Pettynyt aikuiseen poikaan

Anonyymi

Aikuinen poikani 26v on luovuttanut elämänsä suhteen ja haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Koko hänen elämänsä olen yrittänyt olla hyvä ja kannustava äiti ja opettaa mikä elämässä on tärkeää ja kannattavaa. Olen yrittänyt tehdä selväksi kuinka tärkeää koulutus ja kehittyminen on elämässä ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.

Poika kävi normaalisti lukion ja halusi itsekin käydä sen. Sen jälkeen meni ammattikorkeakouluun mutta keskeytti ja vaihtoi toiselle mielenkiintoisemmalle alalle. Täällä opiskellessaan alkoi työskennellä ns. hanttihommissa opintojen ohella ja hänen yhteydenpitonsa kotiin väheni entisestään. Kun hän asui kotona olimme vielä läheisiä ja pois muutettuaan ja naisystävänsä tavattuaan yhteydenpito alkoi vähentyä ja se väheni vuosi vuodelta.

Pojalla pitäisi alkaa nyt kolmas vuosi amkissa mutta sainkin kuulla että hänet oli vakinaistettu näihin hanttihommiin eikä hän ollut enää käynyt koulua ja aikoi kuulemma jäädä pysyvästi näihin hommiin ilman mitään koulutusta. Kuulin asiasta hänen naisystävänsä äidiltä sattumalta kun vahingossa lipsautti ilmeisesti. Poika itse oli valehdellut ja salannut meiltä kaiken.

Kun yritin ottaa asiaa puheeksi sain vain tiuskintaa ja haukkumista kuinka hän on elänyt koko elämänsä meidän toiveiden mukaan ja nyt haluaa elää kuten itse haluaa. Haluaa siis elää hanttihommissa paskalla palkalla ilman mitään ammattikoulutusta. Aikovat myös lähitulevaisuudessa tehdä lapsen ja mennä naimisiin. Meidän kanssa ei kuulemma halua olla tekemisissä ja olemme kuulemma aiheuttaneet vain harmia hänelle painostamalla opiskelemaan.

Itse olen hänen sanoistaan syvästi järkyttynyt ja loukkaantunut. Olen kokenut olevani aina hyvä vanhempi ja kannustava ja yrittänyt ohjata hyvään elämään. Nykymaailmassa koulutus on tärkeää ja huolettaa pojan tulevaisuus jos lähtee tuolle tielle. En voi oikein käsittää että hän haluaisi loppu elämänsä olla noin. Hänen kykynsä menevät hukkaan kaikki ja hänestä olisi paljon enempään.

En myöskään voi uskoa että hän olisi opiskellut pakosta koska koko ikänsä hän oli itsekin sitä mieltä että haluaa opiskella ja menestyä elämässä. Niin aika shokkina tuli että mikä yhtäkkiä johti tällaiseen. Onko puolisollansa jotain tekemistä asian kanssa. En tiedä koska kemiamme eivät ole koskaan kohdanneet erityisen hyvin mutta olen hyväksynyt että poika saa olla kenen kanssa haluaa.

Tuntuu epäoikeudenmukaiselta kuulla pojalta haukkuja ja sanoja että olisimme pilanneet elämänsä. Tunnen että olen epäonnistunut vanhempana. Parhaani olen aina tehnyt ja yrittänyt olla hyvä ja palkinnoksi minut syrjäytetään elämästä kokonaan pois. Jo valehtelu yli vuoden ajan kertoo kyllä enemmän kuin tarpeeksi ettei hän arvosta meitä enää. Puolisonsa vanhemmat kyllä tiesivät ja muutenkin tuntuu että pitää enemmän heistä ja kyläilevät heillä usein. Meillä taas harvoin ja poika käy yksin kun käy.

Ennen kaikkea olen pettymyksen lisäksi huolissani hänen tulevaisuudesta. Alkaa nyt lasten tekoon ilman koulutuksia ja tuollaisessa työssä. Onko tuo todella hänen unelmaansa? Mitä sitten jos hänet irtisanotaankin eikä uutta työtä ilman koulutusta tulekkaan. Kävisi edes sen ammattikoulun jos ei muuta halua. Mitään neuvoja hänelle on turha sanoa koska on sanonut ettei halua kuulla meiltä enää yhtään mitään ohjeita. On tosi surullista että tilanne on mennyt tällaiseksi. Kaikki tapahtui niin huomaamatta ja äkkiä. Pelottaa että hän kohtaa vielä vaikeuksia asian tiimoilta. Mitähän tässä nyt pitäisi ajatella ja tehdä?

453

33386

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Haiskahtaa sille että te vanhemmat tässä olette niitä pahoja ihmisiä ja syyllisiä. Antakaa poikanne elää rauhassa omaa elämäänsä ja lopettakaa nuo ajatukset että teidän toiveenne pitäisi hänen kauttaan toteutua.

      Varmaan hän ei nuorempana ole uskaltanut tuoda omaa mielipidettä julki kun olette koko elämän opettaneet että vain tietty reitti hyväksytään ja nyt puoliso ja hänen sukulaisensa ovat tässä auttaneet pitämään puoliaan. Ei ihme että haluaa pitää etäisyyttä. Varmaan et itse koskaan saanut elää haluamallasi tavalla ja nyt valitat kun poikas uskaltaakin niin tehdä. Ei ole hänen syynsä mitenkään. Opettele hyväksymään hänet tai jätä hänet rauhaan.

      • Anonyymi

        Hieno kommentointi


      • Anonyymi

        Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?
        Minusta ei mitenkään kirjoituksesta saa semmoista kuvaa. Huolissaan poikansa elämästä oleva vanhempempi voi olla koko ikänsä. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Hyvinhän voi äiti huolehtia. Äiti on äiti loppuelämän, vaikka poika asuisi missä. Hyvinhän voi tietysti selvitä niissä hanttihommissakin. Mutta äiti on huolissaan, että jos pojalla koulutus olisi, kenties parempi saada parempipalkkainen työ, jolla elää. Mutta poika tietysti haluaa kulkea oikeututisti omaa polkuaan.
        Eikä siinä mitään pahaa. Ja voihan olla, että tyttöystävä, naisystävä voikin vaikuttaa pojan ja vanhempien tapaamisiin. Ei olisi uusi asia. Onhan niitä. Omassakin suvussa näitä olen nähnyt tapahtuvan. Surullistahan semmoinen on. Jopa anoppi, vävy voi olla sukua erottova. Ihmisiä olemme kaikki. Jos arvot ei kohtaa, sekin voi olla erottava syy joillekin. Surullistahan sekin on. Mutta tässä kirjoituksessa kyllä mielestäni äidillä oikea huoli poikansa tulevaisuudesta selvitä elämästä on oikeutettu. Eikä tee ihmisestä pahaa, niinkuin kirjoitit. Lapsi minusta on tervetullut hanttihommisiinkin perheisiin perheisiin. Äiti siinäkin huolehti selviääköhän lapsen kanssa pieni palkkaisella työllä. Ymmärrän kyllä äidin huolen siinäkin. Näin itse ajattelen, äidin kirjoituksesta, eikä se tee äidistä pahaa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?
        Minusta ei mitenkään kirjoituksesta saa semmoista kuvaa. Huolissaan poikansa elämästä oleva vanhempempi voi olla koko ikänsä. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Hyvinhän voi äiti huolehtia. Äiti on äiti loppuelämän, vaikka poika asuisi missä. Hyvinhän voi tietysti selvitä niissä hanttihommissakin. Mutta äiti on huolissaan, että jos pojalla koulutus olisi, kenties parempi saada parempipalkkainen työ, jolla elää. Mutta poika tietysti haluaa kulkea oikeututisti omaa polkuaan.
        Eikä siinä mitään pahaa. Ja voihan olla, että tyttöystävä, naisystävä voikin vaikuttaa pojan ja vanhempien tapaamisiin. Ei olisi uusi asia. Onhan niitä. Omassakin suvussa näitä olen nähnyt tapahtuvan. Surullistahan semmoinen on. Jopa anoppi, vävy voi olla sukua erottova. Ihmisiä olemme kaikki. Jos arvot ei kohtaa, sekin voi olla erottava syy joillekin. Surullistahan sekin on. Mutta tässä kirjoituksessa kyllä mielestäni äidillä oikea huoli poikansa tulevaisuudesta selvitä elämästä on oikeutettu. Eikä tee ihmisestä pahaa, niinkuin kirjoitit. Lapsi minusta on tervetullut hanttihommisiinkin perheisiin perheisiin. Äiti siinäkin huolehti selviääköhän lapsen kanssa pieni palkkaisella työllä. Ymmärrän kyllä äidin huolen siinäkin. Näin itse ajattelen, äidin kirjoituksesta, eikä se tee äidistä pahaa!

        Äiti ei voi elää aikuisen poikansa elämää, poika tekee itse valintansa, se äidin on hyväksyttävä.


      • Anonyymi

        Joo kyllä se on täysin kii vanhemmista ja ihan väärästä kasvatuksesta . minkä ihmeen takia ette anna elää poikanne sellaista elämää kuin itse parhaaksi näkee.
        Nyt ois kyllä vanhemmilla peliin katsomisen paikka .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äiti ei voi elää aikuisen poikansa elämää, poika tekee itse valintansa, se äidin on hyväksyttävä.

        Neljän aikuisen lapsen äitinä olen aivan samaa mieltä kanssasi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?
        Minusta ei mitenkään kirjoituksesta saa semmoista kuvaa. Huolissaan poikansa elämästä oleva vanhempempi voi olla koko ikänsä. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Hyvinhän voi äiti huolehtia. Äiti on äiti loppuelämän, vaikka poika asuisi missä. Hyvinhän voi tietysti selvitä niissä hanttihommissakin. Mutta äiti on huolissaan, että jos pojalla koulutus olisi, kenties parempi saada parempipalkkainen työ, jolla elää. Mutta poika tietysti haluaa kulkea oikeututisti omaa polkuaan.
        Eikä siinä mitään pahaa. Ja voihan olla, että tyttöystävä, naisystävä voikin vaikuttaa pojan ja vanhempien tapaamisiin. Ei olisi uusi asia. Onhan niitä. Omassakin suvussa näitä olen nähnyt tapahtuvan. Surullistahan semmoinen on. Jopa anoppi, vävy voi olla sukua erottova. Ihmisiä olemme kaikki. Jos arvot ei kohtaa, sekin voi olla erottava syy joillekin. Surullistahan sekin on. Mutta tässä kirjoituksessa kyllä mielestäni äidillä oikea huoli poikansa tulevaisuudesta selvitä elämästä on oikeutettu. Eikä tee ihmisestä pahaa, niinkuin kirjoitit. Lapsi minusta on tervetullut hanttihommisiinkin perheisiin perheisiin. Äiti siinäkin huolehti selviääköhän lapsen kanssa pieni palkkaisella työllä. Ymmärrän kyllä äidin huolen siinäkin. Näin itse ajattelen, äidin kirjoituksesta, eikä se tee äidistä pahaa!

        Jos äiti ei arvosta ollenkaan mitä.lapsensa tekee niin sitten ei arvosta kuulostaa kamalalta äidiltä. Mitä jos tämä äityli on vain elänyt lapsensa kautta sitä elämää mitä olisi halunnut elävännitsemkuulostaa kalsealta. Jos poika on onnellinen niin mitä.muuta voi vaatiam kävisi tekis ja yms. Jos hän tykkää olla duunarina anna olla. Oh My gosh


      • Anonyymi

        Juuri näin.


      • Anonyymi

        "Haiskahtaa sille että te vanhemmat..............."

        Näin vanhan silmin aivan asiallista tekstiä, kun on tuon jo elänyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?
        Minusta ei mitenkään kirjoituksesta saa semmoista kuvaa. Huolissaan poikansa elämästä oleva vanhempempi voi olla koko ikänsä. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Hyvinhän voi äiti huolehtia. Äiti on äiti loppuelämän, vaikka poika asuisi missä. Hyvinhän voi tietysti selvitä niissä hanttihommissakin. Mutta äiti on huolissaan, että jos pojalla koulutus olisi, kenties parempi saada parempipalkkainen työ, jolla elää. Mutta poika tietysti haluaa kulkea oikeututisti omaa polkuaan.
        Eikä siinä mitään pahaa. Ja voihan olla, että tyttöystävä, naisystävä voikin vaikuttaa pojan ja vanhempien tapaamisiin. Ei olisi uusi asia. Onhan niitä. Omassakin suvussa näitä olen nähnyt tapahtuvan. Surullistahan semmoinen on. Jopa anoppi, vävy voi olla sukua erottova. Ihmisiä olemme kaikki. Jos arvot ei kohtaa, sekin voi olla erottava syy joillekin. Surullistahan sekin on. Mutta tässä kirjoituksessa kyllä mielestäni äidillä oikea huoli poikansa tulevaisuudesta selvitä elämästä on oikeutettu. Eikä tee ihmisestä pahaa, niinkuin kirjoitit. Lapsi minusta on tervetullut hanttihommisiinkin perheisiin perheisiin. Äiti siinäkin huolehti selviääköhän lapsen kanssa pieni palkkaisella työllä. Ymmärrän kyllä äidin huolen siinäkin. Näin itse ajattelen, äidin kirjoituksesta, eikä se tee äidistä pahaa!

        "Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?"

        Oletko elänyt jo niin että lapsellasi on perhe. Tai sitten olet niin komentelevainen tai niin rakastavainen että olet pussaillut lapsiasi vielä murrosiässä.
        Voi olla että lapsesi on lapsiasi elämäsi ajan ja kuollessasi lapsesi masentuu ja menettää elämisen toivon.
        Lasten kuuluu irtaantua menneisyydestä, eikä se tarkoita vain sitä että muuttaa parikymppisenä kodista pois. Tarkoittaa myös henkistä kasvamista aikuiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neljän aikuisen lapsen äitinä olen aivan samaa mieltä kanssasi!

        Minusta tuossa aloituksessa oli aika paljon selittelyä ja liipalaapaa. Ehkä kyse on kiltistä lapsesta joka on nyt tuhma. En suoraan sano tyhmä tällä tietomäärällä. No, kyllä vähäisellä koulutuksella voi ryhtyä yrittäjäksi, jos virtaa ja älyä löytyy. Päälle vähän tuuria. En tiedä mikä osa niihin on perintötekijöillä. Sitten ainahan on ympäristötekijät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo kyllä se on täysin kii vanhemmista ja ihan väärästä kasvatuksesta . minkä ihmeen takia ette anna elää poikanne sellaista elämää kuin itse parhaaksi näkee.
        Nyt ois kyllä vanhemmilla peliin katsomisen paikka .

        Jos maailmassa voisi elää, kuin haluaa, niin maailma ei pyörisi ja yhteiskunta toimi.
        Näin pystyy tekemään vain elämäänsä uskonnon tai muun aatteen varjolla puolustelevat tai pakolaiset.
        Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa niin, että pärjäävät ilman vanhempia.
        Eli esitellä vaihtoehtoja, tukea ja kannustaa omien valintojen suhteen.
        Kyllä pojanpitäisi perustella, miksi väittää vanhempansa pilanneen hänen elämänsä.
        Kyllä elämä opettaa ja ihminenkasvaa. Kaikki normaalit ihmiset käy oman polkunsa ja
        miettii vanhempana valintojaan vaikka niistä olisi pitänyt aina eikä kaduttaisi. Silti jokainen summaa elämäänsä joskus eikä aina vasta keinutuolissa.
        Äidin ja vanhemman rooli on ja pysyy ei se muutu kaveruudeksi tai katoa.
        T: Itsekin jo aikuisten lasten äiti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos äiti ei arvosta ollenkaan mitä.lapsensa tekee niin sitten ei arvosta kuulostaa kamalalta äidiltä. Mitä jos tämä äityli on vain elänyt lapsensa kautta sitä elämää mitä olisi halunnut elävännitsemkuulostaa kalsealta. Jos poika on onnellinen niin mitä.muuta voi vaatiam kävisi tekis ja yms. Jos hän tykkää olla duunarina anna olla. Oh My gosh

        Just näin. Kyllä se mielipide muuttuu ja ajatukset, kun duunit loppuu tai muu elämäntilanne muuttuu. Kyllä pankki sanelee viime kädessä, mitä mieli alkaa rueta tekemään tai puoliso, jos oman tahdon kehitystä ei tapahdu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos äiti ei arvosta ollenkaan mitä.lapsensa tekee niin sitten ei arvosta kuulostaa kamalalta äidiltä. Mitä jos tämä äityli on vain elänyt lapsensa kautta sitä elämää mitä olisi halunnut elävännitsemkuulostaa kalsealta. Jos poika on onnellinen niin mitä.muuta voi vaatiam kävisi tekis ja yms. Jos hän tykkää olla duunarina anna olla. Oh My gosh

        Sinä olet ilmeisestikin juurikin kouluja käymätön duunari, kun et osaa edes kirjoittaa. Onnea valitsemallasi tiellä. Ja kuka muuten käyttää edes sanaa äityli ?!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äiti ei voi elää aikuisen poikansa elämää, poika tekee itse valintansa, se äidin on hyväksyttävä.

        Kun ihminen tulee vanhemmaksi alkaa yleensä normaalilla vanhemmalla huoli lapsesta, onhan se hänen lihaa ja verta. Todennäköistä myös on, että kun parisuhde mahdollisesti joskus loppuu, turvautuu jälkikasvu vanhempiinsa jos hän kokee sen tarpeen. Voi myös olla että uusi puoliso manipuloi poikaa kierolla tavalla joka johtaa sitten ajanmyötä mielenterveysongelmiin. Näitä tapauksia on maa täynnä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta tuossa aloituksessa oli aika paljon selittelyä ja liipalaapaa. Ehkä kyse on kiltistä lapsesta joka on nyt tuhma. En suoraan sano tyhmä tällä tietomäärällä. No, kyllä vähäisellä koulutuksella voi ryhtyä yrittäjäksi, jos virtaa ja älyä löytyy. Päälle vähän tuuria. En tiedä mikä osa niihin on perintötekijöillä. Sitten ainahan on ympäristötekijät.

        Kyllä yrittäjällä pitää olla vakaa ja hyvä ammattitaito alallansa , kilpailu on kovaa, ja jos ei omasta yritysalastaan tiedä mitään niin asiakkaita ei ole ja yritys loppuu, tai menee konkkaan.
        Yrittäjälläkin pitää olla hyvä ammatillinen koulutus, ei muuten pärjää, ja myös pitää olla yrittäjähenkinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta tuossa aloituksessa oli aika paljon selittelyä ja liipalaapaa. Ehkä kyse on kiltistä lapsesta joka on nyt tuhma. En suoraan sano tyhmä tällä tietomäärällä. No, kyllä vähäisellä koulutuksella voi ryhtyä yrittäjäksi, jos virtaa ja älyä löytyy. Päälle vähän tuuria. En tiedä mikä osa niihin on perintötekijöillä. Sitten ainahan on ympäristötekijät.

        Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi.


      • Anonyymi

        Minulle tuli ihan sama mieleen. Antaa pojan olla ja toteuttaa itseään miten tahtoo. Mikään ei ole pysyvää tässä maailmassa, jos vaikka tulee toisiin ajatuksiin ja löhtee uudestaan opiskelemaan . Ja jos einiin sekin on hyväksutävä. Vanhempien olisi osattava päästää irti lapsista, ei 26 vuotiaan elämään pidä enää vaikuttaa väkisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet ilmeisestikin juurikin kouluja käymätön duunari, kun et osaa edes kirjoittaa. Onnea valitsemallasi tiellä. Ja kuka muuten käyttää edes sanaa äityli ?!

        En ole kantasuomalainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neljän aikuisen lapsen äitinä olen aivan samaa mieltä kanssasi!

        Aina kerätään irtopisteitä siitä, kun ollaan "neljän lapsen äitejä" tai "viiden lapsen äitejä"

        Ei se lasten tekeminen niin vaikeaa ole tai ihmeellistä, että se lasten määrä tekisi kenestäkään YHTÄÄN sen parempaa asiantuntijaa näissä asioissa.

        Sori.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä yrittäjällä pitää olla vakaa ja hyvä ammattitaito alallansa , kilpailu on kovaa, ja jos ei omasta yritysalastaan tiedä mitään niin asiakkaita ei ole ja yritys loppuu, tai menee konkkaan.
        Yrittäjälläkin pitää olla hyvä ammatillinen koulutus, ei muuten pärjää, ja myös pitää olla yrittäjähenkinen.

        HÖPÖ HÖPÖ!

        Useimmat todelliset menestyjät eivät kulje tuota elähtänyttä polkua:

        - hyvä ammattitaito/koulutus ym. BS:ää.
        - tylsät ihmiset etenee noita "hyvä ammatillinen koulutus" - reittejä pitkin ja saa aikaan tylsiä tuloksia.
        Rahaa tehdään ihan eri metodeilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina kerätään irtopisteitä siitä, kun ollaan "neljän lapsen äitejä" tai "viiden lapsen äitejä"

        Ei se lasten tekeminen niin vaikeaa ole tai ihmeellistä, että se lasten määrä tekisi kenestäkään YHTÄÄN sen parempaa asiantuntijaa näissä asioissa.

        Sori.

        Mutta lasten tekeminen on mukavaa!


      • Anonyymi

        Koulussa kyllä kannattaisi käydä... se on jo kolmas vuosi. Ihan tyhmä lopettaa tässä vaiheessa. Ymmärrän, että hanttihommista saa rahaa, mutta onko näitä hommia esimerkiksi vuoden päästä? Kahden vuoden päästä? Tiedätkö miten nokialaisille on käynyt? Et?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi.

        "Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi."

        Onko henkilökohtaista kokemusta? Pilkkusääntö ainakin tuntuu olevan sinulla nopanheittoon verrattavissa. Isäni on ollut yrittäjänä yli 45 vuotta. Hänellä on koulutuksena peruskoulu ala-arvoisin päästötodistuksin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina kerätään irtopisteitä siitä, kun ollaan "neljän lapsen äitejä" tai "viiden lapsen äitejä"

        Ei se lasten tekeminen niin vaikeaa ole tai ihmeellistä, että se lasten määrä tekisi kenestäkään YHTÄÄN sen parempaa asiantuntijaa näissä asioissa.

        Sori.

        Sori vaan, mutta se olikin mielipiteeni. Etkö ymmärrä lukemaasi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HÖPÖ HÖPÖ!

        Useimmat todelliset menestyjät eivät kulje tuota elähtänyttä polkua:

        - hyvä ammattitaito/koulutus ym. BS:ää.
        - tylsät ihmiset etenee noita "hyvä ammatillinen koulutus" - reittejä pitkin ja saa aikaan tylsiä tuloksia.
        Rahaa tehdään ihan eri metodeilla.

        Riippuu minkä alan yrittäjä on, esim , jos mainostoimiston perustat niin on hyvä osata nuo hommat myös itse, pitää olla graafinensuunittelija ja , jos kauneuden ja hiusten parissa laitat yrityksen ,niin on hyvä olla parturiKampaaja ja kosmetologi, ym.
        Jos et itse osaa noita hommia niin konkkaan menee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HÖPÖ HÖPÖ!

        Useimmat todelliset menestyjät eivät kulje tuota elähtänyttä polkua:

        - hyvä ammattitaito/koulutus ym. BS:ää.
        - tylsät ihmiset etenee noita "hyvä ammatillinen koulutus" - reittejä pitkin ja saa aikaan tylsiä tuloksia.
        Rahaa tehdään ihan eri metodeilla.

        Olet väärässä, koulutus kannatta aina, teki mitä hyvänsä, ei oppi ojaan kaada.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi."

        Onko henkilökohtaista kokemusta? Pilkkusääntö ainakin tuntuu olevan sinulla nopanheittoon verrattavissa. Isäni on ollut yrittäjänä yli 45 vuotta. Hänellä on koulutuksena peruskoulu ala-arvoisin päästötodistuksin.

        Valitettavasti en ole kantasuomalainen. Anteeksi, jos pahoitin mielesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina kerätään irtopisteitä siitä, kun ollaan "neljän lapsen äitejä" tai "viiden lapsen äitejä"

        Ei se lasten tekeminen niin vaikeaa ole tai ihmeellistä, että se lasten määrä tekisi kenestäkään YHTÄÄN sen parempaa asiantuntijaa näissä asioissa.

        Sori.

        Asia on monesti juuri päivastoin. Vanhemmat joilla ei pitäisi lapsia ollakaan saa niitä ja ne joille lapset on toivottuja jää syystä tai toisesta lapsettomiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi.

        Yrittäjät ovat kuulemma Suomen vähiten koulutettu amamttiryhmä!
        Se ryhmä sisältää suuren osan hyvin vähän koulutettuja ihmisiä, mutta osalla on tietenkin ihan huippukoulutuksiakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kantasuomalainen.

        Sun virheet ja ilmaisutyyli ei mitenkään viitannut muuhun äidinkieleen kuin suomeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi."

        Onko henkilökohtaista kokemusta? Pilkkusääntö ainakin tuntuu olevan sinulla nopanheittoon verrattavissa. Isäni on ollut yrittäjänä yli 45 vuotta. Hänellä on koulutuksena peruskoulu ala-arvoisin päästötodistuksin.

        Ei hän ole käynyt peruskoulua vaan kansakoulua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?
        Minusta ei mitenkään kirjoituksesta saa semmoista kuvaa. Huolissaan poikansa elämästä oleva vanhempempi voi olla koko ikänsä. Eikä se ole mitenkään epänormaalia. Hyvinhän voi äiti huolehtia. Äiti on äiti loppuelämän, vaikka poika asuisi missä. Hyvinhän voi tietysti selvitä niissä hanttihommissakin. Mutta äiti on huolissaan, että jos pojalla koulutus olisi, kenties parempi saada parempipalkkainen työ, jolla elää. Mutta poika tietysti haluaa kulkea oikeututisti omaa polkuaan.
        Eikä siinä mitään pahaa. Ja voihan olla, että tyttöystävä, naisystävä voikin vaikuttaa pojan ja vanhempien tapaamisiin. Ei olisi uusi asia. Onhan niitä. Omassakin suvussa näitä olen nähnyt tapahtuvan. Surullistahan semmoinen on. Jopa anoppi, vävy voi olla sukua erottova. Ihmisiä olemme kaikki. Jos arvot ei kohtaa, sekin voi olla erottava syy joillekin. Surullistahan sekin on. Mutta tässä kirjoituksessa kyllä mielestäni äidillä oikea huoli poikansa tulevaisuudesta selvitä elämästä on oikeutettu. Eikä tee ihmisestä pahaa, niinkuin kirjoitit. Lapsi minusta on tervetullut hanttihommisiinkin perheisiin perheisiin. Äiti siinäkin huolehti selviääköhän lapsen kanssa pieni palkkaisella työllä. Ymmärrän kyllä äidin huolen siinäkin. Näin itse ajattelen, äidin kirjoituksesta, eikä se tee äidistä pahaa!

        Ei ole olemassakaan huonoja ja hyviä töitä. "Tämä on työn jakamisen yhteiskunta" kirjoittaa Veikko Huovinen teksessaan Pojan kuolema. Moni käsillä töitä tekevä on onnellisempi kuin akateemisesti koulutettu. Vieläpä paremmilla ansioilla jotka eivät ole mikään objektiivinen elämän mittari. Millaista kielenkäyttöä aloittaja lienee käyttänyt poikaansa kohtaan? Täällä asioita voi selitellä ja silitellä kuten itse tahtoo


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neljän aikuisen lapsen äitinä olen aivan samaa mieltä kanssasi!

        Kenen kanssa??


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kantasuomalainen.

        Ole sinä suvakki, viherhörhö ituhippi hiljaa kun sinulla on vain tyhjä pää🤪🤪🤪😂
        Nilkunpussimista osaat harjoittaa . Ole tyytyväinen viisaudessasi kun olet "korkeasti' koulutettu.🤪🤪🤪🤪🤣🤣🤣🤣🤣🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei hän ole käynyt peruskoulua vaan kansakoulua

        Topi Sukari ei sitten ole menestynyt? Kansakoulupohjalta raivasi tiensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi."

        Onko henkilökohtaista kokemusta? Pilkkusääntö ainakin tuntuu olevan sinulla nopanheittoon verrattavissa. Isäni on ollut yrittäjänä yli 45 vuotta. Hänellä on koulutuksena peruskoulu ala-arvoisin päästötodistuksin.

        Haloo, ei tämä ole mikään peruskoulun äidinkielen tentti, vaan mielipidepalsta.
        Isäsi ei ole käynyt mitään peruskoulua, vaan kansakoulun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sun virheet ja ilmaisutyyli ei mitenkään viitannut muuhun äidinkieleen kuin suomeen.

        Hänellä voi olla lukihäiriö, eikä hän sille mitään voi, ihan turhaa vittuilua sinulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole kantasuomalainen.

        Kyll se tiedetään.


      • Anonyymi
        e.u kirjoitti:

        "Kuinka voit sanoa, että vanhemmat on pahoja?"

        Oletko elänyt jo niin että lapsellasi on perhe. Tai sitten olet niin komentelevainen tai niin rakastavainen että olet pussaillut lapsiasi vielä murrosiässä.
        Voi olla että lapsesi on lapsiasi elämäsi ajan ja kuollessasi lapsesi masentuu ja menettää elämisen toivon.
        Lasten kuuluu irtaantua menneisyydestä, eikä se tarkoita vain sitä että muuttaa parikymppisenä kodista pois. Tarkoittaa myös henkistä kasvamista aikuiseksi.

        Äiti katuu ettei abortoinut poikaansa.
        Mätä omena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei voi, vähäisellä koulutuksella alkaa yrittäjäksi, se tie jää lyhyeksi.

        Pomo ollut yrittäjä 35 vuotta. Peruskoulun kävi aikoinaan ja nyt omistaa neljä eri alan firmaa. Helppoa ei aina ole ollut, mutta hyvin on lapset kasvattanut eikä ole konkurssia tullut. Opiskelee itsenäisesti koko ajan, joten ei ole osaamisesta tai ammattitaidostakaan pulaa. Ei siis millään tavalla ole pakko käydä kouluja yrittäjänä pärjätäkseen. Koulutus != ammattitaito.


    • Anonyymi

      Eipä tuo oikeastaan kovin pahalta kuulosta. Pojallasi on töitä, on naisystävä ja vauvasuunnitelmia. Kyllä hän tulevaisuudessa kouluttautuu, jos siihen kokee tarvetta. Puoli vuosisataa työuraa melkein edessä kuitenkin, kyllä siinä ehtii vaikka mitä. Ja monessa paikassa työkokemus on koulutusta tärkeämpää.

      Ehkä suhteennekin voisi parantua, jos hyväksyisitte hänen tapansa elää?

      • Anonyymi

        Menin itse hunningolle täytettyäni 18 ja ajokortti & jonkinlainen kottero löytyi. Vajaa 30-vuotiaana kävin iltalukion ja pari amista, sitten Amk:n. Nyt olen insinööri, sijoittaja ja maanomistaja ja käynyt yli 70 maassa eikä velkaa vaan tuottoja, tyydyttävä työ sekä tasaisen tyyni ja kunnioittava parisuhde jo reilu 10 vuotta. Turha olettaa ja odottaa jotain ylimaallista ja kuninkaallista elämää ellei sitä itse tee itselleen. Olen tyytyväinen elämääni ja nyt kun mietin niin osin siksikin kun kerkesin rällätä aikanaan (enkä keski-iällä vasta kuten reppanat) ja sen jälkeen aikuistua, jos tuota termiä voi minuun joku soveltaa. Eli on se mahdollista, huoli pois.


    • Anonyymi

      Saman koin aikoinaan tyttäreni kanssa .syntynyt 1976

    • Anonyymi

      Kuulostaa siltä että ongelma on enemmän sinun päässäsi, kuin poikasi. Suosittelen terapiaa.

      • Anonyymi

        Terapian paikkako? Mikähän tässä asiassa sen tekee tarpeelliseksi. Normaali huolehtiva äiti, joka haluaa lapsensa huomaavan koulutuksen tarpeellisuuden elämässään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapian paikkako? Mikähän tässä asiassa sen tekee tarpeelliseksi. Normaali huolehtiva äiti, joka haluaa lapsensa huomaavan koulutuksen tarpeellisuuden elämässään.

        Ei todellakaan ole normaalia. Ei tuo ole huolehtimista, vaan nyt on loukkaannuttu, kun poika on lähtenyt kokeilemaan omia siipiään ja tekee omia ratkaisuja toisin kun äiti haluaa. Voisin lyödä vetoa, että tämä äiti on ammatiltaan opettaja tai vastaava ns. korkeastikoulutettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapian paikkako? Mikähän tässä asiassa sen tekee tarpeelliseksi. Normaali huolehtiva äiti, joka haluaa lapsensa huomaavan koulutuksen tarpeellisuuden elämässään.

        Jos hän on käynyt sen verran koulua ja on sen verran hyvä työssään että on saanut vakinaisen paikan ja on siihen tyytyväinen, ovat asiat ihan riittävän hyvin. Kai hän on tyytyväinen työssään, se on sinun ongelmasi jos titteli ja palkka eivät ole sellaisia joista sinun olisi kiva kehua ystävillesi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapian paikkako? Mikähän tässä asiassa sen tekee tarpeelliseksi. Normaali huolehtiva äiti, joka haluaa lapsensa huomaavan koulutuksen tarpeellisuuden elämässään.

        Korkeakoulutettu siivoojako!?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei todellakaan ole normaalia. Ei tuo ole huolehtimista, vaan nyt on loukkaannuttu, kun poika on lähtenyt kokeilemaan omia siipiään ja tekee omia ratkaisuja toisin kun äiti haluaa. Voisin lyödä vetoa, että tämä äiti on ammatiltaan opettaja tai vastaava ns. korkeastikoulutettu.

        Tämä 👍🏻


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Terapian paikkako? Mikähän tässä asiassa sen tekee tarpeelliseksi. Normaali huolehtiva äiti, joka haluaa lapsensa huomaavan koulutuksen tarpeellisuuden elämässään.

        Kyllä terapiaa tarvitsisi nuo useat kommentoijat. Tyypillistä nykyajan kommentointia. Kyllä vanhemmat saavat vielä tätä nykyä, olla huolissaan lapsistaan ja huolehtia, vaikka nämä olisivatkin aikuisia. Kannattaa ajatella, että jokainen tekee omat virheensä ja aikanaan itse niistä vastaa. Se on fakta, vaikka tuntuukin pahalta. Nuoret ovat nykyään niin usein hyvin lyhytjännitteisiä, eikä opiskelun hyötyjä arvosteta. Mutta totuus valkenee viimeistään sossun jonossa. Halpapalkka hommat ja kasvava perhe, eivät ole ihanteellinen yhdistelmä. Sen näkee jokainen omassa tuttavapiirissään. Eroja ja exiä, sankoin joukoin. Perheiden pahoinvointia ja muita ongelmia. Mutta kuten ennen sanottiin, elämä opettaa. Sitä vartenhan me kaikki täällä olemme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä terapiaa tarvitsisi nuo useat kommentoijat. Tyypillistä nykyajan kommentointia. Kyllä vanhemmat saavat vielä tätä nykyä, olla huolissaan lapsistaan ja huolehtia, vaikka nämä olisivatkin aikuisia. Kannattaa ajatella, että jokainen tekee omat virheensä ja aikanaan itse niistä vastaa. Se on fakta, vaikka tuntuukin pahalta. Nuoret ovat nykyään niin usein hyvin lyhytjännitteisiä, eikä opiskelun hyötyjä arvosteta. Mutta totuus valkenee viimeistään sossun jonossa. Halpapalkka hommat ja kasvava perhe, eivät ole ihanteellinen yhdistelmä. Sen näkee jokainen omassa tuttavapiirissään. Eroja ja exiä, sankoin joukoin. Perheiden pahoinvointia ja muita ongelmia. Mutta kuten ennen sanottiin, elämä opettaa. Sitä vartenhan me kaikki täällä olemme.

        "Kyllä terapiaa tarvitsisi nuo useat kommentoijat. Tyypillistä nykyajan kommentointia. Kyllä vanhemmat saavat vielä tätä nykyä, olla huolissaan lapsistaan ja huolehtia, vaikka nämä olisivatkin aikuisia"

        Tuntuu että kirjoituksen aloittanut äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kun on. Se on julmaa.

        Lapsen kuuluu irtaantua vanhemmistaan, kaikki ei osaa tehdä sitä niin että se tyydyttää molempia osapuolia. Pahinta on se jos lapsella on liian läheiset välit vanhempiin, kuolemassa se on hyvin vakavaa lapselle.

        𝐀̈𝐢𝐭𝐢 𝐞𝐢 𝐤𝐞𝐫𝐭𝐨𝐧𝐮𝐭, 𝐤𝐮𝐢𝐧𝐤𝐚 𝐥𝐨𝐢𝐬𝐭𝐚𝐯𝐚 𝐦𝐞𝐧𝐧𝐞𝐢𝐬𝐲𝐲𝐬 𝐡𝐚̈𝐧𝐞𝐥𝐥𝐚̈ 𝐨𝐧 𝐨𝐥𝐥𝐮𝐭. 𝐊𝐮𝐢𝐧𝐤𝐚 𝐫𝐚𝐤𝐚𝐬𝐭𝐚𝐯𝐚𝐢𝐧𝐞𝐧 𝐨𝐧 𝐦𝐢𝐞𝐡𝐞𝐧𝐬𝐚̈ 𝐤𝐚𝐧𝐬𝐬𝐚.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korkeakoulutettu siivoojako!?

        Näitäkin on. Jotkut tekee eikä valikoi.
        Olen tiennyt yhden 2. polven pankinjohtajan, joka alkoi lamavuosina siivoojaksi kun pankki lopetti.
        Mies, jopa.
        Ja vakituiseen siivoustyöhön tarvitaan nykyään koulutus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitäkin on. Jotkut tekee eikä valikoi.
        Olen tiennyt yhden 2. polven pankinjohtajan, joka alkoi lamavuosina siivoojaksi kun pankki lopetti.
        Mies, jopa.
        Ja vakituiseen siivoustyöhön tarvitaan nykyään koulutus.

        Mä olen pettynyt mun tilinauhaani - oikeasti osaamisesta, tekemisestä ja koulutuksesta ei makseta. Ei tule liksalla toimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korkeakoulutettu siivoojako!?

        Siivojaan työ on nykyään tärkeämpää kuin ennen. Nuo keskiverrosti koluteut suureet massat (kanditaso) eivät osaa elää järjestelmällisesti ja sotkematta.
        Olen siihen varman näytön hankiinut, koska olen itse tohtorikoulutettava ja siivoustyö antaa tällä hetkellä hyvän näköalapaikan suomalaisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä olen pettynyt mun tilinauhaani - oikeasti osaamisesta, tekemisestä ja koulutuksesta ei makseta. Ei tule liksalla toimeen.

        HArva tulee ilman rikosta toimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos hän on käynyt sen verran koulua ja on sen verran hyvä työssään että on saanut vakinaisen paikan ja on siihen tyytyväinen, ovat asiat ihan riittävän hyvin. Kai hän on tyytyväinen työssään, se on sinun ongelmasi jos titteli ja palkka eivät ole sellaisia joista sinun olisi kiva kehua ystävillesi.

        Olisit onnellinen kun poikasi on löytänyt työn joka häntä kiinnostaa. Olisit onnellinen kun hän on saanu vakinaisen työpaikan.

        Kaikille työn palkka ei ole tärkein vaan se että tekee työtään josta on itse tyytyväinen.

        Olisin ymmärtänyt sinun valittuksen jos poikasi olisi työtön ja ryyppäisi päivittäin.

        Olisit ylpeä pojastasi kun on saanu vakinaisen työpaikan. Mitä sitte vaikka on huono palkka? Ei raha tuo onnea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä terapiaa tarvitsisi nuo useat kommentoijat. Tyypillistä nykyajan kommentointia. Kyllä vanhemmat saavat vielä tätä nykyä, olla huolissaan lapsistaan ja huolehtia, vaikka nämä olisivatkin aikuisia. Kannattaa ajatella, että jokainen tekee omat virheensä ja aikanaan itse niistä vastaa. Se on fakta, vaikka tuntuukin pahalta. Nuoret ovat nykyään niin usein hyvin lyhytjännitteisiä, eikä opiskelun hyötyjä arvosteta. Mutta totuus valkenee viimeistään sossun jonossa. Halpapalkka hommat ja kasvava perhe, eivät ole ihanteellinen yhdistelmä. Sen näkee jokainen omassa tuttavapiirissään. Eroja ja exiä, sankoin joukoin. Perheiden pahoinvointia ja muita ongelmia. Mutta kuten ennen sanottiin, elämä opettaa. Sitä vartenhan me kaikki täällä olemme.

        << Kyllä vanhemmat saavat vielä tätä nykyä, olla huolissaan lapsistaan ja huolehtia, vaikka nämä olisivatkin aikuisia. >>

        Saa varmasti olla huolissaan, mutta kyse taitaakin olla siitä, miten asian esittää. Tosiaan, jos vanhemmat osoittavat sen selvästi, etteivät hyväksy lastaan (että hän on vääränlainen) ja tuota tolkuttaa sitten käytännössä jokaisessa sivulauseessa, niin aivan varmasti jälkikasvun innostus tavata vanhempiaan vähenee. Sehän on aivan luonnollista. Ehkä siitä pitäisi tehdä päätelmiä, että tuo "huolen esittäminen" on mennyt liian pitkälle. Sen näkee siitäkin, että poika on piilotellut tekemäänsä valintaa, koska tietää, että palaute on tuomitsevaa. Poika ihan varmasti kyllä tietää, että koulutus olisi hyväksi, mutta jos hän ei vaan pysty/osaa/halua, niin sellaisen vaatiminen käy ihmissuhteiden päälle.

        Voisin verrata tilannetta vaikka ylipainoisen vierailuun sukulaistensa luona: siellä heti kommentoidaan, että "oletpa lihonnut" ja että "hoikkuus on kaunista" jne. Kaikki kommentit osoittavat, että ylipainoinen olisi vääränlainen. Sitten tietysti sanotaan, että "kyllä me hyväksymme sinut", mutta kun käydään ruokapöytään, tarjotaan salaattia, koska "olemme niin huolissamme terveydestäsi". Jep, tuskinpa ko. ylipainoinen haluaa enää sukulaisiaan nähdä. Hän kyllä itse tietää, että ylipaino on terveysriski ja varmasti hän yrittää tehdä asialle jotain. Siihen ei tarvita enää sitä, että läheiset pitävät vääränlaisena. Tuollaisen ilmapiirin luomisen jälkeen henkilö voi kokea, että sukulaiset tekee hänen elämästään ikävää ja hankalaa - varsinkin jos he yrittävät velvoittaa yhdeydenpitoa ja heidän toiveidensa täyttämistä. Eikä tästä ihan luonnollisesta reaktiosta kannata lähteä syyttämään ylipainoisen henkilön puolisoa tms. vaan peilin eteen katsomaan, josko sielä löytyisi se syyllinen. Siinähän vaan yritetään vieläpä rikkoa parisuhdetta kaiken muun päsmäröinnin lisäksi - siis todella yrittävät pilata toisen elämää omalla toiminnallaan (vaikka ajatuksissaan varmasti hyvää ajattelevat tarkoittavansakin).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        HArva tulee ilman rikosta toimeen.

        Tiedät sä jotain rikollisia muitakin kuin ittes?🎯


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisit onnellinen kun poikasi on löytänyt työn joka häntä kiinnostaa. Olisit onnellinen kun hän on saanu vakinaisen työpaikan.

        Kaikille työn palkka ei ole tärkein vaan se että tekee työtään josta on itse tyytyväinen.

        Olisin ymmärtänyt sinun valittuksen jos poikasi olisi työtön ja ryyppäisi päivittäin.

        Olisit ylpeä pojastasi kun on saanu vakinaisen työpaikan. Mitä sitte vaikka on huono palkka? Ei raha tuo onnea.

        Ihan oikein sanottu, voisi olla paljon huonomminkin.


    • Anonyymi

      Poikasi on aikuinen ja hänellä on oikeus elää oma elämänsä juuri niinkuin itse haluaa. Todennäköisesti olette liikaa ohjanneet hönen elämää ja nyt hän otti ohjat omiin käsiin.

    • Anonyymi

      Samaa mieltä, poika haluaa tuolla menettelyllä vain osoittaa, että haluaa vihdoin irti napanuorasta. Se satuttaa mutta on pakko tehdä. Olisko peräkammarin poika parempi vaihtoehto? Kun lapsenlapsia tulee, alkaa yleensä omat vanhemmat kiinnostaa. Siinä voi olla monia motiiveja mutta ei niistä nyt enempää.

    • Anonyymi

      Äiti on ihan oikeassa. Pojasta ei mitään tule. Mutta sellaista elämä on

      • Anonyymi

        Niin.... ei ehkäpä äidin mielestä pojasta tule mitään ja samanlailla ajattelee moni muu korkeastikoulutettu.
        Ihan hölmöläisen hommaa edes miettii tollasii juttuja. Itse yrittäjänä ja peruskoulun käyneenä tuo oli ihan järkyttävää touhuu lukea, että joku on huolissaan tuollaisesta ja joku ajattelee ettei pojasta tule mitään ???
        Ihan selkeesti vanhemmat on painostaneet liikaa tekemään sitä ja tätä ja näköjään mikään ei riitä. Poikahan on löytänyt morsiammen ja on oikeen ajatellut perheenlisäystä ja on töitä, niin eikös toi pitäisi riittää ja pojallahan menee hienosti verrattuna moneen muuhun.
        Ite kävin peruskoulun ja menin töihin.....töitä tein 10 vuotta ja sen jälkeen perustin perheen ja hommattiin omakotitalo ja lähdin yrittäjäksi. Nyt yrittäjänä 15 vuotta ja kaikki velat maksettu ja rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms.... ja varmasti menee paremmin kuin monella korkeestikoulutetulla työttömällä.
        Miksi ei poika saisi valita omaa mieleistä rytmii elämässä ja tehdä sitä mistä itse tykkää. Kyllä ne kaikki asiat pitää itse opetella ja kokea. Ei siitä mitään tulisi että pitäisi aina vaan vanhempia miellyttää ja tehä sellaisia asioita mitä vanhemmatkin ovat tehneet.
        Nyt vanhempina teidän pitää ihan selkeesti lopettaa tuo holhous ja pojan elämästä kyselyt yms... niin uskon että poika tykkään sitten "kotonakin" enempi käydä, kun huomaa ettei aina tivata ja painosteta asioita.


      • Anonyymi

        Oma poika teki just noin.eipä siinä hyvin käynyt kroppa paskana ja työtön ikää nyt 41 ja tuskin opiskelu kiinnostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.... ei ehkäpä äidin mielestä pojasta tule mitään ja samanlailla ajattelee moni muu korkeastikoulutettu.
        Ihan hölmöläisen hommaa edes miettii tollasii juttuja. Itse yrittäjänä ja peruskoulun käyneenä tuo oli ihan järkyttävää touhuu lukea, että joku on huolissaan tuollaisesta ja joku ajattelee ettei pojasta tule mitään ???
        Ihan selkeesti vanhemmat on painostaneet liikaa tekemään sitä ja tätä ja näköjään mikään ei riitä. Poikahan on löytänyt morsiammen ja on oikeen ajatellut perheenlisäystä ja on töitä, niin eikös toi pitäisi riittää ja pojallahan menee hienosti verrattuna moneen muuhun.
        Ite kävin peruskoulun ja menin töihin.....töitä tein 10 vuotta ja sen jälkeen perustin perheen ja hommattiin omakotitalo ja lähdin yrittäjäksi. Nyt yrittäjänä 15 vuotta ja kaikki velat maksettu ja rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms.... ja varmasti menee paremmin kuin monella korkeestikoulutetulla työttömällä.
        Miksi ei poika saisi valita omaa mieleistä rytmii elämässä ja tehdä sitä mistä itse tykkää. Kyllä ne kaikki asiat pitää itse opetella ja kokea. Ei siitä mitään tulisi että pitäisi aina vaan vanhempia miellyttää ja tehä sellaisia asioita mitä vanhemmatkin ovat tehneet.
        Nyt vanhempina teidän pitää ihan selkeesti lopettaa tuo holhous ja pojan elämästä kyselyt yms... niin uskon että poika tykkään sitten "kotonakin" enempi käydä, kun huomaa ettei aina tivata ja painosteta asioita.

        Niin, mitä siitä pojasta sitten ”pitäisi” tulla?
        Pitääkö olla iso palkka, että on ”menestynyt”
        Pitääkö äidin saada tupperi-kutsuilla leuhottaa kuinka meidän poika se taas sai ylennyksen tms.

        Peiliin katsomisen paikka nyt!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma poika teki just noin.eipä siinä hyvin käynyt kroppa paskana ja työtön ikää nyt 41 ja tuskin opiskelu kiinnostaa.

        Ja sitten on paljon niitä jotka on 50 vuotta näissä "hanttihommissa" omistaa talon autoja on säästöjä vaimo lapsia lapsen lapsia jne.


      • Anonyymi

        Mitäs susta on tullut?


      • Anonyymi

        Miten niin , myöhemminkin voi opiskella vaikka mitä, nuori mies ja monasti työpaikkakin kouluttaa, ja onhan meillä ulkoministeri jolla ei mitään ammattitutkintoa , pelkkä ylioppilas.


      • Anonyymi

        Tullut jo. Hankkinut työn ja avovaimon. Meinaa vielä tehdä perheen lisäystä. Näitähän me tän e Suomeen tarvitaan lisää. Toisin kuin 300 000 työtöntä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.... ei ehkäpä äidin mielestä pojasta tule mitään ja samanlailla ajattelee moni muu korkeastikoulutettu.
        Ihan hölmöläisen hommaa edes miettii tollasii juttuja. Itse yrittäjänä ja peruskoulun käyneenä tuo oli ihan järkyttävää touhuu lukea, että joku on huolissaan tuollaisesta ja joku ajattelee ettei pojasta tule mitään ???
        Ihan selkeesti vanhemmat on painostaneet liikaa tekemään sitä ja tätä ja näköjään mikään ei riitä. Poikahan on löytänyt morsiammen ja on oikeen ajatellut perheenlisäystä ja on töitä, niin eikös toi pitäisi riittää ja pojallahan menee hienosti verrattuna moneen muuhun.
        Ite kävin peruskoulun ja menin töihin.....töitä tein 10 vuotta ja sen jälkeen perustin perheen ja hommattiin omakotitalo ja lähdin yrittäjäksi. Nyt yrittäjänä 15 vuotta ja kaikki velat maksettu ja rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms.... ja varmasti menee paremmin kuin monella korkeestikoulutetulla työttömällä.
        Miksi ei poika saisi valita omaa mieleistä rytmii elämässä ja tehdä sitä mistä itse tykkää. Kyllä ne kaikki asiat pitää itse opetella ja kokea. Ei siitä mitään tulisi että pitäisi aina vaan vanhempia miellyttää ja tehä sellaisia asioita mitä vanhemmatkin ovat tehneet.
        Nyt vanhempina teidän pitää ihan selkeesti lopettaa tuo holhous ja pojan elämästä kyselyt yms... niin uskon että poika tykkään sitten "kotonakin" enempi käydä, kun huomaa ettei aina tivata ja painosteta asioita.

        Minua ainakin harmittaa, että jollakin on noin ahdas näkemys elämästä ja onnellisuudesta. Kannattaa mennä puhumaan jollekin. :/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, mitä siitä pojasta sitten ”pitäisi” tulla?
        Pitääkö olla iso palkka, että on ”menestynyt”
        Pitääkö äidin saada tupperi-kutsuilla leuhottaa kuinka meidän poika se taas sai ylennyksen tms.

        Peiliin katsomisen paikka nyt!

        kyllä pitäisi. Luusereita ja heidän päänsilittäjiä on suomessa jo aivan tarpeeksi asumistuella ja toimeentulotuella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ainakin harmittaa, että jollakin on noin ahdas näkemys elämästä ja onnellisuudesta. Kannattaa mennä puhumaan jollekin. :/

        harmittaa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin , myöhemminkin voi opiskella vaikka mitä, nuori mies ja monasti työpaikkakin kouluttaa, ja onhan meillä ulkoministeri jolla ei mitään ammattitutkintoa , pelkkä ylioppilas.

        Ja sen huomaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs susta on tullut?

        Densa niinkuin tulee tosta pojastakin..pullosta löytyy autuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ainakin harmittaa, että jollakin on noin ahdas näkemys elämästä ja onnellisuudesta. Kannattaa mennä puhumaan jollekin. :/

        ei tarvii...oon niin onnellinen, eikä ahdista yhtään.
        Sen huomaa heti että on joku korkeestikoulutettu tai mukamas yleemmänluokan kansalainen ku heti on ajatus että pitäis mennä jonnekkin terapiaan tms.... no jokainen taaplaa tyylillään !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        harmittaa ?

        ennemminkin kateellisuus heijastaa tuon kirjoituksesta =P, jos tuollainen alkaa harmittaa...

        mutta ihmisii on erityyppisii...joillekkin ottaa tosi paljon pataan pelkät toisten kirjoitukset, että oikeen harmittaa sitten....


      • Anonyymi

        Satavuotta sitten joku äiti loukkaantui, kun poika ei halunnut tulla papiksi, näin se muoti muuttuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Densa niinkuin tulee tosta pojastakin..pullosta löytyy autuus.

        Ehkä sinulle. Tuolla pojalla taitaa olla parempaa tekemistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.... ei ehkäpä äidin mielestä pojasta tule mitään ja samanlailla ajattelee moni muu korkeastikoulutettu.
        Ihan hölmöläisen hommaa edes miettii tollasii juttuja. Itse yrittäjänä ja peruskoulun käyneenä tuo oli ihan järkyttävää touhuu lukea, että joku on huolissaan tuollaisesta ja joku ajattelee ettei pojasta tule mitään ???
        Ihan selkeesti vanhemmat on painostaneet liikaa tekemään sitä ja tätä ja näköjään mikään ei riitä. Poikahan on löytänyt morsiammen ja on oikeen ajatellut perheenlisäystä ja on töitä, niin eikös toi pitäisi riittää ja pojallahan menee hienosti verrattuna moneen muuhun.
        Ite kävin peruskoulun ja menin töihin.....töitä tein 10 vuotta ja sen jälkeen perustin perheen ja hommattiin omakotitalo ja lähdin yrittäjäksi. Nyt yrittäjänä 15 vuotta ja kaikki velat maksettu ja rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms.... ja varmasti menee paremmin kuin monella korkeestikoulutetulla työttömällä.
        Miksi ei poika saisi valita omaa mieleistä rytmii elämässä ja tehdä sitä mistä itse tykkää. Kyllä ne kaikki asiat pitää itse opetella ja kokea. Ei siitä mitään tulisi että pitäisi aina vaan vanhempia miellyttää ja tehä sellaisia asioita mitä vanhemmatkin ovat tehneet.
        Nyt vanhempina teidän pitää ihan selkeesti lopettaa tuo holhous ja pojan elämästä kyselyt yms... niin uskon että poika tykkään sitten "kotonakin" enempi käydä, kun huomaa ettei aina tivata ja painosteta asioita.

        ".....................rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms."

        ON kyllä hassua pitää tilillä tuollaista summaa, meillä ei ole tilillä edes kymppitonnia kuin ehkä joskus vahingossa. Autokin ostettiin vähittäismaksulla kun korko vain 0,8 % ja osakkeet tuottaa aina 8-30 % vuosi. Myytiin oma talokin ja on oltu vuokralla 18 vuotta, melkein siitä kun lapset muutti pois.
        Niin, kansakoulun päästötod. keskiarvo oli jotain 6,6. Eikä ole kuin autokoulu lisäksi käyty.
        Mutta silloin kun aloitin ja koko markka-aika ei tarvinnut olla kuin rehellinen niin töitä tuli.

        Maailma on muuttunut, nyt monen korkeasti koulutetun lapsista tulee likaisen työn duunareita jos yleensä on töitä.

        Aloittaja äidille sanoisin vaan, yritä kestää, älä neuvo niin että huomaavat.
        Yhtälailla oma poikasi voisi sinulle sanoa, mene kuntosalille laita itsesi trimmi kuntoon, jne. ei ihmistä voi ohjailla..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ennemminkin kateellisuus heijastaa tuon kirjoituksesta =P, jos tuollainen alkaa harmittaa...

        mutta ihmisii on erityyppisii...joillekkin ottaa tosi paljon pataan pelkät toisten kirjoitukset, että oikeen harmittaa sitten....

        Ajatteletko todellakin tuolla tavalla?
        Ei yhtään kokonaista lausetta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kyllä pitäisi. Luusereita ja heidän päänsilittäjiä on suomessa jo aivan tarpeeksi asumistuella ja toimeentulotuella

        Saahan asumistukea kokonaan kämppänsä maksaneetkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.... ei ehkäpä äidin mielestä pojasta tule mitään ja samanlailla ajattelee moni muu korkeastikoulutettu.
        Ihan hölmöläisen hommaa edes miettii tollasii juttuja. Itse yrittäjänä ja peruskoulun käyneenä tuo oli ihan järkyttävää touhuu lukea, että joku on huolissaan tuollaisesta ja joku ajattelee ettei pojasta tule mitään ???
        Ihan selkeesti vanhemmat on painostaneet liikaa tekemään sitä ja tätä ja näköjään mikään ei riitä. Poikahan on löytänyt morsiammen ja on oikeen ajatellut perheenlisäystä ja on töitä, niin eikös toi pitäisi riittää ja pojallahan menee hienosti verrattuna moneen muuhun.
        Ite kävin peruskoulun ja menin töihin.....töitä tein 10 vuotta ja sen jälkeen perustin perheen ja hommattiin omakotitalo ja lähdin yrittäjäksi. Nyt yrittäjänä 15 vuotta ja kaikki velat maksettu ja rahaa on tilillä 6-numeroinen summa yms.... ja varmasti menee paremmin kuin monella korkeestikoulutetulla työttömällä.
        Miksi ei poika saisi valita omaa mieleistä rytmii elämässä ja tehdä sitä mistä itse tykkää. Kyllä ne kaikki asiat pitää itse opetella ja kokea. Ei siitä mitään tulisi että pitäisi aina vaan vanhempia miellyttää ja tehä sellaisia asioita mitä vanhemmatkin ovat tehneet.
        Nyt vanhempina teidän pitää ihan selkeesti lopettaa tuo holhous ja pojan elämästä kyselyt yms... niin uskon että poika tykkään sitten "kotonakin" enempi käydä, kun huomaa ettei aina tivata ja painosteta asioita.

        Ajat ovat muuttuneet. Ennen olikin suht tavanomaista mennä jopa peruskoulun tai lukion jälkeen suoraan töihin. Töitä oli tekeville ja yritykset kouluttivat itse. Nyt on kuitenkin toisin. Lähes jokaiseen työpaikkaan on jonkinlainen koulutusvaatimus. Toki on aloja, missä koulutus ei ole välttämätöntä, mutta nämä ovat pääasiassa matalapalkka-aloja tai sitten erityisaloja. Niitä on kuitenkin melko vähän, ja niihinkin monen hakijan joukosta valitaan usein se kouluja käynyt. Yrittäjäksi ryhtyminen on toki toinen juttu, mutta kilpailu alalla kuin alalla on tänä päivänä kovaa ja asiakkaat ovat kiinnostuneita yrityksen meriiteistä (mm. osaaminen/koulutus) aivan eri tavalla kuin ennen. On aivan ymmärrettävää, että vanhemmat toivovat lastensa kouluttautuvan ammattiin. Se on pääomaa, joka helpottaa elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tullut jo. Hankkinut työn ja avovaimon. Meinaa vielä tehdä perheen lisäystä. Näitähän me tän e Suomeen tarvitaan lisää. Toisin kuin 300 000 työtöntä.

        Ei oo kunniakansalaiset töihin menossa ja kantiksilla ei vaan oo töitä kiitos VALTION.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma poika teki just noin.eipä siinä hyvin käynyt kroppa paskana ja työtön ikää nyt 41 ja tuskin opiskelu kiinnostaa.

        Poika kuitenkin elää omien valintojensa mukaan ei äidin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kyllä pitäisi. Luusereita ja heidän päänsilittäjiä on suomessa jo aivan tarpeeksi asumistuella ja toimeentulotuella

        Luuserin merkit:
        - Ei kuulu suuromistajiin.
        - Tienaa alle 100000€ kuukaudessa (nettoansio tietysti)
        - Autona joku alle 200000 euron rottelo.
        - Ei sijoita.
        - Ei matkustele kaukomaille vähintään neljästi vuodessa.
        - Ei ole koskaan asunut ulkomailla.
        Ja mitä niitä kaikkia onkaan. Pelit, vehkeet ja vermeet pitää olla viimeisen päälle kaikki. Ei osteta ikinä mitään alle tonnin puhelimia tai muuta paskaa. Harrastusten pitää olla kalliita ja kaikki pitää suorittaa niin että niistä riittää puhuttavaa pitkäksi aikaa. Kuuluvuutta ja näkyvyyttä pitää olla, että erottuu kunnolla tavallisesta massasta. Työelämä helvetinmoista suorittamista. Ylennystä ja kunniamainintaa vähintään sen verran mitä mahdollista. Ei saa olla ketään huonompi, ettei ole johonkin verrattuna luuseri. ☺


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        kyllä pitäisi. Luusereita ja heidän päänsilittäjiä on suomessa jo aivan tarpeeksi asumistuella ja toimeentulotuella

        Niin on. Ja aloittajan pojasta tulee yksi sossupummi lisää sossun jonoon. Ottaen huomioon raa'an työelämän ikärasismin, 40 vuotias on jo liian vanha yhtään mihinkään, ei pojan tulevaisuus näytä hyvältä. Vielä nuorena saattaa luulla, että minä porskutan kyllä. Kun kukaan ei soita työhakemuksen takia, on raaka totuus edessä. Ja entä eläke, sitä ei enää tipu ellei pitkä työura kiinnosta, lasten koulutus jos ne eivät ole yhtä tyhmiä kuin isänsä, asuntovelat ym ym. No jos tyytyy sossun antiin on tilanne tasapainossa koska ennen pitkää on sossuluukku edessä, nopeammin kuin kerkiät kissaa sanoa. Luulen, että poika kapinoi tietoisesti vanhempiaan vastaan, olisiko pitänyt antaa liekanarua enemmän ja aiemmin. Vanhempien pitäisi kysyä miksi poika kapinoi. Ellei kerro, on kapina idioottimainen. Nyt sanotte sille pojallenne, että perintöä ei tipu, eikä mitään muita tukiaisia, olet omillasi ja piste. Tarjottu on mutta ei kelvannut. Elämä opettaa kyllä mutta liian myöhään. kannatta kuunnella neuvoja jos niitä on satavilla. Itselläni ei ollut neuvoja saatavana, piti itse hankkia neuvot ja elämän mallit maailmalta. Se on kova tie ja vaivalloinen. En tee samaa virhettä kahta kertaa, teen sen kolme tai neljä kertaa, että olisin virheestä varma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin , myöhemminkin voi opiskella vaikka mitä, nuori mies ja monasti työpaikkakin kouluttaa, ja onhan meillä ulkoministeri jolla ei mitään ammattitutkintoa , pelkkä ylioppilas.

        Niin...ja katopa mikä pääministerillä koulutus ja miten päin vittua asiat voivat mennäkään.


    • Anonyymi

      Onko armeija käyty

    • Anonyymi

      Poikahan on jo 26 vuotta, hänellä on oikeus elää ja tehdä työtä valitsemallaan tavalla, ei sillä tavalla, mikä sinulle sopisi ja mitä olet ajatellut hänelle sopivan.
      Tuolla uhrautumisella (kaikkesi olen sinun eteesi tehnyt...) karkoitat hänet vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
      Oletan, että miniäkään ei ole mieleinen? Jos et anna poikasi elää omaa elämää, hyvin todennäköistä, että menetät myös lapsenlapsesi.
      Toisaalta, poika on vasta 26-vuotias. Hänellä on paljon aikaa tulla toisiin ajatuksiin, tehdä tovi niitä hommia kuin nyt haluaa ja jatkaa myöhemmin opintoja.
      Alapa rakentaa, vielä kun voit, suhdetta poikaasi. Etkö voi yksinkertaisesti rakastaa sellaisena kun hän on, hanttihommalaisena, mutta tsensä elättävänä.
      Sinun unelmasi ei ole pojan unelma. Eihän poikakaan sanele, miten sinun pitää elää.
      Onnea matkaan.

      • Anonyymi

        Mä tunnen 10 v vanhemman pojan/miehen (36 v), joka ei ole eläessään päivääkään tehnyt ansiotyötä. Eikä varmasti ole aikeissa töihin mennäkään (kuka edes huolisi?). Tuilla elänyt koko aikuisikänsä ja jos tuet eivät riitä tai loppuvat, äippä ja iskä avustavat. Armeija ja AMK käyty, mutta ei vähääkään kiinnostusta työntekoon. Säästöjä varmaan ihan kivasti jemmassa. Mitäpä sitä nyt töihin, kun hulppeasti pärjää muutenkin. Voi nukkua puoleenpvään, notkua yön netissä ym. ja tehdä muutenkin mitä lystää.

        Ap:n pojasta voi ko. äiti lakata huolehtimasta ja antaa pojan elää omaa elämäänsä. Piste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä tunnen 10 v vanhemman pojan/miehen (36 v), joka ei ole eläessään päivääkään tehnyt ansiotyötä. Eikä varmasti ole aikeissa töihin mennäkään (kuka edes huolisi?). Tuilla elänyt koko aikuisikänsä ja jos tuet eivät riitä tai loppuvat, äippä ja iskä avustavat. Armeija ja AMK käyty, mutta ei vähääkään kiinnostusta työntekoon. Säästöjä varmaan ihan kivasti jemmassa. Mitäpä sitä nyt töihin, kun hulppeasti pärjää muutenkin. Voi nukkua puoleenpvään, notkua yön netissä ym. ja tehdä muutenkin mitä lystää.

        Ap:n pojasta voi ko. äiti lakata huolehtimasta ja antaa pojan elää omaa elämäänsä. Piste.

        Eihän nykyään tarvitse ansiotöitä tehäkään, jos ei halua tai kykene. Ei varsinkaan matalasti koulutettujen pitkäaikaistyöttömien, jotka eivät ole edes lukiota kyenneet käymään. Aina välillä te-toimisto pistää tekee jotain yhdeksällä eurolla päivä plus korotetulla päivärahalla. Jos säkä käy, niin voi päästä jopa vuodeksi palkkatukihommiin. Vakituisiin töihin tuskin pääsee, jos on taustalla kymmenen vuotta työttömyyttä ja muuta cv:n pahalta näyttäväksi saavaa.
        Suomessa on joukko ihmisiä, joilla on diagnosoimaton kehitysvamma. Paska homma sen kannalta, että silloin ihminen joutuu ponnistelemaan turhaa. Kun ei ole diagnoosia, on terveen kirjoissa. Silloin sitä joutuu tekemään kaikkea, johon ei kyvyt riitä. Mutta jos se diagnoosi olisi, niin kaikki järjestettäisi ja järjestyisi. Niinhän sitä sanotaankin, että hullu saa olla, mut ei tyhmä.
        Jos on kymmenenkin vuotta ollut työttömänä tai vallan ettei ole koskaan tehnyt töitä, eikä ole ikänä onnistunut missään, niin kyllähän se on jo semmonen näyttö, että ei muuta kuin punaiset paperit kouraan ja eläkkeelle. Pöpi on pöpi, on siitä sitten diagnoosi tai ei.


    • Anonyymi

      Voisi olla hyvä ottaa tässä vaiheessa vähän etäisyyttä poikaan ja tämän elämään. Antaa hänen elää omaa elämäänsä. Hänellä on kuitenkin elämässään paljon hyviä asioita.

      Ymmärrän myös hyvin huolesi siitä, että pojalla ei ole koulutusta. Totta kai Suomessa koulutus on erittäin tärkeä asia. Koulutus on syytä olla, tekee elämässä sitten mitä tahansa. Voi hyvin olla, että poika herää tähän koulutuksen puutteeseen siinä vaiheessa, kun esim. työ menee alta tai mielenkiintoisessa työtarjouksessa vaaditaan koulutusta. Siitä saattaa tulla motivaatio koulutukseen lähtemiseen.

      Tsemppiä sinulle, selviät kyllä!

    • Anonyymi

      Luovuttanut elämänsä suhteen?

      Ei

      Hän on ottanut ohjat omiin käsiinsä. Ja niin aikuisen kuuluu omassa elämässään tehdä.

      Toisten kuuluu kunnioittaa toisen ihmisen valintoja heidän omassa elämässään.

      Myös vanhempien kuuluu kunnioittaa aikuisten lastensa valintoja. Hän on aikuinen.
      Hyvää päivää. Ei toisten elämään mennä säätelemään kuin omaa elämää.

      Juuri noin välit rikotaan. Ei ole kannustamista jos ei pidä toisen valinnoista ja koittaa vaikuttaa niihin omista edukkaista lähtökohdista käsin.
      Opiskella voi vaikka olisi 100 vuotias.

      • Anonyymi

        Ottanut ohjat omiin käsiin.ja paskat kundi on luuseri ja menee helpomman kautta.
        Mitä sitten ,kun terveys ei kestä niitä hantti hommia.
        Aika harva yli kolmekymppinen opiskelee hyvän ammatin ja saa vielä töitä kun nuoremmat painaa kahden puolen ohi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ottanut ohjat omiin käsiin.ja paskat kundi on luuseri ja menee helpomman kautta.
        Mitä sitten ,kun terveys ei kestä niitä hantti hommia.
        Aika harva yli kolmekymppinen opiskelee hyvän ammatin ja saa vielä töitä kun nuoremmat painaa kahden puolen ohi.

        Mikä ihmeen luuseri, eikä ole.


      • Anonyymi

        Juuri noin,opiskella voi myöhemminkin ja aikuinen ihminen elää omalla tavallaan eikä vanhempien pidä puuttua aikuisten lapsiensa elämiseen jos eivät lapset itse sitä halua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ottanut ohjat omiin käsiin.ja paskat kundi on luuseri ja menee helpomman kautta.
        Mitä sitten ,kun terveys ei kestä niitä hantti hommia.
        Aika harva yli kolmekymppinen opiskelee hyvän ammatin ja saa vielä töitä kun nuoremmat painaa kahden puolen ohi.

        Se on hänen asiansa , ei kukaan voi elää toisen elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on hänen asiansa , ei kukaan voi elää toisen elämää.

        Niin.Tuossa elämänvaiheessa ei kuitenkaan kannata velkaa vielä omistusasuntoon ottaa ...kun edessä on vielä monet muutot sekä työpaikan että vaimon vaihdot...


      • Anonyymi

        Mielenkiintoinen keskustelu..saa monen tunteet aktivoitumaan. Olen samaa mieltä: lapsilla/ meillä kaikilla on omat siivet, kunnioittaa toisten valintoja ! Lapset ei ole meidän omaisuutta, vain sellanen laina. Koti on paikka jossa saa eväät: rakkautta ja hyvän pohjan luottaa itseensä mitä sitten tuleekaan. Rakkaus ei kahlitse vaan päästää lentoon niillä omilla siivillä. Elämä voisi olla niin paljon yksinkertaisempaa kun haemme positiivisia puolia ja kunnioitetaan muita oli ne lapsia, nuoria tai aikuisia.


    • Anonyymi

      Tuohan on aivan perus parikymppisen elämää ja mielenmaisemaa : D Ei kukaan tuossa iässä halua tehdä kuten vanhemmat tai muut sanoo ja virheet pitää tehdä itse. Anna tehdä ne. Kyllä hän aikanaan huomaa kun on vanhempi ja varsinkin jos tulee omia lapsia miten yrititte häntä suojella ja tukea. Mutta sitä ei voi pakottaa.

    • Anonyymi

      > Mitä sitten jos hänet irtisanotaankin eikä uutta työtä ilman koulutusta tulekkaan.

      Jos yhtään lohdtuttaa, ei se korkea koulutuskaan aina takaa työtä. Aina on mahdollista tulla irtisanotuksi, mutta yhtä hyvin aina voi olla mahdollisuus löytää uusi työ. turha murehtia sellaista. Hieno on, että poika kuitenkin on valmis tekemään töitä. Moni ei ole.

      • Anonyymi

        Viisaita riittää


      • Anonyymi

        Niinpä , minun veljeni 41 v asuu vanhan äitini nurkissa , juopottelee ja tupakoi, kaikki työttömyyskorvauksensa ja kuukauden lopussa äitini avittaa velipoikaa pienestä eläkeestään , kun rahat loppu , passaa veljeä , kun on kankkusessa.
        Veljeni on tehnyt vain jotain tukitöitä mitä työvoimatoimisto antaa, ja välillä myös karenssissa, kun viina on maistunut työtä enemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä , minun veljeni 41 v asuu vanhan äitini nurkissa , juopottelee ja tupakoi, kaikki työttömyyskorvauksensa ja kuukauden lopussa äitini avittaa velipoikaa pienestä eläkeestään , kun rahat loppu , passaa veljeä , kun on kankkusessa.
        Veljeni on tehnyt vain jotain tukitöitä mitä työvoimatoimisto antaa, ja välillä myös karenssissa, kun viina on maistunut työtä enemmän.

        Mutta jospa hän on ONNELLINEN. Ainakin tilastojen mukaan hänen kuuluu olla,Suomi on maailman onnellisin maa. Ja mammakin on onnellinen kun ei tarvi kyyhöttää yksin mökissään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta jospa hän on ONNELLINEN. Ainakin tilastojen mukaan hänen kuuluu olla,Suomi on maailman onnellisin maa. Ja mammakin on onnellinen kun ei tarvi kyyhöttää yksin mökissään.

        ei riitä se hänen onnellisuus...sen pitää mennä korkeakouluun, muutenhan sen elämästä ei tule mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä , minun veljeni 41 v asuu vanhan äitini nurkissa , juopottelee ja tupakoi, kaikki työttömyyskorvauksensa ja kuukauden lopussa äitini avittaa velipoikaa pienestä eläkeestään , kun rahat loppu , passaa veljeä , kun on kankkusessa.
        Veljeni on tehnyt vain jotain tukitöitä mitä työvoimatoimisto antaa, ja välillä myös karenssissa, kun viina on maistunut työtä enemmän.

        No, se on äidin syy, jos aikuista poikaansa elättää ja vielä viinat kustantaa. Se ei ole mikään velvollisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, se on äidin syy, jos aikuista poikaansa elättää ja vielä viinat kustantaa. Se ei ole mikään velvollisuus.

        Kyllä lapsesta pittää huolehtia - Kyllä niitä lapsia tehhään mutta ei niistä sitten haluttas yhtään huolehtia. Rivakka nuori mies 41 v, jos kerran ite hakkee kaljatkin siwasta-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, se on äidin syy, jos aikuista poikaansa elättää ja vielä viinat kustantaa. Se ei ole mikään velvollisuus.

        Toisin kuin yksinäinen vanhuus


    • Anonyymi

      Myös Elon Musk lopetti yliopistossa opiskelun itsekin ja hän tietää siksi että paperien ei pitäisikään olla mikään ainoa oikea kriteeri töihinottoon.

      On melko paljon todisteita siitä ettei yliopistokoulutus ole aina tae menestykseen. Muun väittäminen on melko ylimielistä.

      https://www.cnbc.com/2014/11/03/college-dropouts-who-made-millions.html

      • Anonyymi

        Juu, niitä on täälläkin Alepan vieressä.


      • Nämä ovat niitä yksittäistapauksia. Niitä on joka maassa ja joka kaupungissa.
        Näille on tullut "lottovoitto" korvien väliin.


      • Anonyymi

        Jokaista yliopisto-opiskelun lopettanutta Elon Muskia ja Steve Jobsia kohden on ties kuinka paljon ihmisiä, jotka eivät ole onnistuneet tavoitteissaan tehtyään päätöksensä.


      • Anonyymi
        e.u kirjoitti:

        Nämä ovat niitä yksittäistapauksia. Niitä on joka maassa ja joka kaupungissa.
        Näille on tullut "lottovoitto" korvien väliin.

        "Nämä ovat niitä yksittäistapauksia. Niitä on joka maassa ja joka kaupungissa.
        Näille on tullut "lottovoitto" korvien väliin."
        Kummallista, että >95% rikkaista on sitten näitä "yksittäistapauksia". Tämä kuullostaa samalta "yksittäistapaukselta" kun Ruotsissa olevat maahanmuuttajat(<6% väestöstä) jotka tekevät yli 60% vakavista rikoksista. "Yksittäistapauksia" joka ikinen rikos.


    • Anonyymi

      Poikaa harmittaa takuulla myöhemmin. Pienen lapsen kanssa ei mitään opiskella. Paskahommia siis seuraavat 10 vuotta ja jos on kykeneväisyyttä opiskella sitten, saattaa olla liian vanha ilman työkokemusta, niin ei ehkä kannatakaan. Eli koulutuspolku oli ja meni. Kannattiko?

      • Anonyymi

        Mitä jos poika tykkääkin niistä "paska hommista "?
        Tai jo aikuinen mies on 26-vuotias.
        Hänellä on oikeus itse päättää mitä tekee elämässään.
        Ehkä harmittais jos ei olis tehnyt niin kuin haluais.
        Äidin on turha yrittää elää poikansa kautta.
        Enemmänkin äidin pitäisi osata olla onnellinen ja tyytyväinen pojan valintoihin jos ne ovat sitä mitä poika on halunnut ja mikä hänet tekee onnelliseksi.
        Eli myös kunnioittaa hänen päätöksiään.
        Vain sillä tavoin välit voi korjata.


      • Anonyymi

        Kyllä se opiskelu onnistuu lastenkin saannin jälkeen. Itse olin ylioppilas kun sain kaksi vanhinta poikaani, sen jälkeen on opiskeltu amk ja yo tutkinnot. Ja kolmas lapsikin syntyi näiden koulujen välissä. Samoin puolisoni on opiskellut 2x amk tutkintoa lasten saannin jälkeen. Töitä on myös tehty kokoaika alussa vähemmän mutta ensimmäisen tutkinnon jälkeen täysipäiväisesti molemmat. Kummasti opiskelumotivaatiota on riittänyt kun on suita ruokittavana.


      • Anonyymi

        Taidat olla vain kateellinen.
        Ihan hyvin voi opiskella vaikka työkkärin tuella.
        Voihan oman alan työtä saada toisesta firmasta tai kouluttautua työn ohessa.


      • Anonyymi

        Missähän komerossa sinäkin asut? Kouluttautua voi aina oli lapsia tai ei.


      • Anonyymi

        Hukkaan meni poijan elämä kun ei oo mersua,omakotitaloa,mökkiä .kiukkusta akkaa,tolloja lapsia,


      • Anonyymi

        Itse olen opiskellut useamman tutkinnon erittäin vaativan työn ja sivutoimisen yrittäjyyden ohella, kaksi pientä lasta. Vaikeaa mutta onnistuu.


      • Anonyymi

        Meillä 4 lasta, kirjoitinkin jo.
        Kaksi perusti perheen ja teki kaksi lasta alta 22 ja alta 23 v ikäisenä.
        Toiset kaksi tekivät 28 ja 30 vuoden iässä ja sitä kun vielä on lapset pieniä aina katuvat, vaikka ovatkin terveitä ja mukava työ.
        Vanhemmilla tuli lasten ikäeroksi 3-4 vuotta. Nuoremmilla on 1,5 vuotta ja lapsilla on hurjan paljon hyviä omia ja yhteisiä kavereita.


      • Anonyymi

        Höpö, höpö, poika eroaa jo , kun lapsi on vielä pieni ja eron jälkeen alkaa opiskelemaan , joka toinen avioliitto päättyy eroon, kun lapset pieniä.


    • Anonyymi

      Ja vitut sanon minä,kouluttamattomat ihmiset ovat paljon ahkerampia,fiksusti pukeutuvia,hyvin ja terveellisesti syöviä ihmisiä ja muutenkin osaavat elää hyvin.Itse olen kouluttamaton tehnyt mielekästä duunia 40v. nyt hyvällä eläkkeellä nautin kun on omakotitalo,kesämökki ja mersu.Eikä yhtään velkaa vuoskymmeniin.

      • Anonyymi

        Totta töriset !!!


    • Anonyymi

      Napanuora on katkaistu. Älä puutu aikuisen lapsen elämään. Anna elää niin kuin haluaa.

    • Anonyymi

      No, itse en ole opiskellut lukion jälkeen, vaikka ka. yli 9 ja L ja E arvosanat.

      Ja elämä menee hyvin. Minulla on ihana mies, lapset, koira ja omakotitalo. Työskentelen esimiesasemassa ja tienaan 40 000 e/vuodessa, aivan riittävästi elämääni. Olen tyytyväinen.

      Hellitä siis ja keskity rakentamaan hyvää suhdetta poikaasi. Mikään ei ole tärkeämpää. Hän pärjää, kunhan saa olla onnellinen. Opiskella voi vaikka kuinka myöhään, jos joskus haluaakin vaihtaa alaa, tärkeintä on, että on rakastavat ihmiset ympärillä.

    • Anonyymi

      hyvä kuitenkin, että käy töissä, ja todennäköisesti pitää nykyisestä työstään, mitä väliä mitä työtä tekee, jos siitä itse haluaa / tykkää tehdä, se on tärkeätä työssäjaksamiseen,
      olisin enempikin huolestunut, jos ei haluaisi mitään työtä tehdä, tai olisi ajautunut vaikkapa huonoon seuraan.

      joskus ihan duunari-työssäkin saattaa olla kohtullisen hyvä palkka, niin mitä väliä, kaikkia työtä yhteiskunnassa tarvitaan.

      p.s. koulutus ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan !

    • Anonyymi

      Eri kastia on ihmiset, samoin kuin on astioita on juhlapyhiksi ja arjeksi?😇😇😇

      • Anonyymi

        😂👍


    • Mitähän tässä nyt pitäisi ajatella tai tehdä?

      Pitää oppia hyväksymään, että näin se vaan menee. Jokainen tekee valintansa itse, et sinä voi voi vaikuttaa poikasi tekemisiin. Tärkeintä olisi säilyttää hyvät välit kaikesta huolimatta. Hän on sinun poikasi joka tapauksessa - aina..

      • Juurikin näin. Jos yrittää kontrolloida mahdollisimman paljon asioita mukaanlukien omien lastensa valintoja niin pidemmän päälle se ei voi olla hyväksi omallekaan mielenterveydelle.


    • Anonyymi

      jos tekee pelkästänsä hanttihommia voi se terveyskin pettää keski-ikäisenä . Riippuu tietysti millaisia ne hanttihommat ovat, Jos mahdollisesti on ADHD taipumuksia
      niin elämästä voi tulla aika hyppivää vuoristorataa. Vähän jopa voisi ounastella että alko ja röökikin ja tietynlainen velttous on astunut kuvioihin mukaan. Ei ole mitenkään harvinaista että määrätietoinen nuori alkaa ajelehtia ja sössiä kun pääsee pois vanhempien kotipiiristä. Omia valintojahan ne ovat. Et voi äitinä niihin enää vaikuttaa. Hän tekee omat valintansa ja sössimisensä. Elämä on koulu jossa jokainen vastaa itse tekemisestänsä. Koeta vain pitää yhteyttä poikaasi äläkä tuomitse häntä. Sinänsä harmi että poikasi ei halua olla yhteydessä vanhempiinsa. Kuulet hänen tekemisistänsä vain kautta rantain kiertoteitä. Kenties sitten jos vaimo jättää ja perheensä hajoaa, tulee elatusmaksuja ja rahat on finito hän tulee ovellesi koputtamaan ja vinkumaan ja uhriutumaan "anna äiti rahaa" : Jos aikuinen ihminen haukkuu, kiljuu ja ivaa vanhempiansa oli syy mikä tahansa silloin on hänen mentaalipuolellansa isosti ongelmia. Kasaantuvia ongelmia. Koeta pitää yhteyttä ja katsoa poikaasi rakkauden silmin. Hän on itse polkunsa valinnut.

      • Anonyymi

        Voi kiesus sentään! Jos on ADHD, jos vaimo jättää, jos perhe hajoaa, jos rahat loppuu, jos lapsi ivaa ja haukuu. Jos jos jos..
        Entäs jos ei? Meimaatko, että hanttihommat aiheuttaa sitä ja tätä ja tuota.
        Mentaalipuolen ongelmia, yhtä hyvin niitä voi olla vanhemmilla.


      • Anonyymi

        Elämän pelko estää ihmisiä elämästä ja tuon tyyppisestä ajattelusta lähteekin syöksykierre ja se alkaa menttaalipuolen asioista. Meistä jokainen tekee virheitä jotka tulee, kun tekee vääriä valintoja.

        Hänellä voi olla parempi palkkainen työ mitä korkeasti koulutettuna työttömänä. Anna pojan elää elämäänsä ja äiti omaansa. Et voi lainkaa puitteissa kontrolloida poikaasi, kun hän onjo 18 vee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämän pelko estää ihmisiä elämästä ja tuon tyyppisestä ajattelusta lähteekin syöksykierre ja se alkaa menttaalipuolen asioista. Meistä jokainen tekee virheitä jotka tulee, kun tekee vääriä valintoja.

        Hänellä voi olla parempi palkkainen työ mitä korkeasti koulutettuna työttömänä. Anna pojan elää elämäänsä ja äiti omaansa. Et voi lainkaa puitteissa kontrolloida poikaasi, kun hän onjo 18 vee.

        *virheistä ihminen kasvaa ja kehittyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kiesus sentään! Jos on ADHD, jos vaimo jättää, jos perhe hajoaa, jos rahat loppuu, jos lapsi ivaa ja haukuu. Jos jos jos..
        Entäs jos ei? Meimaatko, että hanttihommat aiheuttaa sitä ja tätä ja tuota.
        Mentaalipuolen ongelmia, yhtä hyvin niitä voi olla vanhemmilla.

        Loistavasti kirjoitettu !


    • Anonyymi

      Sinä olet epäonnistunut, jätä poikasi rauhaan.

    • Anonyymi

      Anna pojan elää omalla polullaan.Olen 50v, nippanappa peruskoulun käynyt ei muuta,töitä tehny milloin missäkin koko ikä.Lapsia on, tosin asun yksin nyt.Suomessa on helppo elää,olla varaton.En kadu elämäni valintoja.Elän täysillä.Rakastan tätä touhua nimeltä elämä.

    • Anonyymi

      Kaikki ei vain ole kiinnostuneita monien vuosien opiskeluista. Voihan töissäkin ylentyä ja kehittyä, tai opiskella oppisopimuksella tutkinnon.

    • Anonyymi

      Pojan elämähän se on. Kyllä se sieltä takaisin tulee, elämääsi, kunhan et suuria vaadi ja olet armollinen itsellesi.

    • Anonyymi

      Ei tässä nyt haukuta vanhempia! Tsot tsot! (taas varmaan jotain teinejä murhainfosta ja ylilaudalta) Itselläni on 9 lasta, joille olen antanut tilaa liikkua ja harrastaa, vanhimman juniorin kanssa, 21v, kävi kerran lähes sama tilanne, sitten kun tuli ero, niin itku kurkussa pyysi päästä kotiin, ja pyyteli käytöstään anteeksi... Koen kuitenkin täysin normaaliksi tämän sinun tilanteesi, kyllä siinä lapsella muuttuu käytös, kun tulee tyttö/poikaystävä kuvioihin, ei saa liikaa vaatia tai painostaa, kaikki omalla ajallaan... Terv. 38v 9 lapsen isä.

      • Anonyymi

        Olet varma hyvä isä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet varma hyvä isä.

        se on varmaan kouluttautunut tosi korkeelle..... ei muutoin olisi tuollainen....


      • Anonyymi

        Taidat olla lesta.


    • Anonyymi

      Nykyään voi aikusenakin opiskella ja vaikka työn ohessa. Sulla vähän menny pieleen, kun lukio on käyty. Amiksesta ois saanu hyvän peruspohjan, ja sitä ois voinu hyödyntää enemmän työelämässä ja siitä ois helppo jatkaa myöhemmin amkissa. Ja vaikka amiksen ala ois menny väärin ei se siltikää oo amkin este. Totuus on kuitenki että me tarvitaan osaavia käsipareja vientiteollisuudessa. Unohtakaa nyt jo se palveluvienti. Miksi joku esim. kiinalainen firma ostaisi meiltä tuotekehitystä. Ei mee niin, palveluvienti on ennen ollut esim valmistamiemme paperikoneiden asennuksia ja käytön opastusta ja huoltoo. Ei kukaan vieras laitetoimittaja osta näitä palveluja suomesta, vaan kyllä ne tekee sen ite. että töihin vaan kaikki. Mä alotin rakennussiivojana ja nyt oon vastaava työnjohtaja, Monella alalla on tulospalkkaus ettei virkavuodet enää merkkaa ja aikuisena opiskellu voi päästä samoihin tuloihin kuin koko ikänsä alalla toiminu.

    • Anonyymi

      Olen itse esimerkki siitä millainen tulee kun lopettaa hyvänä oppilaana koulun ja lähtee töihin. Halusin perheen ja sain sen. 36-vuotiaana aloin opiskella uudelleen. Lapset kotona, vaan eivät he tarvinneet minua kuin silloin tällöin. Hyvin joudin käydä töissä ja opiskella ja luulen että silti olin ihan sopiva vanhempi. Ehdin vielä parikymmentä vuotta nauttia tutkintojen tuomasta paremmasta palkasta ja sen myötä minulle riittävästä eläkkeestä.
      Tuosta tiuskimisesta ja sinun syyttämisestä ja pilatusta lapsen elämästä. Sellaisia ne jotkut aikuistuvat kakarat ovat, minullakin on sellainen syyttäjä vaikka en ole vaatinut häneltä mitään enkä pakottanut. On saanut valita. Omaa pahaa oloaan ja ahdistustaan purkaa, mistä sitten johtuukin, henkisistä kasvukivuista kai, oli niitä itselläkin jossain vaiheessa ja kuuluu ollakin.
      Relaa ja anna lapsen elää, varmaa olet parhaasi tehnyt, älä suotta syyllisty kiukuttelusta.

    • Anonyymi

      Syytä Sipilän hallitusta, ja kaikkia muitakin niitä ryhmiä, jotka ovat päätöksillään huolehtineet siitä että poikasi päätyy hanttihommiin.

      Osku Pajamäki oli kirjoituksissaan luultavasti varsin hyvin oikeassa, nuorilta tuhotaan elämisen ja ansaitsemisen mahdollisuudet monin eri tavoin, ja useimmat hyötyä saavat esittävät olevansa täysin syyttömiä tilanteeseen.

    • Anonyymi

      Luulin että alkanut narkkaamaan, mutta hänellä meneekin helvetin hyvin. Nää on näitä ulkoaohjautuvia zombie hysteerikkoja, jotka 30 luvulla koko muun kansan tavoin olivat fasisteja ja kannattivat hitleriä, 2020-luvulla on saatava passi jokapaikkaan ja ikuiset maskit ja karanteeni itselle.

    • Anonyymi

      Poikasi on aivan selvästi joutunut narsistisen naisen seuraan! Sellainen nainen erottaa ystävistä ja perheestä ja ohjailee valintoja. Ja varsinkin, jos poika etevämpi ja pärjäisi opiskelussa, se pitää narssunaisen estää ja tuhota.

      Ja sitten kun on sen saanut tehtyä, vaihtaa uuteen!!!

      • Anonyymi

        jotain tuollaista on hyvinkin voinut tapahtua kun energinen nuorukainen on täysin muuttunut toiseksi ihmiseksi. Ja ilmeisen nopeastikin täyskäännös tapahtunut. Se missä seurassa kuljet ja kulutat aikaasi niin samanlaiseksi helposti muutut. Se millaiseen naiseen törmäät ja tarraudut voi muuttaa elämäsi aivan päälaellensa etenkin jos olet muovailuvahaa. On nähty monta kertaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jotain tuollaista on hyvinkin voinut tapahtua kun energinen nuorukainen on täysin muuttunut toiseksi ihmiseksi. Ja ilmeisen nopeastikin täyskäännös tapahtunut. Se missä seurassa kuljet ja kulutat aikaasi niin samanlaiseksi helposti muutut. Se millaiseen naiseen törmäät ja tarraudut voi muuttaa elämäsi aivan päälaellensa etenkin jos olet muovailuvahaa. On nähty monta kertaa.

        Jos poika tykkää siitä narsisti naisesta, niin sehän on loistavaa ja silloin poika saa olla onnellinen.... kaikki muut siinä sivussa voi hoitaa ihan omia asioitaan.


    • Anonyymi

      Tunnistan itseäni kirjoituksestasi ja pelkoni on, että noin voisi käydä. Kuten tässä on moni kommentoinut että ikuisesti ei lapseen pysty vaikuttamaan ja hänen on annettava tehdä omat päätöksensä vaikka oletkin pettynyt niihin. Poikalapset on usein naisen sukuun kallellaan, vaikea tilanne kun vanhempia kohdellaan eri tavalla eikä siitä saisi loukkaantua tai välit laitetaan poikki. Saas nähdä kuinka vaikeat välit itsellä on aikuisiin lapsiin kun tapana on olla joka asiasta jotain mieltä ja tuoda se esille. Tuleva kauhujen anoppi.

    • Anonyymi

      Työ miehen tiellä pitää,ei ei koulut mikään ratkaisu kaikille ole todellakaan.Elämässä pärjää jos niin haluaa,ilman kouluja.

      • Anonyymi

        yleensä ei pärjää.


    • Anonyymi

      Kyllä se niin on että me vanhemmat ollaan kynsienteroitustelineitä, meille ne syvimmät loukkaukset annetaan. Vain tärkeitä loukataan ja siksi vanhemmaat saa kuunneltavakaeen ne pahimmat. Hyvä näin.

    • Anonyymi

      Äiti on selkeästi akateemisesti koulutettu ja varmaan isä myös. Monta kertaa tuli nimenomaan tuo koulutus esiin tekstissä. Siitä olet huolissasi et pojasta ihmisenä. Otsikon perusteella ajattelin että joku työtön sohvaperuna. Mitä vielä, jos poika on ahkera töissä niin raksalla on aina töitä. Mainitsit että surkeaa työtä? Niin sinun mielestä mutta entä poikasi?

      Kyllä voi opiskella myöhemminkin elämässä. Poika vaikuttaa onnelliselta ja pyörii yhteiskunnassa niinkuin kuuluukin. Ole ylpeä. Kohtaa hänet ihmisenä äläkä minään omina unelminasi. Kun seuraavaksi kohtaatte kysy mitä hänelle kuuluu. Älä puhu koulutuksesta mitään. Pikkuhiljaa välit korjaantuu kunhat lopetata vouhottamisen tosta koulutuksesta. Vanhemmille pitäisi olla tärkeintä että oma lapsi on onnellinen. Kylmyytesi on pilannut välit miniäänkin varmasti. Uskomattoman kapeakatseinen näkymä sinulla. Niin kauan kun poika ei ole sossun luukulla niin kaikki hyvin.

    • Anonyymi

      Jätä aikuinen "poika" rauhaan. Hän on aikuinen mies ja tekee itse omat päätöksensä elämässä.

      Älä puutu hänen elämään mitenkään.

      Te naiset, äidit, olette aina tuollaisia. Tarkoitatte hyvää mutta aina aiheutatte pelkkää tuhoa, erityisesti "pojillenne". Tämä on nähty lukemattomia kertoja.

      Äiti ei tietenkään osaa kasvattaa pojasta miestä. Vain mies, isä, voi kasvattaa pojastaan miehen. Tämä on näin, koska nainen ei ymmärrä maskuliinisuutta, miehisyyttä, ja miehen mieltä, miehen elämää, miehen ongelmia, yleensäkään miehenä olemista. Siitä te naiset ette ymmärrä mitään, miten voisitte? Ettehän te ole miehiä.

      Mies on naiselle aina ventovieras, "outo konsepti" ja se näkyy erityisen häijyllä tavalla tilanteissa, joissa äiti puuttuu poikansa elämään. Metsään menette, äidit.

      Jättäkää poikanne isien haltuun ja kasvattamaksi - olettaen tietysti, että pojan isä on itse aikoinaan kasvanut mieheksi ja olettaen tietysti, että pojalla ylipäätänsä on edes isä.

      Poika tarvitsee isän miehen malliksi. Äiti, nainen, ei sellaiseksi voi ryhtyä.

      Niin. Mitään te naiset, äidit, ette miehistä ymmärrä, mitään te ette pojistanne ymmärrä, ette mitään. Kuvittelette ymmärtävänne mutta näin ei ole. Täydellinen ymmärtämättömyys.

      Viestisi kertoo ja paljastaa jälleen kerran, että näin todellakin on. Jälleen kerran.

      Jotkut naiset ovat jotain asiasta ymmärtäneet:

      https://www.youtube.com/watch?v=8UZ9x-h5t2c

      https://www.youtube.com/watch?v=XjqvQ5DGeAo

      • Anonyymi

        Hömpän pömppää.
        Poikani on sekä isän että äidin kasvattama, fiksu ja miehekäs nuori mies.
        Äidin kanssa on omat jutut, isän kanssa toiset ja loput on yhteisiä.


      • Anonyymi

        Onpa sitten kumma, että juuri kulttuureista joiden miehiä pidetään maskuliinisinä, nuo ovat nimenomaan äitiensä kasvattamia. Äidit kasvattavat elättäjän ja maskuliinisuus todistetaan elättämällä koko suku!


      • Anonyymi

        Ikävää, jos ei ole isiä. Miespuolisa aikuisenmalleja voi olla, mutta vanhemaksikin kasvattaminen
        ja kasvaminen on tärkeä asia.
        Kirjoituksestasi päätellen sinä et ole.
        Vanhemmat tekevvät, mitä pystyvät, ympäristö osansa ja jälkikasvusta tulee omanlaisiaan.
        Ymmärtämistä, ohjausta ja huolenpitoa kaikki ihmiset tarvitsevat 0-100 vuotiaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onpa sitten kumma, että juuri kulttuureista joiden miehiä pidetään maskuliinisinä, nuo ovat nimenomaan äitiensä kasvattamia. Äidit kasvattavat elättäjän ja maskuliinisuus todistetaan elättämällä koko suku!

        Ja jos mahdollista ulkoistetaan sosiaaliturva Suomeen.


    • Anonyymi

      H..VETIN HYVÄÄ TEXTIÄ!

    • Anonyymi

      Poika on oppinut mikä elämässä on tärkeää. Perhe. Työ ja opiskelukeskeisyys on hyvin itsekäs tapa elää. Itse muutamia vuosia lukutoukkana ja työhulluna vietettyäni tulin tähän loppupäätelmään. Töissä oppii paljon enemmän ja hyödyllisempiä asioita kuin koulussa. Koulussa istutaan nykyään aivan liian pitkään. Toivottavasti poikasi löytää vielä Jeesuksen. Ei perhekään ole ikuinen, mutta on siihen parempi keskittyä kuin uraan.

    • Anonyymi

      Tärkeintä tuon ikäiselle nuorelle miehelle on saada naista, mahdollisimman monelta ja paljon.

      • Anonyymi

        hyvä veto


    • Anonyymi

      Mee ittees, vaikka viestisi perusteella voi päätellä, ettet osaa etkä tule koskaan oppimaankaan. Poikasi on oikeassa omissa tunteissaan. Olet epäonnistunut poikasi äitinä.

    • Anonyymi

      Et voi enää mitään.
      Itse aloittaisin sinun paikalla säästää rahaa sitä varten, että poikasi menisi opiskelemaan myöhemmin.
      Itse olisin mennyt taas opiskelemaan, mutta pakko tehdä työtä, ei elättäjää ole.

      • Anonyymi

        Myös eräät nuorena kun hyväpalkkainen melkein raatamistyö ja sitten opiskeluille ja muulle itsensä kehitämiselle huutia kun niin muka turhaa.Nyt ikää tullut ja työtkin muuttuneet jo vihatuksi raatamiseksi kun krempat tulleet tuonkin myötä ja ehkä olisi voinut tehdä sittenkin toisin.


    • Anna pojan mennä. Kyllä Siperia opettaa.

    • Anonyymi

      Ensinnäkin, kyse on poikasi omasta elämästä ja painostamalla vieraannutatte häntä entisestään. Syy kyläilyjen vähyyteen on varmasti siinä, että teille on hankala tulla kun koulu ja työasiat otetaan esille toistuvasti. Ei kannata sotkea puolisoa tähän, kyse on tosiaan poikasi omasta elämästä ja jos lähdet sille tielle, että alat syyttelemään puolisoa poikasi omista valinnoista voi seurauksena olla lopullinen välirikko. Antakaa pojalle tilaa kasvaa ja kehittyä omien valintojen kautta, opiskeluinto voi löytyä muutaman työvuoden jälkeen. Vanhemmat ovat taatusti hänelle tärkeät ja rakkaat mutta kuulostaa siltä, että tilanne on kehittynyt pitkään ja poika tarvitsee vain tilaa.

      • Keittiöpsykologina sanon: Juuri näin.


    • Anonyymi

      Lapsi kostaa. DDD

    • Anonyymi

      Asioiden pimittäminen on erittäin yleinen toimintatapa jos toisesta tuntuu ettei häntä kuunnella tai hänen näkemyksiään oteta vakavasti. Ei ole rakkaudellista kasvattaa lasta vain omien mielipiteitten kautta, se on enemmänkin julmaa. Siksi hän ehkä onkin tehnyt alitajuisesti tahtosi vastakkaisia valintoja, mutta voi myös olla ollut ettei hän ole saanut tarpeeksi tukea kun amk -taival on ollut käynnissä. Se on tuntunut pakonomaiselta ja energiat on loppunut sen käymiseen. Kuulostaa että hän on kyllästynyt elämänsä ohjailuun ja asioiden pakottamiseen ilman ymmärrystä hänen omia toiveitaan kohtaan. Vain sen asian hyväksymällä ja vapauttamalla hänet elämään omaa elämäänsä saat yhteyden häneen korjattua.

      Poikasi ei myöskään selkeästikään ole luovuttanut elämänsä suhteen vaan kuulostaa valinnut suunnan millä menee eteenpäin. Jos hän on tyytyväinen tai jopa onnellinen tekemässään työssä, hänellä on mahdollisuus jopa rikkaamaan elämään kuin AMKn käyneenä ja kyllästyneenä sen kautta löytyneeseen työhönsä. Ota myös huomioon että AMK ei ole muutenkaan itsestään selvä elämänlaadun kasvattaja. On paljon työttömäksi jääneitä korkeakoulutettuja.

    • Anonyymi

      Hieno juttu. Anna vaikka huomiota toiselle puoliskolle ja anna lapsen elää omaa elämäänsä.

    • Anonyymi

      Kukaan ei tässä ketjussa määritellyt, mikä on hanttihommaa tai paskaduunia, ei myöskään keskustelun aloittaja. Kenellä on oikeus halveksia toisen ammattia? Sinullako, äiti, joka poikasi työpaikkaa kelvottomana pidät? Mitä hän tekee työkseen, kun äidin mielestä se ei ole kunnon työtä? Eikä miniäkään ole äidille mieluinen. Eikö ole tarpeeksi varakkaasta perheestä? Minäkin luulin ensin aloittajan tekstistä, että poika on langennut päihteisiin, mutta ei, hän onkin töitä paiskiva nuori mies, joka suunnittelee perheenkin perustamista.

      Jospa, äiti, antaisit pojan olla ja elää itsenäisesti. Hän löytää kyllä oman polkunsa. Sinulla on vielä elämässä oppimista: hyväksyä poikasi ja hänen rakastettunsa sellaisina kuin he ovat. Kun sen opit, välit paranevat varmasti.

      • Anonyymi

        Luulen että tässä tapauksessa hanttihommia on kaikki sellaiset työt, mitkä eivät vastaa vanhempien odotuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulen että tässä tapauksessa hanttihommia on kaikki sellaiset työt, mitkä eivät vastaa vanhempien odotuksia.

        Minä teen kirjaimellisesti paskahommia, olen lähihoitaja vanhainkodissa , työhöni kuuluu myös mummujen ja pappojen vippojen vaihto ja peppujen pesu.😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä teen kirjaimellisesti paskahommia, olen lähihoitaja vanhainkodissa , työhöni kuuluu myös mummujen ja pappojen vippojen vaihto ja peppujen pesu.😂

        Korjaan vaippojen vaihto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä teen kirjaimellisesti paskahommia, olen lähihoitaja vanhainkodissa , työhöni kuuluu myös mummujen ja pappojen vippojen vaihto ja peppujen pesu.😂

        Kunnioitan sinua,että jaksat, Toivoisin vaan että palkka olisi isompi. Iso kiitos sinulle ja jaksamista


    • Anonyymi

      Luin juuri kirjaesittely vanhemman ja aikuisen lapsen suhteesta. Ilmeisesti teillä ei ole eriytymistä vielä kokonaan tapahtunut suhteessanne. Poika nyt katkoo napanuoraansa ja kasvaa erilliseksi ihmiseksi mikä on hyvä asia. Kirjan tekijä oli psykologi Hannele Möttönen tai Mörttinen. Voi kysyä kirjastosta.

    • Anonyymi

      Minäpä kerron tuolle aloittajalle mitä oikeasti tarkoittaa luovuttaa omassa elämässään. Noh, olen 32-vuotias mies joka ei ole kouluja kyennyt lukion ja armeijan jälkeen käymään. En ole koskaan ollut työelämässä enkä tule olemaankaan. En ole oikeastaan koskaan edes seurustellut, ei siis ole ainakaan parisuhdetta ollut eikä varmasti tule olemaankaan. Lapsista en edes haaveile koska mulla on varmaan 10 eri mielenterveysdiagnoosia (olen siis sairaseläkeläinen). Nysvään vain kotona, juon kaljaa, olen tietokoneella, katselen tv:tä, käyn joskus lenkillä, ei oikeastaan kiinnosta harrastaa juuri mitään tai nähdä enää ketään. No on mulla sentään oma kämppä ja taloudellisesti pyyhkii hyvin siitä huolimatta että olen tän tason luuseri kun on jo tuota perintöä kertynyt (isä jo kuollut ja oon saanut ennakkoperintöä). Ilman perintöä olisin varmaan katuojassa tai kadulla kerjäämässä.

      Mitenköhän aloittaja suhtautuisi tällaiseen henkilöön jos olisin hänen jälkeläisensä? Luultavasti olisi jo kääntänyt pysyvästi selkänsä tällaiselle luuserille. Omasta puolestani täytyy sanoa että on aivan älyttömän kovat vaatimukset tuolla aloittajalla poikaansa kohtaan.

      • Anonyymi

        Niin ja lisään vielä tuohon aikaisempaan viestiini että mulla ei ole edes mitään aikomusta alkaa enää opiskelemaan mitään tai työllistyä. Kaikki mielenterveys sekä päihdeongelmat on esteenä ja ikääkin on jo sen verran että eiköhän se juna mennyt jo. Oikeista töistäkään tai edes niistä paskahommista on Suomessa turha haaveilla ilman työkokemusta joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi hämärähommat mutta en aio niihinkään ryhtyä. Ei Suomessa kannata yrittäjäksikään ryhtyä kun siitäkin rangaistaan tässä maassa. Lukiostakin tuli niin huonot arvosanat ettei niillä mihinkään Amk pääsisi opiskelemaan Yliopistosta puhumattakaan. Hienoa tajuta olevansa tämänikäinen ja että elämä on jo takanapäin, vai mitä?

        Mies32Vuotta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ja lisään vielä tuohon aikaisempaan viestiini että mulla ei ole edes mitään aikomusta alkaa enää opiskelemaan mitään tai työllistyä. Kaikki mielenterveys sekä päihdeongelmat on esteenä ja ikääkin on jo sen verran että eiköhän se juna mennyt jo. Oikeista töistäkään tai edes niistä paskahommista on Suomessa turha haaveilla ilman työkokemusta joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi hämärähommat mutta en aio niihinkään ryhtyä. Ei Suomessa kannata yrittäjäksikään ryhtyä kun siitäkin rangaistaan tässä maassa. Lukiostakin tuli niin huonot arvosanat ettei niillä mihinkään Amk pääsisi opiskelemaan Yliopistosta puhumattakaan. Hienoa tajuta olevansa tämänikäinen ja että elämä on jo takanapäin, vai mitä?

        Mies32Vuotta

        Lopeta hyvä nuori mies kaljan lipitys. Huolehdi fyysisestä terveydestäsi. Psyykkinenkin pysyy vähän paremmassa kunnossa, kun jätät ohrapirtelön ottamatta.
        Ja mitä ikään tulee, et ole yhtään liian vanha vaikka ulkotöihin. Sekin on oikeaa työtä. Puistojen siivous tms.
        T. Melko saman ikäisen naisen äiti.( &duunari).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lopeta hyvä nuori mies kaljan lipitys. Huolehdi fyysisestä terveydestäsi. Psyykkinenkin pysyy vähän paremmassa kunnossa, kun jätät ohrapirtelön ottamatta.
        Ja mitä ikään tulee, et ole yhtään liian vanha vaikka ulkotöihin. Sekin on oikeaa työtä. Puistojen siivous tms.
        T. Melko saman ikäisen naisen äiti.( &duunari).

        Tuskin lopetan kaljan kittaamista koskaan, viimeinen pisara mulle oli oman rakkaan isän kuolema vakavaan sairauteen melkein heti kun hän oli päässyt eläkkeelle (alkoholi oli iso osasyyllinen). Eipä tässä muutenkaan masentuneena ja ahdistushäiriöstä sekä sosiaalisista peloista kärsivänä nappaa yrittää mitään. Naistakaan tuskin enää saan koskaan niin ei kiinnosta mikään muu kuin kaljan kittaaminen.

        Mies32vuotta


    • Anonyymi

      Kuule. Kaikki vanhemmat epäonnistuvat! Se on vanhempien tehtävä! Jos vanhemmat onnistuisivat, eivät lapset haluaisi koskaan lähteä kotoaan pois ja kokeilemaan omia siipiään!

      Toiseksi.

      Jos sinä koko ajan patistat lastasi opiskelemaan enemmän, sekä hankkimaan koko ajan parempaa ja parempaa. Mitä sinä oikeasti kerrot lapsellesi?

      Sinä kerrot sitä ettei mikään riitä, eikä mikään voi turvata hänen menestystään. Käytännössä kaikki on siis aivan täysin turhaa pyristelemistä! Ja kiitos sen, nyt hän pisti jarrut päälle.

      Mutta, mieti mitä se kertoo hänestä sinun lapsenasi?

      Vihdoinkin hän alkaa ajattelemaan itse ja tekemään itse omia päätöksiään, omasta halustaan! Hän itsenäistyy. Hän ymmärtää että tekin olette vain yksinkertaisia ihmisiä jotka erehtyvät ja epäonnistuvat, ja että se on ihan normaalia. Hän aikuistuu!

      Sinä et ole opettanut hänelle elämästä nauttimista ja tai pysähtymistä tyytymään johonkin ja olla vain oma itsensä ja että on ihan hyvä välillä vain olla ja katsella ympärilleen. Joten nyt hän kokeilee sitä itse.

      Anna pojan kokeilla. Juttujesi mukaan poikasi vaikuttaa hyvältä ja reippaalta nuorelta mieheltä joka tekee sitä mistä pitää. Ei tässä maailmassa kaikkien tarvitse olla toimitusjohtajia, koska tässä maailmassa tarvitaan myös niitä jotka tekevät niitä pienempiä asioita ja se on hyvä että he silloin pitävät itsestään sellaisina kuin ovat!

      Älä väheksy niitä jotka tekevät hanttihommia koska silloin sinä jälleen kerrot että on olemassa ihmisiä jotka ovat vääränlaisia. Mutta, mikä oikeasti kertoo siitä että sinä et ole tyytyväinen elämääsi.

    • Anonyymi

      Ihmettelen todella sitä ettei arvosteta toisen työtä vaan koulutusta ja rahaa. Kukas ne "paska duunit" sitten tekee, jos kaikkien suomalaisten pitäisi olla "hyvissä" ammateissa, jotta olisivat jonkun arvoisia? Ne "arvottomat" ulkomaalaisetko, joista ei voi mitään muuta tulla? Aika rasistista...
      Arvosta ja rakasta poikaasi, lakkaa yrittämästä kontrolloida ja lopeta sen esiin tuominen ettei hän kelpaa sinulle, muuten menetät hänet.

      • Anonyymi

        voi olla että pojalla on lapsuudessaan ollut hyvin tilaa omille valinoille kuten normaali lapsilla onkin. Se että vanhemmat kehottavat opiskelemaan on ihan normaali tapa vanhemmilla. Aina vanhemmat jossain määrin kontrolloivat lapsiansa. Tulemisia ja menemisiä. Se on rakkautta. Se että ei edes ammattikoulua suorita voi kostautua kun se nykyinen "vaikityöpaikka" lentää alta. Sellaista tapahtuu koko ajan. Sitten on täysin kuutamolla. Firmoilla ja pomoilla on omat itsekkäät intressinsä palkata väkeä. Kun antaa sopivalle kouluttamattomalle"uhrille" vakityöpaikan samalla sidotaan ihminen kyseiseen työhön pitkäksi aikaa. Mihin hän muualle reppana menisikään. Olet sidottu looppuelämäksi yhteen duuniin ja yhden pomon omaisuudeksi, Duuniin jossa pärjää kouluja käymätönkin tyhmä mutta ahkera. Onneksi 26 vuotiaana on vielä muutama vuosi aikaa tehdä päätökset jonkin muodollisen ammattiopin saamiseksi ja firman vaihtamiseen. Se antaa paljon liikkumatilaa. Ei ole sidottu yhteen firmaan eikä yhteen duunipaikkaan eikä edes yhteen nykyiseen "vaimoon". Meilllä ihmislllä on tapana kertoa oma asiat totuuksina ja kääntää musta valkoiseksi. Paskatöitä ei olekaan. Pois sellainen ajattelu. Nuorena voikin tehdä "dead end" hommaa muutaman vuoden. Niin itsekin tein olosuhteiden pakosta. Tein kyllä hanttityöni asiallisesti ja fuskaamatta. Elämä ei ole mustavalkoinen joko tai juttu. On hyvä oppia liikkumaan edes takaisin eri totuuksien välisessä tilassa. Harmaan eri sävyissä. Jos kotona on ollut erittäin kontrolloivat vanhemmat se vaikuttaa myös jatkovalintoihin. Koko ajan etsii itsellensä auttavaa äiti ja isähahmoa. Omaa tahtoa ei ole. Kontrolloijaksi tulee ensimmäiseksi vastaantuleva työpaikan sympaattinen "pomo" tai se uusi ihmeellinen "vaimo". Sellaista tarrautumista toisen ihmisen komentoon. Varo olemasta toisten muovailuvaha,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        voi olla että pojalla on lapsuudessaan ollut hyvin tilaa omille valinoille kuten normaali lapsilla onkin. Se että vanhemmat kehottavat opiskelemaan on ihan normaali tapa vanhemmilla. Aina vanhemmat jossain määrin kontrolloivat lapsiansa. Tulemisia ja menemisiä. Se on rakkautta. Se että ei edes ammattikoulua suorita voi kostautua kun se nykyinen "vaikityöpaikka" lentää alta. Sellaista tapahtuu koko ajan. Sitten on täysin kuutamolla. Firmoilla ja pomoilla on omat itsekkäät intressinsä palkata väkeä. Kun antaa sopivalle kouluttamattomalle"uhrille" vakityöpaikan samalla sidotaan ihminen kyseiseen työhön pitkäksi aikaa. Mihin hän muualle reppana menisikään. Olet sidottu looppuelämäksi yhteen duuniin ja yhden pomon omaisuudeksi, Duuniin jossa pärjää kouluja käymätönkin tyhmä mutta ahkera. Onneksi 26 vuotiaana on vielä muutama vuosi aikaa tehdä päätökset jonkin muodollisen ammattiopin saamiseksi ja firman vaihtamiseen. Se antaa paljon liikkumatilaa. Ei ole sidottu yhteen firmaan eikä yhteen duunipaikkaan eikä edes yhteen nykyiseen "vaimoon". Meilllä ihmislllä on tapana kertoa oma asiat totuuksina ja kääntää musta valkoiseksi. Paskatöitä ei olekaan. Pois sellainen ajattelu. Nuorena voikin tehdä "dead end" hommaa muutaman vuoden. Niin itsekin tein olosuhteiden pakosta. Tein kyllä hanttityöni asiallisesti ja fuskaamatta. Elämä ei ole mustavalkoinen joko tai juttu. On hyvä oppia liikkumaan edes takaisin eri totuuksien välisessä tilassa. Harmaan eri sävyissä. Jos kotona on ollut erittäin kontrolloivat vanhemmat se vaikuttaa myös jatkovalintoihin. Koko ajan etsii itsellensä auttavaa äiti ja isähahmoa. Omaa tahtoa ei ole. Kontrolloijaksi tulee ensimmäiseksi vastaantuleva työpaikan sympaattinen "pomo" tai se uusi ihmeellinen "vaimo". Sellaista tarrautumista toisen ihmisen komentoon. Varo olemasta toisten muovailuvaha,

        Ap iskän lapset kaikilla eri äiti. Ei kukaan äiti tällaista kirjoita omasta lapsestaan!!!!!


    • Anonyymi

      Meni. 16 vuotiaan rakennuksille apu mieheksi. 18 vuotiaan tein betonivaluhommia ja palkalla I matkustelin ympäri Eurooppaa. Seurustelun aloitin 20 vuotiaan. Naimisiin menin 23 v. Lapsia tuli 3. Nyt ensimmäinen ihana pikku lapsenlapsi. Rupesin kirvesmieheksk. Ostin asunnon, toisen, kolmannen jne. Lukeneet sisarukseni eivät koskaan saavuttaneet minua taloudellisesti. Erosin sain sydänvian myin ison kämpän Helsingistä ja olen nyt ansaitusti eläkkeellä. Opiskelin myös vanhoilla päivilläni isännöitsijäksi. Olen väleissä vanhempieni kanssa. Sisarusteni myös. Mitään kadu en. Mi lukuisten nelosten mallioppilas aikoinaan oppikoulussa joka kesken jäi.

      • Anonyymi

        nykyään kirvesmieheksi ei oikein pääse ilman muodollista koulutusta ja tutkintoa. Se mikä oli ennen on nyt vallan toisin, Kirvesmies on oman alansa ammattilainen, Hän voi vaihtaa firmaa ja työnantajaa. Kohtuullisen hyvin palkkattua hommaa. On olemassa myös hanttihommia jotka eivät valmista mihinkään ammattiin. Monet perinteiset liukuhihnatehdastyöt ovat sellaisia. Sellainen työkokemus ei auta uuden työpaikan haussa.


      • Anonyymi

        Olet ikivanha , nykyisin myös timpuri on ammattitutkinon suorittanut peruskoulun jälkeen, velipoika on Yo muurari , lukion jälkeen häntä ei kiinnostanut mitkään korkeakoulut, vaan halusi amikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        nykyään kirvesmieheksi ei oikein pääse ilman muodollista koulutusta ja tutkintoa. Se mikä oli ennen on nyt vallan toisin, Kirvesmies on oman alansa ammattilainen, Hän voi vaihtaa firmaa ja työnantajaa. Kohtuullisen hyvin palkkattua hommaa. On olemassa myös hanttihommia jotka eivät valmista mihinkään ammattiin. Monet perinteiset liukuhihnatehdastyöt ovat sellaisia. Sellainen työkokemus ei auta uuden työpaikan haussa.

        Kyllä pääsee timpuriksi ilmankin koulutusta, itse työskentelen rakennusalalla ja vastaan on tullut todella paljon nuorehkojakin ammattilaisia, joilla ei ole amista käytynä mutta ovat töissä oppineet kirvesmiehen, remonttimiehen tms. ammatin. Ja vaikka olisi raksa- amis käyty ei välttämättä pääse kuin apuhommiin. Amiksessa ei tule vielä ammattilaiseksi, vaan on löydettävä työpaikka jossa jaksetaan ja osataan perehdyttää uutta työntekijää ammattilaiseksi. Työturvakortti nykyään vaaditaan raksalla, mutta sen saa vaikka vuokrafirman kautta tai työkkärin kustantamalla kurssilla. Kyllä raksalla nykyäänkin on huomattava määrä kouluttamatonta mutta pätevää väkeä ammattihommissa, ja rakennusalan työhaastatteluissa yleensä kysytään taitoja ja kokemusta eikä tutkintotodistuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä pääsee timpuriksi ilmankin koulutusta, itse työskentelen rakennusalalla ja vastaan on tullut todella paljon nuorehkojakin ammattilaisia, joilla ei ole amista käytynä mutta ovat töissä oppineet kirvesmiehen, remonttimiehen tms. ammatin. Ja vaikka olisi raksa- amis käyty ei välttämättä pääse kuin apuhommiin. Amiksessa ei tule vielä ammattilaiseksi, vaan on löydettävä työpaikka jossa jaksetaan ja osataan perehdyttää uutta työntekijää ammattilaiseksi. Työturvakortti nykyään vaaditaan raksalla, mutta sen saa vaikka vuokrafirman kautta tai työkkärin kustantamalla kurssilla. Kyllä raksalla nykyäänkin on huomattava määrä kouluttamatonta mutta pätevää väkeä ammattihommissa, ja rakennusalan työhaastatteluissa yleensä kysytään taitoja ja kokemusta eikä tutkintotodistuksia.

        Veljeni, joka ei todellakaan kouluja käynyt, vaan lähti yläasteen jälkeen samantien rakennuksille töihin, oli neljän vuoden päästä ihan virallisesti kirvesmies, talonrakentaja tms, mikä se ammattinimike virallisesti onkaan.

        Ihmiset ei näytä muistavan sitä että jos on ollut jossakin työpaikassa tietyn ajan, silloin saa käyttää ammattinimikettä. Sen lisäksi voi tietysti käydä suorittamassa työnäytteen, mutta käsittääkseni tuolla työnäytteellä on se virka että kun sen on tehnyt, voi halutessaan päästä esimerkiksi kirvesmiehestä tekuun opiskelemaan rakennusmestariksi tms, ilman että on käynyt ammattikoulua siinä välissä.

        Ongelma työelämässä nykyään on oikeastaan vain siinä että esimerkiksi nykyään autoasentajan hommat ovat erittäin pitkälle tietokoneistettuja. Eli autoa ei saa edes huoltaa, ellei siihen kytketä tietokonetta kylkeen joka lukee ongelmakoodit. Siinä voi käydä niin että jos haluat itse vaihtaa esimerkiksi palaneen lampun auton sisältä, mikä oli entisaikaan itse tehtävä, niin koko auto ei enää sen jälkeen suostu lähtemään käyntiin. Tämän vuoksi autoasentajaksi pitää olla joko helevetin hyvä puhumaan itsensä "ammattilaiseksi", tai sitten on koulut käytynä että voi todistaa että osaa noita ohjelmia käyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Veljeni, joka ei todellakaan kouluja käynyt, vaan lähti yläasteen jälkeen samantien rakennuksille töihin, oli neljän vuoden päästä ihan virallisesti kirvesmies, talonrakentaja tms, mikä se ammattinimike virallisesti onkaan.

        Ihmiset ei näytä muistavan sitä että jos on ollut jossakin työpaikassa tietyn ajan, silloin saa käyttää ammattinimikettä. Sen lisäksi voi tietysti käydä suorittamassa työnäytteen, mutta käsittääkseni tuolla työnäytteellä on se virka että kun sen on tehnyt, voi halutessaan päästä esimerkiksi kirvesmiehestä tekuun opiskelemaan rakennusmestariksi tms, ilman että on käynyt ammattikoulua siinä välissä.

        Ongelma työelämässä nykyään on oikeastaan vain siinä että esimerkiksi nykyään autoasentajan hommat ovat erittäin pitkälle tietokoneistettuja. Eli autoa ei saa edes huoltaa, ellei siihen kytketä tietokonetta kylkeen joka lukee ongelmakoodit. Siinä voi käydä niin että jos haluat itse vaihtaa esimerkiksi palaneen lampun auton sisältä, mikä oli entisaikaan itse tehtävä, niin koko auto ei enää sen jälkeen suostu lähtemään käyntiin. Tämän vuoksi autoasentajaksi pitää olla joko helevetin hyvä puhumaan itsensä "ammattilaiseksi", tai sitten on koulut käytynä että voi todistaa että osaa noita ohjelmia käyttää.

        Ei enää pitkään aikaan ole ollut mitään tekuja, eikä rakennusmestareitakaan, vaan ammattikorkeakoulusta valmistuvia insinöörejä.


    • Anonyymi

      Tässä on painotuksella sana aikuinen, eli poikasi pystyy varmaankin tekemään omat valintansa. Hän on kuitenkin hoitnut nämä "hanttihommat" hyvin koska hänet on vakinaistettu. Hyvät tulevaisuuden suunnitelmatkin tuntuu olevan koska on perustamassa perhettä. Tuntuu siltä, että haluat elää omaa unemlaasi poikasi kautta. Kaikki työ on tärkeätä, on siihen sitten valmistuttu korkeakoulusta, ammattikoulusta tai käytännön työstä. Ei pitkä koulutuskaan aina takaa töitä.
      Menin kesätöihin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja sille tielle jäin 42 ksi vuodeksi ja hauskaa oli. Moni työnantaja järjestää koulutusta ja kursseja alaisilleen, niin kävi myös minulle. Kyllä meillä ensin nikoteltiin kotona, mutta kyse oli kuitenkin minun toiveista. Elämä antoi paljon, hauskoja työvuosia, aviomiehen, pari ihanaa lasta ja kolme lastenlasta. Pääasiahan on kuitenkin, että poikasi on onnellinen. Tästä on kyse.

    • Anonyymi

      Ei niitä titteleitä ja mammonaa saa hautaan mukaan. Toki raha mahdollistaa mukavan elämän, mutta sen ei pitäisi olla se tärkein juttu.

    • Anonyymi

      Jos hänellä on hyvä olla niissä hanttihommissa niin mitä sitten? Jos hänellä ei ole hyvä siellä, niin parissa vuodessa hänellä menee hermot ja hän palaa koulun penkille. On siellä paljon 30v ja 40v opiskelijoitakin. Itsekin opiskelin 30vnä insinööriksi. Hänellä on kuitenkin helppo päästä takaisin kouluun. Työkokemuksesta esim. Teollisuudesta on myös hyötyä työllistymisessä insinööriksi.

    • Anonyymi

      Minkälaisia hanttihommia poikasi tekee paskalla palkalla? Tekeekö poikasi sinun mielestä ns. paskaduuneja?

    • Anonyymi

      Vastaus viimeiseen kysymykseesi: Sinä olet työsi tehnyt. Anna hänen elää elämäänsä kuten haluaa. Älä yritä saada häntä elämään sinun haluamaasi elämää vaan anna elää omaansa. Tämä ei tarkoita että hänet pitäisi hylätä tai vältellä häntä vaan muista että sinä et ole enää hänen perheensä "johtohahmo" vaan korkeintaan tasavertainen ja hänen kotonaan olet hänen vieraanaan, et tarkastamassa paikkoja että kaikki on kuten sinun mielestäsi kuuluisi olla. Eli hän on aikuinen joka päättää omista asioistaan aivan itse ja osannee pyytää apua tarvittaessa.

    • Anonyymi

      vanhemmat tietää kuka on oven takana kunhan on ensin nuoruus sotkettu niillä -minä tiedän mitä teen- päätöksillä.

      ja pelkää sitä, jokainen vanhempi haluaisi että lapsill aolisi ainakin jokin ammatti kaiken varalta, pasjahommia kerkiää kyllä tehdä vaikka se ammatti olisikin.

      • Anonyymi

        jep, vanhempien intressissä on että omalla jälkeläisellä on valinnanmahdollisuuksia mahdollisimman paljon.Sen takia omaa jälkeläistä pitää hieman patistaakin nostamaan rimaa.
        Etenkin ohjeet rehellisyyteen ja toisten auttamiseen ovat hyviä kulmakiviä. Niillä pääsee pitkälle. Muistamme pulkkisTVsarjan parodiasketsin äiti ja poika. Sketsin voi toki ymmärtää miten päin haluaa. Pidä oma pääsi mutta kuuntele myös vanhenpiasi vaikka olisit eri mieltä
        https://www.youtube.com/watch?v=G6tUrM7KgBY


      • Anonyymi

        Ei tiedä.


    • Anonyymi

      Voimia meille kaikille vanhemmille, jotka toivomme lapsillemme vakautta ja turvaa elämään. Olisipa minullakin ollut vanhemmat, jotka olisivat tukeneet ja ohjanneet opiskelemaan. Itse opiskelin AMK-tutkinnon nelikymppisenä yksinhuoltajana työn ohessa. Erittäin vaikeita vuosia ja epävarmuutta siihen asti. Nyt saan tehdä mieleistä työtä turvallisessa työsuhteessa.
      Olet yrittänyt parhaasi. Toivottavasti poikasi joskus ymmärtää sen.

    • Anonyymi

      Kiinnostaisi tietää mikä tämä hanttihomma on? Sitten minua mietityttää myös mitä on menestyminen millä se mitataan? Onko menestyminen paljon rahaa vai onko se työtä jossa haluaa olla ja mikä tekee onnelliseksi jollain tavalla? Omalla kohdalla pitää sanoa että en voisi tehdä työtä jota en pystyisi moraalisesti allekirjoittamaan tai mistä en pitäisi vaikka siitä tienaisi huomattavasti enemmän. Esim Toimistotyöt ei ole minua varten olen tekijä voin istua sitten huvikseni koneella kotona hetken. Äo:ni on todistetusti tavanomaista korkeampi joten ei haluttomuus korkeakouluihin ole siitä kiinni. Ehkä siitä johtuen juuri pystyn valitsemaan mikä on oikeasti tärkeää ajattelematta materialistisesti tai jotain helvetin titteleitä. Mitä tulee tuohon kirjoitukseesi aistin siitä mikä on tilanne mutta olen samaa mieltä kuin moni muu. Poikasi on aikuinen ja tekee valintansa eikä siihen auta vanhempien sörkkiminen. On aika huonolla mallilla jos vanhemmista pitää erota sen takia etteivät he anna poikansa olla rauhassa. Selkeästi teillä on päähänpinttymä koulutuksista ja varmaan vääristynyt kuvakin ihmisistä jotka valitsevat toisenlaisen reitin eikä se ole välttämättä helpompi reitti. Ammattikoulutasolla on todella vaativia asioita erilaisten laitteiden ja koneiden ym kanssa sellaisia jota korkeakoulutetut ei saa edes päälle tai ymmärrä niistä yhtään mitään. Ehkä edellinen lause kertoo jo oleellisen. Joka ikinen työ vaatii omanlaista ammattitaitoa. Veikkaan että poikasi on käsityöläinen eikä halua istua jossain toimistossa katsomassa perse homeessa jotain tilastoja yms. Poikasi ei ole luovuttanut elämänsä suhteen vaan elää sitä juuri parahaaksi näkemällään tavalla. Kannattaa miettiä haluatko kuulua siihen. Jos haluat sinun täytyy hyväksyä että poikasi on aikuinen ja menee omia polkujaan.

    • Anonyymi

      Provo

      • Anonyymi

        ja oikein hyvä sellainen he-he. Saa ihmiset avautumaan ja kertomaan totuudet keksitystä asiasta mistä eivät mitään tiedä. Joidenkin mielestä kontrolloiva äiti on se ainut ongelma. Joidenkin mielestä luuseripoika on se tarinan surkimus.


    • Anonyymi

      Olet ihan oikeassa kaikessa. Vanhemman kuuluukin olla huolissaan ja huoli on oikeutettua. Toivottavasti asiat selviää.

    • Anonyymi

      Antakaa aikuisen pojan elää omaa elämäänsä!!

      • Anonyymi

        Niin siihen asti että omat rahat on loppu.

        sitten on tuhlaajapoika taas ulkoportailla odottamassa äitinsä apua.

        näitähän on suomi täynnä, olisko j o aika alka avähentää niitä vanhenevia äitejään kiusaavia aikamiespoikia.


    • Anonyymi

      Voihan olla, että kysymyksessä on yksinkertaisesti itsenäistymisprosessi (aikuistuminen ).

    • Anonyymi

      Anna pojan itsenäistyä.Älä holhoa,kyllä poika pärjää.

    • Anonyymi

      Kuulostat aika huonolta äidiltä, laittaisin välit poikki heti.

    • Anonyymi

      Sinunpitää tukea poikaasi siinä paskaduunissa. Ja hyväksyä kyllä elämä kantaa. poikasi elää vielähyvän elämän loppupelissä.

    • Anonyymi

      Anna tehdän omat valinnat. Hän on jo aikuinen ja et voi vaikuttaa hänen asioihinsa. Olet tehnyt parhaasi mutta toisen puolesta ei voi elää. Kouluun pääsee kyllä läpi elämän jos hanttihommat joskus alkaa riittämään. Ei kaikkien tarvitse elää kokoajan haluten lisää ja enemmän. Jos tyytyy pienempään palkkaan niin onni tulee muualta kuin rahasta, eikö sekin ole ihan hyvä juttu.

      • Anonyymi

        Opiskelin vastoin omaa tahtoani, ei ollut fiksua. Pelkäsin narsisti äitiä vielä naimisissa ollessani. Sotki kokoajan jotaki. Oli jo lapsiakin. Kävin lopen vain amiksen.

        Otin ohjat omiin käsiin, perustin yrityksen ja teen hanttihommia ja rahaa on nyt. Ihan oikeasti. Akka toki lähti, se tuli hulluksi. Ei yrittämisen takia, ei tiedä syytä itsekkään enkä minäkään miks piti lähtä tai alkaa sekoilla. Resusista lähtökohista sekin, polonen. En kait minäkään ole helppo ollut,en ehkä osannut olla perheen vetäjänä kun aina ollut muiden alistettuna. Ja nuorikin.

        Uutta naista en taida ottaa vaikka tartteisikin ja on oltu tyrkylläkin, yksin olo ei vaikuta terveelliselle mutta ei uskalla enää. Mutta parempi yksin kuin hullun akan tai narsisti äidin parissa.

        On ystäviä, lapsia, rahaa ja elämänkokemusta ja toivon mielialaakin vielä. Mutta en arveton, narsismi äitin kasvattama ja oudon akan puolisona elo jätti jälet. Mutta löysinpä ihteni mikä parasta! En täydellinen mutta ookoo ja se riittää.

        Kerron siksi että jättäkää ne narsisti äitinne pois. Kiittäkää mielessänne kaikesta hyvästä häntä, sitäki on ja jättäkää pois "hyvillä mielin". Kasvakaa erilleen. Ja te äidit, ette omista poikaanne. Ette voi pitää omana jatkeenanne heitä. Ette sitä hyväksy ja se vie teidät tuhoon itse itsenne kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Opiskelin vastoin omaa tahtoani, ei ollut fiksua. Pelkäsin narsisti äitiä vielä naimisissa ollessani. Sotki kokoajan jotaki. Oli jo lapsiakin. Kävin lopen vain amiksen.

        Otin ohjat omiin käsiin, perustin yrityksen ja teen hanttihommia ja rahaa on nyt. Ihan oikeasti. Akka toki lähti, se tuli hulluksi. Ei yrittämisen takia, ei tiedä syytä itsekkään enkä minäkään miks piti lähtä tai alkaa sekoilla. Resusista lähtökohista sekin, polonen. En kait minäkään ole helppo ollut,en ehkä osannut olla perheen vetäjänä kun aina ollut muiden alistettuna. Ja nuorikin.

        Uutta naista en taida ottaa vaikka tartteisikin ja on oltu tyrkylläkin, yksin olo ei vaikuta terveelliselle mutta ei uskalla enää. Mutta parempi yksin kuin hullun akan tai narsisti äidin parissa.

        On ystäviä, lapsia, rahaa ja elämänkokemusta ja toivon mielialaakin vielä. Mutta en arveton, narsismi äitin kasvattama ja oudon akan puolisona elo jätti jälet. Mutta löysinpä ihteni mikä parasta! En täydellinen mutta ookoo ja se riittää.

        Kerron siksi että jättäkää ne narsisti äitinne pois. Kiittäkää mielessänne kaikesta hyvästä häntä, sitäki on ja jättäkää pois "hyvillä mielin". Kasvakaa erilleen. Ja te äidit, ette omista poikaanne. Ette voi pitää omana jatkeenanne heitä. Ette sitä hyväksy ja se vie teidät tuhoon itse itsenne kanssa.

        Vaikutat hyvin tylyltä mieheltä jopa häijyltä. Toivottavasti olen väärässä.


    • Anonyymi

      No joo! Itse olen nähnyt ikäihmisenä (70 ) elämää monelta kantilta. Yhteiskuntaa katsoessa tämän päivän Suomessa moni koulutettu on työttömänä tai määräaikaisissa hommissa pelkona määrärahojen loppuminen ja työttömyys. Tunnen myös useita, joille osaaminen on tuonut nousujohteisen elämänuran ilman tutkintoja. Tutkinnot on hankittu työn ohessa myöhemmin tai yritysten omien koulutusten myötä. Suomessa haetaan osaajia sekä huipputehtäviin että perushommiin, koska Suomesta ei enää löydy osaajia työnteon ääripäihin. Toisessa päässä ei riitä tiedot ja toisessa päässä puuttuu käsinäppäryys . Yksilötapauksessa on mahdoton sanoa tai ottaa edes kantaa kuvattuun tilanteeseen. Pelkkä koulutus ei takaa työn saantia, sillä kilpailua on myös koulutetuilla työmarkkinoilla. Kumpi on oikeassa sitä ei pysty ulkopuolelta edes kommentoimaan. Toisaalta 26-vuotiaan pitäisi olla jo aikalailla itsenäinen oman elämänsä suhteen.

    • Pahaltahan se äidistä tuntuu ,kun lapsi oireilee ja hylkää.Jossain vaiheessa sinun kannattaa antaa periksi itsesi vuoksi.Uskon että tulee päivä ,jolloin poikasi silmät avautuvat.Opiskella ehtii myöhemminkin.Jokainen luo oman elämänsä ja on vastuussa teoistaan.Hänellä näyttäisi olevan empatian puute,koska ei pysty arvostamaan vanhempiaan.Toivottavasti saatte olla mukana mahdollisen lastenlapsesi elämässä! Positiivista on että poika kuitenkin tekee jotakin työtä,on paljon nuoria,jotka makaavat kotona odottaen yhteiskunnan palveluja. Sinuna antaisin ajan kulua ja keskittyisin omaan elämääni ja yrittäisin olla surematta huonokäytöksistä poikaasi
      Itse olen vuosia kamppaillut hieman samantyyppisessä vyyhdissä.Hyjätty on, mutta en voi muuttaa tilannetta ,ainakaan nyt.Toivossa elän.Voimia Sinulle❤

      • Anonyymi

        Epäilen että äidin silmät kaipaavat avausta.


    • Anonyymi

      Antaa pojan elää elämäänsä ,kuinka sen parhaaksi näkee...

    • Anonyymi

      Nyt sinun kannattaisi ymmärtää, että pojallasi, aikuisella miehellä on ihan oma elämä. Hän on selkein sanoin ilmaissut sinulle mistä on kyse. Jos rakastat poikasi, hyväksyt hänet valintoineen. Jos et hyväksy en ymmärrä minäkään, miksi hän haluaisi sinua nähdä. Surullista jos näin, mutta ei kukaan voi elää, jos on tuollainen varjo niskan päällä koko ajan, millainen olet kuvaillut olevasi.
      Hienoa, jos tulet järkiisi ja avaat sydämesi. Onnea matkaan!

    • Anonyymi

      Et taida luottaa aikuisen lapsesi arvostelu/harkintakykyyn. Anna aikuisen olla,anna hänen hengittää äläkä ahdista nurkkaan.

    • Anonyymi

      Jossain vaiheessa on pakko päästää irti. Vanhempien vastuu kantaa aikansa, mutta aikuinen ihminen rakentaa itse elämäänsä joky paremmin tai huonommin.

    • Anonyymi

      Antakaa nyt saatana tuon ikäisen ”pojan” tehdä omalla elämällä mitä haluaa😃

    • Anonyymi

      Minun anoppini sanoo että teen hanttihommia,olen putkiroope ja työllistän itseni lisäksi 8hlöä. Mutta jos olisin laittanu puvun päälleni,en näyttäisi siltä että tekisin hanttihommia😄😄 Ei oo puhunu minulle 2 vuoteen,kun kysyin että puku päällä teidän paskakaivos asentamas putkea,sekö olisi komeaa?

      • Anonyymi

        Niin kummallisesti näitä arvottomia hanttihomman tekijöitä kuitenkin tarvitaan että yhteiskunta pyörii. Jos maailmassa olisi pelkkiä korkeakoulututkintoja hukkuisitte paskaan ja mikään ei toimisi.


      • Anonyymi

        Jep... Kiitos, että osoitit ettei sivistys ole kiinni rahasta. Kuten esimerkilläsi osoitit, hyvin toimeentulevakin voi olla täysi juntti. Jotenkin ymmärrän anoppiasi...


    • Anonyymi

      Sinun on jo aika päästää irti, poikasi on katkaissut napanuoran ja haluaa elää omaa elämäänsä , ei sinun valitsemaa elämää, miksi et voi hyväksyä poikaasi sellaisena mikä hän on, onko oma koulutuksesi jäänyt kesken ja nyt haluat ,että poika jatkaa mihin sinä jäit.
      Kouluja voi käydä koko elämänsä, hän voi kouluttautua vielä myöhemminkin, jos haluaa.
      Tuolla paasaamisella etännytät poikasi ja lopuksi hän ei ole enää missään tekemisissä sinun kanssa.
      Mieti mitä menetät ja , jos vielä lapsenlapsiakin pian tulossa, haluatko että et koskaan niitä tapaa.

    • Anonyymi

      Olet varmasti tehnyt parhaasi ollaksesi hyvä ja kannustava äiti. Vaikuttaa kuitenkin nyt siltä, että näkemyksenne ja tavoitteenne siitä, mikä on hyvä elämä, eroavat toisistaan. Jos poika oikeasti haluaisi opiskella, ei sitä mikään nainen maailmassa muuta. Hänellä on töitä ja perhe suunnitelmissa ja taskussa kuitenkin yo-paperit ja vähän käytt amkiakin. Oma veljeni oli aikoinaan samassa tilanteessa ja meni ns. hanttihommiin. Vanhempamme eivät (tietenkään) puuttuneet hänen elämäänsä ja välit pysyivät hyvinä. Hän teki työnsä hyvin, eteni päälliköksi (mutta palasi omasta halustaan ns. duunariksi). Liksaa vetää 50-55 000 € vuodessa. Minulla on L:n paperit, kaksi yliopistotutkintoa (kandi ja maisteri) kolme erikoisammattitutkinto-opintoputkea. Olen pätkätöissä ja tienaan vuodesta riippuen 30-40% vähemmän kuin hän vakiotöissään. Jos ei ole päihdeongelmaa tai väkivaltaista käytöstä, ei pojallasi ole oikeasti ongelmaa vaan sinulla, koska hän ei halua samoja asioita samaan aikaan kuin sinä. Pari vuotta töitä, niin voi taas koulukin maistua. Nykyään on helppoa opiskella vaikka töiden ohessa. Itse olen sen tehnyt samaan aikaan kun olen kasvattanut pieniä lapsia ja myös käynyt toisessa työssä. Ei ongelmaa, kunhan on motivaatiota. Älä puutu poikasi valintoihin opintojen, töiden tai puolison suhteen vaan tue häntä. Muuten on turha haaveilla hyvästä suhteesta astenlasten kanssa.

      Ymmärrän, että haluat vain hänen parastaan mutta se, mikä on hänen parhaansa ei ole sinun asiasi enää. Hän on aikuinen mies ja pian isä. Keskity nyt itseesi ja opiskele vaikka itse lisää.

    • Anonyymi

      Itse olen kouluttamaton tehdas työläinen ja olen ollut tyytyväinen työhöni.Se oli oma valintani ja 30v olen työtäni tehnyt.Mielestäni ei ole ala-arvoista olla duunari koska jos työnsä hoitaa niin aina saa töitä tehdä.Anna pojan hengähtää opinnoista ja ole ylpeä että käy töissä(kehu poikaa).Niin moni lorvii kotona ja ei suostu tekeen kuin hyvin palkattuja töitä,eli raha ratkaisee ja siisti sisä työ.Opiskelu kannattaa aina ja poika on niin nuori,että kerkiää myöhemminkin opiskella lisää.Hantti hommatkin voi ajan myötä antaa uutta ponnetta opiskeluun.

    • Anonyymi

      Itse olen kolmekymppinen, korkeakoulutettu nainen ja aina panostanut opiskeluun.

      Kokoaikatyön löytäminen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi, tutkinnosta huolimatta. Osa-aikaisuus ja pätkätyöläisyys on tuttua, ja bruttotulot harvoin yltävät yli 2000 euroon. Kiireisimpinä kausina työn määrä voi kuitenkin olla lähes 50-60 tuntia viikossa, joten stressiltäkään ei vältytä.

      Perheestä en uskalla haaveilla, sillä on ollut vaikeaa löytää luotettavaa, lapsirakasta kumppania enkä halua ottaa sitä riskiä, että päädyn yksinhuoltajaksi.

      Sanoisin tähän nojaten, että poikasi tilanne on itse asiassa ihan hyvä. Hänellä tuntuu olevan elämä selkeämmässä kuosissa kuin monella muulla samanikäisellä nuorella. Ja mikäli hän hoitaa hommansa hyvin, voi olla, että hän päätyy vanhempana osastopomoksi tms.

      Näin se maailma muuttuu. Ennen ylioppilaat olivat lähes tulkoon jumalasta seuraavia, ja harva uskalsi edes haaveilla korkeakouluun menosta.

      Nykyään kahden alan tuplamaisterit kilpailevat itku kurkussa kuuden kuukauden pätkätöistä, samalla kun duunaritöissä valitellaan pulaa hyvistä tekijöistä.

      Voi olla, että poikasi teki ihan fiksun ratkaisun.

      • Anonyymi

        Minä olen kouluttamaton viinakaupan myyjä, pohjana ylioppilas, Alko on minua kouluttanut, tykkään työstäni.


    • Anonyymi

      Aloittaja..Kirjotit poikasi luovuttaneen elämänsä suhteen..Poikas tekee töitä ja elää niinku haluaa.Luovuttanu?Koen alotustas lukiessa samaa raivoa ku joskus koen äitiini,hän napisee just ku sä.

    • Anonyymi

      Aivan selvästi poika on alkanut käyttää huumeita. Nuo ovat selviä merkkejä siitä.

    • Anonyymi

      Kyllähän tuosta ristiriita paistaa, koet epäonnistuneeksi vanhempana, mutta myöskin että olette olleet vanhempina hyviä. Sinä olet ilmeisesti ainoa pettynyt ja huolissaan oleva, pojalla tuntuu olevan homma hallussa. Kaikki eivät mene "perinteisen" kaavan mukaan ja suunnitelmat voivat muuttua matkan varrella. Paska palkka on joillekin aivan riittävä ja menestystä voi mitata muuallakin kuin työelämässä. Luovuta vanhoista ajatuksesta ja hanki poikasi takaisin, se on tärkeämpää (ja nykypäivänä ARVOSTETUMPAA) kuin näennäiset ansiot.

      Tekstistäsi paistaa kyllä huoli, mutta se ei liity poikaasi kuin välillisesti. Tämä on oma ongelmasi ja itse voit sen myös ratkaista.

      Valehtelu ei kerro arvostuksen puutteesta teitä kohtaan, vaan teidän arvostuksesta häntä kohtaan. Hän ei kykene kertomaan teille totuutta ja mistäs se on opittu?

    • Anonyymi

      Miksipä teette noita pentuja? Minä ratkaisun asian jo nuorena että en hanki lapsia ja olen nyt erittäin, erittäin tyytyväinen päätökseni kun katson koululavereitani ja sukulaisiani, raatavat selkä vääränä lastensa eteen ja on murheita vaikka muille jakaa, minä vietän vapaa-ajat leppoisasti, teen mitä lystää ja nukun niin pitkään kuin haluan, ei murheita jälkikasvusta😁..olen todella onnellinen.

    • Anonyymi

      Kuulostaa vähän samanlaiselta painostukselta kun oma elämä. Vieläkin pitäi 40-vuotiaana tehdä niinkuin äiti sanoo. Joten sun tapauksessa en yhtään ihmettele jos ei halua pitää enää yhteyttä joten peilin eteen vaan....

    • Anonyymi

      Mitä se sulle kuuluu aikuisen poikasi valinnat ja elämä, lopeta tuolainen holhoaminen, hanki oma elämä

    • Anonyymi

      Kuulostaa niin tutulta ,minulla on pojan kanssa samankaltainen historia.
      Olet varmasti tehnyt äitinä parhaasi, mutta tosi on ettemme voi ohjata lastemme elämää loputtomiin. On aika luovuttaa siitä ja hyväksyä pojan omat ratkaisut sellaisina kuin ne ovat. Poikahan elää kuitenkin ihan kunnon elämää.
      Ole ylpeä pojastasi ja hänen tekemisistä, kehu häntä kaikista niistä hyvistä asioista, joita hän tekee ja saavuttaa.
      Itse olen luovuttanut oman poikani kanssa, annan hänen elää omaa elämäänsä ja tarjoan tukea, jos hän sitä haluaa. Meidän välit ovat parantuneet paljon ja nykyisin hän tulee kotiinkin käymään enemmän mielellään. Se on loppujen lopuksi kaikista tärkeintä elämässä.

    • Anonyymi

      Toki kävin aikuisiän ammattikursseja ennen kirvestöihin ryhtymistä. Kuitenkin parhaat ansiot tienasin sitä ennen 1970-luvulla tosi jätkien kanssa liukuvaluporukoissa mm Presidentti-hotelli työmaalla ja timpurina Baghdadissa Irakissa Saddam Husseinin Konferenssipalatsia työmaalla. Lujaa meni timpurina koko 1980-luku Helsingissä. Palkkaa piti osata pyytää eikä kerjätä sitä. Jos ei käynyt niin kävelin toiselle työmaalle. Lopulta opiskelin teknistä isännöintiä työttömien vastaavien mestareiden ja työmaainsinöörien kanssa hyväl lopputuloksella. Nyt eläkkeellä hyvillä mielin vaikka synvika onkin. P. S. Töitä en tä koskaan siitä pitää x ja jälkisukupolvi kyllä huolen.

    • Anonyymi

      Tuo aloitus oli sitä tyypillistä suorastaan oksettavaa itsensä ylentämistä, joka on suomalaisen yhteiskunnan syöpä, ja on johtanut siihen, että hyvin monilla aloilla on työvoimapula, kun taas akateemisia on työttömänä.

      Itse suosittelen nuorille, että hankkivat ensin työläisammatin, ja harkitsevat sitten kaikessa rauhassa, mitä seuraavaksi tekevät. Pidän tuota nuorta miestä mallikelpoisena kansalaisena, kun kän teki hanttihommia jo opiskeluaikana.

      Minun työpaikallani oli todella hyvä hitsari. Hän teki sitä työtä yli 10 vuotta, ja opiskeli sitten työn ohessa insinööriksi. Sitten hänestä tuli yksi minun pomoistani. Sellaisille insinööreille, joilla on työläistausta on suuri kysyntä.

      Nyt hän on firmassa suunnittelijana. Minä taas olen eläkeläinen, jolla on seitsemään työläisammattiin koulutus. Viimeksi olin CNC koneistaja. Se on niin vaativaa hommaa, ettei siihen välttämättä pysty kaikki insinööritkään.

      Minun ammatinvalintoihini ei koskaan vanhemmat puuttuneet. Ensimmäiseksi valitsin autoalan, josta vaihdoin metallipuolelle. 6 kk kurssin jälkeen minut passitettiin töihin kesken kurssin, kun tarvetta työntekijälle oli.

      Olin siinä firmassa neljässä eri työssä ja tienasin kohtuullisesti sillä aikaa, kun jotkut hölmöt kävi korkeakoulua. Seuraavaksi valitsin hoitalan. Se koulutus kesti silloin vuoden. Sillä alalla olin 14 vuotta useassa eri tehtävässä.

      Koko ajan minulla olisi ollut mahdollisuudet jatkaan keskikoulusta ylemmäksi. En vaan nähnyt sitä tarpeelliseksi. Yksi veljistäni kävi yliopiston, mutta päätyi jo opiskeluaikana aivan eri alalle, kuin mille sai koulutuksen, ja on edennyt herrahississä aika mukavasti.

      Hassua kyllä minulla ex. työläisellä on kaikista parhaat välit juuri tuon korkeakoulun käyneen kanssa. Juuri niiden, jotka häpeää hanttihommia, olisi syytä itse hävetä asenteellisuuttaan. Tuo korkeasti koulutettu veljeni on myös rakentanut ja tehnyt ja entistänyt huonekaluja.

      Aloittaja pitää ilmeisesti hanttihommina kaikkia työläisammatteja. Nykyaikana kuitenkin työläisammatit alkaa olla niin vaativia, ettei niissäkään pärjää ilman alan koulutusta. Ei pääse edes työhön ilman koulutusta, ja usein täytyy vielä olla huipputodistukset.

      Minun viimeiselle työpaikalleni valittiin nimenomaan huippumiehiä. Minä pääsin korkeasta iästäni huolimatta, koska olin huippu. Esitin viisi kappaletta huipputodistuksia.

      Kun en mielestäni saanut ansaitsemaani arvostusta, sanoin työtoverille, että eipä niistä huipputodistuksista paljon hyötyä ollut. Hän sanoi, että et sinä ilman niitä olisi tänne töihin päässyt. Nykyään niissä "hanttihommissa" saatetaan vaatia todella korketasoista osaamista.

      Sekin, että "hanttihommissa" menisi terveys ennen aikojaan pitää nykyään paikkansa aika harvasa hommassa. Sellainen luulo on vain vanha ennakkoluulo. Nykyään ollaan aika tarkkoja työturvallisuudesta.

      Minä kyllä toivotan kaikkea hyvää tuolle hanttihommat valinneelle. Hän voi olla huippumies niissä, ja ainahan huiput pärjää. Koulunkäyntiä voi kyllä jatkaa myöhemmin jos haluaa.

      Jokaisesta työsuhteesta voi olla arvaamatonta hyötyä tulevaisuudessa oli työ mitä tahansa. Ei koskaan pidä hävetä työtään. Kaikkia työtä tekeviä tarvitaan.

      On tehty suuri virhe, kun on luovuttu ns. aputyövoimasta. Sellainen olisi ponnahduslauta monelle nuorelle. Paljon korkestikoulutettujen resulsseja menee hukkaan, kun avustajat puuttuu. Se on ongelma esim. hoitoalalla.

    • Anonyymi

      Jatkan:Teitä materialisteja on liikaa.Te tässä typeriä olette,eivät paskaduunarit!Säästäkää ja rikastukaa rauhassa,mä taas elän!

      • Anonyymi

        Mikään ei ole paska duunia, kaikki työ on tärkeätä! 🙂


    • Anonyymi

      Kyllä elämässä voi paljon pahemminkin asiat olla. Silloin ymmärrän vanhempien surun ja huolen, jos lapset (aikuisetkin) käyttävät esimerkiksi liikaa päihteitä, ovat väkivaltaisia yms. Yhteiskuntamme ei siedä epäonnistumisia eikä epäonnistuneita - se mitä se on, näemmä vaihtelee rajusti yksilöittäin. Minulle se, että tekee elämässään työtä josta pitää, on kaukana epäonnistumisesta, saati perhe.

      Sinulla on hyvä poika, olettaisin. Tutustu häneen sellaisena mitä hän on, kuuntele häntä.

      Toivottaa eräs paskaduunaritar ;)

    • Anonyymi

      Opiskella voi kannattaa todellakin vaikka olisi hiukan vanhempi. Itse tein rakennusmies/autonkuljettaja ns. hanttihommia 37-vuotiaaksi asti. Sitten terveys hieman petti ja kouluttauduin insinööriksi. Nyt vuosien jälkeen menee paremmin kuin ennen. Ei todellakaan ollut myöhäistä kouluttautua vaikka siinä meni opiskellessa 4 vuotta.

    • Anonyymi

      Eli sö oot poikaas pettyny koska se tekee omia ratkasuja? Haluisitko että sitten ennemmin olisi syrjäytyneenä jossain? Jos ei opiskelut maita ja ei halua sitä samaa mitä vanhemmat haluaa ja sit kuitenki pakotetaan opiskelemaan. Varmaan saanut tarpeeks. Toinen tekee töitä,Perustamassa perhettä,menee naimisiin. Ootko sä huolissasasi vai mitä koska en oikein ymmärrä miten voit olla suuttunu ja pettyny. Ei voi aina vanhempien toiveita kuunnella jos ei ite halua esim työskennellä paikoissa mihin opiskelu olisi laittanut ni onhan se parempi nyt ottaa töitä ja varmistaa että on töitä tulevaisuudessa kun opiskella johonkin mihin ei haluu. Vähän loukkaavaa kirjottaa tämmöstä jos huomaisin oman vamhemman kirjottaneen tänne tämmösiä en tiiä antaisinko ikuna oikeen anteeks. Vaik on anonyymi niin silti toisen asioista,toisem valinnoista..Teidän poika on varmaan tehny niin pitkään kun halusitte kunnes se ei oo enää jaksanu. Yritä kuunnella poikaas. Unohda välillä huolehtiminen. Hyvä mies vaikuttaa sun poika olevan.

    • Anonyymi

      Minulla jo yli 50v. Aikuinen poika, olisiko se ns.peräkammarin tapaus. Ei ole vieläkään aikuistunut. 70- ja 80- ja jopa 90- luvuilla syntyneitä miehiä on Suomi täynnä. Eivät ole uskaltaneet mennä parisuhteeseen eikä ole onnistuneet elämässä täyttämään sen vaatimuksia. Ihmissuhteita eivät osaa hoitaa jne. Paljon olisi saatava muutosta aikaan yhteiskunnassa, kun vertaa esim. Sodan jälkeisen sukupolven elämään ja ihmiskäsityksen ym. Elämää arvostettiin, vaikka elettiin köyhyydessä ja puutteessa samoin koulutusta ja opiskelua. Politiikkaa ei tullut tv:stä kaiket päivät, eikä sitä katsottu eikä eletty ns. Some- aikaa. Ihmiset kävivät kylässä ja kohtasivat toisensa face to face. Elettiin sosiaalisesti toisten kanssa eikä katsottu raakoja juttuja netistä. Asiat hoidettiin puhelimella ja luotettiin yhteiskunnan toimintoihin, kun apua tarvitsi. Nyt kaikki asiat pitää hoitaa itse netissä ja sovelluksia on puhelin täynnä. Monet ovat uupuneet tähän digitaalisointiin. Mikään ei kuitenkaan pelaa toivotulla tavalla. Sotia käydään ja pakolaisia on joka paikka täynnä. Maailma on täynnä väkeä n.8miljaardia. Kaikki eivät enää näe valoisana tulevaisuutta ja usko opiskeluun. Työ on myös hyvä olla, koska kaikki kallistuu päivä päivältä. Emme enää elä hyvinvointi- yhteiskunnassa, joka oli suomalaisten ja teollistuneiden maiden haave. Paljon suurempia asioita tapahtuu ympäristössämme kuten luonnon saastuminen ym.

    • Anonyymi

      Opiskelkaa jos haluatte ja jaksatte.Mä oon 30v yli tehny töitä missä sattuu ilman kouluja.Enkä kadu.Elän vaihtelevasti.Käyn lomamatkalla aina ku oon saanu rahat kasaan 1-2krt vuosi.Teen paskaduuneja. Nautin elämästäni.

    • Anonyymi

      Todennäköisesti avovaimo on koulunsa heikosti käynyt. Nyt sosiaalituella elää ja haaveilee lapsesta ja elämästä, jonka tämä nuorimies hanttihommillaan elättää. Todennäköisesti poika tajuaa tämän myöhemmin ja kymmenenvuoden päästä eivät ole enää yhdessä. Voimia kaikille. Älkää vielä lasta tehkö pliis:)

    • Anonyymi

      Tämän nykymaailman, "hyvinvointi"-Suomen ja nykyajan uuavuttomien ihmisten tulisi kokea sota niin loppuisi turhista itkeminen ja arvostettaisiin pieniäkin asioita ja ennen kaikkea karisisi pois pintakiilto.

      • Anonyymi

        Myös kädentaidot on hukassa, miehet ei enää osaa kotonaan mitään korjata vasara ja muut pientyökalut ihan hepreaa, naiset ei osaa korjata vaatteita, eikä tehdä ruokaa, kun joku hajoaa niin tilataan joku korjaamaan , tai heitetään hyvät vaatteet roskiin ,kun vetoketju rikkoutuu.


    • Anonyymi

      Tässäpä visainen kysymys. Voiko tässä kulttuurissa sanoa "-- Onko tuo todella hänen unelmaansa?", no, miehenä, en voine todeta Teille että osaan lukia aijatuksia. Niimbä cicsit on haeddav jostahi muusda ku... xyz:stä

    • Anonyymi

      Kaikki on hyvin. Ei ole kohdattu huumejengejä, eikä asetyyppejä, vielä tässä tarinassa. Koulu on vähän tabu-keskusteluaihe, liittyen siihen miksei suju. Psykasta / uskonnosta / filosofiasta voidaan ottaa jokin termi / sana, ja hillota sen ympärille teoria, jolla selittää pärjääminen. Käytännössä voi olla, ettei enää saa gouludus-paikassa kysymyksiin keltään vastausta, josta olis hyödy. Dällai on gäyny allegirjottaneella. Ei sidä käytävien dissausta jaksa ellei ole ihan paggo. Eikä sitä Avulias Aatu (Adolf) voi varmaa pakottaa(kkaan).

      #lukiokin_on_hyvä_koul

    • Anonyymi

      Elämä mikä on heitetty romukoppaan jo alkuvaiheessa . Ikävää todeta joskus vuosien kuluttua minkä hyödyn on ohittanut .

    • Anonyymi

      Ymmärrän huolesi, mutta poika on aikuinen ja elää omaa elämäänsä. Tuskin voit vaikuttaa, loittonet vain enemmän.
      Jokaisen meistä pitää löytää itse oma tiensä. Jos poika on tyytymätön, niin tehköön omasta elämästään paremman.
      Emme voi kuin saattaa lapsemme oman elämän alkuun, siitä on jatkettava itse ja opittava kolhuista ja epäonnistumisista. Minä ja mieheni olimme nuoria ja täysin rahattomia kun saimme lapsen ja menimme naimisiin. Opiskelut kesken ja tein töitäni ihan muulla alalla kuin opiskelin. Nyt on yli 50 vuotta täynnä ja elämä on hyvää juuri koettujen vaikeuksien opettamana.
      Lapset ja nyt lapsenlapset ovat suurin ilo elämässä.
      Ovat hekin hakeneet itseään ja oppineet.
      Ole ystävä poikasi kanssa! Työpaikkakin on ja kaikki mahdollisuudet edessäpäin. Voitat paljon!

    • Anonyymi

      Itsekin olen aikuisena opiskellut. Toki harva nuori välttämättä ymmärtää koulutuksen merkitystä. Nuorena ja virkeänä on helppo opiskella ilman lapsia. Ymmärrän sikäli tosi hyvin äidin huolen ja poikansa parasta hän tietysti ajattelee. Insinööri voi tehdä hattihommia, toisinpäin asia ei kyllä toimi.... Toki käytännössä voi paljon asioita opiskella, mutta muodollinen pätevyys on yleensä edellytys yletä todella ja on myös uskottavuus kysymys itselle ja muille.

    • Millä alalla poikasi nyt työskentelee 2021

    • Anonyymi

      Vaikutat todella raskaalta ihmiseltä jo viestisi perusteella. Voi vain kuvitella mitä poika joutunut kuuntelemaan. Olisi aika viimeistään katkaista napanuora ja takastella omaa käytöstäsi.

    • Anonyymi

      Saan usein kuvan että jotkut näkevät hyvän elämän sellasena et on oma asunto,vakityö, auto jne...Ihminen voi nyky-Suomessa voida hyvin täysin varattomanakin:Toimeentulotuki,ruoka leipäjonosta,pimeitä töitä,laskut hoituu ja lomillakin käydään.Ei stressejä sen kummempia.Mistään ei ole puutetta näin varattomanakaan,ei mistään.Oen perheellinen mies.Voimme hyvin.

    • Anonyymi

      Anna pojan itse valita tiensä kenties mieli muuttuu myöhemmin kun on tosi asiat edessä ja ne on helppoja kun tietää että omien keinojen käyttäminen ei tuo sitä helppoutta elämään mitä odotti jospa viisastuu myöhemmin kun huomaa että huonolla palkalla on pärjättävä tai työn ohella opiskeltava parempaan ammattiin
      Sillä olet parhaasi tehnyt poikasi suhteen nyt on pojan vuoro näyttää kyntensä mihin hän pystyy joten et voi huohletia jatkuvasti pojastasi että valitsee oikein mielestäsi koska ei se ole hänen omaa elämää voit vain tukea poikaasi parhaite vain antamalla luottamusta luottamalla poikaasi valintoja ja antaa hänen etsiä ja löytää oma paikkansa elämässaan ja se on myös haasteelista myös lasten vanhemmille ettei puutu joka asiaan mitä poikasi tekee vaan kun hän kysyy neuvojasi niin silloin voit sanoa hänelle oman mielipiteesi ja hän tekee ratkasun sitten omassa päässään

    • Anonyymi

      Toivottavasti poika ei tee sun pillinmukaan vaan niin kuin itse haluaa , lopeta se mukamas ohjeistus ja periaatteiden liika jako , varmaan jo mitta täysi.

    • Anonyymi

      Siinä Perinteinen yliholhoava äiti. Ei ihme ettei halua olla tekemisissä kanssasi. Ilmeisesti kastijako elää vahvasti arvoisasi.

    • Anonyymi

      Alottaja on tyhmä ei poika.NAPANUORA POIKKI HALOO!

    • Anonyymi

      Poika käy töissä, on parisuhteessa, ei käytä päihteitä, tuskin edes tupakoi, ei mt-ongelmia ja suunnittelee tulevaisuuttaan. Ei huonompi elämänhallinta! Vanhempien kannattaisi kannustaa poikaa, että hyvin olet elämässä pärjännyt ja toivoa hyvää jatkoonkin. Vanhempien omat toiveet kannattaisi panna sivuun viimeistään nyt ja olla onnellinen pojan puolesta.

      • Anonyymi

        Niin varmaan on puhdas pulmunen, vieraissa ja huorisa käy heti kun tilaisuus


      • Anonyymi

        MT=MIELENTERVEYS


    • Anonyymi

      Voi voi on se surullista ku on tollanen aikunen poika ,ei ole nisti,juoppokaan,lapsia ei oo tehny sinnetänne niinku muut,linnaankaan ei oo itteensä laittanu koskaan...

    • Anonyymi

      Ensiksi, olisi pitänyt hyväksyä rakastaen pojan puoliso. Tästä virheestä se lähti vipuun ja sitäpä ei paranna enää mikään. Toki voit yrittää. Lapsen onnellisuus on tärkeintä, ei vanhempien toiveet tai tavoitteet menestymisestä elämässä. Kaikki eivät voi olla koulutettuja johtajia.

    • Anonyymi

      "Alottaja on tyhmä ei poika.NAPANUORA POIKKI HALOO!"

      Täysin samaa mieltä!
      Kamalia tällaiset äidit jotka vielä aikuisten lastensa elämään pyrkivät sekaantumaan ja tekemään päätöksiä.
      Katso ihminen peiliin ja mieti miksi et pysty päästämään aikuista ihmistä irti?
      Luuletko todellakin että kyttäämällä ja sekaantumalla saat mitään hyvää aikaan?
      Ei tule tapahtumaan ellet sitten ole jo pienestä asti häntä alistanut ja latistanut tossusi alle mistä luoja paratkoon.

    • Anonyymi

      Huomaa minkälainen on tämän äidin asenne eri työtä tekeviä ihmisiä kohtaan. Onneksi lapsi ei ole mennyt halveksuntaan mukaan vaan kunnioittaa erialalla työskenteleviä henkilöitä ja ei koulutuspaperilla niinkään väliä jos saa edellisestä työpaikasta hyvät arvostelut. Kuka välittää jostain paperista, jos käytännön taidot on priimaa? Käytännön taidoilla töissä tulosta tehdään, ei sillä ammattitodistuksella. Ja sellainen perhe voi olla huippu onnellinen jossa äiti työskentelee siivoojana ja isä hitsaajana ja on 2 lasta, ei mitään vikaa!

    • Anonyymi

      Kävin ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Sain kirvesmiehen koulutuksen 1992-1994 ja rakennusmestarin koulutuksen v 1999. Sitten olin erilaisissa töissä 2013 asti ja sen jälkeen en ole töitä saanut. Ei se koulutus takaa että töitä saa koska ulkomailta tulee halpatyövoimaa rakennusalalle. Melkein prempi että ottaa vakityön jos sellaisen saa koska muuten ei saa töitä. olen myös käynyt tusinan verran kaikenlaisia kursseja mutta en silti saa töitä enää vaikka ne joka puolella huutaa työvoimapulaa. Turussa hain 25 raksatyöpaikkaan niin ei kukaan ottanut yhteyttä.

    • Anonyymi

      Olen paljon nähnyt sellaista että kouluttamattomat tulee koulutettujen ohi töihin. Yrittäjä tietää että kouluttamaton saattaa oppia työn mutta palkkaa ei tarvii maksaa kuten ammattilaiselle ja yrittäjä säästää rahaa. Olin olkiluotoo rakentamassa silloin alussa 3 vuoden ajan. No kohta sinne alkoi lappaa ulkomaalaisia oikein kunnolla ja minä sain lähteä töistä eikä ne ole soitelleet perään vaikka olen hakenut.

    • Anonyymi

      -Olen pettynyt aikuiseen poikaan..-Olen tehnyt parhaani...Sinä äitikö tässä tärkein olet vai poikasi?!Näyttää vahvasti että sinun tunteet ja teot on tärkeämpiä ku poikasi olotila!

    • Anonyymi

      Joskus niissä hanttihommissakin saattaa tienata saman tai jopa enemmän kuin se ammattikorkeakoulun tai yliopiston käynyt. Aika helposti saa sen 3-4te kuukaudessa. Useimmille amk:n ja yliopiston käyneille maksetaan juuri tuota luokkaa olevaa paskapalkkaa vaikka olisit opiskellut ja asiantuntija ja pätevä hommissasi.

    • Anonyymi

      Poikas elää ja tekee mitä haluaa,älä puutu poikas asioihin tai käy huonosti,välit kärsii,voi jopakatketa.Teitä aikusen lapsen elämään liikaa puuttuvia on paljon.Myös niitä jotka ei välitä pätkääkään.Ja nuo molemmat on yhtä huonoja juttuja.Et vaan älyä sitä ku haluut olla tärkeä.Toimit todella typerästi.

    • Anonyymi

      Onpas todella ikävä kuulla tilanteesta. Ymmärrän kyllä poikaasi tavallaan. Kaikesta ei halua/jaksa omille vanhemmilleen kertoa, vaikka asiat ovat merkittäviä. Itse asun kaukana vanhemmistani ja olen elänyt avopuolisoni kanssa jo yli vuoden. He eivät tiedä, vaikka olemme läheisiä. Poikasi on jo aikuinen mies ja osaa varmasti selviytyä elämässä vastaantulevista vaikeuksista - vaikka äitiä se pelottaakin. Antaisin hieman tilaa ja ottaisin yhteyttä uudelleen. En yrittäisi muuttaa pojan mieltä, vaan haluaisin, että oma poika on onnellinen, koska se jos mikä tekisi minut onnelliseksi. Opiskella kerkeää myöhemminkin ja oman elämän eläminen on tärkeää, koska sitä aikaa ei saa takaisin

    • Anonyymi

      Pojallasi on aikaa ja on hänen oma asia miten elämänsä elää

    • Anonyymi

      Aikuinen poika kuullostaa kelpo kaverilta. Lukio käyty, haluaa tehdä työtä ja perustaa perheen. Katse eteenpäin. Yleensä vanhemmille lapsenlapsen tulo on ilon aihe. 26v itse päättää tekemisistään, vanhempien rooli enemmän on tukea ja antaa tietoa päätösten tueksi tarvittaessa, mutta muistaa että aikuinen lapsi tekee omat päätökset.
      Lukiokoulutus on hyvä perusta ja amk 2 vuotta täydentää tuota perustaa. Työelämässä pärjää tiedolla ja taidolla , ei papereilla . Opiskelu tuo juuri tuota perustietotaitoa, mutta sitä voi saavuttaa muutenkin ja monessa ammatissa on ns jatkuvaa oppimista. Amk ei sinällään suoraan valmista mihinkään ammattiin mutta antaa hyvät pohjat monessa ammatissa toimimiseen työssäoppimisen jälkeen. Ilman pohjakoulutusta, kuten ammattikoulu/lukio työkuva ei paljoa kehity ajanmittaan ellei sitten perustä omaa yritystä. Raskasta fyysistä työtä jaksaa aikansa ja sen jälkeen olisi mukavampi tehdä jo jotain keveämpääkin.

    • Anonyymi

      Se on normaalia että menee opiskelupuhti siinä kolmen vuoden ylimmän opintojen aikana kun saa oikeita töitä ja suhteissa on oikeesti mukava olla.

      Itseasiassa Suomessa keskimääräinen valmistumisaika 5 vuoden tutkinnoista on joku 7 vuotta. Eli keskimäärin kaikilla on pari välivuotta.

      Anyways minun kemian proffa sanoi että rakkauden kemiallinen huuma kestää vaan pari vuotta. Eiköhän poikasi sen jälkeen tule järkiinsä ja halua oikeasti opiskella loppuun.

      Saat tietenkin sanoa mielipiteesi pojallesi, mutta en ehkä olisi kuitenkaan pettynyt häneen koska vanhempien tehtävä on uskoa ja luottaa lapsiinsa.

      Ehkä jos epäsuorasti haluat tukea opiskelujen jatkamismahdollisuutta, suosittelisin jotain kirjoja tai syvällisempiä sarjoja sille. Jos sen naisystävä on sellainen pinnallinen ja ne tekee vain pinnallisia "suhde" ja "tavis" asioita, aivot menee helposti epäloogiseksi ja hitaaksi niin opintoja on hankala jatkaa.

    • Anonyymi

      Teki ja tamppasi kuinka hyvänsä, kuolema tulee vastaan ja siinä vaiheessa ei kovin taida murehtia sitä, mitä jäi tekemättä.............

    • Anonyymi

      Siis mitä huonoa ja hälyttävää poikas elämässä niinku mielestäsi?Päihdeongelma?MITÄ? ?!Onko hän koditon?Sairas?Vankilatuomio uhkaa?Ei huolehdi lapsistaan?

    • Anonyymi

      No mitä *****a. Luovuttanu elämänsä suhteen?

    • Anonyymi

      LUOVUTTANU?!Poikasko on mielestäs luovuttaja kun ei tee niinku sä äitinä toivot?!

    • Anonyymi

      Pojallasi vaikuttaa menevän hyvin. Vakipaikka ja pysyvä parisuhde. Opiskella voi aina myöhemminkin, jos alaa haluaa vaihtaa. Itse aikuisena opiskellut. Vaikipaikat on harvassa ja jos viihtyy työssään, niin mikäs siinä.

      Sinulle ei asioita ehkä kerro, kun tietää painostuksen alkavan. Sinulle se on huolehtimista, mutta ei toiselle aikuiselle voi sanoa, että jospa nyt irtisanoutuisit ja lähtisit sinne insinöörikouluun.

      Hän tekee niinkuin omalla kohdallaan parhaaksi näkee ja sinun on se vain hyväksyttävä. Kannusta häntä ja ole ystävällinen, niin ehkä se yhteys palaa.

      Luovuttanut on ikävä termi ja toivottavasti et hänelle sitä sano. Mene piritorille katsomaan mitä on luovuttaneet nuoret miehet.

    • Anonyymi

      Todella turhauttava ja vaikea on tilanne. Ymmärrän varsin hyvin, miltä äidistä tuntuu tässä tilanteessa. Miten käy perheen elatus, kun menot kasvsvat lapsen myötä? Mikä on puolison työtilanne? Pystyykö hän tuomaan perheeseen rahaa niin, että hätätilassa pystyisivät elämään yhden palkalla? Minä ehkä tuossa tilanteessa kutsuisin nuorenparin vaikka sunnuntailounaalle ja vaikka et puolisosta suoralta kädeltä niin kovasti pidäkään, yrittäisin ”laskeutua” hänen tasolleen ja avata luottamuksellisempia suhteita. Sitä kautta voi avautua parempi keskusteluyhteys myös parin elämän ja suunnitelmien osalta, joista kuultaa selvästi tietty kokemattomuus elämän realiteeteista. Tsemppiä! Ei ole helppoa ratkaisua!

    • Anonyymi

      Poikasi on kuitenkin aikuinen joka itse päättää mitä haluaa tehdä, pääasia kuitenkin että on työ elämässä ja jos tykkää työstä, niin mikä siinä, voihan hän joskus lähteä opiskelemaan uudestaan vaikka sitä alaa missä jo nyt on, hyväksy hänen valinnat ja rohkaise.

    • Anonyymi

      Juuri näin.Piritorilla pyörivät ja heidän tapaiset,jos poikas olis sellanen voisit puhua luovuttajasta.Tuntuu että et edes tiedä mitä se sana tarkottaa.Tuntuu että oot keskiluokkanen joka halveksii duunareita,haluat että poikas elää niin että muutkin näkee poikas elävän taloudellisesti paremmin kuin muut.

    • Anonyymi

      Suomesssa ei tarvitse tehdä töitä, jos ei halua. Silloin ei tarvitse myöskään koulutusta hankkia. Lapsien elättäminen onnistuu muiden kustannuksella. Onhan täällä jo 500 vuotta asunut eräs kulttuuri, joka voi hyvin tänäkin päivänä noilla elämänohjeilla.

    • Anonyymi

      Hei, vanhempien tehtävä on tuon ikäisen ihmisen kanssa siirtyä syrjään ja antaa aikuisen lapsen tehdä omat päätöksensä ja omat virheensäkin. Vaikka kuinka olisi halua ohjailla ja ns. ajatus hyvästä tahdosta, ei aikuisen ihmisen elämään puuttuminen ole kuin sen ihmisen yli kävelemistä. Itse olen ajatellut omien lasteni suhteen, että suurin toiveeni on, että he olisivat itse tyytyväisiä valintoihinsa. Ja ei poikasi elämää ole näillä valinnoilla lyöty lukkoon, opiskella voi myöhemminkin, jos hän kokee sen joskus oikeaksi. Ehdotan, että hyväksyt poikasi JUURI SELLAISENA kuin hän on, eikä niin että tuossa pitäisi vielä muuttua ja tuossa. Se on paras lahja sinulta hänelle tulevaisuutta ajatellen.

    • Anonyymi

      Tärkeintä on että lapsesi on onnellinen. siltä hän ainakin vaikuttaa. Painostuksesi ei auta häntä. Anna pojan itsenäisesti elää ja tehdä omat virheensä. Kyllä sitä opiskelemaan ehtii myöhemminkin, kun huomaa että rahaa olisi kiva saada lisää. Itselläni on korkeakoulututkinto ja silti tienaan vähemmän kuin monet ei-koulutetut. Työuralla voi kukin edetä omalla tavallaan. Lopeta painostus ja ole läsnä pojallesi sillä tavalla kun hän toivoo, eli anna hänen tehdä päätökset itsenäisesti.

    • Anonyymi

      Kysytkö joka keskustelupalstalta nyt apua? Neuvoin jo eräällä. Annoit siivet ja poikasi tuntuu pärjäävän. Et voi vaatia häneltä mitä sinä haluat. Kyllä elämä kantaa ja mieti miksei poikasi uskalla kertoa sinulle asioita? Reagoit aika vahvasti? Käsittele asia itse ensin ja kun olet päässyt hyväksyntään. Soita lapsellesi ja sano että olet ylpeä. Ja kysy mitä elämääsi kuuluu?

    • Anonyymi

      Minulla lapsen on saaneet kulkea omaa polkuaan aina olen yrittänyt kannustaa ja kehua heitä. Ja hyvin ovat pärjänneet. On koulutusta ja työpaikat, omat firmat. Ja kunnollisia jokainen. Kiitollinen saan olla heistä, kuin lasten lapsistani myös. Siunaan ja rukoilen päivittäin heidän puolesta.

    • Anonyymi

      Ole tyytyväinen kun pojallasi on tyttöystävä ja aikoo perustaa perheen lapsineen. Tunnen samanikäisen (26V) pojan joka myös jätti lakiopintonsa ja meni paikalliseen metallifirmaan kolmivuorotöihin erotuksella ettei ole tyttöä , sen virkaa tekee alkoholi eli ryyppää päivätolkulla vapaiden alettua. Vanhemmat myös intellektuelleja eli älypäitä ja toiveet lapsensa menestymisestä arvatenkin korkealla.

    • Anonyymi

      Aikuinen mies tietää mitä tekee. Liika kiltteys voi olla vallankäyttöä.

    • Anonyymi

      Pidät itseäsi muita parempana ja sitä myötä myös poikaasi, se tulee ilmi miten puhut hanttihommista (mitä nekin sitten lienee) halveksivasti.
      Kaikkiin töihin tarvitaan tekijät, mutta läheskään kaikkiin ei tarvitse koulutusta, joka on sinun mielestäsi ilmeisesti elämän tärkein asia.

      Minä lopetin koulunkäynnin yläasteella ja silti olen mm. hankkinut akateemistasoisen sivistyksen, ja ylipäätään laajan yleistiedon ja osaamisen. Kyllä niillä töitä saa, kaikki eivät edes halua koulutettuja ihmisiä. Sen lisäksi voi työllistää itsensä.

      Palkka on useimmiten alempi, mutta jos ei halua omaa asuntoa ja autoa, niin riittää kyllä.

      Vaikea keksiä syytä miksi poika väittäisi totuudenvastaisesti, että häntä on painostettu yms. Sitä ei itse usein huomaa, se on tuttu asia niin monille.
      Omakin äitini on aina sanonut, kun olen sanonut hänelle, että hän ei ole koskaan kannustanut minua missään pyrkimyksissäni, että hän on aina vain halunnut minun parastani.

      Ei voi ymmärtää, että on tehnyt mitään väärin.
      Enkä minä sano, että sinä olet tehnyt väärin, kun en sinua tai asiaa tarkemmin tunne.

      • Anonyymi

        Miten olet hankkinut akateemistasoisen sivistyksen?


    • Anonyymi

      Mielestäni aloitus kuulostaa hieman huolelta oman egon puolesta, eikä niinkään pojan. Kyseessä on, kuten itsekin sanoit, aikuinen ihminen, joka tekee omat valintansa. En usko että tämä on vuorokaudessa suunniteltu ajatus, vaan mietitty ja päätetty ajan kanssa. Miksi huolehtia, jos kyseessä on kuitenkin vakityö? Nykyään ihmiset opiskelevat myöhemminkin, jos tilanne vaatii tai mielenkiinto asiaan herää. Loppupeleissä ihmiset tuppaavat etenemään urallaan vahvasti kokemuksen myötä, eikä koulutus usein vaikuta asiaan millään tavalla. Välien lämmittelyyn en ota kantaa.

    • Anonyymi

      Ainoa järkevään pojan jutuissa on tuo muksujen tekeminen nuorella iällä, mutta ei sitä vanhemmat voi ohjata lasta loputtomiin. Joko elää hanttihommia tai huomaa myöhemmin, että kannattaa lueskella.

      • Anonyymi

        Entä jos ipanoista tulee suolipalstalle vakituiseen pöpilän suljetulta mutustelevia vajakkeja.


    • Anonyymi

      Onko poika tullut äitiinsä ja aikoo suomalaisen viihteen tuottajaksi tai käsikirjoittaksi vai peräti jonkun muun ulkonäön ja (kuvitellun) persoonallisuuden omaavaksi oman elämänsä näyttelijäksi?

      Ei kai silloin pitäisi äitsykällä olla huolta, takuulla riittää massia ja naista sellaiselle pojalle, ehkä myös päihdehoitoakin. Sitähän, tai noita kaikkia, saattaa tarvita myös aloittaja-äitylikin.

    • Anonyymi

      Amkin kääntöpuoli on se että voi työllistyä sitten valmistuttuaan jos on onnea jonnekkin "tittelityöhön" josta tienaa vähemmän jatkuvan stressin piinaamana kuin ammattitutkinnon opiskellut erikoisosaaja.

      Amk-tusinainsinöörinä tämän tiedän kertoa. Jos suinkin on lahjakkuutta opiskella enemmän, suosittelen nuorille yliopistoa. Diplomi-insinöörejä kyllä arvostetaan.

    • Anonyymi

      Ei kai poikasi ole Ismo L ?

      • Anonyymi

        Ettet vaan tarkoita kauppias Ismoa? Silloinhan aloittajan täytyy olla Martta, Kalervon vaimo?


    • Anonyymi

      Kolikon toinen puoli; aivan mahtavaa, että olette kasvattaneet pojan joka on selkeästi aikuinen, omilla aivoillaan ajatteleva ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Hänellä on tyttöystävä ja ovat niinkin vastuuntuntoisia, että ovat suunnitelleet perustavansa perheen ja hankkivansa lapsia, aivan mahtavaa tässä ajassa kun iso osa nuorista yrittää vältellä perheen perustamista keinolla millä hyvänsä. Pojalla on työpaikka ja on hoitanut sen niin hienosti että hänet on vakinaistettu, se ei ole itsestään selvää tässä ajassa. Poikanne ei ole luuseri, kiitos teidän kasvatuksen ja tuen. Nyt lähettäkää hänelle/heille vaikka ihan perinteinen kirje ja kertokaa nämä asiat ja paljon muuta mistä olette iloisia ja onnellisia (mm.mahdollinen lapsenlapsi sitten aikanaan). Eli lusikka käteen, älkää jakako enää hyviä neuvoja vaikka mieli tekisi. Poikanne on vastuunkantaja, hän kyllä klaaraa tämän elämän upeasti!

      • Anonyymi

        Hieno ja kaunis teksti, juurikin näin!


    • Anonyymi

      Ehkä poikasi on vähemmän tittelinkipeä ja haluaa elää elämänsä omalla tyylillään? Yleensä ne vanhemmat, jotka selvittävät lastensa pystyvän parempaan, eivät todellisuudessa tunne heitä pintaa syvemmältä. Ehkä poikasi pystyisi parempaan, ehkä ei. Kuulostaa että hän on vanhempiinsa vähintään yhtä pettynyt, kuin sinä häneen. Oma äitini on hieman kaltaisesi. Hän on pettynyt valintoihini ja ylistää kavereidensa opiskelleita lapsia. Itse koen jonkinlaista ylpeyttä siitä, etten välitä titteleistä eikä velkaa ole koskaan ollut muille kuin pankille. Vanhemmilta en ole saanut kirjaimellisesti penniäkään, enkä myöskään halua saada. Ajokortista lähtien kaiken hommannut itse. Ehkä sun poika tekee niin kuin hän kokee parhaaksi oman elämänsä kannalta? Näin olen itse tehnyt 18 vuotiaasta saakka. Ikää nyt 34, "hanttihommissa" samassa duunissa 15 vuotta, palkka ihan siedettävä 55-65 tonnia vuodessa (riippuen ylitöistä), sijoituksia parin asunnon ja osakkeiden muodossa, hyvä parisuhde ja nelikymppisenä velaton. En ole pettynyt itseeni, eikä käy sääliksi mutsia, vaikka toivoikin ehkä saavansa pojastaan enemmän rehvastelun aihetta. Ei musta ainakaan ollut tämän parempaan, eikä välttämättä oo sunkaan lapsesta. Ja miksi pitäis olla? Hän ei kuitenkaan elä sua miellyttääkseen, vaan sun pitäis olla hänen puolellaan. Surullista vanhemmuutta, ei voi muuta sanoa. Itse olisin äärimmäisen ylpeä lapsesta, joka tekee omat valintansa eikä pyytele niitä anteeksi äitikältä...

    • Anonyymi

      Nyt olet tiukkana äiti. Poika puhutteluun ja höpsötykset heti loppumaan. Lapsia ei tehdä ennen kunnon koulutusta. Nyt jos annat periksi, joudut antamaan "vippejä" silpputyötä tekevälle pojallesi ja hänen avokilleen loppuelämäsi.

      Poikasi on valinnut helpon tien mielenhäiriössä. On sinun asiasi tuoda järhestys taloon.

      • Anonyymi

        Tämän on pakko olla provo..


      • Anonyymi

        Ja jonkun tehtävä on tuoda nyrkki sun naamaasi. Loppuu todennäköisesti ulina.


    • Anonyymi

      Kannattaa odotella. Ehkä myöhemmin haluaa taas olla tekemisissä enemmän. Ehkä vain pitää irtiottoa.

    • Anonyymi

      Sinun olisi korkea aika ymmärtää se, että aikuistuttuaan lapsillasi on oikeus elää omaa elämäänsä ja oikeus elää sitä niin kuin itse haluavat. Ei sinulla ole oikeutta yrittää sanella heille kuinka heidän pitäisi omaa elämäänsä elää. Jos poikasi on tyytyväinen nykyisiin töihin sä ja iihtyy niissä , niin se on hänen asiansa. Miksi et voi anaa hänen elää siten kuin itse haluaa? Jos hän haluaa tehdä töitä, jotka sinusta on hanttihommia niin se on hänen asiansa, ei sinun. Sitäpaitsi maailma on täynnä ihmisiä, jotka leimaavat jonkun työn hanttihommiksi vain siksi että eiät itse ole siitä kiinnostuneet tai haluaisiavat jonkun tekevän jotakin muuta kuin tekevät. Ei ole sinun asiasi sanella pojallesi mitä hän saa ja mitä ei saa tehä. Eikä ole sinun asiasivähätellä hänen töitään hanttihommiksi vain siksi, että haluaisit itse hänen tekevän jotain muuta. Jos poikasi on tyytyväinen siihen työhän mitä tekee niin anna hänen olla tyytyväinen.

      Sama koskee lapsen hankkimista. Jos hän ja tyttöystävänsä haluavat lasta niin se on heiän asiansa, ei sinun. Ei ole sinun asiasi päättää siitä asiasta tai siitä millon on oikea aika hankkia lapsia. Se on heidän kahden välinen asia eikä kenenkään muun, ei edes sinun.

      Ja oisiko mitenkään olla, että välisi poikaasi on mitä on, siksi ettet tule toimeen hänen tyttöystäänsä kanssa kunnolla tai siksi, että yrität kontrolloida poikaasi?

    • Anonyymi

      Mieti nyt ähän. pitäisitkö itse siitä, jos joku tulisi sanelemaan sinulle miten sinun pitäisi elää? Pitäisitkö siitä, että joku yrittäisi painostaa sinut elämään siten kuin hän haluaa eikä niin kuin sinä haluat? Pitäistkö siitä, jos joku nimittäisi sinun töitäsi joita haluat tehdä hanttihommiksi? Pitäisitkö siitä, että se toinen vihjailisi, että ehkä puolisollas on jotain tekemistä sinun omien valintojesi takia ja, että puolisisosi ehkä on syys siihen, että olet hänen mielestään valinnut työsi jne huonosti? Pitäisitkö siitä, jos joku muu tulisi sanoman sinulle millon on oikea aika hankkia lapsia jne

      Tuskimpa pitäisit, joten miksi oletat, että poikasi pitäisi pitä sinun puuttumisstasi hänen elämäänsä ja yrityksestä ohjata sitä haluamaasi suuntaan sien sijaan, että poikasi eläisi omaa eläänsä kuten haluaa?

    • Anonyymi

      Tottahan poika puhuu, olet nimittäin epäonnistunut vanhempana nimenomaan sen takia, että yhä kuvittelet tietäväsi mikä pojallesi on parasta! Kannattaisi opetella arvostamaan erilaisuutta ja ymmärtämään sitä, että kaikki eivät halua olla koulutettuja ja "menestyviä" sillä mittarilla, millä sinä menestystä mittaat!

    • Anonyymi

      Jos päihteet eivät ole kuvioissa, niin asiat ovat hyvin. Useimpia kesken jätetyt opinnot kyllä harmittavat loppu iän, mutta nuorena moni ei sitä ymmärrä.

    • Anonyymi

      Olen pettynyt äitiini.

      Äitini 56v on luovuttanut elämänsä suhteen ja haluaa nyt elää minun elämääni. Koko hänen elämänsä olen yrittänyt olla hyvä ja kannustava poika ja totella. Olen yrittänyt tehdä selväksi kuinka teen omat valintani ja tämä on minun elämän nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.

      Kävin normaalisti lukion ja halusin itsekin käydä sen. Sen jälkeen menin ammattikorkeakouluun mutta keskeytin sen koska en halunnut sitä ja vaihdoin toiselle mielenkiintoisemmalle alalle. Opiskelujen aikana pääsin töihin ja huomasin että se on minulle sopivaa. Jouduin vähentämään yhteydenpitoani kotiin kun äitini oli koulutususkovainen painostaja joka ei tajua että tämä on minun elämäni. Löysin naisystävän joka arvostaa minua ihmisenä eikä titteleitä tai rahoja. Olen rakastunut ja onnellinen.

      Minulla pitäisi alkaa nyt kolmas vuosi amkissa mutta työ johon pääsin oli mielenkiintoinen ja haastava ja pidän siitä oikeasti. En kertonut sitä äidilleni koska hän on niin hankala ihminen. Ajattelin että hän tajuaa joskus myöhemmin asian. Jouduin pari kertaa valehtelemaan omalle äidilleni koska hän ei hyväksy minua tällaisena kuin olen.

      Äiti yritti vihaisesti tiuskien vaatia tilitystä minulta mutta olen elänyt koko elämäni hänen toiveiden mukaan mutta nyt se loppui elän kuten itse haluan. Haluan siis elää duunarina ihan ok palkalla ammattipätevyydet hankin myöhemmin tai sitten voi olla että suuntaudun johonkin muualle mutta aika näyttää. Meillä on tarkoitus perustaa perhe ja mennä naimisiin. Vanhempien kanssa en voi olla tekemisissä ennen kuin kasvavat aikuisiksi ja alkavat käyttäytyä. Vaikea uskoa että he ovat koulutettuja. No koulutus ei tuo älykkyyttä ja jos elää kuplassa on vaikea nähdä totuutta.

      Olen erittäin surullinen tilanteesta että näin on. Äidissä oli hyviäkin puolia mutta aikuisen miehen käskyttäminen ja elämääni puuttuminen on jotain mitä en siedä. Olen sietänyt sitä tarpeeksi. Seinä tuli vastaan. Nykymaailmassa sattumalla on iso osuus mitä tapahtuu ja monesta korkeakoulutetusta tulee hesburgerin kassa.

      Minulle menestyminen on sitä että tulen toimeen ja minulla on perhe. Se tekee minusta menestyneen mitään titteleitä ja linnoja en kaipaa. Äitini on erillainen hänen tuhnuiseen sieluunsa on pakko kuulua titteli ja vaurautta muuten hän on tyhjä kuori. Hän luulee olevansa korkeammalla tasolla kuin duunarit ja siksi hän on minulle vihainen. Hän ei ole vielä viisikymppisenäkään tajunnut että kaikki ihmiset on pääosin samasta puusta veistettyjä joka puolella on älykkäitä ja vähemmän älykkäitä koulutus tittelit ammatti tulot ym sitä ei muuta miksikään.

      Oletan että äiti tajuaa että hänet syrjäytetään pois se on ainoa keino jos alkaa aikuista miestä määräillä. Hänen valintansa on näemmekö jatkossa. Jos hän ei hyväksy elämääni ja hän jatkaa pakkosyöttämistä en voi tehdä muuta kuin laittaa hänen numeronsa estoon ja kadota hänen näköpiiristään.

      Olen surullinen ja huolissani äitini elämästä. Surullinen siitä miten yksipuolista ja latteaa elämää hän on elänyt ja huolissani hänen vanhuudestaan yksin.

    • Anonyymi

      Kyllä nyt tuntuu sille et olisi kunnia sinulle äitinä pojan kautta! Eikö riitä että hän on ok hänellä työ ja tyttöystävä perhesuunnittelua ja jos hän on onnellinen. Ja vaikka hän olisi lukennut niin ei sekään työ ole tänäpäivänä taattu!!!!. Tottahan me vanhemmat halutaan lasten parasta! Mutta kyllä ne itse päättävät ja voidaan silti olla tukena ja hyväksyä heidän päätöksiä! Voit näin olla hyvä äiti ja ymmärtää ❤!

    • Anonyymi

      "Alkaa nyt lasten tekoon ilman koulutuksia ja tuollaisessa työssä. "

      Meillä 4 lasta, nyt 38-42 v, Kahdelle (27v) sanoin että "olen aika nykyaikainen iskä...." saa kertoa mitä vaan ..... heti huomasi mitä kysyn ja vastasi. "etkö sä muista kun ensin lupasin käydä koulut". Oli tapaillut vain kahta poikaa muutaman kerran, mutta sitten kolmannen kanssa perustivat 3 kk perheen ja alle 1 v tuntemisen jälkeen oli eka lapsi syntynyt.
      Mitä tänä tytär on katunut elämässään........ sitä kun ei hakenut miestä parikymppisenä ja sitten vasta opiskellut.
      ---------------------
      Toinen juttu , meillä on hyvät välit, mutta sen kyllä olen monesti todennut ja pettynyt, mitään ei saa neuvoa, mitään ei saa antaa. He haluavat toimia omin tavoin ja hyvin heillä menee.

      Olen kyllä monta kertaa miettinyt mitä itse olen vanhempien neuvoista ajatellut,
      kuinka paljon sinä olet halunnut vanhempiesi neuvoja, muisteleppa.

      Muuten, kirjoitit hyvää ja helppolukuista suomen kieltä. En ole koskaan lukenut niin paljoa kuin sinun kirjoituksesi.

    • Anonyymi

      Huvittavaa huolehtimista. Hyvä, että pojalla ollut rohkeutta katkaista napanuora. Opiskella ehtii myöhemminkin ja alaa ehtii vaihtaa monta kertaa. Naisystävä ja vakiduuni on enemmän kun mihin moni muu samanikäinen pystyy.

    • Anonyymi

      Anna hänen elää omaa elämäänsä. Sori vaan. Et voi elää toisen elämää. Hän on aikuinen.

    • Anonyymi

      Tämä postaus on siitä hyvä, että se vastaa itse omiin kysymyksiinsä. Kirjoittaja ei oikeastaan kuvaile olevansa järkyttynyt, tai oikeastaan edes kovin kiinnostunut siitä, MIKSI poika näyttää täysin kadottaneen luottamuksen vanhempiinsa (tässä asiassa), ja MIKSI poika näyttää valinnoillaan kapinoivan vanhempiensa ideologiaa vastaan kerta toisen jälkeen. Pojalla selvästi on sen verran rakkautta äitiään kohtaan, että yritti välttää väistämättömän kieltämisen ja konfliktin valehtelemalla valinnoistaan - strategia, jossa kieltämättä omat puutteensa - mutta onhan tämä koko kuvio nyt tästä lukien kohtuullisen simppeli:

      Äiti painostaa pientä lasta kovasti opiskelemaan ja käymään kouluja -> pieni lapsi haluaa menestyä koulussa miellyttääkseen äitiään ja sanoo itsekin haluavansa sitä -> jossakin vaiheessa lapsi/nuori/aikuinen toteaa ettei koulut olleetkaan sisäisesti tyydyttäviä ja että hän haluaakin tehdä muita asioita -> nuori/aikuinen tekee toisia valintoja.

      Lähinnä tuo valehtelu ja tiuskiminen nähdäkseni kertovat siitä, miten nurkkaan ajettu olo AP:n pojalla todennäköisesti on ollut tuossa tilanteessa. Hän on tuntenut olonsa niin voimattomaksi ja keinottomaksi autoritäärisen matriarkan kynsissä, että hän on konfliktitilanteessa taantunut tiuskivaksi teiniksi. Tämä kertoo huomattavasti enemmän äidin suhteesta poikaansa kuin pojan elämänkatsomuksesta.

      AP: mene nyt jumantsuikka itseesi ja opettele hyväksymään poikasi ja rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on. Hän EI ole sinun tavoitteidesi tai unelmiesi välikappale, ja hänellä ON oikeus tehdä omat valintansa ja omat virheensä. Koulujen käyminen on tärkeää ja todennäköisesti smart move ja "safe bet", mutta se EI ole kaikki kaikessa. Uskon, että sinulla on vielä hyvä tilaisuus saada välisi poikaasi tervehdytettyä ja löytää mielekäs suhde häneen, JOS todella tavoittelet sellaista.

      Jos taas haluat pelinappulan, jota manipuloida ja muokata mielesi mukaan, hanki koira. Kannattaa toki muistaa, että silläkin kyllä on oma tahtonsa, ja Suomessa on eläinsuojelulaki.

      Mainittakoon nyt vielä, että on täysin ymmärrettävää, että AP on järkyttynyt ja hämillään. Et selvästi ymmärrä, mitä tässä on tapahtunut. Aika kovasanaisesti nyt kirjoitin, mutta uskon vilpittömästi että sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet pelastaa suhteesi poikaasi, JOS se on se mitä tavoittelet.

    • Anonyymi

      Ole tyytyväinen, että poikasi on töissä ja jopa vakipaikalla, se on paljon enemmän kuin monet muut saavat koskaan aikaan! Koulutus on sinänsä OK, mutta on lukemattomia aikuisia, jotka useistakaan koulutuksista huolimatta eivät saa työpaikkaa, vaikka kuinka hakevat. Ja sitten on vielä paljon niitä, jotka eivät yritäkään päästä töihin, vaan alkavat ryyppäämään ja käyttämään huumeita ja tekemään rikoksia huumeiden saamiseksi, ja joiden vanhemmat joutuvat monen vuoden hoitopaikkojen metsästämisen ja itsensä kuoliaaksi huolehtimisen jälkeen saattamaan hautaan... Joten lopeta turha väninä ja anna pojan elää omaa elämäänsä. Sillä tavoin sinulla jää jonkinlaiset mahdollisuudet luoda häneen ja puolisoonsa hyvät suhteet niin, että jos jälkikasvua ilmaantuu, sinä voit päästä mukaan lastenlasten elämään. Sen sijaan, jos jatkat mouruamista, niin sinut todennäköisesti jätetään vaille poikasi ja lastenlasten seuraa ja yksinäsi katkeroidut entistä pahemmin.

      • Anonyymi

        Antaa pojan tehdä mitä itse tahtoo kun kerran on löytäny naisensa ja työpaikkakin on,mitäpä se enää vanhemmille kuuluukaan jos tahtoo ihan oleilla itekseen?


    • Anonyymi

      Ei ihmisarvo ole kiinni ammatista tai koulutuksesta. Hyvä sydän on paljon tärkeämpi kuin hyvä titteli.

    • Anonyymi

      Olen pahoillani kirjoitaessa tätä.Äiti tuo suuri Rakas ihminen joka toivoi aina ja kannusti parhaansa.Ei antanut minulle siipiä aloittaa omaa maailman lentoani.
      Kunnes tein päätöksen,Äiti rakas poikasi on mies ja lähtee sotilaaksi lähi-itään.
      Isä oli kuin,että perkule poika..nyt menet oikeaan suuntaan ja kippis.
      Äitini itki ja ei olisi halunnut,että jätän kaiken hetkeksi..
      Tulin takaisin enemmän kasvaneena ja selkärankakin veny hieman(ryhti).
      Tämä olen minä, minä ihmisenä itse ja haluan Rakas äitini !
      Haluan elää oman polkuni,minun polkuni elämässä.
      Anna minulle anteeksi,että tein näin mutta se oli elämäni kasvattavin ajankohta nähdä,kokea ja elää !
      Vuoden jälkeen tulin takaisin ja kutsu tuli uudestaan lähi-itään,olin vain 3kk täällä teidän keskuudessa.
      Taas vuoden komennuksen jälkeen rakastin teitä vanhemmat ,ehkä enemmän kuin aikoinaan!
      Kiitos Äiti,et itkenyt enään,kun lähdin toiselle komennukselle..
      Huomasit varmaan,että olen saanut siivet!
      Kiitos teille Rakkaat vanhemmat !

      • Anonyymi

        Kaunista


    • Anonyymi

      Mun äiti on aikalailla just ku aloittaja.Ja se raivostuttaa.Äitini ei kykene vaikuttaan elämääni mutta mua oksettaa äitini ajattelu,hyi ..ttu...

    • Anonyymi

      Miksi et ole käyttänyt ehkäisyä. Nyt saat syyttää ihan itseäsi. Pöksyt pitää olla tiukasti jalassa jos ei osaa.

    • Anonyymi

      Eikö se lukio sitten ollut opislelu?a. Taidat olla ns. akateeminen ihminen joka ei arvosta fyysisyä duunia. Mene itseesi!

    • Anonyymi

      Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

      Kirje roomalaisille 12:2 FB92

      https://bible.com/bible/330/rom.12.2.FB92

      • Anonyymi

        Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

        Kirje roomalaisille 12:2 FB92

        https://bible.com/bible/330/rom.12.2.FB92

        Onko Jumalan tahto,että meidän pitää siivota Islami sotkut?
        Islamin lohikäärme,jolla on seitmän päätä.kun katkaiset yhden niin aina tulee toinen tilalle?
        (järjestö)
        Kristin usko kun syntyi,niin Islamia ei ollut,miksi he eivät huoledi itsestään ja teoistaan?
        Minä kyllä tiedän,mutten kirjoita,olin siellä 7 v sotilaana.
        Mutta,mitä mieltä muut on?


    • Anonyymi

      Missä on pojan isä ja mitä hän on opettanut lapselleen vuosien saatossa?

    • Anonyymi

      Poikiinsa pettyneitä vanhempia varmasti riittää. Onko koulun käynti ja opiskelu pojille niin paljon hankalampaa, vai luottaako poika siihen, että aina on joku tukemassa. Onko helppo olla naisten huollettavana?
      Omani kävi koulunsa pitkin hampain ja kouluttautui ammattiin. YT-kurjuuksien tuoksinassa joutui työttömäksi. Sai uuden työpaikan, joka sekin katosi muutaman vuoden jälkeen. Lopetti työn haun ja asettui lopuksi ikäänsä työttömän rooliin. Avioliitto kariutui, avoliitto myös, sillä kukapa jaksaisi työttömyysrahalla elävää miestä ylläpitää, koska hän ei osallistu pennilläkään talouden ylläpitoon.
      Miten kävi lopuksi? Muutti äidin luo kuusikymppisenä ja asettui eläkeläisen elätettäväksi. Äiti maksaa taloudenpidon, poika harrastaa pubielämää. Korona on ärsyttänyt suuresti, kun harrastus o ollut jäissä.
      Miten mahtaa myöhemmin käydä, sitä ei äiti ole ajatellut. Se ei ole äidin murhe. Puhuttu on, kuuroille korville.

      • Anonyymi

        Kokoomus tekee duunarin elämästä helvettiä
        pakkolakeineen yms.

        Onneksi on SDP joka ollut aina duunarien
        puolta pitämässä jo ajalta kun SDP:n
        Johan Edvard "Eetu" Salin kierteli ympäri
        Suomea ja piti kansan syville riveille
        palopuheitaan 1900-luvun alun vuosina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokoomus tekee duunarin elämästä helvettiä
        pakkolakeineen yms.

        Onneksi on SDP joka ollut aina duunarien
        puolta pitämässä jo ajalta kun SDP:n
        Johan Edvard "Eetu" Salin kierteli ympäri
        Suomea ja piti kansan syville riveille
        palopuheitaan 1900-luvun alun vuosina.

        Demarit ovat nykyisin rikkaiden puolella, ei ne ole enää aikoihin välittäneet duunareista.


    • Anonyymi

      Poika elää elämäänsä..Emme me vanhemmat pysty vaikuttamaan. Olen itse kokenut saman täytyy vain muistaa, että emme omista lapsiamme.
      Kuolemaamme saakka kuitenkin saamme seurata heidän elämäänsä, meille.he ovat aina lapsia.
      Jos tiukka paikka tulee he pyytävät apuamme, ja tietysti autamme. Aina lapset ja lapsenlapset ovat mielessämme, ja valvottavat jos huonosti menee.
      Täytyy toivoa, että valitsevat oikein.
      Me olemme parhaamme yrittäneet.


      .

      • Anonyymi

        Entäs kun vanhemmat päättäneet
        kasvattaa vammaisen lapsensa aikuiseksi
        joka ei kehitysvammainen ikinä aikuistu,
        sitten myöhempinä vuosina tämä kehari
        on Sosiaalitoimen armoilla, asuu ehkä
        ryhmäkodissa kaltaistensa seurassa
        saaden 24/7 hoivan asumisyksikön
        henkilökunnalta.

        Yhteiskunnalle tämä kehari tulee
        aina olemaan hyödytön. Onni onnet-
        tomuudessa jos tämä kehari sattuukin
        työllistymään ja saa pientä palkkaa
        korvaukseksi tehdystä työstä.

        Joutilaisuus ei ole hyvästä, tämän
        tiedän itse sairaseläkeläisenä sydän-
        vikaisena aspergermiehenä erittäin
        hyvin ettei joutilaisuus ole hyvästä
        koska koen parastaikaa että olen
        joutilas ja hyödytön.


    • Anonyymi

      Kerron vain sen, mikä oikeasti on tärkeintä tässä elämässä: Ottaa Jeesus Kristus sydämeen asumaan, antaa Hänen pelastaa ikuiselta kadotukselta.

      Kaikki muutkin asiat selviää siinä samalla ja Jeesus pitää huolen jokaisen Hänen omansa elämästä, niin pienistä kuin isommistakin asioista.

      Millään rahalla, maineella, kunnialla, omaisuudella ym ei lopulta ole mitään merkitystä, jos Jeesus ei ole sydämessä ja kuoleman jälkeen löytää itsensä kadotuksesta. Sieltä ei ole paluuta.

      Mutta Taivaassa Jeesuksen luona on ikuinen rauha ja ilo, rakkaus. Tätä saa uskova kokea myös jo täällä maanpäällä, Taivaallista iloa ja rauhaa, Jeesuksen rakkautta, jota maailma ei voi ikinä antaa.

      Jeesus on vastaus kaikkeen, sun ei tarvi murehtia asioita, kun Jeesus kehoittaa Sanassaan heittämään kaikki murheesi Hänen päälleen.
      Hän pitää sinusta huolta ja sinun läheisistäsi.

      • Anonyymi

        Juuri näin. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Millään muulla ei lopulta ole mitään merkitystä. Kaikki tämä maanpäällinen elämä meillä jokaisella loppuu aikanaan, mitään emme saa mukanamme, titteleitä tms. Ainoa pelastajamme (sinunkin joka tätä nyt sattumalta luet, kunhan vain uskot Jeesukseen niin olet varmasti pelastettu) on itse Messias, Kuningas, maailman ja synnin voittaja Jeesus Kristus Jumalan Poika.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Millään muulla ei lopulta ole mitään merkitystä. Kaikki tämä maanpäällinen elämä meillä jokaisella loppuu aikanaan, mitään emme saa mukanamme, titteleitä tms. Ainoa pelastajamme (sinunkin joka tätä nyt sattumalta luet, kunhan vain uskot Jeesukseen niin olet varmasti pelastettu) on itse Messias, Kuningas, maailman ja synnin voittaja Jeesus Kristus Jumalan Poika.

        Aamen, Siunausta sinun päivääsi ja teidän muittenkin päivään.

        "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan. "
        "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. "


      • Anonyymi

        Ei todellakaan ole vastaus kaikkeen. Säälin niitä ihmisiä, jotka uskovat sellaiseen, mitä ei ole olemassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aamen, Siunausta sinun päivääsi ja teidän muittenkin päivään.

        "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan. "
        "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. "

        Halleluujah...


    • Anonyymi

      Äiti lopettaa nyt välittömästi sen painostamisen jos haluaa olla poikansa kanssa tekemisissä, ihan simppeliä. Poika on nyt aikuinen ja tekee omat päätöksensä ja elää oman elämänsä ihan itse. Kysyy sitten neuvoa jos sitä tarvitsee.
      Siihen asti äiti ainoastaan kyselee miten pojalla menee ja mitä on puuhaillut, sekä sanoo kuinka on kiva tavata poikaa, ei mitään muuta !

    • Anonyymi

      Kuulostat juuri niin vitun ärsyttävältä vanhemmalta kuin vain voi olla. Itsellä oli samanlaiset. Aina piti kaikki tehdä heidän mukaansa. Edes koulua ei saanut itse valita. Ei ihme ettei poikaa kiinnosta teidän seura paskaakaan. Vituttaa vielä 40 vuotiaanakin että vasta 30vuotiaana uskalsi alkaa elää omaa elämää. Et edes itse tajua kuinka kontrolloiva hullu olet.

    • Anonyymi

      Nykyään on parempi asia jos pääsee vakinaiseen työhön.

    • Anonyymi

      olin 6v kun isäni kuoli
      Äitini kasvatti yksin 4 alaikäistä lasta.
      Esikoisesta tuli alkoholisti
      Siskoni muutti Amerikkaan
      ja kävi koulunsa siellä ja meni naimisiin.
      Seuraavasta veljestä tuli juoppo
      ja hirtti itsensä 36v
      Rakastan edelleen Äitiäni Hän kuoli 2004.
      Muistan kun menin ensimmäistä kertaa 16v
      kesä töihin olin oulun messuilla apumiehenä
      Kun työt loppu sain palkka shekin
      ostin niillä itselleni polkupyörän ja loput
      annoin Äidille.

      Itse menin oppikoulun jälkeen
      ammattikouluun ja koska kotitalous opettajani
      kehui itseäni niin hain Ravintola alan perus linjalle.
      Koulusta päästyäni menin armeijaan.
      Sen jälkeen olin 5kk työyttömänä
      Sitten hain Tarjoilija kurssille joka kesti 9kk
      Kurssin jälkeen sain kutsun työhaastatteluun
      sinne pyydettiin meitä kurssin suorittaneita kaksi.
      Molemmat otettiin töihin,
      Teen samaa työtä edelleen
      olen siis baarmikko.

      Miksi olet huolissasi aikamiespojasta?
      Olisitko halunnut hänestä kenties "peräkammarinpojan"?

      Ehkä voisit kaventaa vaatimuksiasi ja hyväksyä
      poikasi sellaisena kuin hän on?

    • Anonyymi

      Mitä sitten, kun ainakin jotain työtä tekee ja elämä on muuten reilassa. Sä olet ehkä nähnytkään, millaista on oikeasti surullinen meno..

    • Anonyymi

      Huumeet

    • Anonyymi

      Varmaan alkanut käyttää kannabista muijansa kanssa, ehkä routa vielä porsaan kotiin ajaa

    • Anonyymi

      Mitä jos vaan antaisitte sen pojan päättää miten hän itse haluaa elää? Vaikka ajattelet vain poikasi paradta niin teidän silti täytyy kunnioittaa pojan omia toiveita ja suunnitelmia. Teillä on luultavasti kasvatus ollut liian ohjailevaa ettei poika ole koskaan itse uskaltanut sanoa mitään vastaan ja vasta nyt aikuisena oikeasti tekee omat päätöksensä ilman että joutuu aina myötäilemään teidän mielipiteitä.

      Jos haluat korjata välisi niin kannattaa hyväksyä poika sellaisena kuin hän haluaa olla. Ja ennen kaikkea luottaa tämän omiin päätöksiin eikä murehtia turhaan. Poikasi on nyt aikuinen eikä enää kaipaa apuasi. Laitat pahoitteluviestit ja lupaat ettet enää yritä kontrolloida tämän elämää.

    • Anonyymi

      Minusta on hienoa jos poika pärjää omillaan ja tekee omat ratkaisunsa elämässään. Pelkän tittelin varaan ei elämäänsä kannata kokonaan rakentaa. Hyvä elämänkumppani on todella arvokas asia. Ihmismieli on muuttuvainen. Tiedän et aikuisen lapsen hössöttömistä on ehkä vaikea lopettaa ajoissa. Meillä 3 lasta jotka enemmän tai vähemmän suorittaja tasolla. Kaikilla omat kämpät jo sangen varhain. Vain yhdellä valkolakki vailla hyötyä. Ammiksen käyneitä alunperin kaikki ja vähän päälle ammattikorkeakouluissa. Työnantajat soittelevat perään ja pyytävät jatkuvasti ylitöihin kohtuullisilla korvauksilla. Nuorimmainen hknkuu maalle asumaan yllättäen. Tehköön niin kuin haluaa ehkä en osta ylihintaista maatilaa hänelle. Vai ostanko sittenkin ja muutan itsekin sinne?

    • Anonyymi

      provo

    • Anonyymi

      Koulut voi käydä myöhemmin. Voi olla että yksinkertaisesti opiskelu ei juuri nyt maistu. Hyväksy päätös ja ilmaise asia niin että on ihanaa että poika on löytänyt työn mistä pitää. Kannusta ja yritä olla puuttumatta. Yritä löytää yhteinen sävel tyttöystävän kanssa.
      Voi olla että poika päättää alkaa opiskella taas jossain vaiheessa, voi olla että tyttöystävä vaihtuu. Mutta jos haluat palata takaisin läheiseen suhteeseen, kerro pojalle että hyväksyttiin ja kannatat hänen päätöksiään, vaikka ne ovat erilaisia kuin mitä itse teitä aikoinaan. Ja sano suoraan että haluat että teillä on läheinen suhde. Kysy miten voitte palata sinne? Kerro että rakastat häntä

      • Anonyymi

        50v. ei ole enään monia vuosia eläkeikään
        kerryttää eläkettä töitä tekemällä, itse olen vielä toistaiseksi 37v. heteromies, koko 2010-luku
        meni mulla penkin alle, en kouluttautunut
        enkä työllistynyt, syytän siis tästä itseäni saa-
        mattomuudestani.

        Helmikuussa 2022 täytän 38v.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        50v. ei ole enään monia vuosia eläkeikään
        kerryttää eläkettä töitä tekemällä, itse olen vielä toistaiseksi 37v. heteromies, koko 2010-luku
        meni mulla penkin alle, en kouluttautunut
        enkä työllistynyt, syytän siis tästä itseäni saa-
        mattomuudestani.

        Helmikuussa 2022 täytän 38v.

        50 vuotiaalla on vielä melkeen 20 v eläkeikään.


    • Anonyymi

      Olisin tyytyväinen jos mun poikani kävis hanttihommissa ja seuristelis...

    • Anonyymi

      Antaisitte hänen elää rauhassa omaa elämäänsä. Hyvinhän kaikki on, kun kuitenkin työ ja puoliso, ei perheen perustamiseen oppiarvoja tarvita. Kaikille tittelit ja raha eivät kaikkea merkitse.

    • Anonyymi

      Joku kirjotti-Olisin tyytyväinen JOS poikani kävis töissä ja seurustelis...ALOITTAJA,ymmärrä lopultakin että vingut aivan turhasta.Ihan totta koita älytä että poikas on fiksu,itsenäinen ja sun toiveet on todella typerät.Pojallas on hyvä elämä.Et vaan älyä sitä ku haluat olla jotenki muita parempi tms.Ajattelet tässä itseäs.

    • Anonyymi

      Häpeää sitä teidän Skodaa niin paljon, ettei kylään tule.
      Muutenkin olette varmaan molemmat siideriä ja pullaa puputtavia ihratynnyreitä, jotka eivät tajua itse aiheuttaneensa lapselle tuskaa ja täten hänkin ajautuu nyt white trash duunariksi kuten vanhempansa.

      Ei voi muuta tehdä kuin hattua nostaa. Tämän tilanteen on pakko olla todella epämiellyttävää teille molemmille. :)

    • Anonyymi

      Hyvä provo : D

      Varmasti uppoo täällä porukkaan.

    • Anonyymi

      mitäs tuota ihmettelee poika on aikuinen ja tekee omat valintansa ja kantaa vastuun elämästään. Ole onnellinen että on kuitenkin omillaan ja tulee vielä toimeenkin itsenäisesti. Ala elää omaa elämää joka on nyt mahdollista kun lapsikin omillaan:) Kyllä se elämä kantaa kunhan vaan yrittää ja sitähän pojassa tuntuu riittävän, käy kuitenkin töissä ja hankkii elantonsa!!!

      • Anonyymi

        Jokainen elää oman elämänsä ja ehkä totesi aivan viisaasti ettei paukut ehkä sittenkään aivan riitä voi olla paljon tyytyväisempi elämäänsä vaikka vähän pienemmällä palkalla


    • Anonyymi

      Hyviä vastauksia täällä. Jokainen lapsi aikanansa aikuistuu ja todellakin tekee itse päätöksensä.
      Itsekin kokenut sen kirvelevän irroittautumistunteen, kun vaan pitää antaa sen kokemattoman tehdä omat ratkaisut.
      Neuvoa ja opastaa asioissa, ja mieluummin kysyttäessä, se on vanhemman rooli.
      Mutta kenenkään puolesta ei voi elää, voi vain toivoa, että pysyisi edes kaidalla tiellä.

    • Anonyymi

      Taidan olla poikasi kanssa samoilla raiteilla,
      itse olen 37v. sairaseläkeläinen sydänvikai-
      nen (sydän korjausleikattu ollessani 4v.)
      sonkku seksitön aspergermies vailla
      ammattitutkintoa, palkkatöitä olis kiva
      tehdä, eihän niitä tehdä tämmöisenä kouluttautumattomana, työnantajat
      lähettäis mut takas kotiin kasvamaan
      koiranputkea.

      Tuntuu että olen hyödytön yhteiskun-
      nalle, saan vain sairaseläkerahan
      kiitokseksi yhteiskunnalta olemassa-
      olostani.

      • Anonyymi

        Mitäs jos voimiesi mukaan menisit johonkin vapaaehtoistoimintaan mukaan?
        Olisit vaikka kaveri jollekin, joka tarvitsee seuraa.
        Punaisella ristillä on jotain ystävätoimintaa aika monella paikkakunnalla.
        Se ainakin antaisi jotain innostusta arkeesi.


    • Anonyymi

      Anna aikuisen tehdä omat valinnat, vaikka sitten kantapään kautta. Se on hänen tie joka on tehty kuljettavaksi. Ei sinun. Tuohan on hyvä uutinen että on töissä, voisihan vaikka elää yhteiskunnan tukiviidakossa.

    • Anonyymi

      Olen 45v osa-aikainen kassamyyjä eli siis ilmeisesti elämässä epäonnistunut paskaduunin tekijä. Äitini olisi halunnut minusta käsityöopettajan ja että minulla olisi lapsia.
      Kun en halunnut käydä lukiota enkä opettajaksi ja kaiken huipuksi ilmoitin olevani vapaaehtoisesti lapseton, välit äidin kanssa viileni pahasti vuosiksi koska äiti ei hyväksynyt valintojani.
      Vasta viime vuosina äitini jäätyä eläkkeelle välimme ovat lähentyneet uudestaan kun äiti on vihdoin ymmärtänyt että olen onnellinen näin.
      Tykkään "paskaduunistani" ja osa-aikaisuus mahdollistaa enemmän harrastuksia vapaa-ajalla. Oma asuntokin on kohta velaton.
      Äitini olisi halunnut minulle erilaisen elämän, mutta äitini haaveet eivät ole minun haaveitani.
      Jos aikuinen lapsi on itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, niin eikö se ole tärkeintä?

      • Anonyymi

        Minun vanhempani eivät hyväksyneet homouttani, eikä myöskään ammattiani, kun olen parturi- kampaaja/ maskeeraaja .


    • Anonyymi

      Hei! Ymmärrän äidin ajatukset ja olen itse ennen ollut myös samoilla linjoilla. Koulutusta ei pidä väheksyä. Aikuinen lapseni kuitenkin sairastui vakavasti ja pysyvästi. Jouduin muuttaamaan näkökulmaani. Olen onnellinen,että hän elää ja myös osoitan sen hänelle. Muulla ei niin väliä tässä elämässä.

    • Anonyymi

      Samassa tilanteessa ollut ja sen takia en ole vanhempiin yhteydessä kuin harvoin.Hallitsivat elämääni enkä saanut elää omaa elämää,jos ei mennyt niin kuin he halusivat.Parempi näin vähemmän huolia.

    • Anonyymi

      ei osata ajatella 50 vuoden päähän
      ja onko se luonnollista että pitäisi
      ehkä korkean koulutuksen aikaan
      syntyy nuoria, jotka ajattelevat mitä on tässä ja nyt enemmän
      ensin lisääntyä kun vielä voi ja sen jälkeen työ ja koulutus...

      vanhempana ehkä tuntuu....
      mutta eri sukupolvet luovat elämänsä eri tavoin

    • Anonyymi

      pahinta mokaa jos nuori puhuu eläkesäästämisestä
      jolloin jo elämä on lopussa

    • Anonyymi

      Kokeile keinohedelmöityksellä uusi poika. Ja kyllä ne taas "ottaa sut mukaan elämäänsä" kun lapsenlikkaa tarvitsevat.

    • Anonyymi

      Poijasta ei tule mittään jos ei mene yliopistoon joku ammattikoulu levyseppähitsaajalinjalla on aivan turha ja työttömäksi valmiiksi jää. Ei duunarin palkalla elä saati sitten edes eläkkeelle pääse ainakaan terveenä. POIKAA KORVASTA KIINNI JA MARS OPISKELEMAAN OIKEA AKATEEMINEN AMMATTI

      • Anonyymi

        Metallimiehillä on kova kysyntä tällä hetkellä. Oikea työ on duunarin työtä.


    • Anonyymi

      Mitä ihmettä, koko palsta näitä kätilöitä täynnä , jotka ovat katkomassa napanuoriaan.
      Olet ap todella hyvin kasvattanut poikasi, niinkuin me useimmat isät ja äidit ( luusereita lukuunottamatta.
      Meillä on 3 aikuista lasta. Kaikilla on sama kasvatus-/ elämänohjeet. Kaksi on hankkinut työllistävät ammatit ja menee mukavasti. Yksi , jo yli nelikymppinen on ihan lusmu, hänelläkin on ammatti ja työpaikkoja avoinna jatkuvasti. Ei viitsi tehdä töitä, ei ole rahaa, voi todella huonosti, itkien itsensä uneen. Ei ota apua vastaan. Rahaa ei enää tarjota, koska ei ota mitään vastuuta elämästään.
      Kyllä ,aikaa sitten on ns napanuora katkaistu. Säälimme häntä. Ei ole missään tekemisissä suvun ja tuskin kenenkään muidenkaan kanssa. Kuulemma sukset menee aina ristiin ihmisten kanssa, kun on vain itse oikeassa.

    • Anonyymi

      Aloittajalle... Anna lapses pokkuroida ja tehdä valintojaan, jokainen me maksetaan "oppirahamme" eikä kouluttautuminen myöhemminkään ole mahdotonta, mä esim vanhoilla päivillä olen opiskellut,3 ammatti jo, silti elämässä pärjännyt. Harva nuori nykyään tietää mitä lopulta haluaa tehdä työkseen, saati se vasta kurjaksi menisi, jos ei ammattiinsa olisi yhtään mielenkiintoa, tekis sitä vaan, koska näyttää hyvälle. Mitä lapsiin tulee, niin tuskin kukaan kohta lisääntyis, jos aina odottais vaan sitä hetkeä kun kaikki olisi just eikä melkein.

    • Anonyymi

      No kyllä nyt minäkin olisin pettynyt, jos poika saa hyvät eväät menestyksekkääseen elämään ja mokaa omat mahdollisuutensa ei-mistään-syystä.

      Täällä kaiken maailman elämänkoululaiset itkee, että mitä vikaa on hitsaaja-siivooja-lähihoitajaelämässä. No, ei varmaan mitään, jos ei parempaan pysty, mutta ymmärtämättä jää, että poika mitä ilmeisimmin olisi pystynyt. Naurettavaa heittää mahdollisuutensa elämässä hukkaan.

      Yleensä koulutustaso periytyy, mutta jotain on nyt mennyt vinoon. Kyllä se saakin ottaa päähän. Tsemppiä aloittajalle. Ehkä se poika siitä vielä jossain vaiheessa järkevöityy.

      • Anonyymi

        Mielestäni on hyvä tehdä sitä mistä tykkää. Ei se teoria ja toimistotyö mitään herkkua aina ole. Toiset tykkää tehdä käsillään vaikka olisi päätä pidemmällekin. Työolosuhteet ja työkaverit ja työn mielekkyys sanelee tilipussin lisäksi jotain. Terveisin eräs DI joka välillä teki haalarihommia.


    • Anonyymi

      Poika eli kesää.

    • Anonyymi

      On perehtynyt vihreään oppiin, tuleva vihreän liiton kannattaja.

    • Anonyymi

      Ja sitten kun poika 50 v. itketään että olisi pitänyt uskoa äitiä. Vain pari vuotta lisää koulua ja olisi tutkinto. Se on koko elämän vuosista aika vähän.

      • Anonyymi

        Kyllä 50v voi mennä kouluun :).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä 50v voi mennä kouluun :).

        Niin voi, minä kouluttauduin uuteen ammattiin 48 vuotiaana valmistuin 51 v, ja sain melkeen heti toimen ja olen edelleen työssä, vaikka olen jo 67 v aion jatkaa ainakin 68 v ja sen jälkeen aion tehdä vielä keikkaa työpaikalleni, koska olen terve ja tykkään nyky työstäni.


      • Anonyymi

        50 v voi vielä kouluttautua, koska tuon ikäisen eläkeikä on melkeen 70 v , työikää jäljellä 20 vuotta.


    • Anonyymi

      Ymmärrän tunteesi, mutta anna asian olla. Meillä kaikilla on oma tiemme kuljettavana ja oppirahat maksettavana. Aikuinen poikasi on nyt vastuussa itsestään, valinnoistaan ja niiden seurauksista. Sinä olet työsi tehnyt, on aika päästää irti - kaikella rakkaudella.

    • Anonyymi

      eiköhän 26 vuotias parisuhteessa oleva mies jo tiedä, mitö tekee, eikä tarvitse äidin holhousta.

    • Anonyymi

      Onnittelut vakityöpaikasta! Se on todella hyvä juttu! Aivan sama mikä firma, siitä on hyvä jatkaa. Olet äitinä varmasti antanut hyvät elämäneväät ja asenteet kun poika on saanut vakipaikan. Eivöt lahjat mene hukkaan vaikka menisi hanttihommiinkim - hän tienaa rahaa varmasti paremmin hanttihommissa kuin koulunpenkillä. Varmasti hänellä on haaveissa esimerkiksi omakotitalo jota ei opiskelulla saavuta vaan työnteolla. Toiset opiskelee sitten myöhemmin tai etenee muilla keinoin. Täysin aikuinen ihminen (aivojenkin osalta eli >23v.) saa määrätä omasta elämästään itse. Se mitä poikasi toivonee ja odottanee saavansa vanhemmiltaan, on arvostusta ja tukea valintoihinsa! Voi olla että poika tietää äidin pettymyksen ja odotukset ja siksi tiuskii ja salailee koska onhan se kelju tilanne ja ahdistavaa tuottaa toiselle pettymys! Ei se teoria kaikille sopivaa ole. Ainakin amk voi olla turhauttavaa jos lukiossa on pärjännyt hyvin mitä olen kuullut. Älä mutsi murehdi, kyllä nuori poika klaaraa! Jos olis kortistoon asettautunut niin sit ymmärtäisin murheesi. On monta tapaa edetä uralla. Jos ei heti niin hetkenpäästä sillä kyllä hyvät tekijät huomataan ja jos on paloa isompaan leipään niin kyllä fiksu poika sen siirron omalla ajallaan tekee. 26v on todellakin nuori urallaan.
      Esimerkkinä palkoista: mikäli amispohjalla valmiiseen ammattiin valmistunut 19v kloppi saa hyvän vakiduunin kunnon kertoimilla ajan saatossa, hän tienaa pahimmillaan yhtä paljon 10v päästä kuin se diplomi-insinööri toimistossa mutta on ehtinyt 6v kauemmin tienata kuin tämä koulunpenkillä kelan tuilla opiskellut...

    • Anonyymi

      Ns. hanttihommilla voi tienata mukavastikin, jos on ahkera työntekijä ja kädentaitoinen. Ja monella alalla on myös näyttötutkintoja käytössä, työn ohella opiskelua jne., jos tarvetta ilmenee.

      Kaikki ei todellakaan halua kauluspaitatöihin, ei vaikka äiti sitä kuinka toivoisi. Meille monille riittää, että työstä saa elannon ja tärkeintä on ettei työ vie kaikkea energiaa. Jää aikaa ja intoa elää ja harrastaa, olla läheisten kanssa, eikä vaan selviytyä työpäivästä toiseen.

    • Anonyymi

      Täysin samoilla linjoilla edellisen kanssa,mulle työ on vaan siksi että on katto pään päällä ja ruoka jne.Yhtään enempää en työhön aikaani kuluta.On tässä muutakin ku työ,elämässä.Eikä ne maksa mitään,ne asiat jotka ovat mulle arvokkaita.

    • Anonyymi

      Siis nyt ihan oikeasti, sun pojalla on työpaikka, naisystävä ja muutenkin elämä reilassa. Tilanne voisi olla paljon pahempi. Pojalla voisi olla päihdeongelma, ulosottovelkoja, peliongelma ym. Paljon vakavempia asioita.
      Poikas on vielä nuori, ja sillä on koko elämä aikaa kouluttautua jos sitä haluaa. Kuulostat tosi kontrollinhaluiselta äidiltä, joka haluaa että lapsesi elää sellaista elämää kuin SÄ haluat.

    • Anonyymi

      Voimia sinulle. Hienoa, että kuitenkin elää rehellistä, työntäyteistä elämää. Eli siinä ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Voi olla, että opinnot alkoivat stressata liikaa ja hän halusikin mennä työelämään. Kaikki työ on arvokasta. Myöhemmin jos intoa taas opiskeluun ilmenee, voihan hän taas mennä opiskelemaan korkeampaa tutkintoakin. Siihen on hyvä olla kuitenkin motivaatiota, muuten se ei onnistu.

      Olet hienosti toiminut ja yrittänyt parhaasi. Sinä et ole tehnyt virheitä. Pojankaan työn teossa tai muussa rehellisessä elämässä ei ole moittimista. Ainoastaan hänen huonossa käytöksessään tiuskimisineen ja yhteyden katkaisemisineen on kyllä moitteen sijaa. Se ei ole aikuisen ihmisen käytöstä. Tosin käyttäytyyhän myös hyvissä asemissakin olevat ihmiset joskus huonosti. Jos ihminen on hyväntahtoinen, elää päihteetöntä elämää, ei tee rikoksia, niin kyllä hän aina pärjää. Jos ei nyt jostain syystä korkeakoulututkintoa jaksa suorittaa, niin sitten ehkä joskus myöhemmin. Ainoa huolestuttava asia mielestäni on juuri tuo kylmä suhtautuminen vanhempiin. Toki kunnioittaen ja kannustaen kannattaa myös vanhempien suhtautua jälkikasvuun, vaikka hän esim. opinnot keskeyttäisikin, mutta silti hankkii itse elannon. Monien vanhempien lapset käyttävät huumeita, tekevät rikoksia jne. Silti äidit yleensä toivovat parasta ja rukoilevat sekä surevat lastensa puolesta. Hyvät voinnit!

    • Poikasi tietää paremmin kuin sinä, mitä hän haluaa, mitä hän voi ja mihin hän pystyy. Nalkutuksellasi ja painostamisellasi olet PYSYVÄSTI katkaissut välinne. Nyt on poikasi lupa suojautua sinulta. Hänhän on jo 26 wee.

    • Anonyymi

      Ei tässä verotuksessa ja tasapäistyksessä koulutuksesta saa mitäön hyötyjä. Oikean valinnan poika teki.

    • Anonyymi

      Taas yksi pöterö kakara luulee että 50 kymppisenä ei asia kaduttas.. Vanhemmat tietää miten tuossa lopulta käy..Nuorena sitä luulee elävänsä ikuisesti ja tuuri käy mutta kyllä se elämä opettaa..On kyllä sitten melkein myöhäistä..

      • Anonyymi

        50 v ei mikään ole vielä myöhäistä.
        Terv 51 v valmistunut lähihoitaja vakitoimessa.


    • Anonyymi

      Näitä "hanttihommia" tekeviä luusereita "paskalla palkalla" nyt vaan sattuu olemaan noin puolet Suomen kansasta. Tietysti olisi hauska tietää, mitäköhän ne "hanttihommat" oikein mahtavat tässä tapauksessa olla. Veikkaan ihan tavallista normiduunia, josta saa normipalkkaa. Aivan ala-arvoista liksaa jatkuva irtisanomisuhka niskassa maksetaan kuitenkin hyvin harvalla alalla eikä tuon aloitusviestin kirjoittaja selvästikään tiedä juuri mitään yksityiskohtia poikansa työpaikasta ja työtilanteesta vaan esittää pelkkiä oletuksia ja karkeita yleistyksiä.

      AMK:n jälkeen todellakin tunsin itseni varsinaiseksi luuseriksi kirjoitellessani hakemuksia, jotka eivät juuri koskaan johtaneet edes haastatteluun ja jos joskus sattui suhteilla tai tuurilla saamaan jotakin työtä, niin sitä riemua ei kauan kestänyt. Kun luovutin ja aloin hakemaan ruumiillista työtä sieltä, missä sitä oli tarjolla, soi puhelin melkein saman tien, kun olin enteriä painanut. Itsetunto alkoi nousta kohisten. Sillä tiellä ollaan edelleen. Vaikkei palkka päätä huimaisi, saa talouden kuntoon, jos ymmärtää miten rahaa ei pidä käyttää. Jos ymmärtää, miten sitä pitää käyttää, niin aina parempi.

      Mutta turhapa tätä on vuodattaa. Joillekin kun on pyhä asia, ettei jälkikasvu saa "degeneroitua", viis lasten omista ajatuksista ja senhän kyllä huomaa siitäkin, että keskiluokan kasvatteja ei tosiaan tunnu fyysinen työ enää kiinnostavan ( joko painostuksen takia tai muuten). Niinpä tänne sitten roudataan porukkaa niistä maista, joista lähtijöitä työ kiinnostaa ja valitettavasti myös niistä, joissa arvostetaan enemmän sosiaalista elämää esim. kauppakeskuksissa isolla porukalla hengailua.

    • Anonyymi

      Kaikki sympatiani aikuiselle pojalle. Itse lähdin kotoa pois 16-vuotiaana ensin opiskelemaan ja sittemmin töihin. En olis kelvannut enkä kelpaa edelleenkään vanhemmille. Mikä teitä joitakin vanhoja ihmisiä vaivaa? Kattokaa peiliin.

    • Anonyymi

      Miksi siitä loukkaantua jos poika tekee omat päätöksensä.Tosin se ei ollut mukavasti sanottu pojaltakaan että te olette pilanneet hänen elämäänsä..On nyt vähän erimielisyyttä siis ilmassa olemassa ja taitaa olla että pojan vaimo saattaa vielä eripuraa nyt pitää erityisesti ylläkin mahdollisesti? tai voihan sitä miniää sitten jopa anoppilan tiukaksi kuulemansa määrilymeno pelottaakin?..Enpä tiedä kenen pitäis nyt tilannetta vähän löysentää tai siis ajatuksiaan toisesta tai toisista rentouttaa..Ehkä kaikkien pitäisi ajatella tilanteessa hieman toisin eli että pitäisi antaa löysää..Ajatella niinkuin että mitäpä tässä sitten eli toinen tekee mitä tekee eli kaikki ollaan aikuisia tässä kuitenkin ja pidetään kunniassa toisen omaa määräysvaltaa ja ajatusmaailmaa eikä lähdetä muuttamaan siis ketään..Kun antaa toiselle arvon olla oma itsensä ja niin pysytään siis siinä omassa tekemisissä ja oloissa vaan niin olisi helpompi sitten tavata toisia tilanteessa eikä läheisyyttä kaipaavat sukulaiset äiti ja poika esim.olisi vaan muiden sukulaisten tapaamisissa toisia tapaamassa..Ymmärrän kyllä senkin toiveen että äiti toivoo pojan ammattikoulun vai oliko ammattikorkeakoulu loppuun käymistä kun enää ei ollut kuin vuosi jäljellä ,mutta niin ehkä sekään ei sitten kuitenkaan ollut niin pojan toiveen mukainen koulutus kun oli jäänyt se vuosi jäljelle..Eiköhän poika itse sen tajua että voi vakityöpaikastakin tulla irtisanotuksi esim..Että turha äidin on sitä sitten surra kun ei oikeastaan niin kuulu kuin sen ko.ihmisen huolikentään..Että vähän pitäisi löysentää sitten kumpienkin osapuolien niitä raja aitojaan(ajatuksiaan ja tapaansa sanoa ja ajatella) jos mielii niinkuin tavata rakentavissa ja hyvissä fiiliksissä..ja ennen kaikkea että ei tulisi mistään enää riitoja ja sanomisia..Historiaakin pitäisi varmaan pojan ajatella niin ettei jaksaisi sitä enää painottaa kun se on taakse jäänyttä aikaakin..Jos pidättäydyttöisiin vaan siinä nykyhetkessä ja omassa tekemisessä ja omassa päätös päädyssä ei siellä toisen päötösalueella pallolltaisi ollenkaan..Eli molemmille vähän pureksiltavaa olisi..esim.Ehkä myös miniä voisi ajatella niinpäin että miten voisi tukea tilannetta niin että pystyisi myös käväisemään anopin luona..?.Mutta jos se miniän läsnäolo heiluttaa liikaa vaakaa tai tilannetta niin riittähän se kai että edes poika ja äiti näkisivät.

      • Anonyymi

        En kyllä tiedä mutta nää sun äidinkiellelliset virheet eivät vakuuta että kovin oppinut olisi itsekkään. Eli poika tekee virheitä elämässään ja sinä kirjottaessassi näitä. Vaaditko liika pojaltasi? Pitääkö hänen olla täydellinen? Sinua miellyttääkseen...Perkele että rassaa nämä piste. pikku ja yhdysana virheet näillä jotka vaatiii muolta täydellisyyttä. Terveisin: Sheldon Coopper:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kyllä tiedä mutta nää sun äidinkiellelliset virheet eivät vakuuta että kovin oppinut olisi itsekkään. Eli poika tekee virheitä elämässään ja sinä kirjottaessassi näitä. Vaaditko liika pojaltasi? Pitääkö hänen olla täydellinen? Sinua miellyttääkseen...Perkele että rassaa nämä piste. pikku ja yhdysana virheet näillä jotka vaatiii muolta täydellisyyttä. Terveisin: Sheldon Coopper:)

        Mitenkäs nuo omat kieliopilliset virheesi?


      • Anonyymi

        Ihan selvä keksitty provo! Lopeta jo tuo tyhjän jauhaminen.


    • Anonyymi

      Tämä kuullostaa, kuin oma äitini olisi kirjoittamassa. Yli-opisto opinnot jäivät kesken MT-diagnoosin takia, koska ei siinä kama-pöhnässä mistään mitään tullut. Sitten seuraavat 15v "muusikkona" , treeniksellä, baarissa, puistossa tai joskus muijan kämpällä punkaten. yritin olla vanhemmille mieliksi, muttei siitä mitään tullut. ei elämää voi elää muita varten. Jos joku yrittää tuputtaa näkemystänsä, että miten pitää, niin tuskin siitä mitään tulee. Enkä tiedä muuten tiedä tänäkään päivänä edelleenkään että miten pitäisi elää, vaikka viinanjuonnin lopetinkin, niin ei se mitään helpottanut. kännissä kun tietää kaiken paremmin, kun selvinpäin. Mutta yhtä kaikki.. edelleen päivä kerrallaan!. t: 40v tyhjäntoimittajarenttu.

      • Anonyymi

        Mutta sä teit sun juttua! Ei muiden...Pitää arvostaa myös sitä että ei kulje sitä tavallista polkua koska joku löytää myös uuden juurinkin siksi että ei mahdu muottiin...


    • Anonyymi

      Ettei vaan naisystävä ja hänen perheensä olisi tällaisia koulutusta väheksyviä duunareita, jotka ovat aivopesseet poikasi lopettamaan koulun ja tyytymään vähään? Näitä on omassakin lähipiirissä ja he eivät halua että muut menestyvät, koska eivät itse jaksa tai kykene millään tavalla itseään kehittämään tai etenemään elämässään.

      • Anonyymi

        Uudesta naisystävästähän se ensisijaisesti johtuu tuollainen miehen mielen ja sieluntilan totaalinen ja nopea muutos. Kuten sanottu. Kaiken takana on nainen. Nainen syöttää omenan miehelle.


    • Anonyymi

      Jos joskus tulee rahaa ruinaamaan, älä anna. Jätä perinöksi vain lakiosuus.

      • Anonyymi

        Mahtava ja rakentava neuvo...älä jätä rahaa. Vov! Siinähän se on vastaus kaikkeen...Mitä jos kaveri ei välitä edes rahasta vaan tahtoo elää omaa elämää ilman että joku pakottaa sitä johonkin äidin luomaan lokerikkoon ja toivesiin mitä itse ei voinut tätyttää? Miten ihmeessä me voidaan edes tietää sitä oikeaa tilannettä mikä näiden välilä on? Äitihän voi olla täysi mulkku joka pesservisseroi ja manipuloi sen elämää? Toki jos kaveri on ihan täys luuseri niin so what? elämä on...


      • Anonyymi

        Tudkin kiinnostaa💎


      • Anonyymi

        Tuskin kiinnostaa perintösi💎


    • Anonyymi

      Ihminen on itsenäinen ja omaa ns. oman tahdon. Jotenkin tuota tekstiä lukiessa tuli mieleen että joltain se on päässyt unohtumaa että ihminen on yksilö ja lapsen ei tule täyttää vanhemipiensa toiveta. Jos hän on onnellinen nykysessä tilanteessa eikö sinunkin pitäisi olla? Ei kai se niin voi mennä että lapsesi on jollain tasolla velvollinen sinulle täyttämään sinun toiveesi? Eiköhän se mene niin että jokainen kuitenkin loppukädessä tekee ne omat valinnat ja muokkaa elämän sellaiseksi mitä itse arvostaa. Jos olisin sinä...tukisin häntä ja olisin mukana elämässä...koska loppujen lopuksi millään muulla ei ole väliä.

    • Anonyymi

      Poikasi on aikuinen. Tekstistäsi saa sen kuvan, että olet ikäsi helikopteroinut joka ikistä asiaa, ja helikopteroit vieläkin. Anna poikasi tehdä sen, mitä hän itse aluaa, koska et näköjään ole kyvykäs opettamaan jatkuvalla syynillä. Omat vanhempani tekivät tätä pitkän aikaa (olen 40 ) ja kesti todella kauan kunnes pääsin töihin jossa olen hyvä ja arvostettu, ja tässä lähes täysin syynä vanhempien jatkuva syyni joka helvetin asialle ja alalle jota halusin tehdä "ei sitä ei tätä et sä voi".

      Ihan samaa paskaa sieltäkin suunnalta "mun poika on sellanen joka menee sieltä missä aita on matalin" ja "se on laiska ei se edes laita peittoa kuntoon kun on herännyt" ja "tiesiksä mitä mun poika teki tossa noin?!" juorukelloilu. Kuvottavaa ja näin jälkeenpäin katsoen varsin hirvittävää sekopäisyyttä kun miettii mitä ihmettä sielläkin on päässä liikkunut.

    • Anonyymi

      Ei muuta kun pisteet pojalle. Erittäin hyvä asia, että saa viimeinkin tehdä omia päätöksiään elämässä. Koulutus on tärkeää tietyille tahoille, mutta suurin osa sitä ei tarvitse, eikä halua.

      Kun tuota tekstiä lukee, ei voi kun kauhistua kun miettii pojan asemaa. Millainen elämä pojalla voi olla ollut, jos kontrolli ja manipulointi on ollut noin jatkuvaa aikuisenakin? Se sun poikasi on ollut aikuinen yli 8 vuotta, päästä nyt jo helvetti siitä talutusnuorasta irti! Ei se ole sinun asiasi ollut enää pitkään aikaan mitä poika tekee tai mitä hän haluaa.

      Ihan vain näin selvitykseksi, kukaan ei ole koskaan saanut töitä mihinkään lukion tai amkin papereilla. Halu tehdä töitä, kokemus töihin rinnastettavista asioista ja taito ovat kaikkein tärkeimpiä asioita mihin tahansa työhön. Muutamia aloja lukuunottamatta (esim. lääketieteelliset) pääset mihin tahansa työhön halulla, kiinnostuksella ja yritteliäisyydellä. Tunnen 2 astrofyysikkoa joista toinen työskentelee ESAn palkkalistoilla juuri tällä hetkellä, ja tämä ESAn palkoilla oleva lopetti lukion kesken, ja hänen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo on alle 7.

    • Anonyymi

      "Kun yritin ottaa puheeksi sain vastauksesi tiuskintaa". Kuuntelitko yhtään mitä poikasi sanoi? Oletko yleensä koskaan ikinä kuunnellut sanaakaan mitä poikasi on sanonut? Jos olisit, tämä tiuskinta ja tilanne ei olisi tullut minään yllätyksenä.

      Kuinka pihalla joku voikaan olla...

    • Anonyymi

      Nyt herätys. Poikasi on ollut aikuinen pitkän aikaa. Et voi, etkä saa koittaa kontrolloida aikuista poikaa, ja mistä ihmeestä sinä valitat? "Äitee ei hyväksy sun työtä se haluaa että rupeet inssiksi". Voi jumalauta mitä tekstiä... ja sitten ihmettelet jos poikasi ripittää? Oletko kertaakaan elämässäsi kuunnellut, mitä pojallasi on sanottavaa, vai oletko mielestäsi aivan liian tärkeä ihminen tällaiseen?

      Itse joskus kirjoitin 3 L:ää, ja tämä oli elämäni suurimpia virheitä. Nyt omaan pankkitilin joka pikkuhiljaa alkaa olla seitsämännen numeron kohdalla. Lukion opinnot itselleni olivat erittäin suuri ajanhaaskaus, kun taas aikuisopinnot sovellutesti suoritettuna koodarin puolelle alle 5kk avasivat oven viimeinkin elämään. Tähän jouduin odottamaan 25v asti, sillä aikuiskoulutukseen ei pääse aiemmin. Jos olisin omaehtoisesti oppinut koodauksen silloin, kun aivot olisivat paremmin vastaanottanut tietoa, olisin varmasti paremmalla tasolla kuin nyt olen... mutta ei, vanhemmat puskivat lukioon, "koska se on tärkeää". Joillekkin ehkä, kaikille todellakaan ei.

      Hauskintahan tässä on, että yksi koodareista jonka kanssa työskentelee luennoi yliopistossa pelinkehityksestä ja kaikennäköisistä algoritmeista. Se on vain ja ainoastaan käynyt peruskoulun, puhuu sujuvasti 5 kieltä ja peruskoulunkin todistus oli keskiarvoltaan kutosen paikkeilla. Vaarini taas on ollut "hanttihommissa" koko ikänsä, ei ole edes peruskoulua läpäissyt, ja omistaa 21km² metsää, 1.5km² viljavaa peltoa jota vuokraa ruuantuotantolaitokselle, ja hänellä on 4 eri kotia. 3 Suomessa ja yksi eteläisessa Ranskassa, joka sattuu olemaan viinitila.

    • Anonyymi

      Kokeilkaa muutaman iikon ajan keto-dieettiä tai karopausta, niin elämä alkaa maistumaan ja väsymys poistuu!

      • Anonyymi

        Piti lukea: karppausta.

        Karnivore on vieläkin tehokkaampi eliminaatiodieetti, joka on pelastanut monen elämän!


    • Anonyymi

      Noo asiathan on hyvin. Pojalla on työ, nainen ja suunnitelmia lapsesta jne. Se että jätti AMK kesken ei kerro mitään. Moni 50 vuotiaskin mennyt AMK tehtyään ensin niitä "hanttihommia" 20-30 vuotta. Ja jää lopultaeläkkeelle jonain asiantuntijana jolla vankka käytännöntyön tausta työelämästä, niin että töitä tarjotaan vielä eläkkeelläkin.

      Toinen vaihtoehto voisi olla, että poikasi joisi minkä kerkeisi ei mitään töitä ei parisuhdetta. Ja ehkä olisi sinulta vonkumassa koko ajan rahaakin jne jne. Ja kuolisi viinaan jo ennen kuin kerkee 40 vuotta täyttää tai ainakin terveys olisi mennyttä jo alle 40 veenä.

      Sanoisinkin, että anna poikasi elää elämäänsä kuten tahtoo sillä sehän näyttäisi etenevän hyvin. Voihan olla että aikansa niitä hanttihommia tehtyään ja tulevat lapset isommiksi saatuaan päättäkiin lähtee opiskeleen.

    • Anonyymi

      hänen varmaan kuuluisi kouluttautua, ja mennä veronmaksajien maksamaan suojatyöpaikkaan. tuota julkista sektoria meilta puuttuukin!

    • Anonyymi

      Selvä provo:D oikee kunnon karikatyyri… hyvä hahmo, thanks

    • Anonyymi

      Siis "hanttihommia" !!? Poika on vielä nuori, kerkiää vielä vaihtaa ammattia ja opiskella.. nuorille on ykkösasia asia että on työelämässä...
      Tiedän monta maisteria ja insinööriä jotka ei ole tehnyt päivääkään alansa töitä..
      Mieti sitä jos ei tekisi mitään... ?
      Tärkein asia on että oppii käyttämään rahaa ja käymään töissä. Näen työnantajana näitä jotka pistää 5tonnin tilin alle viikossa menemään ja mikään ei riitä..

    • Anonyymi

      Teidänlaisilla ihmisillä ei pitäisi olla lapsia ollenkaan. Haluatte hallita ja määrätä lastanne joka on kuin jotain omaisuutta. Tuo kaltainen mielipide voi löytyä ainoastaan ensimmäisen polven ylimielisiltä nousukkailta.
      Itse tunnen monta korkeammin koulutettua duunaria, jotka tekevät mieluummin duunarin töitä kun eivät kestä varsinaisen ammattinsa tuomia paineita. Lisäksi tuttavista löytyy muummoassa Di sekä lääkäri siivoojina juuri edellä mainituista syistä. Mutta tunnen myöskin useamman kaverin, jotka ovat ilman koulutusta luoneet kymmenien miljoonien liikevaihtoa tekeviä firmoja. Mutta ette ilmeisesti arvosta tällaisia ihmisiä ollenkaan, joka on erittäin tyypillistä itseään parempana ja varakkaanpana pitäville keskiluokkaisille nousukkaille.

      Itse monesti hauskuutan itseäni ja poikiani kaltaistesi ihmisten kustannuksella. On se vaan aika hauskaa kun minun kaltaiseni kaverin toiminnasta nokkiinsa ottanut itseään muita parempana pitävä on monesti sanonut minulle että tuntee firmamme omistajan, ja että minulle tulee toiminnastani ongelmia. Silloin olen yleensä esitellyt itseni, ja kysellyt että mistäs me tunsimmekaan toisemme. Aika harva ihan äkkiä uskoo että olen toista tuhatta henkeä työllistävän firman omistaja, jonka olen myös itse yksin perustanut.

    • Anonyymi

      hei..olet hyvä äiti aina ja iankaikkisesti ,,ihmisluoto tulee meille kysymättä kun jäätteenmäen faksi....lapsi on tunteita,,myötä ja vastoin käymisissä,,ei ole täydellistä
      lasta,,kaikki muuttuu kun lähtevät kotoa ..aika tuo teidät yhteen...usko pois ..ikävä
      lapselle tulee niin järkyttävä ikävä sinua ÄITI usko pois.. olemme osa isoa luontoa

    • Anonyymi

      minäkin vaihdoin työpaikkaa intin jälkeen ja sitten löysin sen duunin josta pidin ,äitini oli silloin huolissaan ja tuleva vaimo tapaus sattui 70 luvun alussa nyt olen eläkkeellä noin 2700 e kuukausi että äläpä äiskä ole huolissasi kyllä kaikki lutviutuen

    • Anonyymi

      Miksi sekaannut aikuisen pojan elämään? Anna hänen elää omaa elämäänsä, perustaa perhe ja olla onnellinen.

      Miksi pitäisi olla akateemisesti koulutettu. Jos poika on nyt tyytyväinen niin eikö se ole tärkeintä.

      Itse toivoin lapsestani akateemisesti kouluttautunutta mutta pidin turpani kiinni kun hankki opistotasoisen koulutuksen ja on nyt tyytyväinen työhönsä.

      Toinen lapseni valmistui juuri insinööriksi vaikka ilmoitti amiksen loputtua että pysyy asentajana. Hänen päätös ja elämänsä.

      Anna lapsesi päättää elämästään itse, et voi elää elämääsi lastesi kautta. Ole onnellinen että poikasi on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

    • Anonyymi

      Miksi hanttihommat olisivat este onnellisuudelle? Pojallanne on vain erilainen arvomaailma kuin teillä. Toisaalta en usko siihen että olisitte hänen elämänsä pilanneet.

    • Anonyymi

      Haliit sulle!Kyllä poika pärjää ilman teitäkin, muista olla lapsenvahti!!!!!!!!!

    • Anonyymi

      Aikuinen poika haluaa elää omaa elämäänsä. Anna elää. Olet pettynyt häneen ja kerrot sen noin suoraan. Jos olisit minun vanhempani, en haluaisi olla sinun kanssasi missään tekemisissä. Poikasi ei ole heittänyt elämäänsä hukkaan, vaan elää sitä. Päästä irti. Mun äiti oli aina tyytymätön mun valintoihin. Nyt vasta voin hyvin, kun äiti on kuollut.

    • Anonyymi

      Sinulla vähän vanhahtava näkökulma työelämään. Ei tänä päivänä ole enää mitään hanttihommia. Kaikki työ on arvokasta, jos siitä kerraqn joku on valmis maksamaan.

    • Anonyymi

      Hyvä että on edes hanttihommissa. Monella ei ole edes niitä hanttihommia.

    • Anonyymi

      Anna pojan elää omaa elämäänsä ja yritä itse keskittyä siihen omaan elämääsi.
      It’s as simple as that😘

    • Anonyymi

      Trolli

    • Anonyymi

      Onneks AP ei oo mun äitini koska mitä olisit tuumannut siitä että sun lapsella olisi ollu samanlainen kuin mä? Koulussa en oppinut vaikka monta tuntia päivässä opiskelin kotona. Yläasteen päättötodistus oli todella huono.(kärsin oppimisen vaikeudesta)

      Kävin välivuoden opiskelee elämän taitoja.

      Sitten menin erityises ammattikouluun ja valmistuin huonolla paperilla. En päässyt mihinkään töihin kun ammattikoulun todistus oli ni huono.

      Kävin kysyy itse kerran työharjoittelu paikkaa ja silloin sitä en saanu mutta kun työkkäri oli soittanut töihi ja kysyny mulle paikkaa ni siellä sattuikin olemaan sama ihminen jolta olin itse käyny kysyy työtä.

      Pääsin sinne terapia töihin.

      Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen kun sain ADHD diagnoosin ja aikaa meni että opin itseäni ymmärtää että ADHD oli osa syy mun huonoon koulu menestykselle.

      Nykyään oon edelleen samassa työpaikassa avotyön tekijänä ja oon hyvin ylpeä että oon päässyt työyhteisöön.


      Sen sijaan että mun äitini olis haukkunu mua, kun en oo normaali ihminen hän aina kannusti mua. Mun äitini sanoi aina tärkeintä on, että itse on tyytyväinen omaan elämään.

      Joidenkin mielestä oon yhteiskunnan elätti kun avotyö palkka ei riitä elämiseen, mutta mä en oo, ku jokaisen euron eteen mitä töistä saan teen työni niin hyvin kun osaan.

      Mun parhaita puolia on se, että oon tunnollinen ja ahkera.

      Mun huono puoli on ADHD ja oppimisen vaikeudet ja tunne puolen kehittymättömyys.

      Elään omanlaista elämää, mutta oon tyytyväinen että sain avotyö paikan.

      Mulle o iha sama, vaikka ihmisten mielestä teen arvotonta työtä, koska sellaista työtä ei oo joka olisi arvotonta. Ilman meitä, jotka suostuu tekemään apulaisen hommia he jotka ovat korkeampia juotuisivat tekemään meidän työtään eikä he ehtisi tekee omia töitään...

      Minusta on töissä paljon hyötyä ja mulla on ihanat työkaverit ja pidän mun työstä.

    • Anonyymi

      Poikasi on jo täysi-ikäinen mies. Ei vanhempien tarvitse enää painostaa. Jos hän tykkää työstään ja sinne on mukava lähteä joka aamu, niin antakaa olla. Ei palkka ole aina tärkein.
      Ehkä se vähän teidän kunniaanne loukkaa, kun ette voi ylpeillä hänen akateemisella koulutuksella. Jonkun täytyy tehdä hanttihommatkin.
      Äitini sanonta. Helppo on rakastaa sellaista lasta, joka tuo kunniaa ja mainetta. Mutta se se kysyy rakkautta , joka tuo huolta ja murhetta.

    • Anonyymi

      Ymmärrän huolesi pojastasi. Mutta ehkä olet vähän liian voimakkaasti ollut painostamassa häntä tietylle tielle, eli opiskelemaan. Tietysti ammatti on tärkeä nykypäivänä olla. Mutta ehkä olisi ollut hyvä antaa pojalle omaa tilaa painostamatta liikaa. Tukeminen ja kannustaminen ovat hyviä asioita, mutta pojallasi täytyy olla omaa tilaa tehdä päätöksiä elämässään. Hän ei voi elää vain vanhempien toiveiden mukaan varsinkaan aikuisena. Ehkä hän ajan kuluessa alkaa ajatella toisella tavalla, ja haluaa lähteä opiskelemaan jotakin. Mutta tarpeeksi omaa tilaa ytyy hänellä olla, että hän tuntee, että saa itse tehdä suunnitelmia ja päätökset elämässään.

    • Anonyymi

      Aika moni on suhtautunut sinuun melko negatiivisesti, vaikka sinä ajattelet poikasi tulevaisuutta.
      Nykyään moni nuori ei aina ymmärrä, kuinka tärkeä on nykypäivänä kouluttautua ja saada jonkinlaisen ammatin.
      Ennenvanhaan oli suhteellisen helppo päästä esim. tehtaalle töihin ilman ammattia silleen, että ammatin opit töitä tekemällä.

      Jos nuorena saa jostain töitä ilman koulutusta, vaikka palkka olisi suhteellisen hyvä, jos syystä tai toisesta saa potkut kyseisestä työpaikasta, uuden työn saaminen voi olla melko hankalaa, jos ei nyt halua mennä työakentelemään puoli ilmaiseksi, johonkin siivousfirmaan, jossa palkka on kaikkea muuta kuin hyvä.

      Itse opiskelin aikanaan sähköalaa ja elektroniikkaa. Meni muutama vuosi kun huomasin, etten halunnut työskennellä sillä alalla :/
      Niihin aikoihin perushoitajan opinnot kesti alle 2 vuotta. Ala kiinnosti minua koska:
      - ei tarvinnut opiskella vuosikausia valmistuakseen perushoitajaksi
      - sillä ammatilla sai todella helposti töitäillä
      - vakituisen työn lisäksi pystyi tienaamaan lisää, tekemällä yksityisiä keikkoja
      - sillä ammatilla pystyi hakemaan töihin myös ulkomaille

      Äiti rahoitti opinnot ja tulen olemaan siitä AINA hänelle kiitollinen!
      Kun valmistuin, sain heti töitä. Työskentelin n. 3 vuotta ensiavun päivystyksessä kunnes sain töitä ulkomailta.
      Jos ei jaksa opiskella vuosia, kannattaa miettiä, mitä haluaisi/voisi opiskella.
      Minä arvostan kovasti siivoojan ammattia, mutta valitettavasti sitä ei kyllä yhtään arvosteta. Siivoojan työ on TODELLA raskas, ja omasta mielestäni se on kyllä hyvin tärkeä. Joka tapauksessa siivoojille maksetaan nälkäpalkka, jolla säästäminen voi olla melko vaikea...

      Omasta mielestäni, ei nyt tarvitse tulla omalla palkalla rikkaaksi. Mutta olisi kiva juttu, jos töissäkäyvän ei tarvitsisi joutua usein ajattelemaan, että riittääkö nyt rahat käydä esim. kahvilla? Jos käy kahvilla, riittääkö rahat ostaa kahvipullan?
      Jos ala-ikäinen lapsi pyytää johonkin 10 tai 20e, onko varaa antaa?
      Auto hajoaa... riittääkö rahat viedä auton korjaamoon, vai pitääkö ruveta pyöräilemään 15 km töihin, kun ei oo autoa?

      Tuollaiset tilanteet on kyl melko ikäviä. Yleensä vähävaraiset joutuvat niinin. Ei sitä tarvitse kyllä hävettää, mutta hyvällä ammatilla joutuu harvemmin, äsken mainitsemaani tilanteisiin. Joka tapauksessa, oma rahatilanne voi riippua myös siitä, kuinka niitä rahoja käyttää. Vaikka kuinka hyväpalkkainen olisi ja vaikka kuinka olisi mahdollista säästää, jos tuhlaa kaikki rahat mitä typerimpiin juttuihin, niin hyvästä palkasta ei oo sit mitään hyötyä 😄

      Mutta oli miten oli, opiskelu kannattaa ja sen on hyvä ymmärtää suht. nuorena, jolloin opiskelu on, monesta syystä, huomattavasti helpompi kuin vanhempana, jolloin voi olla esim. lapsia. Tällöin, vaikka sekin on tietenkin mahdollista, ei luonnollisesti pysty keskittymään 100% opiskeluun.

      Sinä, huolehtivana vanhempana, olet jo osasi tehnyt. Jos poika ei ymmärrä, ei enää kannata yrittää puhua hänelle järkeä. Toivon mukaan hän ymmärtää virheensä vielä silloin, kun voi asialle tehdä jotain.
      Nuoret ei aina ymmärrä, mitä omat vanhempansa tarkoittaa, kun ne yrittää, nuorukaisen kasvaessa, opastaa ja kertoa, mitä kannattaa tehdä, että elämässä pärjäisi mahdollisimman hyvin.
      Virheistä kyllä oppii, mutta itsekin joskus olen toivonnut, että nuorempana olisin kuunnellut tarkemmin sitä, mitä mun vanhemmat sanoi minulle aikanaan 😄
      No silloin olin luonnollisesti olevinaan heitä paljon fiksumpi, ja kuuntelin mieluummin omia kavereitani kuin omia vanhelpiani.

      Lopuksi kerron vielä tarinan, joka on tosi.
      Aikanaan, ylä-asteella oli eräs oppilas, joka oli aivan mahdoton. Se ei totellut koulussa yhtään, järjesti ongelmia eikä yhtään kunnioittanut opettajia.
      Itse taisin olla 13 - 14-vuotias, kun kyseinen entinen oppilas tuli katsomaan, koulun ulkopuolelta, hänen entisiä koulukavereitaan. Hänet oli erotettu koulusta sen takia, että hän oli tehnyt hyvin vakavia juttuja.
      Kun muut oppilaat näkivän sen kaverin, ne pitivät häntä jonkinlaisena sankkarina, kun pani opettajia vastaan, riehui jne. Kaveri oli erotettu ja opoilaat pitivät sitä edelleen, oikeana sankkarina.

      En tiedä miten hänelle kävi, mutta silloin tällöin se kaveri käy mielessä. Silloin ajattelen, miten se on pärjännyt ilman koulutusta? Tuliko siitä jonkinlainen rikollinen vai kuinka sille oikein kävi?
      Kaduttiko häntä ikinä se, mitä tuli nuorena tehtyä. No mene ja tiedä...
      Sen minä tiedän, ettei se mikään sankkari ollutkaan, vaan hän oli suorastaan yksi TÄYSI IDIOOTTI!!
      Sen pityinen se.

      • Anonyymi

        Tiesitkö, että Suomessa on kallonkutistajalle ja muuhun psyykkiseen hoitoon hakeutuminen täysin ilmaista? Suosittelen sitä lämpimästi, nyt kun tuon tekstin olen lukenut.

        Tässä ei ollut pienintäkään järkeä ja ajatus harhaili puolelta toiselle, kaikki esitetyt mielipiteet peräytyvät joko täysin asiaankuulumattomaan anekdoottiin tai oletukseen. Aika paha merkki pitkälle kehittyneestä psykoosista.


    • Anonyymi

      Ymmärrän huolesi, koska äitinä toivot pojallesi parasta. Pettymyksesikin on ymmärrettävää, kyllä omalla pojalla luulisi olevan reiluutta kertoa mikä on kääntänyt hänen päänsä. Ja miksi hän nyt haluaa lopettaa yhteydenpidon omiin vanhempiinsa.
      Tässä on paljon samaa kuin erään sukulaiseni perheessä. Avioiduttuaan poika piti vain harvakseltaan yhteyttä vanhempiinsa, lähinnä koska vaimo ei pitänyt pojan äidistä. Appivanhempiin pitivät paljon yhteyttä, koska nämä asuivat lähempänä ja hoitivat paljon heidän lapsiaan. Yllättäin poika käytti jotain pientä veruketta ja katkaisi välit kokonaan äitiinsä. Äiti yritti vuosikaudet korjata tilannetta, mutta poika ei suostunut tapaamaan äitiään, ei edes tämän sairastuttua ja kuoleman lähestyessä. Tämä äiti todella suri poikansa kylmyyttä. Älä sinä anna tilanteenne vaikuttaa samoin sinuun. Anna pojan mennä ja tehdä elämästään sellaisen kuin hän haluaa. Äläkä uhraa omaa elämääsi ja mielenrauhaasi poikasi kiittämättömyydelle. On toki kova paikka joutua myöntämään, että oma lapsi toimii näin. Mutta jossain vaiheessa äidinkin on oikeus hellittää.

    • Anonyymi

      Ajatella sitä että poikasi on täysiikäinen ja ottaa vastuun omasta elämästään,omista toiveistaan,eikä elä odotuksien mukaan. Hienoa. Arvosta poikasi päätöksiä äläkä kuvittele olevasi häntä parempi. Kaikille samat arvot,esim.rahan arvot ei merkkaa. Jospa olisit ylpeä pojastasi joka vakain askelin kulkee omia polkujaan. Jarrut ja jarruttavat rahan tai maineen perässä juoksijat saa jäädäkkin💎

      • Anonyymi

        Ettei vaan nyt tittelinahne äiti häpeäisi poikaansa joka ei titteleitä kumarra.💎


    • Anonyymi

      Pisa-tulokset ovat laskeneet. Hyvä vaan, että järkevä poika on hommannut itselleen edes töitä.
      Niin on meilläkin menty siihen työhön tai koulutukseen mihin älli riittää.
      Ja ollaan oltu tyytyväisiä. Kyllä valtio sitten elättää, jos huonosti käy.

    • Anonyymi

      Munkin lapsista 2 on käynyt ammattikorkeakoulun loppuun hyväksytysti mutta työskentelevät toisella alalla vanhusten työn parissa. Toinen naimisissa ei lapsia vain eläimiä isossa talossa miehensä kanssa. Toinen asuu yksinhuoltajana lapsensa kanssa. Kolmas vielä sinkku myös kaupallisen koulutuksen saaneena kovasti kiinni työelämässä 17 v. alkaen. Haaveilee maalle muutosta. Minä eronnut sydänvikainen eläkeläinen täystyöllistettynä k. O. toimesta harva se päivä. Kaikki väleissä keskenään jopa X mukaan lukien eikä mitenkään vähiten. Meillä titteleillä vaikka itselläni yksi onkin n. 50 v. hankittu ei ole koskaan nostettu mitenkään tärkeäksi. Tuemme kaikki toinen toisiamme ketään muutakaan väheksymättä. Yhteiskunta tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä sulassa sovussa menestyäkseen ja voidakseen entistäkin vallvoimaisemmin.

    • Anonyymi

      Sinun pitää nyt katkaista napanuora ja päästää poika tekemään omat ratkaisunsa. Sinä olet sanottavasi sanonut ja sen pitää riittää siihen, että olet itse tyytyväinen itseesi. Sinun tehtäväsi on vain tukea ja rakastaa poikaasi kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Kun päästät irti ja alat vain hyväksyvästi kannustamaan sekä poikaasi että tyttöä, jota HÄN rakastaa, huomaat ajan mittaan, että alkavat myös kuunnella sinua, ja kunnioittaa. Kunnioitus on kaksisuuntainen tie.

    • Anonyymi

      Hanttuhommissa saa aina vakituisen sopparin. Se ei ole mikään saavutus. Vähänkin älykäs ei jaksa sitä monotonista hommaa kovin kauan. Palkalla ei elä. Tämä asia korjaa poikasi tilanteen ihan itsestään.

    • Anonyymi

      Palkalla ei elä, korjaa tilanteen automaattisesti, ellei ehdi syttymään "duunarin kiirastuli".

      Se on tilanne, jossa on niin kuluttava pienipalkkainen työ, että minkäänlaisia voimavaroja ei löydy arkipäiväisen elämän pyörittämisen jälkeen suunnan muuttamiseen. Joka ikinen päivä katkerana kotiin ajatellen että "sitten huomena..."

      Itsellä kesti 2 vuotta että löytyi se "huominen", laskien siitä kun huomasin, että nyt on väärä suunta. Ja siihen oli ensin tultu pari vuotta. Hukkaan meni kaikkinensa noin 4 vuotta. Mutta kun se oli niin helposti saatu hanttihomma. Kaverin kautta...

      Eikä olisi jaksanut irti pyristellä, ellei kokoajan psyykannut itseä työkaverin puheilla "minä olen tehnyt tätä neljännes vuosisadan, eikä firmassa ole palkka noussut muutakuin ulkopuolisesta pakosta..."

      Ja raskaimman kautta koulun penkille vielä viideksi vuodeksi, niin löytyi kevyitä, keskipalkkaisia istumahommia.

    • Anonyymi

      26 vuotias on vielä nuori. Noista ns hanttihommista voi myös saada sitä työkokemusta joka voi olla tutkintoa tärkeämpää nykyään. Monet opiskelee pitkäänkin mutta eivät pääse tutkintoa vastaaviin töihin, sitten jäävät työttömiksi kun ei ole sitä kokemusta. Lisäksi, tuossa on ristiriita että oot sanojesi mukaan koittanut olla kannustava mutta heti perään arvostelet että paska palkka ja et hyväksy pojan päätöstä tehdä työtä. Eikö työ ole parempi kun sohvalla istuminen? Tulee olo että oot mielestäsi ollut kannustava mutta oletkin ehkä huomaamattasi ohjaillut lastasi tekemään valintoja joita sinä haluat, ei niitä joita poika haluaa- ja hän kuitenkin on töissä. Jatkuva arvostelu ja väkisin ohjailu kyllä karkottaa ihmiset pois...

    • Anonyymi

      Ihan selvä homma, pojan naisystävä pilannut hänet

    • Anonyymi

      Se ei kuulu sulle millä tavalla hän tienaa. Itselläni sellainen tarina, että kävin lukion, sitten menin yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa.

      Vanhempien mielestä koulutus on erittäin tärkeä ja on pakko olla korkeastikoulutettu. Yritin alani työtä, mutta tajusin noin vuodessa valmistumisen jälkeen, että vihaan sitä hommaa. Hakeuduin hanttihommiin ja olen huomattavasti onnellisempi. Puoliso kuitenkin puuttuu, ja olen edelleen sinkku. Antaisin todella paljon, jos pystyisin menemään menneisyyteen varoittamaan itseäni.

      Hanttihommat, suhde ja lapset kuulostaa kaukaiselta unelmalta, jonka vaihdoin idioottimaiseen koulutukseen. Saan iloa lapsen naurusta, yksinkertaisesta elämästä ja saunasta. Nämä kaikki puuttuu. Vihaan elämää.

      Taidat olla aivopesty uskomaan, että onneen tarvitaan koulutusta.

    • Anonyymi

      Katso peiliin niin löydat vian

    • Anonyymi

      Fiksu poika joka ei halua enempää koulujen aivopesua. Samaa ei voi sanoa vanhemmista.

    • Anonyymi

      En lukenut muita kommentteja, kun on niin pitkä. Tuli vaan mieleen, että kuulostat jotenkin painikoivalta ihan turhaan. Poika on vasta 26. Se on juuri se ikä kun harhaillaan eikä tiedetä itsekään mitä halutaan. Poika ehtii olla hanttihommissa vuosia ja on silti nuori, kun taas joku päivä jatkaa opintoja.

      Mitä lapsentekoon tulee, niin tässä maassa on sen verran hyvät tuet, että opiskelija ja työtön voi ihan hyvin elättää perhettä. Ei se työttömyys ole niin kamalan pelottava asia. Sitten eletään tuilla hetki ja säästetään jostain. Ihminen voi olla ihan onnellinen pienemmillä tuloillakin.

      Rentoudu ja anna pojan tehdä itse omat virheensä. Niistä, jos mistä oppii. Panikoimalla ja puuttumalla karkoitat vaan kauemmaksi. Voit kertoa mielipiteesi, mutta et voi päättää hänen puolestaan. Etkä tuomita.

    Ketjusta on poistettu 41 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      16
      5313
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      221
      2751
    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      35
      2163
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      39
      2045
    5. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      33
      2006
    6. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1717
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      9
      1358
    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      164
      1282
    9. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      38
      1270
    10. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      65
      1257
    Aihe