Työvoimapula ja 400000 suomalaista työtöntä - maahanmuuttoko ainoa ratkaisu?

Päivän Hesarissa on juttu: "Palvelualoilla on työ­voima­pula ja Suomessa yli 400 000 työtöntä – Kolme työn­välityksen ammattilaista kertoo, miten yhtälö ratkeaa". En pääse lukemaan juttua kun se on vain maksaville tilaajille, enkä tietyistä syistä johtuen ole enää Hesarin tilaaja. En tiedä, miten ammattilaiset yhtälön ratkaisivat, mutta itse lähtisin ratkaisemaan sitä niin, että soveltuvin osin palattaisiin vanhaan aikaan.

Ennen vanhaan ei ollut tällaista pitkäaikaistyöttömyyttä kuin on Suomessa nykyään. Työttömyys oli kausi- tai suhdannetyöttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömyydestä tuli iso ongelma lähinnä kahdesta syystä. Yksi syy on yritystalouden suuntaus, missä pyritään maksimoimaan työn tuottavuus minimoimalla työntekijöiden määrä. Toinen syy on koulutuksen yliarvostus.

Ennen vanhaan tehtaissa oli oma sisäinen työvoimareservi. Esimerkiksi paperitehdas otti töihin miehiä ja naisiakin suoraan pystymetsästä, kansakoulu riitti. Nämä pystymetsästä otetut työläiset toimivat apulaisina kokeneempien ohjauksessa tai tekivät jotain jotain ihan perushommaa, joka ei kummempaa osaamista vaatinut. Siitä sitten työntekijät etenivät vähitellen vaativampiin hommiin. Parhaimmillaan saattoi edetä aina paperikoneen hoitajaksi, joka oli vaativa ja isopalkkainen työ.

Nykyään vannotaan koulutuksen nimeen. Osaaminen pitää hankkia ammattikoulusta tai opistosta. Siitä on syntynyt tämä kohtaanto-ongelma. Koulutetut työnhakijat eivät mielellään ota vastaan työtä, joka ei vastaa heidän koulutustaan. Yritykset puolestaan haluaisivat työntekijöitä, joiden tuottavuus olisi heti mahdollisimman hyvä. Paras ja tuottavin työntekijä saataisiin kilpailevasta yrityksestä. Työntekijöiden kouluttaminen nähdään kalliiksi varsinkin kun työtekijöiden työpaikkauskollisuus ei nykyään enää ole kovin kummoinen.

Kohtaanto-ongelma pahenee aina kun vastaan tulee kriisi. Kriisit muuttavat työttömyyden hyvin herkästi pitkäaikaikaiseksi. Ongelmaa pahentavat myös yhteiskunnan anteliaat tuet. Periaatteessa tuet ovat hyvä asia koska ne estävät työvoiman riistoa - työttömän ei tarvitse ottaa vastaan työtä surkeilla työehdoilla. Globalisaation armottoman kovassa maailmassa hyvinvointivaltion kestokyky on kuitenkin koetuksella kun pitkäaikaistyöttömyys paisuu suhteettoman suureksi.

Kohtaanto-ongelmaa voidaan vähän ehkäistä ennaltä työelämän joustoilla. Joustot eivät kuitenkaan välttämättä riitä edes ehkäisemään pitkäaikaisen työttömyyden kasvua. Jo syntyneen valtavan ja sitkeän työttömyyden purkamiseen niistä ei ole apua. Ilmeisesti tarvittaisiin siis uudenlaista ja pitemmän tähtäimen ajattelua niin yritysten tuottavuudessa kuin yhteiskunnan koulutuspolitiikassakin. Onko erityisesti Suomalaisissa yrityksissä sellaista ajattelua, että kun yrityksen elinikä on oletettavasti lyhyt niin siitä pitää ottaa kaikki irti niin kauan kuin yritys on pystyssä? Työntekijöihin tai tuotekehitykseen ei kannata liikaa satsata. Onko koulutuksen yliarvostus Suomessa erityisen suurta? Tietyt puolueet sitä ainakin tuntuvat ylenmäärin korostavan.