Homoeroottinen rakkausruno-eepos joulumarkkinoille.

Sinä luet sen loitsun: aprakapoo
Ja tuhannen afgaanipoitsun saat tulemaan joo
Heitä maassaan vaani
Kamala Talebaani
Kabulissa rattaissa matkustivat
Kuukkeleita kuuntelivat
Homoerotiikka ja politiikka
Rätit on päässä ja järki on jäässä
He olivat siis sillai
Mitäpä sitä ei pillais
Täällä suolla hilloja kasvaa
Siellä kai kamelit varpaitaan rasvaa

Tuhannes ja ensimmäinen oli se joka katkaisi Muhamedin selän
Kabul on rajan itseltään poistanut joukko
Maatuskat kiertävät kuolleiden kujakissojen ruumiita noukkien
Yö on tähdetön

He olivat matuja
tuhannen ja yhden yön satuja
Kävelivät käsi kädessä Kabulin katuja
Suomessa sitten hiihtolatuja
He ovat jo vanhoja patuja
ja yhä ihan natuja

Ei vittu mähän oo ihan niinkuin se neropoika siitä elokuvasta. Taas tulee runo:

Afgaanipoitsu on kaunis, tarpeeksi kaunis minulle
Talo on keltainen. Perhosen henkäyksen verran.

Afgaanipoika seisoi yksin pihamaalla.
Niin pimeää.
Avasin oven ja astuin ulos.
Tuuli oksistossa.
Hän katsoi minua,
siniset silmät.
Hän jatkoi hengittämistä pysyäkseen elossa.
En halunnut häntä.
Sano kyllä,
Sano kuitenkin kyllä.