauttaan toteutua.

Varmaan hän ei nuorempana ole uskaltanut tuoda omaa mielipidettä julki kun olette koko elämän opettaneet että vain tietty reitti hyväksytään ja nyt puoliso ja hänen sukulaisensa ovat tässä auttaneet pitämään puoliaan. Ei ihme että haluaa pitää etäisyyttä. Varmaan et itse koskaan saanut elää haluamallasi tavalla ja nyt valitat kun poikas uskaltaakin niin tehdä. Ei ole hänen syynsä mitenkään. Opettele hyväksymään hänet tai jätä hänet rauhaan.

Eipä tuo oikeastaan kovin pahalta kuulosta. Pojallasi on töitä, on naisystävä ja vauvasuunnitelmia. Kyllä hän tulevaisuudessa kouluttautuu, jos siihen kokee tarvetta. Puoli vuosisataa työuraa melkein edessä kuitenkin, kyllä siinä ehtii vaikka mitä. Ja monessa paikassa työkokemus on koulutusta tärkeämpää.

Ehkä suhteennekin voisi parantua, jos hyväksyisitte hänen tapansa elää?

Saman koin aikoinaan tyttäreni kanssa .syntynyt 1976

Kuulostaa siltä että ongelma on enemmän sinun päässäsi, kuin poikasi. Suosittelen terapiaa.

Poikasi on aikuinen ja hänellä on oikeus elää oma elämänsä juuri niinkuin itse haluaa. Todennäköisesti olette liikaa ohjanneet hönen elämää ja nyt hän otti ohjat omiin käsiin.

Samaa mieltä, poika haluaa tuolla menettelyllä vain osoittaa, että haluaa vihdoin irti napanuorasta. Se satuttaa mutta on pakko tehdä. Olisko peräkammarin poika parempi vaihtoehto? Kun lapsenlapsia tulee, alkaa yleensä omat vanhemmat kiinnostaa. Siinä voi olla monia motiiveja mutta ei niistä nyt enempää.

Äiti on ihan oikeassa. Pojasta ei mitään tule. Mutta sellaista elämä on

Onko armeija käyty

Poikahan on jo 26 vuotta, hänellä on oikeus elää ja tehdä työtä valitsemallaan tavalla, ei sillä tavalla, mikä sinulle sopisi ja mitä olet ajatellut hänelle sopivan.
Tuolla uhrautumisella (kaikkesi olen sinun eteesi tehnyt...) karkoitat hänet vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
Oletan, että miniäkään ei ole mieleinen? Jos et anna poikasi elää omaa elämää, hyvin todennäköistä, että menetät myös lapsenlapsesi.
Toisaalta, poika on vasta 26-vuotias. Hänellä on paljon aikaa tulla toisiin ajatuksiin, tehdä tovi niitä hommia kuin nyt haluaa ja jatkaa myöhemmin opintoja.
Alapa rakentaa, vielä kun voit, suhdetta poikaasi. Etkö voi yksinkertaisesti rakastaa sellaisena kun hän on, hanttihommalaisena, mutta tsensä elättävänä.
Sinun unelmasi ei ole pojan unelma. Eihän poikakaan sanele, miten sinun pitää elää.
Onnea matkaan.

Voisi olla hyvä ottaa tässä vaiheessa vähän etäisyyttä poikaan ja tämän elämään. Antaa hänen elää omaa elämäänsä. Hänellä on kuitenkin elämässään paljon hyviä asioita.

Ymmärrän myös hyvin huolesi siitä, että pojalla ei ole koulutusta. Totta kai Suomessa koulutus on erittäin tärkeä asia. Koulutus on syytä olla, tekee elämässä sitten mitä tahansa. Voi hyvin olla, että poika herää tähän koulutuksen puutteeseen siinä vaiheessa, kun esim. työ menee alta tai mielenkiintoisessa työtarjouksessa vaaditaan koulutusta. Siitä saattaa tulla motivaatio koulutukseen lähtemiseen.

Tsemppiä sinulle, selviät kyllä!

Luovuttanut elämänsä suhteen?

Ei

Hän on ottanut ohjat omiin käsiinsä. Ja niin aikuisen kuuluu omassa elämässään tehdä.

Toisten kuuluu kunnioittaa toisen ihmisen valintoja heidän omassa elämässään.

Myös vanhempien kuuluu kunnioittaa aikuisten lastensa valintoja. Hän on aikuinen.
Hyvää päivää. Ei toisten elämään mennä säätelemään kuin omaa elämää.

Juuri noin välit rikotaan. Ei ole kannustamista jos ei pidä toisen valinnoista ja koittaa vaikuttaa niihin omista edukkaista lähtökohdista käsin.
Opiskella voi vaikka olisi 100 vuotias.

Tuohan on aivan perus parikymppisen elämää ja mielenmaisemaa : D Ei kukaan tuossa iässä halua tehdä kuten vanhemmat tai muut sanoo ja virheet pitää tehdä itse. Anna tehdä ne. Kyllä hän aikanaan huomaa kun on vanhempi ja varsinkin jos tulee omia lapsia miten yrititte häntä suojella ja tukea. Mutta sitä ei voi pakottaa.

> Mitä sitten jos hänet irtisanotaankin eikä uutta työtä ilman koulutusta tulekkaan.

Jos yhtään lohdtuttaa, ei se korkea koulutuskaan aina takaa työtä. Aina on mahdollista tulla irtisanotuksi, mutta yhtä hyvin aina voi olla mahdollisuus löytää uusi työ. turha murehtia sellaista. Hieno on, että poika kuitenkin on valmis tekemään töitä. Moni ei ole.

Myös Elon Musk lopetti yliopistossa opiskelun itsekin ja hän tietää siksi että paperien ei pitäisikään olla mikään ainoa oikea kriteeri töihinottoon.

On melko paljon todisteita siitä ettei yliopistokoulutus ole aina tae menestykseen. Muun väittäminen on melko ylimielistä.

https://www.cnbc.com/2014/11/03/college-dropouts-who-made-millions.html

Poikaa harmittaa takuulla myöhemmin. Pienen lapsen kanssa ei mitään opiskella. Paskahommia siis seuraavat 10 vuotta ja jos on kykeneväisyyttä opiskella sitten, saattaa olla liian vanha ilman työkokemusta, niin ei ehkä kannatakaan. Eli koulutuspolku oli ja meni. Kannattiko?

Ja vitut sanon minä,kouluttamattomat ihmiset ovat paljon ahkerampia,fiksusti pukeutuvia,hyvin ja terveellisesti syöviä ihmisiä ja muutenkin osaavat elää hyvin.Itse olen kouluttamaton tehnyt mielekästä duunia 40v. nyt hyvällä eläkkeellä nautin kun on omakotitalo,kesämökki ja mersu.Eikä yhtään velkaa vuoskymmeniin.

Napanuora on katkaistu. Älä puutu aikuisen lapsen elämään. Anna elää niin kuin haluaa.

No, itse en ole opiskellut lukion jälkeen, vaikka ka. yli 9 ja L ja E arvosanat.

Ja elämä menee hyvin. Minulla on ihana mies, lapset, koira ja omakotitalo. Työskentelen esimiesasemassa ja tienaan 40 000 e/vuodessa, aivan riittävästi elämääni. Olen tyytyväinen.

Hellitä siis ja keskity rakentamaan hyvää suhdetta poikaasi. Mikään ei ole tärkeämpää. Hän pärjää, kunhan saa olla onnellinen. Opiskella voi vaikka kuinka myöhään, jos joskus haluaakin vaihtaa alaa, tärkeintä on, että on rakastavat ihmiset ympärillä.

hyvä kuitenkin, että käy töissä, ja todennäköisesti pitää nykyisestä työstään, mitä väliä mitä työtä tekee, jos siitä itse haluaa / tykkää tehdä, se on tärkeätä työssäjaksamiseen,
olisin enempikin huolestunut, jos ei haluaisi mitään työtä tehdä, tai olisi ajautunut vaikkapa huonoon seuraan.

joskus ihan duunari-työssäkin saattaa olla kohtullisen hyvä palkka, niin mitä väliä, kaikkia työtä yhteiskunnassa tarvitaan.

p.s. koulutus ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan !

Eri kastia on ihmiset, samoin kuin on astioita on juhlapyhiksi ja arjeksi?😇😇😇

Mitähän tässä nyt pitäisi ajatella tai tehdä?

Pitää oppia hyväksymään, että näin se vaan menee. Jokainen tekee valintansa itse, et sinä voi voi vaikuttaa poikasi tekemisiin. Tärkeintä olisi säilyttää hyvät välit kaikesta huolimatta. Hän on sinun poikasi joka tapauksessa - aina..

jos tekee pelkästänsä hanttihommia voi se terveyskin pettää keski-ikäisenä . Riippuu tietysti millaisia ne hanttihommat ovat, Jos mahdollisesti on ADHD taipumuksia
niin elämästä voi tulla aika hyppivää vuoristorataa. Vähän jopa voisi ounastella että alko ja röökikin ja tietynlainen velttous on astunut kuvioihin mukaan. Ei ole mitenkään harvinaista että määrätietoinen nuori alkaa ajelehtia ja sössiä kun pääsee pois vanhempien kotipiiristä. Omia valintojahan ne ovat. Et voi äitinä niihin enää vaikuttaa. Hän tekee omat valintansa ja sössimisensä. Elämä on koulu jossa jokainen vastaa itse tekemisestänsä. Koeta vain pitää yhteyttä poikaasi äläkä tuomitse häntä. Sinänsä harmi että poikasi ei halua olla yhteydessä vanhempiinsa. Kuulet hänen tekemisistänsä vain kautta rantain kiertoteitä. Kenties sitten jos vaimo jättää ja perheensä hajoaa, tulee elatusmaksuja ja rahat on finito hän tulee ovellesi koputtamaan ja vinkumaan ja uhriutumaan "anna äiti rahaa" : Jos aikuinen ihminen haukkuu, kiljuu ja ivaa vanhempiansa oli syy mikä tahansa silloin on hänen mentaalipuolellansa isosti ongelmia. Kasaantuvia ongelmia. Koeta pitää yhteyttä ja katsoa poikaasi rakkauden silmin. Hän on itse polkunsa valinnut.

Sinä olet epäonnistunut, jätä poikasi rauhaan.

Anna pojan elää omalla polullaan.Olen 50v, nippanappa peruskoulun käynyt ei muuta,töitä tehny milloin missäkin koko ikä.Lapsia on, tosin asun yksin nyt.Suomessa on helppo elää,olla varaton.En kadu elämäni valintoja.Elän täysillä.Rakastan tätä touhua nimeltä elämä.

Kaikki ei vain ole kiinnostuneita monien vuosien opiskeluista. Voihan töissäkin ylentyä ja kehittyä, tai opiskella oppisopimuksella tutkinnon.

Pojan elämähän se on. Kyllä se sieltä takaisin tulee, elämääsi, kunhan et suuria vaadi ja olet armollinen itsellesi.

Ei tässä nyt haukuta vanhempia! Tsot tsot! (taas varmaan jotain teinejä murhainfosta ja ylilaudalta) Itselläni on 9 lasta, joille olen antanut tilaa liikkua ja harrastaa, vanhimman juniorin kanssa, 21v, kävi kerran lähes sama tilanne, sitten kun tuli ero, niin itku kurkussa pyysi päästä kotiin, ja pyyteli käytöstään anteeksi... Koen kuitenkin täysin normaaliksi tämän sinun tilanteesi, kyllä siinä lapsella muuttuu käytös, kun tulee tyttö/poikaystävä kuvioihin, ei saa liikaa vaatia tai painostaa, kaikki omalla ajallaan... Terv. 38v 9 lapsen isä.

Nykyään voi aikusenakin opiskella ja vaikka työn ohessa. Sulla vähän menny pieleen, kun lukio on käyty. Amiksesta ois saanu hyvän peruspohjan, ja sitä ois voinu hyödyntää enemmän työelämässä ja siitä ois helppo jatkaa myöhemmin amkissa. Ja vaikka amiksen ala ois menny väärin ei se siltikää oo amkin este. Totuus on kuitenki että me tarvitaan osaavia käsipareja vientiteollisuudessa. Unohtakaa nyt jo se palveluvienti. Miksi joku esim. kiinalainen firma ostaisi meiltä tuotekehitystä. Ei mee niin, palveluvienti on ennen ollut esim valmistamiemme paperikoneiden asennuksia ja käytön opastusta ja huoltoo. Ei kukaan vieras laitetoimittaja osta näitä palveluja suomesta, vaan kyllä ne tekee sen ite. että töihin vaan kaikki. Mä alotin rakennussiivojana ja nyt oon vastaava työnjohtaja, Monella alalla on tulospalkkaus ettei virkavuodet enää merkkaa ja aikuisena opiskellu voi päästä samoihin tuloihin kuin koko ikänsä alalla toiminu.

Olen itse esimerkki siitä millainen tulee kun lopettaa hyvänä oppilaana koulun ja lähtee töihin. Halusin perheen ja sain sen. 36-vuotiaana aloin opiskella uudelleen. Lapset kotona, vaan eivät he tarvinneet minua kuin silloin tällöin. Hyvin joudin käydä töissä ja opiskella ja luulen että silti olin ihan sopiva vanhempi. Ehdin vielä parikymmentä vuotta nauttia tutkintojen tuomasta paremmasta palkasta ja sen myötä minulle riittävästä eläkkeestä.
Tuosta tiuskimisesta ja sinun syyttämisestä ja pilatusta lapsen elämästä. Sellaisia ne jotkut aikuistuvat kakarat ovat, minullakin on sellainen syyttäjä vaikka en ole vaatinut häneltä mitään enkä pakottanut. On saanut valita. Omaa pahaa oloaan ja ahdistustaan purkaa, mistä sitten johtuukin, henkisistä kasvukivuista kai, oli niitä itselläkin jossain vaiheessa ja kuuluu ollakin.
Relaa ja anna lapsen elää, varmaa olet parhaasi tehnyt, älä suotta syyllisty kiukuttelusta.

Syytä Sipilän hallitusta, ja kaikkia muitakin niitä ryhmiä, jotka ovat päätöksillään huolehtineet siitä että poikasi päätyy hanttihommiin.

Osku Pajamäki oli kirjoituksissaan luultavasti varsin hyvin oikeassa, nuorilta tuhotaan elämisen ja ansaitsemisen mahdollisuudet monin eri tavoin, ja useimmat hyötyä saavat esittävät olevansa täysin syyttömiä tilanteeseen.

Luulin että alkanut narkkaamaan, mutta hänellä meneekin helvetin hyvin. Nää on näitä ulkoaohjautuvia zombie hysteerikkoja, jotka 30 luvulla koko muun kansan tavoin olivat fasisteja ja kannattivat hitleriä, 2020-luvulla on saatava passi jokapaikkaan ja ikuiset maskit ja karanteeni itselle.

Poikasi on aivan selvästi joutunut narsistisen naisen seuraan! Sellainen nainen erottaa ystävistä ja perheestä ja ohjailee valintoja. Ja varsinkin, jos poika etevämpi ja pärjäisi opiskelussa, se pitää narssunaisen estää ja tuhota.

Ja sitten kun on sen saanut tehtyä, vaihtaa uuteen!!!

Tunnistan itseäni kirjoituksestasi ja pelkoni on, että noin voisi käydä. Kuten tässä on moni kommentoinut että ikuisesti ei lapseen pysty vaikuttamaan ja hänen on annettava tehdä omat päätöksensä vaikka oletkin pettynyt niihin. Poikalapset on usein naisen sukuun kallellaan, vaikea tilanne kun vanhempia kohdellaan eri tavalla eikä siitä saisi loukkaantua tai välit laitetaan poikki. Saas nähdä kuinka vaikeat välit itsellä on aikuisiin lapsiin kun tapana on olla joka asiasta jotain mieltä ja tuoda se esille. Tuleva kauhujen anoppi.

Työ miehen tiellä pitää,ei ei koulut mikään ratkaisu kaikille ole todellakaan.Elämässä pärjää jos niin haluaa,ilman kouluja.

Kyllä se niin on että me vanhemmat ollaan kynsienteroitustelineitä, meille ne syvimmät loukkaukset annetaan. Vain tärkeitä loukataan ja siksi vanhemmaat saa kuunneltavakaeen ne pahimmat. Hyvä näin.

Äiti on selkeästi akateemisesti koulutettu ja varmaan isä myös. Monta kertaa tuli nimenomaan tuo koulutus esiin tekstissä. Siitä olet huolissasi et pojasta ihmisenä. Otsikon perusteella ajattelin että joku työtön sohvaperuna. Mitä vielä, jos poika on ahkera töissä niin raksalla on aina töitä. Mainitsit että surkeaa työtä? Niin sinun mielestä mutta entä poikasi?

Kyllä voi opiskella myöhemminkin elämässä. Poika vaikuttaa onnelliselta ja pyörii yhteiskunnassa niinkuin kuuluukin. Ole ylpeä. Kohtaa hänet ihmisenä äläkä minään omina unelminasi. Kun seuraavaksi kohtaatte kysy mitä hänelle kuuluu. Älä puhu koulutuksesta mitään. Pikkuhiljaa välit korjaantuu kunhat lopetata vouhottamisen tosta koulutuksesta. Vanhemmille pitäisi olla tärkeintä että oma lapsi on onnellinen. Kylmyytesi on pilannut välit miniäänkin varmasti. Uskomattoman kapeakatseinen näkymä sinulla. Niin kauan kun poika ei ole sossun luukulla niin kaikki hyvin.

Jätä aikuinen "poika" rauhaan. Hän on aikuinen mies ja tekee itse omat päätöksensä elämässä.

Älä puutu hänen elämään mitenkään.

Te naiset, äidit, olette aina tuollaisia. Tarkoitatte hyvää mutta aina aiheutatte pelkkää tuhoa, erityisesti "pojillenne". Tämä on nähty lukemattomia kertoja.

Äiti ei tietenkään osaa kasvattaa pojasta miestä. Vain mies, isä, voi kasvattaa pojastaan miehen. Tämä on näin, koska nainen ei ymmärrä maskuliinisuutta, miehisyyttä, ja miehen mieltä, miehen elämää, miehen ongelmia, yleensäkään miehenä olemista. Siitä te naiset ette ymmärrä mitään, miten voisitte? Ettehän te ole miehiä.

Mies on naiselle aina ventovieras, "outo konsepti" ja se näkyy erityisen häijyllä tavalla tilanteissa, joissa äiti puuttuu poikansa elämään. Metsään menette, äidit.

Jättäkää poikanne isien haltuun ja kasvattamaksi - olettaen tietysti, että pojan isä on itse aikoinaan kasvanut mieheksi ja olettaen tietysti, että pojalla ylipäätänsä on edes isä.

Poika tarvitsee isän miehen malliksi. Äiti, nainen, ei sellaiseksi voi ryhtyä.

Niin. Mitään te naiset, äidit, ette miehistä ymmärrä, mitään te ette pojistanne ymmärrä, ette mitään. Kuvittelette ymmärtävänne mutta näin ei ole. Täydellinen ymmärtämättömyys.

Viestisi kertoo ja paljastaa jälleen kerran, että näin todellakin on. Jälleen kerran.

Jotkut naiset ovat jotain asiasta ymmärtäneet:

https://www.youtube.com/watch?v=8UZ9x-h5t2c

https://www.youtube.com/watch?v=XjqvQ5DGeAo

H..VETIN HYVÄÄ TEXTIÄ!

Poika on oppinut mikä elämässä on tärkeää. Perhe. Työ ja opiskelukeskeisyys on hyvin itsekäs tapa elää. Itse muutamia vuosia lukutoukkana ja työhulluna vietettyäni tulin tähän loppupäätelmään. Töissä oppii paljon enemmän ja hyödyllisempiä asioita kuin koulussa. Koulussa istutaan nykyään aivan liian pitkään. Toivottavasti poikasi löytää vielä Jeesuksen. Ei perhekään ole ikuinen, mutta on siihen parempi keskittyä kuin uraan.

Tärkeintä tuon ikäiselle nuorelle miehelle on saada naista, mahdollisimman monelta ja paljon.

Mee ittees, vaikka viestisi perusteella voi päätellä, ettet osaa etkä tule koskaan oppimaankaan. Poikasi on oikeassa omissa tunteissaan. Olet epäonnistunut poikasi äitinä.

Et voi enää mitään.
Itse aloittaisin sinun paikalla säästää rahaa sitä varten, että poikasi menisi opiskelemaan myöhemmin.
Itse olisin mennyt taas opiskelemaan, mutta pakko tehdä työtä, ei elättäjää ole.

Anna pojan mennä. Kyllä Siperia opettaa.

Ensinnäkin, kyse on poikasi omasta elämästä ja painostamalla vieraannutatte häntä entisestään. Syy kyläilyjen vähyyteen on varmasti siinä, että teille on hankala tulla kun koulu ja työasiat otetaan esille toistuvasti. Ei kannata sotkea puolisoa tähän, kyse on tosiaan poikasi omasta elämästä ja jos lähdet sille tielle, että alat syyttelemään puolisoa poikasi omista valinnoista voi seurauksena olla lopullinen välirikko. Antakaa pojalle tilaa kasvaa ja kehittyä omien valintojen kautta, opiskeluinto voi löytyä muutaman työvuoden jälkeen. Vanhemmat ovat taatusti hänelle tärkeät ja rakkaat mutta kuulostaa siltä, että tilanne on kehittynyt pitkään ja poika tarvitsee vain tilaa.

Lapsi kostaa. DDD

Asioiden pimittäminen on erittäin yleinen toimintatapa jos toisesta tuntuu ettei häntä kuunnella tai hänen näkemyksiään oteta vakavasti. Ei ole rakkaudellista kasvattaa lasta vain omien mielipiteitten kautta, se on enemmänkin julmaa. Siksi hän ehkä onkin tehnyt alitajuisesti tahtosi vastakkaisia valintoja, mutta voi myös olla ollut ettei hän ole saanut tarpeeksi tukea kun amk -taival on ollut käynnissä. Se on tuntunut pakonomaiselta ja energiat on loppunut sen käymiseen. Kuulostaa että hän on kyllästynyt elämänsä ohjailuun ja asioiden pakottamiseen ilman ymmärrystä hänen omia toiveitaan kohtaan. Vain sen asian hyväksymällä ja vapauttamalla hänet elämään omaa elämäänsä saat yhteyden häneen korjattua.

Poikasi ei myöskään selkeästikään ole luovuttanut elämänsä suhteen vaan kuulostaa valinnut suunnan millä menee eteenpäin. Jos hän on tyytyväinen tai jopa onnellinen tekemässään työssä, hänellä on mahdollisuus jopa rikkaamaan elämään kuin AMKn käyneenä ja kyllästyneenä sen kautta löytyneeseen työhönsä. Ota myös huomioon että AMK ei ole muutenkaan itsestään selvä elämänlaadun kasvattaja. On paljon työttömäksi jääneitä korkeakoulutettuja.

Hieno juttu. Anna vaikka huomiota toiselle puoliskolle ja anna lapsen elää omaa elämäänsä.

Kukaan ei tässä ketjussa määritellyt, mikä on hanttihommaa tai paskaduunia, ei myöskään keskustelun aloittaja. Kenellä on oikeus halveksia toisen ammattia? Sinullako, äiti, joka poikasi työpaikkaa kelvottomana pidät? Mitä hän tekee työkseen, kun äidin mielestä se ei ole kunnon työtä? Eikä miniäkään ole äidille mieluinen. Eikö ole tarpeeksi varakkaasta perheestä? Minäkin luulin ensin aloittajan tekstistä, että poika on langennut päihteisiin, mutta ei, hän onkin töitä paiskiva nuori mies, joka suunnittelee perheenkin perustamista.

Jospa, äiti, antaisit pojan olla ja elää itsenäisesti. Hän löytää kyllä oman polkunsa. Sinulla on vielä elämässä oppimista: hyväksyä poikasi ja hänen rakastettunsa sellaisina kuin he ovat. Kun sen opit, välit paranevat varmasti.

Luin juuri kirjaesittely vanhemman ja aikuisen lapsen suhteesta. Ilmeisesti teillä ei ole eriytymistä vielä kokonaan tapahtunut suhteessanne. Poika nyt katkoo napanuoraansa ja kasvaa erilliseksi ihmiseksi mikä on hyvä asia. Kirjan tekijä oli psykologi Hannele Möttönen tai Mörttinen. Voi kysyä kirjastosta.

Minäpä kerron tuolle aloittajalle mitä oikeasti tarkoittaa luovuttaa omassa elämässään. Noh, olen 32-vuotias mies joka ei ole kouluja kyennyt lukion ja armeijan jälkeen käymään. En ole koskaan ollut työelämässä enkä tule olemaankaan. En ole oikeastaan koskaan edes seurustellut, ei siis ole ainakaan parisuhdetta ollut eikä varmasti tule olemaankaan. Lapsista en edes haaveile koska mulla on varmaan 10 eri mielenterveysdiagnoosia (olen siis sairaseläkeläinen). Nysvään vain kotona, juon kaljaa, olen tietokoneella, katselen tv:tä, käyn joskus lenkillä, ei oikeastaan kiinnosta harrastaa juuri mitään tai nähdä enää ketään. No on mulla sentään oma kämppä ja taloudellisesti pyyhkii hyvin siitä huolimatta että olen tän tason luuseri kun on jo tuota perintöä kertynyt (isä jo kuollut ja oon saanut ennakkoperintöä). Ilman perintöä olisin varmaan katuojassa tai kadulla kerjäämässä.

Mitenköhän aloittaja suhtautuisi tällaiseen henkilöön jos olisin hänen jälkeläisensä? Luultavasti olisi jo kääntänyt pysyvästi selkänsä tällaiselle luuserille. Omasta puolestani täytyy sanoa että on aivan älyttömän kovat vaatimukset tuolla aloittajalla poikaansa kohtaan.

Kuule. Kaikki vanhemmat epäonnistuvat! Se on vanhempien tehtävä! Jos vanhemmat onnistuisivat, eivät lapset haluaisi koskaan lähteä kotoaan pois ja kokeilemaan omia siipiään!

Toiseksi.

Jos sinä koko ajan patistat lastasi opiskelemaan enemmän, sekä hankkimaan koko ajan parempaa ja parempaa. Mitä sinä oikeasti kerrot lapsellesi?

Sinä kerrot sitä ettei mikään riitä, eikä mikään voi turvata hänen menestystään. Käytännössä kaikki on siis aivan täysin turhaa pyristelemistä! Ja kiitos sen, nyt hän pisti jarrut päälle.

Mutta, mieti mitä se kertoo hänestä sinun lapsenasi?

Vihdoinkin hän alkaa ajattelemaan itse ja tekemään itse omia päätöksiään, omasta halustaan! Hän itsenäistyy. Hän ymmärtää että tekin olette vain yksinkertaisia ihmisiä jotka erehtyvät ja epäonnistuvat, ja että se on ihan normaalia. Hän aikuistuu!

Sinä et ole opettanut hänelle elämästä nauttimista ja tai pysähtymistä tyytymään johonkin ja olla vain oma itsensä ja että on ihan hyvä välillä vain olla ja katsella ympärilleen. Joten nyt hän kokeilee sitä itse.

Anna pojan kokeilla. Juttujesi mukaan poikasi vaikuttaa hyvältä ja reippaalta nuorelta mieheltä joka tekee sitä mistä pitää. Ei tässä maailmassa kaikkien tarvitse olla toimitusjohtajia, koska tässä maailmassa tarvitaan myös niitä jotka tekevät niitä pienempiä asioita ja se on hyvä että he silloin pitävät itsestään sellaisina kuin ovat!

Älä väheksy niitä jotka tekevät hanttihommia koska silloin sinä jälleen kerrot että on olemassa ihmisiä jotka ovat vääränlaisia. Mutta, mikä oikeasti kertoo siitä että sinä et ole tyytyväinen elämääsi.

Ihmettelen todella sitä ettei arvosteta toisen työtä vaan koulutusta ja rahaa. Kukas ne "paska duunit" sitten tekee, jos kaikkien suomalaisten pitäisi olla "hyvissä" ammateissa, jotta olisivat jonkun arvoisia? Ne "arvottomat" ulkomaalaisetko, joista ei voi mitään muuta tulla? Aika rasistista...
Arvosta ja rakasta poikaasi, lakkaa yrittämästä kontrolloida ja lopeta sen esiin tuominen ettei hän kelpaa sinulle, muuten menetät hänet.

Meni. 16 vuotiaan rakennuksille apu mieheksi. 18 vuotiaan tein betonivaluhommia ja palkalla I matkustelin ympäri Eurooppaa. Seurustelun aloitin 20 vuotiaan. Naimisiin menin 23 v. Lapsia tuli 3. Nyt ensimmäinen ihana pikku lapsenlapsi. Rupesin kirvesmieheksk. Ostin asunnon, toisen, kolmannen jne. Lukeneet sisarukseni eivät koskaan saavuttaneet minua taloudellisesti. Erosin sain sydänvian myin ison kämpän Helsingistä ja olen nyt ansaitusti eläkkeellä. Opiskelin myös vanhoilla päivilläni isännöitsijäksi. Olen väleissä vanhempieni kanssa. Sisarusteni myös. Mitään kadu en. Mi lukuisten nelosten mallioppilas aikoinaan oppikoulussa joka kesken jäi.

Tässä on painotuksella sana aikuinen, eli poikasi pystyy varmaankin tekemään omat valintansa. Hän on kuitenkin hoitnut nämä "hanttihommat" hyvin koska hänet on vakinaistettu. Hyvät tulevaisuuden suunnitelmatkin tuntuu olevan koska on perustamassa perhettä. Tuntuu siltä, että haluat elää omaa unemlaasi poikasi kautta. Kaikki työ on tärkeätä, on siihen sitten valmistuttu korkeakoulusta, ammattikoulusta tai käytännön työstä. Ei pitkä koulutuskaan aina takaa töitä.
Menin kesätöihin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja sille tielle jäin 42 ksi vuodeksi ja hauskaa oli. Moni työnantaja järjestää koulutusta ja kursseja alaisilleen, niin kävi myös minulle. Kyllä meillä ensin nikoteltiin kotona, mutta kyse oli kuitenkin minun toiveista. Elämä antoi paljon, hauskoja työvuosia, aviomiehen, pari ihanaa lasta ja kolme lastenlasta. Pääasiahan on kuitenkin, että poikasi on onnellinen. Tästä on kyse.

Ei niitä titteleitä ja mammonaa saa hautaan mukaan. Toki raha mahdollistaa mukavan elämän, mutta sen ei pitäisi olla se tärkein juttu.

Jos hänellä on hyvä olla niissä hanttihommissa niin mitä sitten? Jos hänellä ei ole hyvä siellä, niin parissa vuodessa hänellä menee hermot ja hän palaa koulun penkille. On siellä paljon 30v ja 40v opiskelijoitakin. Itsekin opiskelin 30vnä insinööriksi. Hänellä on kuitenkin helppo päästä takaisin kouluun. Työkokemuksesta esim. Teollisuudesta on myös hyötyä työllistymisessä insinööriksi.

Minkälaisia hanttihommia poikasi tekee paskalla palkalla? Tekeekö poikasi sinun mielestä ns. paskaduuneja?

Vastaus viimeiseen kysymykseesi: Sinä olet työsi tehnyt. Anna hänen elää elämäänsä kuten haluaa. Älä yritä saada häntä elämään sinun haluamaasi elämää vaan anna elää omaansa. Tämä ei tarkoita että hänet pitäisi hylätä tai vältellä häntä vaan muista että sinä et ole enää hänen perheensä "johtohahmo" vaan korkeintaan tasavertainen ja hänen kotonaan olet hänen vieraanaan, et tarkastamassa paikkoja että kaikki on kuten sinun mielestäsi kuuluisi olla. Eli hän on aikuinen joka päättää omista asioistaan aivan itse ja osannee pyytää apua tarvittaessa.

vanhemmat tietää kuka on oven takana kunhan on ensin nuoruus sotkettu niillä -minä tiedän mitä teen- päätöksillä.

ja pelkää sitä, jokainen vanhempi haluaisi että lapsill aolisi ainakin jokin ammatti kaiken varalta, pasjahommia kerkiää kyllä tehdä vaikka se ammatti olisikin.

Voimia meille kaikille vanhemmille, jotka toivomme lapsillemme vakautta ja turvaa elämään. Olisipa minullakin ollut vanhemmat, jotka olisivat tukeneet ja ohjanneet opiskelemaan. Itse opiskelin AMK-tutkinnon nelikymppisenä yksinhuoltajana työn ohessa. Erittäin vaikeita vuosia ja epävarmuutta siihen asti. Nyt saan tehdä mieleistä työtä turvallisessa työsuhteessa.
Olet yrittänyt parhaasi. Toivottavasti poikasi joskus ymmärtää sen.

Kiinnostaisi tietää mikä tämä hanttihomma on? Sitten minua mietityttää myös mitä on menestyminen millä se mitataan? Onko menestyminen paljon rahaa vai onko se työtä jossa haluaa olla ja mikä tekee onnelliseksi jollain tavalla? Omalla kohdalla pitää sanoa että en voisi tehdä työtä jota en pystyisi moraalisesti allekirjoittamaan tai mistä en pitäisi vaikka siitä tienaisi huomattavasti enemmän. Esim Toimistotyöt ei ole minua varten olen tekijä voin istua sitten huvikseni koneella kotona hetken. Äo:ni on todistetusti tavanomaista korkeampi joten ei haluttomuus korkeakouluihin ole siitä kiinni. Ehkä siitä johtuen juuri pystyn valitsemaan mikä on oikeasti tärkeää ajattelematta materialistisesti tai jotain helvetin titteleitä. Mitä tulee tuohon kirjoitukseesi aistin siitä mikä on tilanne mutta olen samaa mieltä kuin moni muu. Poikasi on aikuinen ja tekee valintansa eikä siihen auta vanhempien sörkkiminen. On aika huonolla mallilla jos vanhemmista pitää erota sen takia etteivät he anna poikansa olla rauhassa. Selkeästi teillä on päähänpinttymä koulutuksista ja varmaan vääristynyt kuvakin ihmisistä jotka valitsevat toisenlaisen reitin eikä se ole välttämättä helpompi reitti. Ammattikoulutasolla on todella vaativia asioita erilaisten laitteiden ja koneiden ym kanssa sellaisia jota korkeakoulutetut ei saa edes päälle tai ymmärrä niistä yhtään mitään. Ehkä edellinen lause kertoo jo oleellisen. Joka ikinen työ vaatii omanlaista ammattitaitoa. Veikkaan että poikasi on käsityöläinen eikä halua istua jossain toimistossa katsomassa perse homeessa jotain tilastoja yms. Poikasi ei ole luovuttanut elämänsä suhteen vaan elää sitä juuri parahaaksi näkemällään tavalla. Kannattaa miettiä haluatko kuulua siihen. Jos haluat sinun täytyy hyväksyä että poikasi on aikuinen ja menee omia polkujaan.

Provo

Olet ihan oikeassa kaikessa. Vanhemman kuuluukin olla huolissaan ja huoli on oikeutettua. Toivottavasti asiat selviää.

Antakaa aikuisen pojan elää omaa elämäänsä!!

Voihan olla, että kysymyksessä on yksinkertaisesti itsenäistymisprosessi (aikuistuminen ).

Anna pojan itsenäistyä.Älä holhoa,kyllä poika pärjää.

Kuulostat aika huonolta äidiltä, laittaisin välit poikki heti.

Sinunpitää tukea poikaasi siinä paskaduunissa. Ja hyväksyä kyllä elämä kantaa. poikasi elää vielähyvän elämän loppupelissä.

Anna tehdän omat valinnat. Hän on jo aikuinen ja et voi vaikuttaa hänen asioihinsa. Olet tehnyt parhaasi mutta toisen puolesta ei voi elää. Kouluun pääsee kyllä läpi elämän jos hanttihommat joskus alkaa riittämään. Ei kaikkien tarvitse elää kokoajan haluten lisää ja enemmän. Jos tyytyy pienempään palkkaan niin onni tulee muualta kuin rahasta, eikö sekin ole ihan hyvä juttu.

No joo! Itse olen nähnyt ikäihmisenä (70 ) elämää monelta kantilta. Yhteiskuntaa katsoessa tämän päivän Suomessa moni koulutettu on työttömänä tai määräaikaisissa hommissa pelkona määrärahojen loppuminen ja työttömyys. Tunnen myös useita, joille osaaminen on tuonut nousujohteisen elämänuran ilman tutkintoja. Tutkinnot on hankittu työn ohessa myöhemmin tai yritysten omien koulutusten myötä. Suomessa haetaan osaajia sekä huipputehtäviin että perushommiin, koska Suomesta ei enää löydy osaajia työnteon ääripäihin. Toisessa päässä ei riitä tiedot ja toisessa päässä puuttuu käsinäppäryys . Yksilötapauksessa on mahdoton sanoa tai ottaa edes kantaa kuvattuun tilanteeseen. Pelkkä koulutus ei takaa työn saantia, sillä kilpailua on myös koulutetuilla työmarkkinoilla. Kumpi on oikeassa sitä ei pysty ulkopuolelta edes kommentoimaan. Toisaalta 26-vuotiaan pitäisi olla jo aikalailla itsenäinen oman elämänsä suhteen.

Pahaltahan se äidistä tuntuu ,kun lapsi oireilee ja hylkää.Jossain vaiheessa sinun kannattaa antaa periksi itsesi vuoksi.Uskon että tulee päivä ,jolloin poikasi silmät avautuvat.Opiskella ehtii myöhemminkin.Jokainen luo oman elämänsä ja on vastuussa teoistaan.Hänellä näyttäisi olevan empatian puute,koska ei pysty arvostamaan vanhempiaan.Toivottavasti saatte olla mukana mahdollisen lastenlapsesi elämässä! Positiivista on että poika kuitenkin tekee jotakin työtä,on paljon nuoria,jotka makaavat kotona odottaen yhteiskunnan palveluja. Sinuna antaisin ajan kulua ja keskittyisin omaan elämääni ja yrittäisin olla surematta huonokäytöksistä poikaasi
Itse olen vuosia kamppaillut hieman samantyyppisessä vyyhdissä.Hyjätty on, mutta en voi muuttaa tilannetta ,ainakaan nyt.Toivossa elän.Voimia Sinulle❤

Antaa pojan elää elämäänsä ,kuinka sen parhaaksi näkee...

Nyt sinun kannattaisi ymmärtää, että pojallasi, aikuisella miehellä on ihan oma elämä. Hän on selkein sanoin ilmaissut sinulle mistä on kyse. Jos rakastat poikasi, hyväksyt hänet valintoineen. Jos et hyväksy en ymmärrä minäkään, miksi hän haluaisi sinua nähdä. Surullista jos näin, mutta ei kukaan voi elää, jos on tuollainen varjo niskan päällä koko ajan, millainen olet kuvaillut olevasi.
Hienoa, jos tulet järkiisi ja avaat sydämesi. Onnea matkaan!

Et taida luottaa aikuisen lapsesi arvostelu/harkintakykyyn. Anna aikuisen olla,anna hänen hengittää äläkä ahdista nurkkaan.

Jossain vaiheessa on pakko päästää irti. Vanhempien vastuu kantaa aikansa, mutta aikuinen ihminen rakentaa itse elämäänsä joky paremmin tai huonommin.

Antakaa nyt saatana tuon ikäisen ”pojan” tehdä omalla elämällä mitä haluaa😃

Minun anoppini sanoo että teen hanttihommia,olen putkiroope ja työllistän itseni lisäksi 8hlöä. Mutta jos olisin laittanu puvun päälleni,en näyttäisi siltä että tekisin hanttihommia😄😄 Ei oo puhunu minulle 2 vuoteen,kun kysyin että puku päällä teidän paskakaivos asentamas putkea,sekö olisi komeaa?

Sinun on jo aika päästää irti, poikasi on katkaissut napanuoran ja haluaa elää omaa elämäänsä , ei sinun valitsemaa elämää, miksi et voi hyväksyä poikaasi sellaisena mikä hän on, onko oma koulutuksesi jäänyt kesken ja nyt haluat ,että poika jatkaa mihin sinä jäit.
Kouluja voi käydä koko elämänsä, hän voi kouluttautua vielä myöhemminkin, jos haluaa.
Tuolla paasaamisella etännytät poikasi ja lopuksi hän ei ole enää missään tekemisissä sinun kanssa.
Mieti mitä menetät ja , jos vielä lapsenlapsiakin pian tulossa, haluatko että et koskaan niitä tapaa.

Olet varmasti tehnyt parhaasi ollaksesi hyvä ja kannustava äiti. Vaikuttaa kuitenkin nyt siltä, että näkemyksenne ja tavoitteenne siitä, mikä on hyvä elämä, eroavat toisistaan. Jos poika oikeasti haluaisi opiskella, ei sitä mikään nainen maailmassa muuta. Hänellä on töitä ja perhe suunnitelmissa ja taskussa kuitenkin yo-paperit ja vähän käytt amkiakin. Oma veljeni oli aikoinaan samassa tilanteessa ja meni ns. hanttihommiin. Vanhempamme eivät (tietenkään) puuttuneet hänen elämäänsä ja välit pysyivät hyvinä. Hän teki työnsä hyvin, eteni päälliköksi (mutta palasi omasta halustaan ns. duunariksi). Liksaa vetää 50-55 000 € vuodessa. Minulla on L:n paperit, kaksi yliopistotutkintoa (kandi ja maisteri) kolme erikoisammattitutkinto-opintoputkea. Olen pätkätöissä ja tienaan vuodesta riippuen 30-40% vähemmän kuin hän vakiotöissään. Jos ei ole päihdeongelmaa tai väkivaltaista käytöstä, ei pojallasi ole oikeasti ongelmaa vaan sinulla, koska hän ei halua samoja asioita samaan aikaan kuin sinä. Pari vuotta töitä, niin voi taas koulukin maistua. Nykyään on helppoa opiskella vaikka töiden ohessa. Itse olen sen tehnyt samaan aikaan kun olen kasvattanut pieniä lapsia ja myös käynyt toisessa työssä. Ei ongelmaa, kunhan on motivaatiota. Älä puutu poikasi valintoihin opintojen, töiden tai puolison suhteen vaan tue häntä. Muuten on turha haaveilla hyvästä suhteesta astenlasten kanssa.

Ymmärrän, että haluat vain hänen parastaan mutta se, mikä on hänen parhaansa ei ole sinun asiasi enää. Hän on aikuinen mies ja pian isä. Keskity nyt itseesi ja opiskele vaikka itse lisää.

Itse olen kouluttamaton tehdas työläinen ja olen ollut tyytyväinen työhöni.Se oli oma valintani ja 30v olen työtäni tehnyt.Mielestäni ei ole ala-arvoista olla duunari koska jos työnsä hoitaa niin aina saa töitä tehdä.Anna pojan hengähtää opinnoista ja ole ylpeä että käy töissä(kehu poikaa).Niin moni lorvii kotona ja ei suostu tekeen kuin hyvin palkattuja töitä,eli raha ratkaisee ja siisti sisä työ.Opiskelu kannattaa aina ja poika on niin nuori,että kerkiää myöhemminkin opiskella lisää.Hantti hommatkin voi ajan myötä antaa uutta ponnetta opiskeluun.

Itse olen kolmekymppinen, korkeakoulutettu nainen ja aina panostanut opiskeluun.

Kokoaikatyön löytäminen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi, tutkinnosta huolimatta. Osa-aikaisuus ja pätkätyöläisyys on tuttua, ja bruttotulot harvoin yltävät yli 2000 euroon. Kiireisimpinä kausina työn määrä voi kuitenkin olla lähes 50-60 tuntia viikossa, joten stressiltäkään ei vältytä.

Perheestä en uskalla haaveilla, sillä on ollut vaikeaa löytää luotettavaa, lapsirakasta kumppania enkä halua ottaa sitä riskiä, että päädyn yksinhuoltajaksi.

Sanoisin tähän nojaten, että poikasi tilanne on itse asiassa ihan hyvä. Hänellä tuntuu olevan elämä selkeämmässä kuosissa kuin monella muulla samanikäisellä nuorella. Ja mikäli hän hoitaa hommansa hyvin, voi olla, että hän päätyy vanhempana osastopomoksi tms.

Näin se maailma muuttuu. Ennen ylioppilaat olivat lähes tulkoon jumalasta seuraavia, ja harva uskalsi edes haaveilla korkeakouluun menosta.

Nykyään kahden alan tuplamaisterit kilpailevat itku kurkussa kuuden kuukauden pätkätöistä, samalla kun duunaritöissä valitellaan pulaa hyvistä tekijöistä.

Voi olla, että poikasi teki ihan fiksun ratkaisun.

Aloittaja..Kirjotit poikasi luovuttaneen elämänsä suhteen..Poikas tekee töitä ja elää niinku haluaa.Luovuttanu?Koen alotustas lukiessa samaa raivoa ku joskus koen äitiini,hän napisee just ku sä.

Aivan selvästi poika on alkanut käyttää huumeita. Nuo ovat selviä merkkejä siitä.

Kyllähän tuosta ristiriita paistaa, koet epäonnistuneeksi vanhempana, mutta myöskin että olette olleet vanhempina hyviä. Sinä olet ilmeisesti ainoa pettynyt ja huolissaan oleva, pojalla tuntuu olevan homma hallussa. Kaikki eivät mene "perinteisen" kaavan mukaan ja suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella. Paska palkka on joillekin aivan riittävä ja menestystä voi mitata muuallakin kuin työelämässä. Luovuta vanhoista ajatuksesta ja hanki poikasi takaisin, se on tärkeämpää (ja nykypäivänä ARVOSTETUMPAA) kuin näennäiset ansiot.

Tekstistäsi paistaa kyllä huoli, mutta se ei liity poikaasi kuin välillisesti. Tämä on oma ongelmasi ja itse voit sen myös ratkaista.

Valehtelu ei kerro arvostuksen puutteesta teitä kohtaan, vaan teidän arvostuksesta häntä kohtaan. Hän ei kykene kertomaan teille totuutta ja mistäs se on opittu?

Miksipä teette noita pentuja? Minä ratkaisun asian jo nuorena että en hanki lapsia ja olen nyt erittäin, erittäin tyytyväinen päätökseni kun katson koululavereitani ja sukulaisiani, raatavat selkä vääränä lastensa eteen ja on murheita vaikka muille jakaa, minä vietän vapaa-ajat leppoisasti, teen mitä lystää ja nukun niin pitkään kuin haluan, ei murheita jälkikasvusta😁..olen todella onnellinen.

Kuulostaa vähän samanlaiselta painostukselta kun oma elämä. Vieläkin pitäi 40-vuotiaana tehdä niinkuin äiti sanoo. Joten sun tapauksessa en yhtään ihmettele jos ei halua pitää enää yhteyttä joten peilin eteen vaan....

Mitä se sulle kuuluu aikuisen poikasi valinnat ja elämä, lopeta tuolainen holhoaminen, hanki oma elämä

Kuulostaa niin tutulta ,minulla on pojan kanssa samankaltainen historia.
Olet varmasti tehnyt äitinä parhaasi, mutta tosi on ettemme voi ohjata lastemme elämää loputtomiin. On aika luovuttaa siitä ja hyväksyä pojan omat ratkaisut sellaisina kuin ne ovat. Poikahan elää kuitenkin ihan kunnon elämää.
Ole ylpeä pojastasi ja hänen tekemisistä, kehu häntä kaikista niistä hyvistä asioista, joita hän tekee ja saavuttaa.
Itse olen luovuttanut oman poikani kanssa, annan hänen elää omaa elämäänsä ja tarjoan tukea, jos hän sitä haluaa. Meidän välit ovat parantuneet paljon ja nykyisin hän tulee kotiinkin käymään enemmän mielellään. Se on loppujen lopuksi kaikista tärkeintä elämässä.

Toki kävin aikuisiän ammattikursseja ennen kirvestöihin ryhtymistä. Kuitenkin parhaat ansiot tienasin sitä ennen 1970-luvulla tosi jätkien kanssa liukuvaluporukoissa mm Presidentti-hotelli työmaalla ja timpurina Baghdadissa Irakissa Saddam Husseinin Konferenssipalatsia työmaalla. Lujaa meni timpurina koko 1980-luku Helsingissä. Palkkaa piti osata pyytää eikä kerjätä sitä. Jos ei käynyt niin kävelin toiselle työmaalle. Lopulta opiskelin teknistä isännöintiä työttömien vastaavien mestareiden ja työmaainsinöörien kanssa hyväl lopputuloksella. Nyt eläkkeellä hyvillä mielin vaikka synvika onkin. P. S. Töitä en tä koskaan siitä pitää x ja jälkisukupolvi kyllä huolen.

Tuo aloitus oli sitä tyypillistä suorastaan oksettavaa itsensä ylentämistä, joka on suomalaisen yhteiskunnan syöpä, ja on johtanut siihen, että hyvin monilla aloilla on työvoimapula, kun taas akateemisia on työttömänä.

Itse suosittelen nuorille, että hankkivat ensin työläisammatin, ja harkitsevat sitten kaikessa rauhassa, mitä seuraavaksi tekevät. Pidän tuota nuorta miestä mallikelpoisena kansalaisena, kun kän teki hanttihommia jo opiskeluaikana.

Minun työpaikallani oli todella hyvä hitsari. Hän teki sitä työtä yli 10 vuotta, ja opiskeli sitten työn ohessa insinööriksi. Sitten hänestä tuli yksi minun pomoistani. Sellaisille insinööreille, joilla on työläistausta on suuri kysyntä.

Nyt hän on firmassa suunnittelijana. Minä taas olen eläkeläinen, jolla on seitsemään työläisammattiin koulutus. Viimeksi olin CNC koneistaja. Se on niin vaativaa hommaa, ettei siihen välttämättä pysty kaikki insinööritkään.

Minun ammatinvalintoihini ei koskaan vanhemmat puuttuneet. Ensimmäiseksi valitsin autoalan, josta vaihdoin metallipuolelle. 6 kk kurssin jälkeen minut passitettiin töihin kesken kurssin, kun tarvetta työntekijälle oli.

Olin siinä firmassa neljässä eri työssä ja tienasin kohtuullisesti sillä aikaa, kun jotkut hölmöt kävi korkeakoulua. Seuraavaksi valitsin hoitalan. Se koulutus kesti silloin vuoden. Sillä alalla olin 14 vuotta useassa eri tehtävässä.

Koko ajan minulla olisi ollut mahdollisuudet jatkaan keskikoulusta ylemmäksi. En vaan nähnyt sitä tarpeelliseksi. Yksi veljistäni kävi yliopiston, mutta päätyi jo opiskeluaikana aivan eri alalle, kuin mille sai koulutuksen, ja on edennyt herrahississä aika mukavasti.

Hassua kyllä minulla ex. työläisellä on kaikista parhaat välit juuri tuon korkeakoulun käyneen kanssa. Juuri niiden, jotka häpeää hanttihommia, olisi syytä itse hävetä asenteellisuuttaan. Tuo korkeasti koulutettu veljeni on myös rakentanut ja tehnyt ja entistänyt huonekaluja.

Aloittaja pitää ilmeisesti hanttihommina kaikkia työläisammatteja. Nykyaikana kuitenkin työläisammatit alkaa olla niin vaativia, ettei niissäkään pärjää ilman alan koulutusta. Ei pääse edes työhön ilman koulutusta, ja usein täytyy vielä olla huipputodistukset.

Minun viimeiselle työpaikalleni valittiin nimenomaan huippumiehiä. Minä pääsin korkeasta iästäni huolimatta, koska olin huippu. Esitin viisi kappaletta huipputodistuksia.

Kun en mielestäni saanut ansaitsemaani arvostusta, sanoin työtoverille, että eipä niistä huipputodistuksista paljon hyötyä ollut. Hän sanoi, että et sinä ilman niitä olisi tänne töihin päässyt. Nykyään niissä "hanttihommissa" saatetaan vaatia todella korketasoista osaamista.

Sekin, että "hanttihommissa" menisi terveys ennen aikojaan pitää nykyään paikkansa aika harvasa hommassa. Sellainen luulo on vain vanha ennakkoluulo. Nykyään ollaan aika tarkkoja työturvallisuudesta.

Minä kyllä toivotan kaikkea hyvää tuolle hanttihommat valinneelle. Hän voi olla huippumies niissä, ja ainahan huiput pärjää. Koulunkäyntiä voi kyllä jatkaa myöhemmin jos haluaa.

Jokaisesta työsuhteesta voi olla arvaamatonta hyötyä tulevaisuudessa oli työ mitä tahansa. Ei koskaan pidä hävetä työtään. Kaikkia työtä tekeviä tarvitaan.

On tehty suuri virhe, kun on luovuttu ns. aputyövoimasta. Sellainen olisi ponnahduslauta monelle nuorelle. Paljon korkestikoulutettujen resulsseja menee hukkaan, kun avustajat puuttuu. Se on ongelma esim. hoitoalalla.

Jatkan:Teitä materialisteja on liikaa.Te tässä typeriä olette,eivät paskaduunarit!Säästäkää ja rikastukaa rauhassa,mä taas elän!

Kyllä elämässä voi paljon pahemminkin asiat olla. Silloin ymmärrän vanhempien surun ja huolen, jos lapset (aikuisetkin) käyttävät esimerkiksi liikaa päihteitä, ovat väkivaltaisia yms. Yhteiskuntamme ei siedä epäonnistumisia eikä epäonnistuneita - se mitä se on, näemmä vaihtelee rajusti yksilöittäin. Minulle se, että tekee elämässään työtä josta pitää, on kaukana epäonnistumisesta, saati perhe.

Sinulla on hyvä poika, olettaisin. Tutustu häneen sellaisena mitä hän on, kuuntele häntä.

Toivottaa eräs paskaduunaritar ;)

Opiskella voi kannattaa todellakin vaikka olisi hiukan vanhempi. Itse tein rakennusmies/autonkuljettaja ns. hanttihommia 37-vuotiaaksi asti. Sitten terveys hieman petti ja kouluttauduin insinööriksi. Nyt vuosien jälkeen menee paremmin kuin ennen. Ei todellakaan ollut myöhäistä kouluttautua vaikka siinä meni opiskellessa 4 vuotta.

Eli sö oot poikaas pettyny koska se tekee omia ratkasuja? Haluisitko että sitten ennemmin olisi syrjäytyneenä jossain? Jos ei opiskelut maita ja ei halua sitä samaa mitä vanhemmat haluaa ja sit kuitenki pakotetaan opiskelemaan. Varmaan saanut tarpeeks. Toinen tekee töitä,Perustamassa perhettä,menee naimisiin. Ootko sä huolissasasi vai mitä koska en oikein ymmärrä miten voit olla suuttunu ja pettyny. Ei voi aina vanhempien toiveita kuunnella jos ei ite halua esim työskennellä paikoissa mihin opiskelu olisi laittanut ni onhan se parempi nyt ottaa töitä ja varmistaa että on töitä tulevaisuudessa kun opiskella johonkin mihin ei haluu. Vähän loukkaavaa kirjottaa tämmöstä jos huomaisin oman vamhemman kirjottaneen tänne tämmösiä en tiiä antaisinko ikuna oikeen anteeks. Vaik on anonyymi niin silti toisen asioista,toisem valinnoista..Teidän poika on varmaan tehny niin pitkään kun halusitte kunnes se ei oo enää jaksanu. Yritä kuunnella poikaas. Unohda välillä huolehtiminen. Hyvä mies vaikuttaa sun poika olevan.

Minulla jo yli 50v. Aikuinen poika, olisiko se ns.peräkammarin tapaus. Ei ole vieläkään aikuistunut. 70- ja 80- ja jopa 90- luvuilla syntyneitä miehiä on Suomi täynnä. Eivät ole uskaltaneet mennä parisuhteeseen eikä ole onnistuneet elämässä täyttämään sen vaatimuksia. Ihmissuhteita eivät osaa hoitaa jne. Paljon olisi saatava muutosta aikaan yhteiskunnassa, kun vertaa esim. Sodan jälkeisen sukupolven elämään ja ihmiskäsityksen ym. Elämää arvostettiin, vaikka elettiin köyhyydessä ja puutteessa samoin koulutusta ja opiskelua. Politiikkaa ei tullut tv:stä kaiket päivät, eikä sitä katsottu eikä eletty ns. Some- aikaa. Ihmiset kävivät kylässä ja kohtasivat toisensa face to face. Elettiin sosiaalisesti toisten kanssa eikä katsottu raakoja juttuja netistä. Asiat hoidettiin puhelimella ja luotettiin yhteiskunnan toimintoihin, kun apua tarvitsi. Nyt kaikki asiat pitää hoitaa itse netissä ja sovelluksia on puhelin täynnä. Monet ovat uupuneet tähän digitaalisointiin. Mikään ei kuitenkaan pelaa toivotulla tavalla. Sotia käydään ja pakolaisia on joka paikka täynnä. Maailma on täynnä väkeä n.8miljaardia. Kaikki eivät enää näe valoisana tulevaisuutta ja usko opiskeluun. Työ on myös hyvä olla, koska kaikki kallistuu päivä päivältä. Emme enää elä hyvinvointi- yhteiskunnassa, joka oli suomalaisten ja teollistuneiden maiden haave. Paljon suurempia asioita tapahtuu ympäristössämme kuten luonnon saastuminen ym.

Opiskelkaa jos haluatte ja jaksatte.Mä oon 30v yli tehny töitä missä sattuu ilman kouluja.Enkä kadu.Elän vaihtelevasti.Käyn lomamatkalla aina ku oon saanu rahat kasaan 1-2krt vuosi.Teen paskaduuneja. Nautin elämästäni.

Todennäköisesti avovaimo on koulunsa heikosti käynyt. Nyt sosiaalituella elää ja haaveilee lapsesta ja elämästä, jonka tämä nuorimies hanttihommillaan elättää. Todennäköisesti poika tajuaa tämän myöhemmin ja kymmenenvuoden päästä eivät ole enää yhdessä. Voimia kaikille. Älkää vielä lasta tehkö pliis:)

Tämän nykymaailman, "hyvinvointi"-Suomen ja nykyajan uuavuttomien ihmisten tulisi kokea sota niin loppuisi turhista itkeminen ja arvostettaisiin pieniäkin asioita ja ennen kaikkea karisisi pois pintakiilto.

Tässäpä visainen kysymys. Voiko tässä kulttuurissa sanoa "-- Onko tuo todella hänen unelmaansa?", no, miehenä, en voine todeta Teille että osaan lukia aijatuksia. Niimbä cicsit on haeddav jostahi muusda ku... xyz:stä

Kaikki on hyvin. Ei ole kohdattu huumejengejä, eikä asetyyppejä, vielä tässä tarinassa. Koulu on vähän tabu-keskusteluaihe, liittyen siihen miksei suju. Psykasta / uskonnosta / filosofiasta voidaan ottaa jokin termi / sana, ja hillota sen ympärille teoria, jolla selittää pärjääminen. Käytännössä voi olla, ettei enää saa gouludus-paikassa kysymyksiin keltään vastausta, josta olis hyödy. Dällai on gäyny allegirjottaneella. Ei sidä käytävien dissausta jaksa ellei ole ihan paggo. Eikä sitä Avulias Aatu (Adolf) voi varmaa pakottaa(kkaan).

#lukiokin_on_hyvä_koul

Elämä mikä on heitetty romukoppaan jo alkuvaiheessa . Ikävää todeta joskus vuosien kuluttua minkä hyödyn on ohittanut .

Ymmärrän huolesi, mutta poika on aikuinen ja elää omaa elämäänsä. Tuskin voit vaikuttaa, loittonet vain enemmän.
Jokaisen meistä pitää löytää itse oma tiensä. Jos poika on tyytymätön, niin tehköön omasta elämästään paremman.
Emme voi kuin saattaa lapsemme oman elämän alkuun, siitä on jatkettava itse ja opittava kolhuista ja epäonnistumisista. Minä ja mieheni olimme nuoria ja täysin rahattomia kun saimme lapsen ja menimme naimisiin. Opiskelut kesken ja tein töitäni ihan muulla alalla kuin opiskelin. Nyt on yli 50 vuotta täynnä ja elämä on hyvää juuri koettujen vaikeuksien opettamana.
Lapset ja nyt lapsenlapset ovat suurin ilo elämässä.
Ovat hekin hakeneet itseään ja oppineet.
Ole ystävä poikasi kanssa! Työpaikkakin on ja kaikki mahdollisuudet edessäpäin. Voitat paljon!

Itsekin olen aikuisena opiskellut. Toki harva nuori välttämättä ymmärtää koulutuksen merkitystä. Nuorena ja virkeänä on helppo opiskella ilman lapsia. Ymmärrän sikäli tosi hyvin äidin huolen ja poikansa parasta hän tietysti ajattelee. Insinööri voi tehdä hattihommia, toisinpäin asia ei kyllä toimi.... Toki käytännössä voi paljon asioita opiskella, mutta muodollinen pätevyys on yleensä edellytys yletä todella ja on myös uskottavuus kysymys itselle ja muille.

Millä alalla poikasi nyt työskentelee 2021

Vaikutat todella raskaalta ihmiseltä jo viestisi perusteella. Voi vain kuvitella mitä poika joutunut kuuntelemaan. Olisi aika viimeistään katkaista napanuora ja takastella omaa käytöstäsi.

Saan usein kuvan että jotkut näkevät hyvän elämän sellasena et on oma asunto,vakityö, auto jne...Ihminen voi nyky-Suomessa voida hyvin täysin varattomanakin:Toimeentulotuki,ruoka leipäjonosta,pimeitä töitä,laskut hoituu ja lomillakin käydään.Ei stressejä sen kummempia.Mistään ei ole puutetta näin varattomanakaan,ei mistään.Oen perheellinen mies.Voimme hyvin.

Anna pojan itse valita tiensä kenties mieli muuttuu myöhemmin kun on tosi asiat edessä ja ne on helppoja kun tietää että omien keinojen käyttäminen ei tuo sitä helppoutta elämään mitä odotti jospa viisastuu myöhemmin kun huomaa että huonolla palkalla on pärjättävä tai työn ohella opiskeltava parempaan ammattiin
Sillä olet parhaasi tehnyt poikasi suhteen nyt on pojan vuoro näyttää kyntensä mihin hän pystyy joten et voi huohletia jatkuvasti pojastasi että valitsee oikein mielestäsi koska ei se ole hänen omaa elämää voit vain tukea poikaasi parhaite vain antamalla luottamusta luottamalla poikaasi valintoja ja antaa hänen etsiä ja löytää oma paikkansa elämässaan ja se on myös haasteelista myös lasten vanhemmille ettei puutu joka asiaan mitä poikasi tekee vaan kun hän kysyy neuvojasi niin silloin voit sanoa hänelle oman mielipiteesi ja hän tekee ratkasun sitten omassa päässään

Toivottavasti poika ei tee sun pillinmukaan vaan niin kuin itse haluaa , lopeta se mukamas ohjeistus ja periaatteiden liika jako , varmaan jo mitta täysi.

Siinä Perinteinen yliholhoava äiti. Ei ihme ettei halua olla tekemisissä kanssasi. Ilmeisesti kastijako elää vahvasti arvoisasi.

Alottaja on tyhmä ei poika.NAPANUORA POIKKI HALOO!

Poika käy töissä, on parisuhteessa, ei käytä päihteitä, tuskin edes tupakoi, ei mt-ongelmia ja suunnittelee tulevaisuuttaan. Ei huonompi elämänhallinta! Vanhempien kannattaisi kannustaa poikaa, että hyvin olet elämässä pärjännyt ja toivoa hyvää jatkoonkin. Vanhempien omat toiveet kannattaisi panna sivuun viimeistään nyt ja olla onnellinen pojan puolesta.

Voi voi on se surullista ku on tollanen aikunen poika ,ei ole nisti,juoppokaan,lapsia ei oo tehny sinnetänne niinku muut,linnaankaan ei oo itteensä laittanu koskaan...

Ensiksi, olisi pitänyt hyväksyä rakastaen pojan puoliso. Tästä virheestä se lähti vipuun ja sitäpä ei paranna enää mikään. Toki voit yrittää. Lapsen onnellisuus on tärkeintä, ei vanhempien toiveet tai tavoitteet menestymisestä elämässä. Kaikki eivät voi olla koulutettuja johtajia.

"Alottaja on tyhmä ei poika.NAPANUORA POIKKI HALOO!"

Täysin samaa mieltä!
Kamalia tällaiset äidit jotka vielä aikuisten lastensa elämään pyrkivät sekaantumaan ja tekemään päätöksiä.
Katso ihminen peiliin ja mieti miksi et pysty päästämään aikuista ihmistä irti?
Luuletko todellakin että kyttäämällä ja sekaantumalla saat mitään hyvää aikaan?
Ei tule tapahtumaan ellet sitten ole jo pienestä asti häntä alistanut ja latistanut tossusi alle mistä luoja paratkoon.

Huomaa minkälainen on tämän äidin asenne eri työtä tekeviä ihmisiä kohtaan. Onneksi lapsi ei ole mennyt halveksuntaan mukaan vaan kunnioittaa erialalla työskenteleviä henkilöitä ja ei koulutuspaperilla niinkään väliä jos saa edellisestä työpaikasta hyvät arvostelut. Kuka välittää jostain paperista, jos käytännön taidot on priimaa? Käytännön taidoilla töissä tulosta tehdään, ei sillä ammattitodistuksella. Ja sellainen perhe voi olla huippu onnellinen jossa äiti työskentelee siivoojana ja isä hitsaajana ja on 2 lasta, ei mitään vikaa!

Kävin ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Sain kirvesmiehen koulutuksen 1992-1994 ja rakennusmestarin koulutuksen v 1999. Sitten olin erilaisissa töissä 2013 asti ja sen jälkeen en ole töitä saanut. Ei se koulutus takaa että töitä saa koska ulkomailta tulee halpatyövoimaa rakennusalalle. Melkein prempi että ottaa vakityön jos sellaisen saa koska muuten ei saa töitä. olen myös käynyt tusinan verran kaikenlaisia kursseja mutta en silti saa töitä enää vaikka ne joka puolella huutaa työvoimapulaa. Turussa hain 25 raksatyöpaikkaan niin ei kukaan ottanut yhteyttä.

Olen paljon nähnyt sellaista että kouluttamattomat tulee koulutettujen ohi töihin. Yrittäjä tietää että kouluttamaton saattaa oppia työn mutta palkkaa ei tarvii maksaa kuten ammattilaiselle ja yrittäjä säästää rahaa. Olin olkiluotoo rakentamassa silloin alussa 3 vuoden ajan. No kohta sinne alkoi lappaa ulkomaalaisia oikein kunnolla ja minä sain lähteä töistä eikä ne ole soitelleet perään vaikka olen hakenut.

-Olen pettynyt aikuiseen poikaan..-Olen tehnyt parhaani...Sinä äitikö tässä tärkein olet vai poikasi?!Näyttää vahvasti että sinun tunteet ja teot on tärkeämpiä ku poikasi olotila!

Joskus niissä hanttihommissakin saattaa tienata saman tai jopa enemmän kuin se ammattikorkeakoulun tai yliopiston käynyt. Aika helposti saa sen 3-4te kuukaudessa. Useimmille amk:n ja yliopiston käyneille maksetaan juuri tuota luokkaa olevaa paskapalkkaa vaikka olisit opiskellut ja asiantuntija ja pätevä hommissasi.

Poikas elää ja tekee mitä haluaa,älä puutu poikas asioihin tai käy huonosti,välit kärsii,voi jopakatketa.Teitä aikusen lapsen elämään liikaa puuttuvia on paljon.Myös niitä jotka ei välitä pätkääkään.Ja nuo molemmat on yhtä huonoja juttuja.Et vaan älyä sitä ku haluut olla tärkeä.Toimit todella typerästi.

Onpas todella ikävä kuulla tilanteesta. Ymmärrän kyllä poikaasi tavallaan. Kaikesta ei halua/jaksa omille vanhemmilleen kertoa, vaikka asiat ovat merkittäviä. Itse asun kaukana vanhemmistani ja olen elänyt avopuolisoni kanssa jo yli vuoden. He eivät tiedä, vaikka olemme läheisiä. Poikasi on jo aikuinen mies ja osaa varmasti selviytyä elämässä vastaantulevista vaikeuksista - vaikka äitiä se pelottaakin. Antaisin hieman tilaa ja ottaisin yhteyttä uudelleen. En yrittäisi muuttaa pojan mieltä, vaan haluaisin, että oma poika on onnellinen, koska se jos mikä tekisi minut onnelliseksi. Opiskella kerkeää myöhemminkin ja oman elämän eläminen on tärkeää, koska sitä aikaa ei saa takaisin

Pojallasi on aikaa ja on hänen oma asia miten elämänsä elää

Aikuinen poika kuullostaa kelpo kaverilta. Lukio käyty, haluaa tehdä työtä ja perustaa perheen. Katse eteenpäin. Yleensä vanhemmille lapsenlapsen tulo on ilon aihe. 26v itse päättää tekemisistään, vanhempien rooli enemmän on tukea ja antaa tietoa päätösten tueksi tarvittaessa, mutta muistaa että aikuinen lapsi tekee omat päätökset.
Lukiokoulutus on hyvä perusta ja amk 2 vuotta täydentää tuota perustaa. Työelämässä pärjää tiedolla ja taidolla , ei papereilla . Opiskelu tuo juuri tuota perustietotaitoa, mutta sitä voi saavuttaa muutenkin ja monessa ammatissa on ns jatkuvaa oppimista. Amk ei sinällään suoraan valmista mihinkään ammattiin mutta antaa hyvät pohjat monessa ammatissa toimimiseen työssäoppimisen jälkeen. Ilman pohjakoulutusta, kuten ammattikoulu/lukio työkuva ei paljoa kehity ajanmittaan ellei sitten perustä omaa yritystä. Raskasta fyysistä työtä jaksaa aikansa ja sen jälkeen olisi mukavampi tehdä jo jotain keveämpääkin.

Se on normaalia että menee opiskelupuhti siinä kolmen vuoden ylimmän opintojen aikana kun saa oikeita töitä ja suhteissa on oikeesti mukava olla.

Itseasiassa Suomessa keskimääräinen valmistumisaika 5 vuoden tutkinnoista on joku 7 vuotta. Eli keskimäärin kaikilla on pari välivuotta.

Anyways minun kemian proffa sanoi että rakkauden kemiallinen huuma kestää vaan pari vuotta. Eiköhän poikasi sen jälkeen tule järkiinsä ja halua oikeasti opiskella loppuun.

Saat tietenkin sanoa mielipiteesi pojallesi, mutta en ehkä olisi kuitenkaan pettynyt häneen koska vanhempien tehtävä on uskoa ja luottaa lapsiinsa.

Ehkä jos epäsuorasti haluat tukea opiskelujen jatkamismahdollisuutta, suosittelisin jotain kirjoja tai syvällisempiä sarjoja sille. Jos sen naisystävä on sellainen pinnallinen ja ne tekee vain pinnallisia "suhde" ja "tavis" asioita, aivot menee helposti epäloogiseksi ja hitaaksi niin opintoja on hankala jatkaa.

Teki ja tamppasi kuinka hyvänsä, kuolema tulee vastaan ja siinä vaiheessa ei kovin taida murehtia sitä, mitä jäi tekemättä.............

Siis mitä huonoa ja hälyttävää poikas elämässä niinku mielestäsi?Päihdeongelma?MITÄ? ?!Onko hän koditon?Sairas?Vankilatuomio uhkaa?Ei huolehdi lapsistaan?

No mitä *****a. Luovuttanu elämänsä suhteen?

LUOVUTTANU?!Poikasko on mielestäs luovuttaja kun ei tee niinku sä äitinä toivot?!

Pojallasi vaikuttaa menevän hyvin. Vakipaikka ja pysyvä parisuhde. Opiskella voi aina myöhemminkin, jos alaa haluaa vaihtaa. Itse aikuisena opiskellut. Vaikipaikat on harvassa ja jos viihtyy työssään, niin mikäs siinä.

Sinulle ei asioita ehkä kerro, kun tietää painostuksen alkavan. Sinulle se on huolehtimista, mutta ei toiselle aikuiselle voi sanoa, että jospa nyt irtisanoutuisit ja lähtisit sinne insinöörikouluun.

Hän tekee niinkuin omalla kohdallaan parhaaksi näkee ja sinun on se vain hyväksyttävä. Kannusta häntä ja ole ystävällinen, niin ehkä se yhteys palaa.

Luovuttanut on ikävä termi ja toivottavasti et hänelle sitä sano. Mene piritorille katsomaan mitä on luovuttaneet nuoret miehet.

Todella turhauttava ja vaikea on tilanne. Ymmärrän varsin hyvin, miltä äidistä tuntuu tässä tilanteessa. Miten käy perheen elatus, kun menot kasvsvat lapsen myötä? Mikä on puolison työtilanne? Pystyykö hän tuomaan perheeseen rahaa niin, että hätätilassa pystyisivät elämään yhden palkalla? Minä ehkä tuossa tilanteessa kutsuisin nuorenparin vaikka sunnuntailounaalle ja vaikka et puolisosta suoralta kädeltä niin kovasti pidäkään, yrittäisin ”laskeutua” hänen tasolleen ja avata luottamuksellisempia suhteita. Sitä kautta voi avautua parempi keskusteluyhteys myös parin elämän ja suunnitelmien osalta, joista kuultaa selvästi tietty kokemattomuus elämän realiteeteista. Tsemppiä! Ei ole helppoa ratkaisua!

Poikasi on kuitenkin aikuinen joka itse päättää mitä haluaa tehdä, pääasia kuitenkin että on työ elämässä ja jos tykkää työstä, niin mikä siinä, voihan hän joskus lähteä opiskelemaan uudestaan vaikka sitä alaa missä jo nyt on, hyväksy hänen valinnat ja rohkaise.

Juuri näin.Piritorilla pyörivät ja heidän tapaiset,jos poikas olis sellanen voisit puhua luovuttajasta.Tuntuu että et edes tiedä mitä se sana tarkottaa.Tuntuu että oot keskiluokkanen joka halveksii duunareita,haluat että poikas elää niin että muutkin näkee poikas elävän taloudellisesti paremmin kuin muut.

Suomesssa ei tarvitse tehdä töitä, jos ei halua. Silloin ei tarvitse myöskään koulutusta hankkia. Lapsien elättäminen onnistuu muiden kustannuksella. Onhan täällä jo 500 vuotta asunut eräs kulttuuri, joka voi hyvin tänäkin päivänä noilla elämänohjeilla.

Hei, vanhempien tehtävä on tuon ikäisen ihmisen kanssa siirtyä syrjään ja antaa aikuisen lapsen tehdä omat päätöksensä ja omat virheensäkin. Vaikka kuinka olisi halua ohjailla ja ns. ajatus hyvästä tahdosta, ei aikuisen ihmisen elämään puuttuminen ole kuin sen ihmisen yli kävelemistä. Itse olen ajatellut omien lasteni suhteen, että suurin toiveeni on, että he olisivat itse tyytyväisiä valintoihinsa. Ja ei poikasi elämää ole näillä valinnoilla lyöty lukkoon, opiskella voi myöhemminkin, jos hän kokee sen joskus oikeaksi. Ehdotan, että hyväksyt poikasi JUURI SELLAISENA kuin hän on, eikä niin että tuossa pitäisi vielä muuttua ja tuossa. Se on paras lahja sinulta hänelle tulevaisuutta ajatellen.

Tärkeintä on että lapsesi on onnellinen. siltä hän ainakin vaikuttaa. Painostuksesi ei auta häntä. Anna pojan itsenäisesti elää ja tehdä omat virheensä. Kyllä sitä opiskelemaan ehtii myöhemminkin, kun huomaa että rahaa olisi kiva saada lisää. Itselläni on korkeakoulututkinto ja silti tienaan vähemmän kuin monet ei-koulutetut. Työuralla voi kukin edetä omalla tavallaan. Lopeta painostus ja ole läsnä pojallesi sillä tavalla kun hän toivoo, eli anna hänen tehdä päätökset itsenäisesti.

Kysytkö joka keskustelupalstalta nyt apua? Neuvoin jo eräällä. Annoit siivet ja poikasi tuntuu pärjäävän. Et voi vaatia häneltä mitä sinä haluat. Kyllä elämä kantaa ja mieti miksei poikasi uskalla kertoa sinulle asioita? Reagoit aika vahvasti? Käsittele asia itse ensin ja kun olet päässyt hyväksyntään. Soita lapsellesi ja sano että olet ylpeä. Ja kysy mitä elämääsi kuuluu?

Minulla lapsen on saaneet kulkea omaa polkuaan aina olen yrittänyt kannustaa ja kehua heitä. Ja hyvin ovat pärjänneet. On koulutusta ja työpaikat, omat firmat. Ja kunnollisia jokainen. Kiitollinen saan olla heistä, kuin lasten lapsistani myös. Siunaan ja rukoilen päivittäin heidän puolesta.

Ole tyytyväinen kun pojallasi on tyttöystävä ja aikoo perustaa perheen lapsineen. Tunnen samanikäisen (26V) pojan joka myös jätti lakiopintonsa ja meni paikalliseen metallifirmaan kolmivuorotöihin erotuksella ettei ole tyttöä , sen virkaa tekee alkoholi eli ryyppää päivätolkulla vapaiden alettua. Vanhemmat myös intellektuelleja eli älypäitä ja toiveet lapsensa menestymisestä arvatenkin korkealla.

Aikuinen mies tietää mitä tekee. Liika kiltteys voi olla vallankäyttöä.

Pidät itseäsi muita parempana ja sitä myötä myös poikaasi, se tulee ilmi miten puhut hanttihommista (mitä nekin sitten lienee) halveksivasti.
Kaikkiin töihin tarvitaan tekijät, mutta läheskään kaikkiin ei tarvitse koulutusta, joka on sinun mielestäsi ilmeisesti elämän tärkein asia.

Minä lopetin koulunkäynnin yläasteella ja silti olen mm. hankkinut akateemistasoisen sivistyksen, ja ylipäätään laajan yleistiedon ja osaamisen. Kyllä niillä töitä saa, kaikki eivät edes halua koulutettuja ihmisiä. Sen lisäksi voi työllistää itsensä.

Palkka on useimmiten alempi, mutta jos ei halua omaa asuntoa ja autoa, niin riittää kyllä.

Vaikea keksiä syytä miksi poika väittäisi totuudenvastaisesti, että häntä on painostettu yms. Sitä ei itse usein huomaa, se on tuttu asia niin monille.
Omakin äitini on aina sanonut, kun olen sanonut hänelle, että hän ei ole koskaan kannustanut minua missään pyrkimyksissäni, että hän on aina vain halunnut minun parastani.

Ei voi ymmärtää, että on tehnyt mitään väärin.
Enkä minä sano, että sinä olet tehnyt väärin, kun en sinua tai asiaa tarkemmin tunne.

Mielestäni aloitus kuulostaa hieman huolelta oman egon puolesta, eikä niinkään pojan. Kyseessä on, kuten itsekin sanoit, aikuinen ihminen, joka tekee omat valintansa. En usko että tämä on vuorokaudessa suunniteltu ajatus, vaan mietitty ja päätetty ajan kanssa. Miksi huolehtia, jos kyseessä on kuitenkin vakityö? Nykyään ihmiset opiskelevat myöhemminkin, jos tilanne vaatii tai mielenkiinto asiaan herää. Loppupeleissä ihmiset tuppaavat etenemään urallaan vahvasti kokemuksen myötä, eikä koulutus usein vaikuta asiaan millään tavalla. Välien lämmittelyyn en ota kantaa.

Ainoa järkevään pojan jutuissa on tuo muksujen tekeminen nuorella iällä, mutta ei sitä vanhemmat voi ohjata lasta loputtomiin. Joko elää hanttihommia tai huomaa myöhemmin, että kannattaa lueskella.

Onko poika tullut äitiinsä ja aikoo suomalaisen viihteen tuottajaksi tai käsikirjoittaksi vai peräti jonkun muun ulkonäön ja (kuvitellun) persoonallisuuden omaavaksi oman elämänsä näyttelijäksi?

Ei kai silloin pitäisi äitsykällä olla huolta, takuulla riittää massia ja naista sellaiselle pojalle, ehkä myös päihdehoitoakin. Sitähän, tai noita kaikkia, saattaa tarvita myös aloittaja-äitylikin.

Amkin kääntöpuoli on se että voi työllistyä sitten valmistuttuaan jos on onnea jonnekkin "tittelityöhön" josta tienaa vähemmän jatkuvan stressin piinaamana kuin ammattitutkinnon opiskellut erikoisosaaja.

Amk-tusinainsinöörinä tämän tiedän kertoa. Jos suinkin on lahjakkuutta opiskella enemmän, suosittelen nuorille yliopistoa. Diplomi-insinöörejä kyllä arvostetaan.

Ei kai poikasi ole Ismo L ?

Kolikon toinen puoli; aivan mahtavaa, että olette kasvattaneet pojan joka on selkeästi aikuinen, omilla aivoillaan ajatteleva ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Hänellä on tyttöystävä ja ovat niinkin vastuuntuntoisia, että ovat suunnitelleet perustavansa perheen ja hankkivansa lapsia, aivan mahtavaa tässä ajassa kun iso osa nuorista yrittää vältellä perheen perustamista keinolla millä hyvänsä. Pojalla on työpaikka ja on hoitanut sen niin hienosti että hänet on vakinaistettu, se ei ole itsestään selvää tässä ajassa. Poikanne ei ole luuseri, kiitos teidän kasvatuksen ja tuen. Nyt lähettäkää hänelle/heille vaikka ihan perinteinen kirje ja kertokaa nämä asiat ja paljon muuta mistä olette iloisia ja onnellisia (mm.mahdollinen lapsenlapsi sitten aikanaan). Eli lusikka käteen, älkää jakako enää hyviä neuvoja vaikka mieli tekisi. Poikanne on vastuunkantaja, hän kyllä klaaraa tämän elämän upeasti!

Ehkä poikasi on vähemmän tittelinkipeä ja haluaa elää elämänsä omalla tyylillään? Yleensä ne vanhemmat, jotka selvittävät lastensa pystyvän parempaan, eivät todellisuudessa tunne heitä pintaa syvemmältä. Ehkä poikasi pystyisi parempaan, ehkä ei. Kuulostaa että hän on vanhempiinsa vähintään yhtä pettynyt, kuin sinä häneen. Oma äitini on hieman kaltaisesi. Hän on pettynyt valintoihini ja ylistää kavereidensa opiskelleita lapsia. Itse koen jonkinlaista ylpeyttä siitä, etten välitä titteleistä eikä velkaa ole koskaan ollut muille kuin pankille. Vanhemmilta en ole saanut kirjaimellisesti penniäkään, enkä myöskään halua saada. Ajokortista lähtien kaiken hommannut itse. Ehkä sun poika tekee niin kuin hän kokee parhaaksi oman elämänsä kannalta? Näin olen itse tehnyt 18 vuotiaasta saakka. Ikää nyt 34, "hanttihommissa" samassa duunissa 15 vuotta, palkka ihan siedettävä 55-65 tonnia vuodessa (riippuen ylitöistä), sijoituksia parin asunnon ja osakkeiden muodossa, hyvä parisuhde ja nelikymppisenä velaton. En ole pettynyt itseeni, eikä käy sääliksi mutsia, vaikka toivoikin ehkä saavansa pojastaan enemmän rehvastelun aihetta. Ei musta ainakaan ollut tämän parempaan, eikä välttämättä oo sunkaan lapsesta. Ja miksi pitäis olla? Hän ei kuitenkaan elä sua miellyttääkseen, vaan sun pitäis olla hänen puolellaan. Surullista vanhemmuutta, ei voi muuta sanoa. Itse olisin äärimmäisen ylpeä lapsesta, joka tekee omat valintansa eikä pyytele niitä anteeksi äitikältä...

Nyt olet tiukkana äiti. Poika puhutteluun ja höpsötykset heti loppumaan. Lapsia ei tehdä ennen kunnon koulutusta. Nyt jos annat periksi, joudut antamaan "vippejä" silpputyötä tekevälle pojallesi ja hänen avokilleen loppuelämäsi.

Poikasi on valinnut helpon tien mielenhäiriössä. On sinun asiasi tuoda järhestys taloon.

Kannattaa odotella. Ehkä myöhemmin haluaa taas olla tekemisissä enemmän. Ehkä vain pitää irtiottoa.

Sinun olisi korkea aika ymmärtää se, että aikuistuttuaan lapsillasi on oikeus elää omaa elämäänsä ja oikeus elää sitä niin kuin itse haluavat. Ei sinulla ole oikeutta yrittää sanella heille kuinka heidän pitäisi omaa elämäänsä elää. Jos poikasi on tyytyväinen nykyisiin töihin sä ja iihtyy niissä , niin se on hänen asiansa. Miksi et voi anaa hänen elää siten kuin itse haluaa? Jos hän haluaa tehdä töitä, jotka sinusta on hanttihommia niin se on hänen asiansa, ei sinun. Sitäpaitsi maailma on täynnä ihmisiä, jotka leimaavat jonkun työn hanttihommiksi vain siksi että eiät itse ole siitä kiinnostuneet tai haluaisiavat jonkun tekevän jotakin muuta kuin tekevät. Ei ole sinun asiasi sanella pojallesi mitä hän saa ja mitä ei saa tehä. Eikä ole sinun asiasivähätellä hänen töitään hanttihommiksi vain siksi, että haluaisit itse hänen tekevän jotain muuta. Jos poikasi on tyytyväinen siihen työhän mitä tekee niin anna hänen olla tyytyväinen.

Sama koskee lapsen hankkimista. Jos hän ja tyttöystävänsä haluavat lasta niin se on heiän asiansa, ei sinun. Ei ole sinun asiasi päättää siitä asiasta tai siitä millon on oikea aika hankkia lapsia. Se on heidän kahden välinen asia eikä kenenkään muun, ei edes sinun.

Ja oisiko mitenkään olla, että välisi poikaasi on mitä on, siksi ettet tule toimeen hänen tyttöystäänsä kanssa kunnolla tai siksi, että yrität kontrolloida poikaasi?

Mieti nyt ähän. pitäisitkö itse siitä, jos joku tulisi sanelemaan sinulle miten sinun pitäisi elää? Pitäisitkö siitä, että joku yrittäisi painostaa sinut elämään siten kuin hän haluaa eikä niin kuin sinä haluat? Pitäistkö siitä, jos joku nimittäisi sinun töitäsi joita haluat tehdä hanttihommiksi? Pitäisitkö siitä, että se toinen vihjailisi, että ehkä puolisollas on jotain tekemistä sinun omien valintojesi takia ja, että puolisisosi ehkä on syys siihen, että olet hänen mielestään valinnut työsi jne huonosti? Pitäisitkö siitä, jos joku muu tulisi sanoman sinulle millon on oikea aika hankkia lapsia jne

Tuskimpa pitäisit, joten miksi oletat, että poikasi pitäisi pitä sinun puuttumisstasi hänen elämäänsä ja yrityksestä ohjata sitä haluamaasi suuntaan sien sijaan, että poikasi eläisi omaa eläänsä kuten haluaa?

Tottahan poika puhuu, olet nimittäin epäonnistunut vanhempana nimenomaan sen takia, että yhä kuvittelet tietäväsi mikä pojallesi on parasta! Kannattaisi opetella arvostamaan erilaisuutta ja ymmärtämään sitä, että kaikki eivät halua olla koulutettuja ja "menestyviä" sillä mittarilla, millä sinä menestystä mittaat!

Jos päihteet eivät ole kuvioissa, niin asiat ovat hyvin. Useimpia kesken jätetyt opinnot kyllä harmittavat loppu iän, mutta nuorena moni ei sitä ymmärrä.

Olen pettynyt äitiini.

Äitini 56v on luovuttanut elämänsä suhteen ja haluaa nyt elää minun elämääni. Koko hänen elämänsä olen yrittänyt olla hyvä ja kannustava poika ja totella. Olen yrittänyt tehdä selväksi kuinka teen omat valintani ja tämä on minun elämän nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.

Kävin normaalisti lukion ja halusin itsekin käydä sen. Sen jälkeen menin ammattikorkeakouluun mutta keskeytin sen koska en halunnut sitä ja vaihdoin toiselle mielenkiintoisemmalle alalle. Opiskelujen aikana pääsin töihin ja huomasin että se on minulle sopivaa. Jouduin vähentämään yhteydenpitoani kotiin kun äitini oli koulutususkovainen painostaja joka ei tajua että tämä on minun elämäni. Löysin naisystävän joka arvostaa minua ihmisenä eikä titteleitä tai rahoja. Olen rakastunut ja onnellinen.

Minulla pitäisi alkaa nyt kolmas vuosi amkissa mutta työ johon pääsin oli mielenkiintoinen ja haastava ja pidän siitä oikeasti. En kertonut sitä äidilleni koska hän on niin hankala ihminen. Ajattelin että hän tajuaa joskus myöhemmin asian. Jouduin pari kertaa valehtelemaan omalle äidilleni koska hän ei hyväksy minua tällaisena kuin olen.

Äiti yritti vihaisesti tiuskien vaatia tilitystä minulta mutta olen elänyt koko elämäni hänen toiveiden mukaan mutta nyt se loppui elän kuten itse haluan. Haluan siis elää duunarina ihan ok palkalla ammattipätevyydet hankin myöhemmin tai sitten voi olla että suuntaudun johonkin muualle mutta aika näyttää. Meillä on tarkoitus perustaa perhe ja mennä naimisiin. Vanhempien kanssa en voi olla tekemisissä ennen kuin kasvavat aikuisiksi ja alkavat käyttäytyä. Vaikea uskoa että he ovat koulutettuja. No koulutus ei tuo älykkyyttä ja jos elää kuplassa on vaikea nähdä totuutta.

Olen erittäin surullinen tilanteesta että näin on. Äidissä oli hyviäkin puolia mutta aikuisen miehen käskyttäminen ja elämääni puuttuminen on jotain mitä en siedä. Olen sietänyt sitä tarpeeksi. Seinä tuli vastaan. Nykymaailmassa sattumalla on iso osuus mitä tapahtuu ja monesta korkeakoulutetusta tulee hesburgerin kassa.

Minulle menestyminen on sitä että tulen toimeen ja minulla on perhe. Se tekee minusta menestyneen mitään titteleitä ja linnoja en kaipaa. Äitini on erillainen hänen tuhnuiseen sieluunsa on pakko kuulua titteli ja vaurautta muuten hän on tyhjä kuori. Hän luulee olevansa korkeammalla tasolla kuin duunarit ja siksi hän on minulle vihainen. Hän ei ole vielä viisikymppisenäkään tajunnut että kaikki ihmiset on pääosin samasta puusta veistettyjä joka puolella on älykkäitä ja vähemmän älykkäitä koulutus tittelit ammatti tulot ym sitä ei muuta miksikään.

Oletan että äiti tajuaa että hänet syrjäytetään pois se on ainoa keino jos alkaa aikuista miestä määräillä. Hänen valintansa on näemmekö jatkossa. Jos hän ei hyväksy elämääni ja hän jatkaa pakkosyöttämistä en voi tehdä muuta kuin laittaa hänen numeronsa estoon ja kadota hänen näköpiiristään.

Olen surullinen ja huolissani äitini elämästä. Surullinen siitä miten yksipuolista ja latteaa elämää hän on elänyt ja huolissani hänen vanhuudestaan yksin.

Kyllä nyt tuntuu sille et olisi kunnia sinulle äitinä pojan kautta! Eikö riitä että hän on ok hänellä työ ja tyttöystävä perhesuunnittelua ja jos hän on onnellinen. Ja vaikka hän olisi lukennut niin ei sekään työ ole tänäpäivänä taattu!!!!. Tottahan me vanhemmat halutaan lasten parasta! Mutta kyllä ne itse päättävät ja voidaan silti olla tukena ja hyväksyä heidän päätöksiä! Voit näin olla hyvä äiti ja ymmärtää ❤!

"Alkaa nyt lasten tekoon ilman koulutuksia ja tuollaisessa työssä. "

Meillä 4 lasta, nyt 38-42 v, Kahdelle (27v) sanoin että "olen aika nykyaikainen iskä...." saa kertoa mitä vaan ..... heti huomasi mitä kysyn ja vastasi. "etkö sä muista kun ensin lupasin käydä koulut". Oli tapaillut vain kahta poikaa muutaman kerran, mutta sitten kolmannen kanssa perustivat 3 kk perheen ja alle 1 v tuntemisen jälkeen oli eka lapsi syntynyt.
Mitä tänä tytär on katunut elämässään........ sitä kun ei hakenut miestä parikymppisenä ja sitten vasta opiskellut.
---------------------
Toinen juttu , meillä on hyvät välit, mutta sen kyllä olen monesti todennut ja pettynyt, mitään ei saa neuvoa, mitään ei saa antaa. He haluavat toimia omin tavoin ja hyvin heillä menee.

Olen kyllä monta kertaa miettinyt mitä itse olen vanhempien neuvoista ajatellut,
kuinka paljon sinä olet halunnut vanhempiesi neuvoja, muisteleppa.

Muuten, kirjoitit hyvää ja helppolukuista suomen kieltä. En ole koskaan lukenut niin paljoa kuin sinun kirjoituksesi.

Huvittavaa huolehtimista. Hyvä, että pojalla ollut rohkeutta katkaista napanuora. Opiskella ehtii myöhemminkin ja alaa ehtii vaihtaa monta kertaa. Naisystävä ja vakiduuni on enemmän kun mihin moni muu samanikäinen pystyy.

Anna hänen elää omaa elämäänsä. Sori vaan. Et voi elää toisen elämää. Hän on aikuinen.

Tämä postaus on siitä hyvä, että se vastaa itse omiin kysymyksiinsä. Kirjoittaja ei oikeastaan kuvaile olevansa järkyttynyt, tai oikeastaan edes kovin kiinnostunut siitä, MIKSI poika näyttää täysin kadottaneen luottamuksen vanhempiinsa (tässä asiassa), ja MIKSI poika näyttää valinnoillaan kapinoivan vanhempiensa ideologiaa vastaan kerta toisen jälkeen. Pojalla selvästi on sen verran rakkautta äitiään kohtaan, että yritti välttää väistämättömän kieltämisen ja konfliktin valehtelemalla valinnoistaan - strategia, jossa kieltämättä omat puutteensa - mutta onhan tämä koko kuvio nyt tästä lukien kohtuullisen simppeli:

Äiti painostaa pientä lasta kovasti opiskelemaan ja käymään kouluja -> pieni lapsi haluaa menestyä koulussa miellyttääkseen äitiään ja sanoo itsekin haluavansa sitä -> jossakin vaiheessa lapsi/nuori/aikuinen toteaa ettei koulut olleetkaan sisäisesti tyydyttäviä ja että hän haluaakin tehdä muita asioita -> nuori/aikuinen tekee toisia valintoja.

Lähinnä tuo valehtelu ja tiuskiminen nähdäkseni kertovat siitä, miten nurkkaan ajettu olo AP:n pojalla todennäköisesti on ollut tuossa tilanteessa. Hän on tuntenut olonsa niin voimattomaksi ja keinottomaksi autoritäärisen matriarkan kynsissä, että hän on konfliktitilanteessa taantunut tiuskivaksi teiniksi. Tämä kertoo huomattavasti enemmän äidin suhteesta poikaansa kuin pojan elämänkatsomuksesta.

AP: mene nyt jumantsuikka itseesi ja opettele hyväksymään poikasi ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on. Hän EI ole sinun tavoitteidesi tai unelmiesi välikappale, ja hänellä ON oikeus tehdä omat valintansa ja omat virheensä. Koulujen käyminen on tärkeää ja todennäköisesti smart move ja "safe bet", mutta se EI ole kaikki kaikessa. Uskon, että sinulla on vielä hyvä tilaisuus saada välisi poikaasi tervehdytettyä ja löytää mielekäs suhde häneen, JOS todella tavoittelet sellaista.

Jos taas haluat pelinappulan, jota manipuloida ja muokata mielesi mukaan, hanki koira. Kannattaa toki muistaa, että silläkin kyllä on oma tahtonsa, ja Suomessa on eläinsuojelulaki.

Mainittakoon nyt vielä, että on täysin ymmärrettävää, että AP on järkyttynyt ja hämillään. Et selvästi ymmärrä, mitä tässä on tapahtunut. Aika kovasanaisesti nyt kirjoitin, mutta uskon vilpittömästi että sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet pelastaa suhteesi poikaasi, JOS se on se mitä tavoittelet.

Ole tyytyväinen, että poikasi on töissä ja jopa vakipaikalla, se on paljon enemmän kuin monet muut saavat koskaan aikaan! Koulutus on sinänsä OK, mutta on lukemattomia aikuisia, jotka useistakaan koulutuksista huolimatta eivät saa työpaikkaa, vaikka kuinka hakevat. Ja sitten on vielä paljon niitä, jotka eivät yritäkään päästä töihin, vaan alkavat ryyppäämään ja käyttämään huumeita ja tekemään rikoksia huumeiden saamiseksi, ja joiden vanhemmat joutuvat monen vuoden hoitopaikkojen metsästämisen ja itsensä kuoliaaksi huolehtimisen jälkeen saattamaan hautaan... Joten lopeta turha väninä ja anna pojan elää omaa elämäänsä. Sillä tavoin sinulla jää jonkinlaiset mahdollisuudet luoda häneen ja puolisoonsa hyvät suhteet niin, että jos jälkikasvua ilmaantuu, sinä voit päästä mukaan lastenlasten elämään. Sen sijaan, jos jatkat mouruamista, niin sinut todennäköisesti jätetään vaille poikasi ja lastenlasten seuraa ja yksinäsi katkeroidut entistä pahemmin.

Ei ihmisarvo ole kiinni ammatista tai koulutuksesta. Hyvä sydän on paljon tärkeämpi kuin hyvä titteli.

Olen pahoillani kirjoitaessa tätä.Äiti tuo suuri Rakas ihminen joka toivoi aina ja kannusti parhaansa.Ei antanut minulle siipiä aloittaa omaa maailman lentoani.
Kunnes tein päätöksen,Äiti rakas poikasi on mies ja lähtee sotilaaksi lähi-itään.
Isä oli kuin,että perkule poika..nyt menet oikeaan suuntaan ja kippis.
Äitini itki ja ei olisi halunnut,että jätän kaiken hetkeksi..
Tulin takaisin enemmän kasvaneena ja selkärankakin veny hieman(ryhti).
Tämä olen minä, minä ihmisenä itse ja haluan Rakas äitini !
Haluan elää oman polkuni,minun polkuni elämässä.
Anna minulle anteeksi,että tein näin mutta se oli elämäni kasvattavin ajankohta nähdä,kokea ja elää !
Vuoden jälkeen tulin takaisin ja kutsu tuli uudestaan lähi-itään,olin vain 3kk täällä teidän keskuudessa.
Taas vuoden komennuksen jälkeen rakastin teitä vanhemmat ,ehkä enemmän kuin aikoinaan!
Kiitos Äiti,et itkenyt enään,kun lähdin toiselle komennukselle..
Huomasit varmaan,että olen saanut siivet!
Kiitos teille Rakkaat vanhemmat !

Mun äiti on aikalailla just ku aloittaja.Ja se raivostuttaa.Äitini ei kykene vaikuttaan elämääni mutta mua oksettaa äitini ajattelu,hyi ..ttu...

Miksi et ole käyttänyt ehkäisyä. Nyt saat syyttää ihan itseäsi. Pöksyt pitää olla tiukasti jalassa jos ei osaa.

Eikö se lukio sitten ollut opislelu?a. Taidat olla ns. akateeminen ihminen joka ei arvosta fyysisyä duunia. Mene itseesi!

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Kirje roomalaisille 12:2 FB92

https://bible.com/bible/330/rom.12.2.FB92

Missä on pojan isä ja mitä hän on opettanut lapselleen vuosien saatossa?

Poikiinsa pettyneitä vanhempia varmasti riittää. Onko koulun käynti ja opiskelu pojille niin paljon hankalampaa, vai luottaako poika siihen, että aina on joku tukemassa. Onko helppo olla naisten huollettavana?
Omani kävi koulunsa pitkin hampain ja kouluttautui ammattiin. YT-kurjuuksien tuoksinassa joutui työttömäksi. Sai uuden työpaikan, joka sekin katosi muutaman vuoden jälkeen. Lopetti työn haun ja asettui lopuksi ikäänsä työttömän rooliin. Avioliitto kariutui, avoliitto myös, sillä kukapa jaksaisi työttömyysrahalla elävää miestä ylläpitää, koska hän ei osallistu pennilläkään talouden ylläpitoon.
Miten kävi lopuksi? Muutti äidin luo kuusikymppisenä ja asettui eläkeläisen elätettäväksi. Äiti maksaa taloudenpidon, poika harrastaa pubielämää. Korona on ärsyttänyt suuresti, kun harrastus o ollut jäissä.
Miten mahtaa myöhemmin käydä, sitä ei äiti ole ajatellut. Se ei ole äidin murhe. Puhuttu on, kuuroille korville.

Poika elää elämäänsä..Emme me vanhemmat pysty vaikuttamaan. Olen itse kokenut saman täytyy vain muistaa, että emme omista lapsiamme.
Kuolemaamme saakka kuitenkin saamme seurata heidän elämäänsä, meille.he ovat aina lapsia.
Jos tiukka paikka tulee he pyytävät apuamme, ja tietysti autamme. Aina lapset ja lapsenlapset ovat mielessämme, ja valvottavat jos huonosti menee.
Täytyy toivoa, että valitsevat oikein.
Me olemme parhaamme yrittäneet.


.

Kerron vain sen, mikä oikeasti on tärkeintä tässä elämässä: Ottaa Jeesus Kristus sydämeen asumaan, antaa Hänen pelastaa ikuiselta kadotukselta.

Kaikki muutkin asiat selviää siinä samalla ja Jeesus pitää huolen jokaisen Hänen omansa elämästä, niin pienistä kuin isommistakin asioista.

Millään rahalla, maineella, kunnialla, omaisuudella ym ei lopulta ole mitään merkitystä, jos Jeesus ei ole sydämessä ja kuoleman jälkeen löytää itsensä kadotuksesta. Sieltä ei ole paluuta.

Mutta Taivaassa Jeesuksen luona on ikuinen rauha ja ilo, rakkaus. Tätä saa uskova kokea myös jo täällä maanpäällä, Taivaallista iloa ja rauhaa, Jeesuksen rakkautta, jota maailma ei voi ikinä antaa.

Jeesus on vastaus kaikkeen, sun ei tarvi murehtia asioita, kun Jeesus kehoittaa Sanassaan heittämään kaikki murheesi Hänen päälleen.
Hän pitää sinusta huolta ja sinun läheisistäsi.

Äiti lopettaa nyt välittömästi sen painostamisen jos haluaa olla poikansa kanssa tekemisissä, ihan simppeliä. Poika on nyt aikuinen ja tekee omat päätöksensä ja elää oman elämänsä ihan itse. Kysyy sitten neuvoa jos sitä tarvitsee.
Siihen asti äiti ainoastaan kyselee miten pojalla menee ja mitä on puuhaillut, sekä sanoo kuinka on kiva tavata poikaa, ei mitään muuta !

Kuulostat juuri niin vitun ärsyttävältä vanhemmalta kuin vain voi olla. Itsellä oli samanlaiset. Aina piti kaikki tehdä heidän mukaansa. Edes koulua ei saanut itse valita. Ei ihme ettei poikaa kiinnosta teidän seura paskaakaan. Vituttaa vielä 40 vuotiaanakin että vasta 30vuotiaana uskalsi alkaa elää omaa elämää. Et edes itse tajua kuinka kontrolloiva hullu olet.

Nykyään on parempi asia jos pääsee vakinaiseen työhön.

olin 6v kun isäni kuoli
Äitini kasvatti yksin 4 alaikäistä lasta.
Esikoisesta tuli alkoholisti
Siskoni muutti Amerikkaan
ja kävi koulunsa siellä ja meni naimisiin.
Seuraavasta veljestä tuli juoppo
ja hirtti itsensä 36v
Rakastan edelleen Äitiäni Hän kuoli 2004.
Muistan kun menin ensimmäistä kertaa 16v
kesä töihin olin oulun messuilla apumiehenä
Kun työt loppu sain palkka shekin
ostin niillä itselleni polkupyörän ja loput
annoin Äidille.

Itse menin oppikoulun jälkeen
ammattikouluun ja koska kotitalous opettajani
kehui itseäni niin hain Ravintola alan perus linjalle.
Koulusta päästyäni menin armeijaan.
Sen jälkeen olin 5kk työyttömänä
Sitten hain Tarjoilija kurssille joka kesti 9kk
Kurssin jälkeen sain kutsun työhaastatteluun
sinne pyydettiin meitä kurssin suorittaneita kaksi.
Molemmat otettiin töihin,
Teen samaa työtä edelleen
olen siis baarmikko.

Miksi olet huolissasi aikamiespojasta?
Olisitko halunnut hänestä kenties "peräkammarinpojan"?

Ehkä voisit kaventaa vaatimuksiasi ja hyväksyä
poikasi sellaisena kuin hän on?

Mitä sitten, kun ainakin jotain työtä tekee ja elämä on muuten reilassa. Sä olet ehkä nähnytkään, millaista on oikeasti surullinen meno..

Huumeet

Varmaan alkanut käyttää kannabista muijansa kanssa, ehkä routa vielä porsaan kotiin ajaa

Mitä jos vaan antaisitte sen pojan päättää miten hän itse haluaa elää? Vaikka ajattelet vain poikasi paradta niin teidän silti täytyy kunnioittaa pojan omia toiveita ja suunnitelmia. Teillä on luultavasti kasvatus ollut liian ohjailevaa ettei poika ole koskaan itse uskaltanut sanoa mitään vastaan ja vasta nyt aikuisena oikeasti tekee omat päätöksensä ilman että joutuu aina myötäilemään teidän mielipiteitä.

Jos haluat korjata välisi niin kannattaa hyväksyä poika sellaisena kuin hän haluaa olla. Ja ennen kaikkea luottaa tämän omiin päätöksiin eikä murehtia turhaan. Poikasi on nyt aikuinen eikä enää kaipaa apuasi. Laitat pahoitteluviestit ja lupaat ettet enää yritä kontrolloida tämän elämää.

Minusta on hienoa jos poika pärjää omillaan ja tekee omat ratkaisunsa elämässään. Pelkän tittelin varaan ei elämäänsä kannata kokonaan rakentaa. Hyvä elämänkumppani on todella arvokas asia. Ihmismieli on muuttuvainen. Tiedän et aikuisen lapsen hössöttömistä on ehkä vaikea lopettaa ajoissa. Meillä 3 lasta jotka enemmän tai vähemmän suorittaja tasolla. Kaikilla omat kämpät jo sangen varhain. Vain yhdellä valkolakki vailla hyötyä. Ammiksen käyneitä alunperin kaikki ja vähän päälle ammattikorkeakouluissa. Työnantajat soittelevat perään ja pyytävät jatkuvasti ylitöihin kohtuullisilla korvauksilla. Nuorimmainen hknkuu maalle asumaan yllättäen. Tehköön niin kuin haluaa ehkä en osta ylihintaista maatilaa hänelle. Vai ostanko sittenkin ja muutan itsekin sinne?

provo

Koulut voi käydä myöhemmin. Voi olla että yksinkertaisesti opiskelu ei juuri nyt maistu. Hyväksy päätös ja ilmaise asia niin että on ihanaa että poika on löytänyt työn mistä pitää. Kannusta ja yritä olla puuttumatta. Yritä löytää yhteinen sävel tyttöystävän kanssa.
Voi olla että poika päättää alkaa opiskella taas jossain vaiheessa, voi olla että tyttöystävä vaihtuu. Mutta jos haluat palata takaisin läheiseen suhteeseen, kerro pojalle että hyväksyttiin ja kannatat hänen päätöksiään, vaikka ne ovat erilaisia kuin mitä itse teitä aikoinaan. Ja sano suoraan että haluat että teillä on läheinen suhde. Kysy miten voitte palata sinne? Kerro että rakastat häntä

Olisin tyytyväinen jos mun poikani kävis hanttihommissa ja seuristelis...

Antaisitte hänen elää rauhassa omaa elämäänsä. Hyvinhän kaikki on, kun kuitenkin työ ja puoliso, ei perheen perustamiseen oppiarvoja tarvita. Kaikille tittelit ja raha eivät kaikkea merkitse.

Joku kirjotti-Olisin tyytyväinen JOS poikani kävis töissä ja seurustelis...ALOITTAJA,ymmärrä lopultakin että vingut aivan turhasta.Ihan totta koita älytä että poikas on fiksu,itsenäinen ja sun toiveet on todella typerät.Pojallas on hyvä elämä.Et vaan älyä sitä ku haluat olla jotenki muita parempi tms.Ajattelet tässä itseäs.

Häpeää sitä teidän Skodaa niin paljon, ettei kylään tule.
Muutenkin olette varmaan molemmat siideriä ja pullaa puputtavia ihratynnyreitä, jotka eivät tajua itse aiheuttaneensa lapselle tuskaa ja täten hänkin ajautuu nyt white trash duunariksi kuten vanhempansa.

Ei voi muuta tehdä kuin hattua nostaa. Tämän tilanteen on pakko olla todella epämiellyttävää teille molemmille. :)

Hyvä provo : D

Varmasti uppoo täällä porukkaan.

mitäs tuota ihmettelee poika on aikuinen ja tekee omat valintansa ja kantaa vastuun elämästään. Ole onnellinen että on kuitenkin omillaan ja tulee vielä toimeenkin itsenäisesti. Ala elää omaa elämää joka on nyt mahdollista kun lapsikin omillaan:) Kyllä se elämä kantaa kunhan vaan yrittää ja sitähän pojassa tuntuu riittävän, käy kuitenkin töissä ja hankkii elantonsa!!!

Hyviä vastauksia täällä. Jokainen lapsi aikanansa aikuistuu ja todellakin tekee itse päätöksensä.
Itsekin kokenut sen kirvelevän irroittautumistunteen, kun vaan pitää antaa sen kokemattoman tehdä omat ratkaisut.
Neuvoa ja opastaa asioissa, ja mieluummin kysyttäessä, se on vanhemman rooli.
Mutta kenenkään puolesta ei voi elää, voi vain toivoa, että pysyisi edes kaidalla tiellä.

Taidan olla poikasi kanssa samoilla raiteilla,
itse olen 37v. sairaseläkeläinen sydänvikai-
nen (sydän korjausleikattu ollessani 4v.)
sonkku seksitön aspergermies vailla
ammattitutkintoa, palkkatöitä olis kiva
tehdä, eihän niitä tehdä tämmöisenä kouluttautumattomana, työnantajat
lähettäis mut takas kotiin kasvamaan
koiranputkea.

Tuntuu että olen hyödytön yhteiskun-
nalle, saan vain sairaseläkerahan
kiitokseksi yhteiskunnalta olemassa-
olostani.

Anna aikuisen tehdä omat valinnat, vaikka sitten kantapään kautta. Se on hänen tie joka on tehty kuljettavaksi. Ei sinun. Tuohan on hyvä uutinen että on töissä, voisihan vaikka elää yhteiskunnan tukiviidakossa.

Olen 45v osa-aikainen kassamyyjä eli siis ilmeisesti elämässä epäonnistunut paskaduunin tekijä. Äitini olisi halunnut minusta käsityöopettajan ja että minulla olisi lapsia.
Kun en halunnut käydä lukiota enkä opettajaksi ja kaiken huipuksi ilmoitin olevani vapaaehtoisesti lapseton, välit äidin kanssa viileni pahasti vuosiksi koska äiti ei hyväksynyt valintojani.
Vasta viime vuosina äitini jäätyä eläkkeelle välimme ovat lähentyneet uudestaan kun äiti on vihdoin ymmärtänyt että olen onnellinen näin.
Tykkään "paskaduunistani" ja osa-aikaisuus mahdollistaa enemmän harrastuksia vapaa-ajalla. Oma asuntokin on kohta velaton.
Äitini olisi halunnut minulle erilaisen elämän, mutta äitini haaveet eivät ole minun haaveitani.
Jos aikuinen lapsi on itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, niin eikö se ole tärkeintä?

Hei! Ymmärrän äidin ajatukset ja olen itse ennen ollut myös samoilla linjoilla. Koulutusta ei pidä väheksyä. Aikuinen lapseni kuitenkin sairastui vakavasti ja pysyvästi. Jouduin muuttaamaan näkökulmaani. Olen onnellinen,että hän elää ja myös osoitan sen hänelle. Muulla ei niin väliä tässä elämässä.

Samassa tilanteessa ollut ja sen takia en ole vanhempiin yhteydessä kuin harvoin.Hallitsivat elämääni enkä saanut elää omaa elämää,jos ei mennyt niin kuin he halusivat.Parempi näin vähemmän huolia.

ei osata ajatella 50 vuoden päähän
ja onko se luonnollista että pitäisi
ehkä korkean koulutuksen aikaan
syntyy nuoria, jotka ajattelevat mitä on tässä ja nyt enemmän
ensin lisääntyä kun vielä voi ja sen jälkeen työ ja koulutus...

vanhempana ehkä tuntuu....
mutta eri sukupolvet luovat elämänsä eri tavoin