Kun tunteet myllertää mm. pettymyksen, harmituksen, väsymyksen, surun ja epäonnistumisen vuoksi ja suoriutuminen päivän toimista tuntuu raskaalta. Yksin ei ole hyvä miettiä, mutta puhuminen on vaikeaa. Oletko käynyt läpi näitä tuntemuksia? Mikä on se rohkaiseva, lohduttava lause jolla raskasta mieltä voi helpottaa tai taakkaa keventää?
Vertaistuki hukassa
Anonyymi
4452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kaikesta selviää ja kaikesta on selvitty aikaisemminkin.
Kiitos.
Onko jotain konkreettista, mitä voisit tehdä sinua eniten haittaavan asian suhteen?
Kyllä ja on tehtykin. Ongelma on lähinnä tunteiden käsittelyssä ja eteenpäin pääsemisessä.
Mikä oli tai on arvokkain asia, jonka olet noiden tunteiden kokemisen myötä ymmärtänyt itsestäsi?
Ompas hankala kysymys... arvokkain. Voikohan tähän vastata että opin pyytämään apua/tukea muilta.
Voi vastata niin. Se on arvokas taito. Ihminen kuolee sekä fyysisesti että henkisesti, jos jää elämässä yksin.
Olisitko oppinut tätä taitoa ilman hankalia tunteitasi?
En varmaankaan. Olen tottunut pärjäämään yksin, mutta viime aikoina asiat tuntuvat kasautuvan.
Minä ajattelen, että tunne on hyvä renki mutta huono isäntä.
Suhtaudun voimakkaisiin tunteisiin kuin huomiota vaativaan pikkulapseen, jota pidän olkapäätäni vasten ja joka kommentoi kaikkea mitä teen. Välillä tulee naurua ja äänekäs "kyllä", välillä itkua ja huutoa ja voimakas "ei". Joskus on niin järkyttynyt olo, että tämä "lapsi" menee mykäksi.
Olen oppinut arvostamaan tunteitani. Ne ovat hyvä navigaattori, varsinkin kielteiset tunteet. Ne kertovat lahjomattomasti, että jos jatkan tähän suuntaan, minusta tulee onneton ja sairas. Kukaan muu ei voi sitä etukäteen tietää tai nähdä mutta omat tunteeni huutavat viestin minulle. En aina reagoi niihin heti, eikä se aina ole mahdollistakaan, mutta olen oppinut arvostamaan myös negatiivisia tunteita.
Silti ajattelen, että kaikkien tunteiden kuuluu olla tienviitan asemassa. Minä päätän mitä elämälläni teen, ja haluan tehdä asioita, jotka tuovat onnea ja rakkautta minulle ja muille. Minussa on jotain voimakkaampaa kuin tunteeni. Tunteet ovat sen voiman alapuolella.
Mitä ajattelet tästä?
Minusta erittäin hyvin kirjoitettu. Viisaita sanoja.
Tuota onnettomaksi ja sairaaksi tuloa kyllä pelkäänkin.
Ajattelen tunteita pitää olla ja niitä pitää osata hallita. Oma itsetuntemus auttaa asiaa.
Totta. Yleensä se hallinta on onnistunutkin. Mutta nyt se vain tuntuu hankalalta.
Mikä estää sinua kääntymästä pois päin asioista, jotka aiheuttavat pahaa mieltä?
Saanko arvata? Kuvittelet, että on olemassa vain yksi suunta pois päin, eikä se vaihtoehto ole tällä hetkellä käytettävissäsi.
Mitä muita vaihtoehtoja sinulla on estää itseäsi ajautumasta sairaaksi ja onnettomaksi? Sillä sinne suuntaan sinä taidat lipua, ellet vaihda suuntaa...
Mitä sydämesi kaipaa eniten juuri nyt, ja mitä vaihtoehtoja sen toteuttamiselle on juuri tässä hetkessä? Vastaukseksi ei hyväksytä vaihtoehtoa "ei mitään".
Kun puhut hallinnasta, tarkoitatko sillä sitä, että olet tottunut toimimaan (lähes) päin vastoin kuin tunteesi sinulle viestittävät?
Mitä ajattelit saavuttavasi sillä?
Tämä on aivan vilpittömästi ja ystävällisesti esitetty kysymys, vaikka saattaakin kuulostaa tylyltä.
Minua kiinnostaa, onko sinulla sellainen käsitys, että voit elää elämääsi tiettyjen kriteerien mukaan (jotka ovat omien tunteidesi vastaisia) ja sitten vain "hallita" tunteet ikään kuin muusta elämästä irrallisena ongelmana?
Ja uskon tosiaan, että ihmisen toiminnalle on aina/yleensä jokin syy, joten sen vuoksi kysyn, mitä saavutat tällaisella toimintaperiaatteella? Todennäköisesti jotain, mutta mitä se on?
Henkinen lukko joka halvaannuttaa minut ajoittain.
Olen kiitollinen että saan kuitenkin tehdä työtä, joka vie ajatukset osan aikaa pois näistä huolista.
Sydämeni kaipaa turvaa ja luottamuksen löytämistä ihmisiin, jotta voisin alkaa olla taas se iloinen minä joka ennen olin.
Työ on tärkeää paitsi kansantaloudelle niin erityisesti yksilön hyvinvoinnin vuoksi. 😊
Toiveesi eivät ole millään tavalla liiallisia. Varmasti lähes jokainen ihminen kaipaa turvaa, luottamusta ja iloa.
Mitä sinä suojelet tai rajoitat sillä lukolla? Ajattelen että silläkin on jokin tarkoitus ja ettet pääse siitä eroon, ennen kuin samaa tarkoitusta palvelee jokin erilainen suoja tai rajoitus.
En ottanut loukkauksena. En tiedä osaanko vastata tähän kovin hyvin.
Monien vastoinkäymisien jälkeen olen käsitellyt tunteitani yleensä itsekseni. En muutenkaan ole ollut kovin helposti tunteita näyttävä ihminen. Kun joskus olen sen tehnyt olen joutunut pettymään ja tullut entistä varovaisemmaksi. Nyt tunteet on päässyt ihon alle ja olen kiitollinen että sain puhuttua täällä.
Ihminen ei työtä tarvitse se joka niin väittää, ei ole oikeita töitä ikinä tehnyt.
Itseäni. En jaksaisi enää uusia pettymyksiä ja sen aiheuttamaa kipua. Haluaisin siitä kyllä eroon, mutta en osaa enää luottaa mihinkään.
Eipäs, vaan oikea työ on mukavaa ja palkitsevaa. 😄
Mummu nukkuu😴
Ymmärsin oikein hyvin, että viestini saattoi inspiroida eri ihmisissä erilaisia vastausvaihtoehtoja. Nyt täytyy kyllä kuitenkin sanoa, että onnistuit yllättämään: tuollaista vastausta minä kaikkein vähiten odotin.
On ehkä parempi tulkita vastauksesi jollain tavalla sananmukaisesti, koska sanojen "isoäiti" ja "nukkua" symboliikka mahdollistavat niin monenlaiset tulkinnat, ettei sieltä viidakosta löydä enää ulos.
Koherenssin puutteen huumoriarvo on aliarvostettua.
Tiedoksi. Tämä ei tullut keskustelun aloittajalta.
Se oli päivänselvää. 😁 Kiitos nyt kuitenkin selvennyksestä.
Kyrrpä, kaikkein perseimmästä on meitil luulla kaivata ihmisiä, joita ei ole tuntenut olleskhan.. voi vittu, et tätä samaa rataa jatkhuu-
Kiitos kommentista, hyvä että että osaat purkaa tunteesi.
Aika vähän on tuollaisia tunteita ollut ihmisuhteeseen liittyen. Ajattelen niin että kyllä me joskus kohdataan kauan tuntemani miehen kanssa. Mutta monta, liian monta vuotta noita tunteita on ollut tärkeimmän haaveen menetyksen vuoksi ja kaiken sen mitä tapahtui sen jälkeen.
Surullista. Haaveita ja menetyksiä itsekin suren.
Miksi ajattelet, ettet pystyisi vaikuttamaan tulevaisuuteesi? Haaveita on hyvä olla koko ajan. Osa toteutuu, osa ei. Niiden kuihtuneiden tilalle voi kuitenkin kasvattaa uusia ja katsoa, miten ne kasvavat. 😊
Tällä hetkellä vain tuntuu että seinät on joka puolella vastassa. Mutta kirjoituksesi uusista haaveista kuitenkin helpottaa oloani ja kiitos siitä.
Ole hyvä. ☺️
Haaveet, tulevaisuuden ajatteleminen ja hyvän toivominen ovat tärkeitä. Pettymykset ovat väistämättömiä, mutta ne eivät saa olla keskittymisen kohde.
Joudut valitsemaan onnellisuuden ja objektiivisuuden välillä. Et voi olla molempia yhtä aikaa. Minä olen jo kauan sitten päättänyt ajatella vain sitä suuntaa, johon olen menossa. Kompastumiset ovat vain oppitunteja.
Yritän muistaa tämän. Kiitos.
Kiitos, kun kirjoittelet hyvin.
-joku sivusta
Taitaa kaatua päälle ihan kaikki nyt. En tiedä, miten selviän syksystä. En ehdi kaikkea, en ehdi joka paikkaan, en voi huolehtia kaikesta ja kaikista :(
Tiedän tunteen. Samat ajatukset on itsellänikin. Voimia tarvitaan.
Yritä ajatella niin ettei sinun tarvitsekaan jaksaa kaikkea. Karsit pois sellaiset asiat mitkä eivät ole välttämättömiä.
Läheiset ovat välttämättömiä. Oma lapsi ja vanhemmat
Kun elää yksin niin ei ole paljon karsimista. Enkä halua rasittaa iäkkäitä vanhempia huolillani. Mutta aion yrittää selvitä. Minusta on mukavaa ja helpottavaa nähdä että täältä saa fiksua keskusteluapua.
Ei sinun tarvitse huolehtia kaikesta. Sinun kuuluu huolehtia niistä asioista, joista kukaan lähelläsi elävä ei osaa huolehtia. Sekä töissä että kotona että muualla.
Kaiken muun suhteen voit pyytää apua muilta. Ihmiset auttavat mielellään, kun jollain on sellainen tunne, että kaikki kaatuu päälle. Ne jotka eivät halua auttaa eivät tuo elämääsi muutakaan positiivista.
Kiitos näistä sanoista. Jo se että olen saanut keskustella tunteistani täällä on tuonut minulle paljon lohtua.
No tänään tuli ainakin taas käytettyä tuota klassista päivä kerrallaan hokemaa.https://youtu.be/HFHUoiXgroY
Se on minunkin mottoni. Eihän sitä voi elää muuta kuin päivän kerrallaan. Ei kannata liikoja suunnitella, kun elämä voi pistää kapuloita rattaisiin. Elää päivän kerrallaan, tekee sen minkä jaksaa ja pystyy, omien voimien mukaan.
Kun on pärjännyt jo likemmäs kuusikymmentä vuotta, oman vertaistuki-ihmisten kanssa, eiköhän se edelleenkin toimi.