Sinä olet minun kaksoisliekkini. Ei voi elää sinun kanssasi, mutta ilman sinuakin tuntuu kuin jotain puuttuisi. Tunnetko samoin? Vähän aaltoilevat fiilikset sinua kohtaan aina, seksuaalinen vetovoima ehkä se vahvin tunne edelleen.
Ja siis käsittämättömintä tässä on, että et unohdu millään. Kaipaus ei kuitenkaan ole sellaista raastavaa, eikä edes mustasukkaisuutta ole, päinvastoin tahdon sinulle hyvää.
Mitäs mieltä itse olet? Onko yläkerranherra antanut vastauksia, koska varmasti niitä olet kysellyt.
Ja siis käsittämättömintä tässä on, että et unohdu millään. Kaipaus ei kuitenkaan ole sellaista raastavaa, eikä edes mustasukkaisuutta ole, päinvastoin tahdon sinulle hyvää.
Mitäs mieltä itse olet? Onko yläkerranherra antanut vastauksia, koska varmasti niitä olet kysellyt.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Samoin ajattelen K miehestä, mutta en ole uskonnollinen. Vastauksia ei ole
Olet yhden viestin päässä. Ei ole vielä liian myöhäistä.
t:K mies
Laitappas sitten viestiä. Olet vain yhden viestin päässä.
- Sivusta yhdelle K:lle
Onko hän osana elämääsi? Onhan se niin että kaksoisliekin kohtaaminen on vahva tunne ja ensimmäinen kohtaaminen elämässä kivulias mutta tunnerikas. Joitain ihmisiä ei vaan unohda oli hän sitten kaksoisliekki tai ei.
Ei hän ole elämässäni. Enkä usko että se olisi kovinkaan hyvä kummallekaan jos niin olisi, aikoinaan sirpaleita melko kauan maasta keränneenä, nyt lujempana kuin koskaan, en tätä lähtisi moukaroimaan edes leikilläni. Kunhan kirjoittelen ajatuksiani eetteriin.
Eli ei mitään yhteyttä ettei uudestaan joudu keräämään itsenään, vahvoja tunteita ja pelkoa.
No jotain tuollaista kenties. ;)
Vastaisitko jos hän ottaisi sinuun yhteyttä?
Todennäköisesti.
Millon olet viimeksi nähnyt, kuullut tai puhunut hänen kanssaan?
2019 ehkä, niitä yhteydenottoja on ollut sen verran monta vuosien varrella, että aivan kaikkia sekoiluja edes muista. :D
Eli kaksi vuotta olet ollut ihan täyspimennossa... vahvasti muistissa silti. Harvinaista että ihminen katoaa täysin kahdeksi vuodeksi.
No jaa, täyspimentokin on ns. suhteellista.. Olen kyllä tietoinen hänen tilanteestaan kierrellen sanottuna. :)
No aina kuulee asioita jostakin ja some on olemassa mutta yhteyttä tai kohtaamisia ei ole ollut pariin vuoteen joten kutsutaan sitä nyt täyspimennoksi :)
No kutsutaan sitten. :D
Kyllä tunnen samoin, mutta en minä yläkerran herralta ole mitään kysellyt, kuin lähinnä voimia tilanteeseen. Että ratkeaisi parhain päin. Ja niin, kyllä minua mustat sukat vaivaa, sitä en voi kieltää, mutta kai minä niitäkin voin yrittää vaihtaa.. Se johtuu omasta keskenkasvuisuudesta ja - en haluaisi sanoa - osattomuudesta, mutta se sana kuitenkin kuvaa parhaiten tilannettani. Olenhan vain heikko ihminen... joka inhoaa kaksoisliekkihömpötyksiä!
Trolli provoaa, ei mitään totuutta!!!
=)
Kaipaan sinua joka päivä, ja, haluaisin vain elää ikuisuuden kanssasi,
ja, sen tiede näyttää onnistuuko se,
=/
ja, haluan sanoa, että olet uskomattoman kaunis, äärimmäisen kaunis,
ja, haaveilen sinusta joka päivä, ja, sinä annat minulle toivoa, ja rakkautta,
mitä en ole oikein koskaan saanut elämässäni,
lupauksen unelmasta, kokea joskus onnea,
ja, osa, onnea ja sen mahdollistava avain, on, itse tiede,
joten, toivotaan että tiede, antaa avaimet onneen, parhaimpaan,
ja, kaikkein kallisarvoisimpaan, onneen,
onni olla lähellä sinua, ja, unelmoida ja kaivata, sinua, vain,
ja, joskus ihan vain halata sinua, ja, pitää kädestä kiinni,
ja, pitää vain onnea elämän,
ja, rakkautta,
sillä, suurempaa rakkautta, kuin, sinä,
ei,
tule,
eikä, tule,
sillä, sinua kaipaan, ja se kaipaus pitää minut hengissä,
=)
Kuinka kaunis teksti<3
With or without you.. Yhtä tuskallista. Ja kyllä, samalta tuntuu kun sustakin. Mielessä olet ja tiedän että tiedät sen. Yhteys on edelleen niinkuin kaksoisliekeillä on,eikä se mihinkään häviä. Yläkerranherra koettelee ja rajusti meidän suhteen. Ei tämä tässä ollut. Kaksoisliekit kyllä ajautuvat yhteen.
No ei ne välttämättä yhteen ajaudu, ehkä jossain toisessa ulottuvuudessa tai seuraavassa elämässä, mutta tässä elämässä tuntuu että se "kaksoisliekkisyys" on liian tulenarkaa tavaraa..
ja, kun maailma tulee vauhdilla parempaan kuntoon,
niin, lupaan antaa sinulle toiveita elämän, niin, paljon kuin ikinä haluatkin,
=)
sillä, sinä olet kaikkeni,
ja, maailma tulee muuttumaan jo, 10 vuodessa merkittävästi, sen tiedän,
ja, tiedän, sisimmässäni sen,
=)
Onko se sellainen tunne, kuin puuttuisi pala palleasta ja joskus rutistaa oikein pahasti? Se rutistus on jotain voimattomuuden tunnetta?
Siis se kuin jotain puuttuisi tunne?
No ei mitään tuollaista, lähinnä sellaista henkistä voivottelua. :D Unien näkemistä ja muistoihin palaamista silloin tällöin. Randomien asioiden näkemistä joista hän yhtäkkiä muistuu mieleen...
Okei. Olen yrittänyt hahmottaa tuota omaa tunnettani, mitä se on. Mutta en osaa nimetä sitä, sen tiedän että se tekee olon sairaaksi.
rakkaus?
Vai olisko sen puute?
Kyllä sen tietää kun kohdille tulee. Linkuttaa lopun elämän yhdellä jalalla kun se toinen ei ole siinä.
Parempi etten koskaan kohtaa sitä ihmistä. Mä en tykkää yhtään edes tästä tyhjyyden tunteesta joka mulla on. Jos se on samanlaista, mielummin olen kohtaamatta sitä ihmistä jonka vuoksi nilkuttaa yhdellä jalalla.
Kyllä se näin on, mutta kun ei kohtaa enää missään, eikä mitään yhteyttä ole, niin olen jatkanut matkaani.
Aikoinaan olisi ollut hyvin tärkeää puhua näistä asioista, mutta kaiketi hämmennys tilanteesta&tunteista oli liian suuri/akuutti.
Olen tuntenut kaikki mahdolliset fiilikset häntä kohtaan; vihan, toivottomuuden, ikävän, rakkauden, ilon, surun, epävarmuuden, hylätyksi tulemisen tunteen, haurauden, yksinäisyyden, lämmön, kylmyyden, välinpitämättömyyden, siis koko kirjon.
Ja mitä mulle jäi tästä käteen?
Tyhjyys, ihmetys, kysymys miksi, loukkaantuminen, inho ja vielä kerran kysymys miksi?
Ei kai tällainen kaksoisliekkisyys voi mitään rakkautta olla-edustaa.
En olisi halunnut kohdata koko ihmistä, mutta eipä multa kysytty mitään.
Samat tunteet koin myös hänen kanssaan.Koko tunteiden kirjon. Ei se mitään henkistä voivottelua ole niinkuin joku tuossa mainitsi. Sen tietää kun tulee omalle kohdalle.
Se on tuskatila, kun ei pääse koskaan lähelle, vaikka nenät olisi vastakkain.
Mikä siinä on, ettei universumi salli intiimiä läheisyyttä näille liekeille?
Halu on kuitenkin polttava, helposti syttyvää..
Mitä pahaa voisi tapahtua?
Ei anneta rakastaa vaikka sehän on tämän elämän liekki.
Elämäntilanteet on muutettavissa ajan kanssa sekä aikuismaisesti.
Väärä pari ei vaan tule koskaan oikeaksi, vaikka ei olisi mitenkään edes huono olla toisen kanssa.
Sydän tietää, mitä ja ketä sen on vaille.
Oikeat parit kuuluu yhdistää eikä pitää erilleen mistään syistä.
Kysymys aloittajalle: kutsuisiko kaksoisliekkisi yläkerran olentoa herraksi? Näkisikö hän sitä ylipäätään pelkästään maskuliinisena energiana?
Lähinnä käytin tuollaista yleisluontoista nimitystä tällä kertaa. En osaa sanoa minkälaisena energiana hän sitä pitää. Itse olen kuitenkin enemmän hengellinen kuin uskonnollinen..
Liekkiä et pääse karkuun eikä se sammu pakoilemalla.
Juuri näin. Mukana on vaikka rypistelisi kuinka vastaan.
Ei pääse ei. Vaikka turauttaisi kaikki maailman jauhesammuttimet siihen liekkiin, aina sinne jää kytemään jonkinlainen hiilenperkele. :D
Se jää perkele eikä pääse pakoon
Tämä maailmanaika on erikoinen. Se on niin kuin pullonkaula, jossa kaikki vaihtoehdot ja vaihtoehtoiset reitit puristuvat kasaan eikä niitä ole vaikka tekisi mitä. Koska se muu, mitä tulee tapahtumaan on niin tärkeää, että se muuntaa kaiken. Niin kuin keskelle jättimäistä trampoliinia tipautettu järkele. Kaikki reunoilta valuu vääjäämättömästi sitä kohti ja niin kuuluukin. Maailman luonne nyt on erilainen kuin ennen. Kaikki reitit johtavat samaan lopputulokseen.
Miksi sitä sanookaan, niin se on ollut aina tiedossa, että tämä pullonkaula on tulossa. Kun ymmärtää sen, että lähes kaikki mitä meille on mistään opetettu on valhetta, voi ymmärtää jotain aitoa todellisuudesta. Vaikka suomalaisuus. Keitä me ollaan? Jotain metsäjuntteja? Joita muut kansat vaan jostain syystä alkoi kutsua nimityksellä "finns". Ei tiedetä miksi, mutta mitään tekemistä sillä ei ole sanan fin kanssa. Hienot. Metsälaisen junttikansan vaakuna 1500-luvulta on se sama hieno leijona kuin nytkin. Mistä lie kopioivat sen, varmaan Ruotsista. Samaa teemaa jatkaen kopioivat joskus jostain Karjalankin vaakunan. Kielikin on outo ja agglutinoiva. Eli vanha. Kielillä on tapana yksinkertaistua ajan kuluessa.
Yksinkertaistutaanko me ihmisetkin ajan kuluessa? Niin kuin kaikki muukin. Mätänee ja lopulta maatuu. Joku keksi loistavan valheen, että polveudutaan apinoista, jotta koettaisiin valheellista tunnetta kehityksen huipulla olemisesta. Satunnaisuus ei luo monimutkaisuutta. Vaikka todellisuudessa meidän esi-isät ymmärsi maailmasta enemmän. Ne tiesi, että tämän 3D-todellisuuden vieressä on verhon takana kaikkea muuta. Henkiä, jotka kertoo vastauksia. Hyviä ja pahoja. Yhteys hyviin henkiin on kultaakin kalliimpaa. Siksi kaikkialla maailmassa on käytetty valtavia määriä energiaa palvontaan. Sekä niiden hyvien, että huonojen henkien. Lähes kaikki kulttuurit myös tiesivät, että on yksi ylijumala. Se ainoa ja oikea Jumala. Kun ne muut ovat vain henkiä, enkeleitä ja muita. Mutta todellisia. Uskonnon kirjat kertovat totuuden henkien luonteesta. Siitä mitä ne ovat. Niin kuin on kerrottu mistä tullaan, miksi ja mihin ollaan matkalla.
Hyvä tiivistys.
Voi sitä joskus olla ihan vain käytännöllinenkin. Jotkut asiat ovat helpompia ja miellyttävämpiä, kun tietää mistä narusta vetää. Kaikki narut eivät ole fyysisessä maailmassa.
No niiden narujen kanssa pitää kyllä olla tarkkana.
Toinen antaa tämän hetkellisen maailman ja johtaa tuhoon siellä ikuisessa. Vaikka se mitä se antaa näyttää paljolta, mainetta, mammonaa ja maallista kunniaa - se on oikeasti tyhjää ja johtaa tuhoon. Lopulta. Ja jokatapauksessa se ottaa enemmän kun se antaa. Ties kuinka paljon lapsia on uhrattu jotta demonit kertoivat miten rakennetaan pyramidejä, jotka kestävät ikuisesti. Tai torneja taivaaseen. Tai jotain nykyajan keksinnöistä, mitkä aiheuttavat vain haittaa.
Suomalaistenkin alku liittynee samaan ilmiöön. Ugrilaisiin, tai siis uhrilaisiin. Uhrilapsiin. Ja kahteen metsästäjään, prinsseihin, joita ohjasi hyvät henget, enkelit. Voi vain toivoa, että se mikä oli heidän kanssaan, on edelleen meidän kanssa. Pitää nostaa omaa hengellistä kehitystasoaan, jotta tuntee yhteyden siihen kaikkeen. Hyvään, ei pahaan. Irrota kaikesta siitä pahasta, jota tämä maailma on täynnä.
Se ei anna mitään kunniaa tässä elämässä ja se on ok. Totuus on silti olemassa jos sitä etsii. Vaikka tämä historia. Huittisten hirvenpäät, joita ei löydy sieltä Ruotsista mistä me muka kaikki sivistys kopioitiin. Tai maailman vanhin puuveistos, joka sekin löytynyt Uralilta. Ur-al. Varmaan vain sattumaa nämä erikoiset mesoliittiset löydöt juuri uralilaisten heimojen alueilta. Siis junttilasta. Jotainhan me paettiin pohjaan asti. Pohjoiseen. Koska etelä on Et elä. Mitä tuolla on? Siellä et elä! Pohjan kautta.
Hei laittakaa nyt nimi ketä kaipaatte et tietää mis mennään??
EEEEEMIIIIIIIL! T: Aloittaja
Entä jos sielunkumppaneita haikaillevat ovatkin molemmat miehiä, tai naisia, vaikka molemmat kaipaavat vastakkaisen sukupuolen seuraa.
Kylläpä rupesi naurattamaan. 🤣🤣🤣
Entä jos entä jos... Jossitella voi maailman ääriin.🙂
En usko sellaiseen.
kyllä olen kysynyt ja siksi sun tilanne on mikä on mietipä ja ajattelepa syntyjä syviä
Minulla on ihan hyvä tilanne, tässä ei ole mitään negatiivista eikä tarvitse sitä yrittää edes siksi kääntää, joten ohi män. 🙂
Oikeassa rakkaudessa ei ole mitään kielteistä.
Rakkaus kestää vaikka sen yrittäisi kieltää tai vältellä toista.
Meneekö aloitus naiselta miehelle?
Menöö.
kaksoisliekit ovatkin enemmän tarkoitettuja juuri toistensa opettajiksi, ja usein kohtaavatkin yhä uudelleen aina elämän murroskohdissa, niin ettei mitään lopullisia hyvästejä, ja ei tietenkään siinäkään mielessä että tulevissakin elämissä niitä polkujen risteämisiä kuitenkin on, että levollinen mieli täälläkin ja korkeampaa johdatustahan kaikki tyynni tällä ajallisella vaelluksellamme on
Aivan samoin tunnen kaipaamastani naisesta.
Tai sen verran eroa, että tahtoisin kyllä elää hänen kanssaan.
Viimeisestä tapaamisesta on yli kolme vuotta, mutta silti hänon edelleen päivittäin mielessäni.
Pari vuotta sitten tein lähestymisyrityksen, mutta hän ampui sen alas.
Olen yrittänyt tyytyä kohtalooni, olen ollut toisten naisten kanssa, mutta en ole saanut kenenkään muun naisen kanssa tunnetta, että tämän haluan jatkuvan ikuisesti.
Elämä olisi varmasti todella helppoa ja erilaista, ellen olisi häntä koskaan kohdannut.
Toisaalta en myöskään olisi saanut kokea näin suuria tunteita.
Mutta koska en häntä varmaankaan koskaan saa rinnalleni, yritän vain tappaa tunteeni pois, että joskus pystyisin rakastumaan johonkin toiseen.
Sitä odotellessa.........
johtuuko siitä että hän ei halua sinua että sinä haluat juuri hänet
Ei johdu siitä. Kun hänet tapasin ensimmäisen kerran, tiesin jo alle tunnissa, että hän on luotu minulle.
Myöhemmin hän kertoi, että oli itse tuntenut samoin.
Minun tunteeni on edelleen se sama.
Saitko alle tunnissa, vai mistä luulit saaneesi oikean.
Yhden miehen kanssa on sellaisia tuntenuksia, että olemme kaksoisliekkejä toisillemme. Olemme tunteneet toisemme useamman kymmenen vuoden ajan ja sopisimme mielestäni kavereiksi. Mutta parisuhteeseen emme, koska en koe romanttisia tunteita häntä kohtaan.