elikä viime syksyny kun koulut alko oli terveys tarkastus ja siellä olin 157cm/47,9 kg. Hemoglobiinini oli silloin 128 kun viidennen keväällä se oli 122. Rauta kuuri tepsi siis.
Nyt pituutta on saman verran mutta olen laihduttanut itseni (täysin tietoisesti) 42-44 kg. Painoni vaihtelee ja heittelee tuossa välissä koko ajan. Nyt myös hemoglobiinini on laskenut 115.
Painoindeksini on joku 18.
Olen 13w.
Kun oli neljännellä luokalla laihduin syksy-joulu välissä 7-8 kg. Mutta lihosin sen takaisin ja minua harmittaa se sillä olen lihava.
Tämä ei ole mikään huomion haku yritys vaan näen itseni todellakin lihavana!! Tiedän että pitäisi liikkua enemmän jotta kunto olisi hyvä ja sillä tavoin saisin reiteni ja pohkeenikin kiintteämmiksi yms..
Mutta kun liikunta geenit menivät siskoilleni ja olen ainainen sohvaperuna. Jos joku liikuntalaji kiinnostaa minua se on juuri sellainen mikä ei käy äidilleni joten olen jo hylännyt kaikki. Pidän enemmän lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kun kirjoitan lähes kaikki juttuni kertovat syömishäiriöstä kärsivistä henkilöistä ongelma nuorista yms.. Ja luen myös paljon sellaisia kirjoja joten olen alla aika asian tunteva.
Myönnän itsekkin että syön vähän mutta minä pärjään sillä. Aamuisin en yleensä syö mitään koulussa salaattia ja jos ei ole semmoista sallaattia mistä pitäisin syön leivän ja sipaisen siihen vain vähän rasvaa niin että sitä ei edes näy. Olen kyllä oppinut syömään nykään paljon sallatteja mutta ei ne kaikki kaali ja lanttu raasteet alas niin mielellään mene.
välipaloja koulun jälkeen en syö ja yleensä en syö kotona sitten muuta. Joskus päivä ruuan mutta harvemmina arkena. Viikonloppuisin kyllä aina välillä kun porukat on otona niin syödään yhdessä.
Herkkuja kyllä syön vaikka juuri ne pitisi jättää pois mutta en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni.Jos se paino tippuu sillä ettei syö ruokaa nii ei sitten syödä! Eikä minulla ole edes nälkä. En syö kalaa (allerginen) enkä nykyään enää pidä hirveästi lihasta. Kana ja pastat ovat parasta perunaa on aina koulussa niin se on jo ihan tylsää..
Olen päättänyt että en anna itseni lihoa yli 45 kg. Tarkkailen (eli käyn vaa'alla) 3-4 kertaa päivässä siitä on tullut pakko mielle.
Aina kun syön jotain minulle tulee huono oma tunto ja se ei ole mukavaa. En oksentele.
Vähän sekava selitys mutta voi voi...
Mitä minun siis pitäisi tehdä?? Vai pitäisikö tehdä mitään??
Nyt pituutta on saman verran mutta olen laihduttanut itseni (täysin tietoisesti) 42-44 kg. Painoni vaihtelee ja heittelee tuossa välissä koko ajan. Nyt myös hemoglobiinini on laskenut 115.
Painoindeksini on joku 18.
Olen 13w.
Kun oli neljännellä luokalla laihduin syksy-joulu välissä 7-8 kg. Mutta lihosin sen takaisin ja minua harmittaa se sillä olen lihava.
Tämä ei ole mikään huomion haku yritys vaan näen itseni todellakin lihavana!! Tiedän että pitäisi liikkua enemmän jotta kunto olisi hyvä ja sillä tavoin saisin reiteni ja pohkeenikin kiintteämmiksi yms..
Mutta kun liikunta geenit menivät siskoilleni ja olen ainainen sohvaperuna. Jos joku liikuntalaji kiinnostaa minua se on juuri sellainen mikä ei käy äidilleni joten olen jo hylännyt kaikki. Pidän enemmän lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kun kirjoitan lähes kaikki juttuni kertovat syömishäiriöstä kärsivistä henkilöistä ongelma nuorista yms.. Ja luen myös paljon sellaisia kirjoja joten olen alla aika asian tunteva.
Myönnän itsekkin että syön vähän mutta minä pärjään sillä. Aamuisin en yleensä syö mitään koulussa salaattia ja jos ei ole semmoista sallaattia mistä pitäisin syön leivän ja sipaisen siihen vain vähän rasvaa niin että sitä ei edes näy. Olen kyllä oppinut syömään nykään paljon sallatteja mutta ei ne kaikki kaali ja lanttu raasteet alas niin mielellään mene.
välipaloja koulun jälkeen en syö ja yleensä en syö kotona sitten muuta. Joskus päivä ruuan mutta harvemmina arkena. Viikonloppuisin kyllä aina välillä kun porukat on otona niin syödään yhdessä.
Herkkuja kyllä syön vaikka juuri ne pitisi jättää pois mutta en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni.Jos se paino tippuu sillä ettei syö ruokaa nii ei sitten syödä! Eikä minulla ole edes nälkä. En syö kalaa (allerginen) enkä nykyään enää pidä hirveästi lihasta. Kana ja pastat ovat parasta perunaa on aina koulussa niin se on jo ihan tylsää..
Olen päättänyt että en anna itseni lihoa yli 45 kg. Tarkkailen (eli käyn vaa'alla) 3-4 kertaa päivässä siitä on tullut pakko mielle.
Aina kun syön jotain minulle tulee huono oma tunto ja se ei ole mukavaa. En oksentele.
Vähän sekava selitys mutta voi voi...
Mitä minun siis pitäisi tehdä?? Vai pitäisikö tehdä mitään??
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kannattaa käydä puhumassa vaikka terveyden hoitajalle...tai jollekkin muulle luotettavalle henkilölle. Ehdottomasti sun on hankittava apua koska tuo ei ole ihan normaalia...ekakski kannattaa selvittää laihtumisen syyt ja miksi tulee huono olo syömisen jälkeen..oletko ajatellu että huono olo voi olla peräisin siitä että "ahmit" ruokasi? mun omalla rakkaalla siskolla on ollut anoreksia ja bulimia mutta on toipunut ja odottaa tällä hetkellä esikoistaan...
no siis syy siihen että laihdun on itsestään selvä: olen lihava ja tahdon laihtua!!
Kyllä minä joskus tavallaan "ahmin". Siis en samalla lailla kuin bulimikot että he sen jälkeen oksentaisivat mutta saatan syödä samana päivänä 300 g sipsipussin ja 100g täytesuklaalevyn.
Myös tavallisesta ruuasta minulle tulee todella paha mieli ja huono oma tunto. Tekisi kyllä mieli oksentaa kaikki ulos mutta (inhoan oksennustautia yli kaiken) kun oksentaminen sattuu niin paljon niin en ole pystynyt...
Siis sähän syöt todella vähän.. :( Et sä pidemmän päälle pärjää tolla ruoka määrällä. Ja siis sä et todellakaan ole mikään lihava. Se on anoreksia joka sulle tollasta sanoo.
Olet 13-vuotias.. Sun pitäis vielä kasvaa ja kehittyä. Kun et syö niin et kehity. Sulla menee aineenvaihdunta ihan pilalle, hiukset lähtee, rinnat ei kehity tai ne surkastuu pelkiks nahkaläpyköiks jne. jne... Älä ihmeessä tee tota itelles. Mee koulun terveydenhoitajalle.. Jos se on ammattitaitonen niin hän osaa kyllä neuvoa sut eteenpäin sellaselle ihmiselle joka osaa auttaa. Itsekkin tiedät että toi ei oo tervettä.
Yritä nyt pärjätä.. :)
Olet jatkuvassa puutostilassa, kuin Afrikan nälkäiset lapset. Se estää normaalin kehityksesi, siitä voi seurata lapsettomuutta, osteoporoosia tai vaikka kuolema.
Ahmit sipsejä ja suklaata, koska kehosi vaatii ruokaa, eikä se ymmärrä miksi "omistaja" ei anna sitä sille, vaikka kaikki elintoiminnot surkastuu ja menee pieleen. Olet itseltäsi kieltänyt normaalin ruuan, joten himo kohdistuu herkkuihin. Ei ihmekkään ettet pysty lopettamaan niiden syömistä! Jos söisit kunnolla, ei sinun tarvitsisi ahmia herkkuja. Ei myöskään ihme ettei liikunta kiinnosta; miten sinulla voisikaan olla voimia liikkua.
Suosittelen lämpimästi, että puhut koulun terkkarille tai kuraattorille. Sinulla on sairaus, joka on ennen kaikkea omassa ajattelussasi ja laihduttaminen on sen tulosta.
Hae apua!
Se että minua ei kiinnosta liikunta ei johdu siitä etten jaksaisi! En ole ikinä ollut kovin kiinnosutnut liikunnasta! Jos liikuntatunneilla ja muulloin on joku mukava laji lähden innolla liikkumaan ja otan siitä kaiken irti. Näin vaan ei tapahdu kovinkaan usein siksi olen tämmöinen sohvaperuna.
Kuinka kauan täytyy kärsiä anoreksiasta jotta ei voi saada lapsia? Ei sillä ettenkö lapsia tahtois, koska minä kyllä isona tahdon.
Minkä ikäisiä te vastaajat olette?? ja onko joku teistä itse kärsinyt jonkun laisesta syömishäiriöstä??
Olen 27 vuotias ja olen parantumassa bulimiasta. Sairastuin ollessani "aika vanha", 18 vuotias.
söin tänään 2 haarukallista salaattia, jätskin (3,8 g rasvaa ja joku 136 kcal) join myös mukin kaakaota.
Mulla ei oo yhtään nälkä ees....
Kuten voimme todeta pituuteni 157cm on sama kuin ystävälläni mutta hän painaa minua vähemmän (hän on saman ikäinen) ja syö samalla tavalla (joskus huonommin) kuin minä joten enkö perjaatteessa ole normaali???
Voi. Tunnistan tuon.
Luulin kaiken olevan aivan normaalia, kunnes jostain syystä kaikki terveydenhoitajaa myöten alkoivat kertoa minulle ihannepainosta ja terveellisestä ruokavaliosta. Olin juuri saman ikäinen kuin sinä. Aluksi se oli leikki. Soiteltiin ystäväni kanssa toisillemme aamuisin ja vertailtiin painoja.. kerrottiin vinkkejä kuinka välttyä perheruokailuilta (mahdotonta) ja kehiteltiin nälänpoisto riittejä. Myöhemmin asiat alkoivat kuitenkin mennä ystäväni kanssa ristiin, emmekä enään olleetkaan samoilla linjoilla. Muistan suuttuneeni suunnattomasti, kun ystäväni väitti että isossa omenassa voi olla jopa 100kcal, kun minun käsitykseni oli, että omenoita voi syödä vaikka ämpärillisen. Syntyi oikein muheva riidan aihe.. ja ihmettelin kun ei ystäväni antanut periksi ja sanoi vain, että ihan sama; eihän sillä väliä ole. "Mitenniin ei väliä!!" mietin. Loppujen lopuksi ystäväni olikin oikeassa..enkä enää syönyt ämpärillistä omenoita.
Ajattelin kaiken olevan täysin normaalia, ja ajatukseni aivan tavallisia.. mutta anoreksia pöpönenhän se minuun oli iskenyt.ja puhjennut. Ystäni onneksi välttyi siltä, mutta minuun se iski. ja jäi. En vieläkään ole päässyt siitä eroon. Todella vaikea kitkettävä.. varsinkin, jos sitä vielä ruokkii itsetuhoisilla ajatuksilla.
Ajattelin, että kaikki ajatukseni tuolloin olivat normaaleja, enkä mitenkään poikennut muista.. silti en kuitenkaan jostain kumman syystä uskaltanut puhua niistä kenellekään.. Kummaa, vaikka ne oli muka "normaaleja". Miksei niistä silloin olisi voinut puhua? Nyt myöhemmin olen vasta tajunnut, että se oli se anoreksia pöpö joka minulle sanoi ajatusteni olevan aivan normaaleja ja että samaan mallin vain oli jatkettava.
Havahduin aatoksistani siinä vaiheessa kun painovaa'an sijasta katsoin kerran peiliin kammatessani hiuksia. Yli puolet hiuksistani oli lähtenyt ja yksi lettini oli enää vain puolet siitä mitä ennen oli yksi kahdesta letistä ollut. Kauhistus. Ylpeilyn aiheeni oli häviämässä. ja ihan haluamattani. Usein minua myös heikotti, päässäni heitti ja pyörrytti kun nousi ylös.. en jaksanut keskittyä mihinkään ja halusin vain istua. Itkin melkein aina kun piti polkea kotiin pyörällä.. vaikka tiesin, että liikkua pitäisi.
Kuukautiseni olivat myös jääneet pois, mikä silloin kuulosti tietysti positiiviselta, mutta kuultuani mitä tuhoja niiden poisjääminen elimistössäni saattoi aiheuttaa, aloin toden teolla huolestua. Jo puolen vuoden tauko saattoi aiheuttaa lapsettomuutta ja elinikäisiä häiriöitä sukupuolielimissä. Samoin aloin pelkäämään aineenvaihduntani puolesta, etten enää koskaan pystyisi oikein käyttämään ravintoa hyödykseni ja ruoan kulku elimistössäni häiriytyisi. Sydän joutui ihan hirvittävälle rasitukselle, kun se ei saanut tarvitsemaansa ravintoa ulkoa päin. Samoin kaikki muutkin elintoiminnot aivotoimintaa myöten. Huomasin kärsiväni muistikatkoksista ja keskittymisvaikeuksista koulussa.
Terveydenhoitajalta kuulin myös, mitä syömättömyys oikeasti elimistössäni teki: ensin ruumis kuluttaa mm. maksastani ja verestäni kaikki hiilihydraatti varastot (eli sokerivarastot) sitten se siirtyy ottamaan lihaksista energiaa (mistä johtuu jaksamattomuus liikkua) ja vasta lopuksi, kulutettuaan lihaksia tarpeeksi ja lihasmassan pienennyttyä (mikä aiheuttaa painon putoamista) elimistö siirtyy ottamaan energiaa rasvavarastoista. Toisin sanoen siis painon putoaminen tapahtuu ensi lihaksiston pienentymisestä ja sitten vasta rasvakerroksen pienentymisestä. Myöhemmin kun kiloja yrittää saada takaisin, ne tulevat rasvana..eikä lihasmassa silloin kasva. Joutuu tekemään paljon töitä saadakseen lihaksistonsa kasvamaan takaisin. Tilanne on siis hyvin epätoivottu. Rasvat tulee kyllä takaisin, mutta lihakset sen alla on entistä pienemmät.
Ellei ruumis saa tarpeeksi ravintoa päivässä (nuorella vähintään 1200kcal, huom vähintään!) lihakset eivät kasva tai pysy kunnossa, vaan elimistö ottaa ensisijaisesti ravintonsa niistä. Koskemattakaan rasvavarastoihin!
Sydänkin on lihas.
kuvitella miten sen käy. Rytmi- ym. häiriöt ovat hyvin todennäköisiä, jos tilanne jatkuu yhtään pidempään. Tutkimuksiin minutkin passitettiin heti kun vain terkka epäili jotain.
Ihmisen elimistön tulee saada ravintoa. Milläs se muuten pärjää! Ei ruokaa ole annettu meille vain sen takia, että me voitais lihota siitä. Ruoka on ihmisruumiin rakennusaine. Mieti minkälainen kokonaisuus koko meiän hela hoito on. Kaikki toimii hiussuonistoa ja aivolisäkettä myöten. Jostain se siihen energiaa tarvii. ja ravintoaineita. vitamiineja. hivenaineita. proteiineja. aminohappoja. kuituja. rasvahappoja (myöskin!! hyvin tärkeenä osana) jne. Rasvahappoja tarvitaan mm. sukupuolihormoonin kehittymiseen. Jos ei oo tiettyä rasvaprosenttia ihmisen ruumiissa, niin hormonitoiminta estyy, eikä jotkut tietyt välittäjäaineet toimi. Tulee informaatiokatkos ja kehitys keskeytyy.
Ja vielä yks tärkeä pointti. Kun ihminen ei syö mitään, elimistö on säästöliekillä ja varastoi jok'ikisen saamansa ruoka-annoksen. Se siis luulee et on joku nälänhätä ja varmistaa yksilön selviytymisen varastoimalla kaiken mahdollisen ruoan, mitä se saa. Ei siis kovin toivottavaa. ainakaan mielestäni. Kun säästöliekiltä päästään, elimistö ryhtyy vasta käyttämään kaiken ravinnon hyväksensä ja päästää sitten lopun ulosteen mukana menemään.tarpeettomana. (näin karkeesti)
Syömättömyys ei siis ole mikään normaali olotila. Jos siihen itse ehdoin tahdoin pyrkii, on syytä ehkä mennä juttelemaan jonkun kanssa, ennen kuin alkaa olla pahoja ylitsepääsemättömiä tereysriskejä. Nuorena, kuten sinä, tulisi vielä kasvaa ja elimistön rakentua. Kun kasvat naiseksi, ruumiisii lopulta kuitenkin hoikistuu.. kunhan lapsenpyöreydestään pääsee.
Älä tuhoa luontoasi!
that's my poin.
Okei oon nyt kehittäny itelleni ilta jumpan. Tai siis olen siitä vaan tavattoman ylpeä kun tämmöinen sohva peruna olen...
Joka ilta: 20 vatsaa, 20 selkää,10 punnesrrusta(teen miesten), 20 kyykkyyn-ylös hyppyjä, 50 semmost varpailleen nousuu ja 5-10 min paikaallaan "juoksua" niin että kantapäät osuu peppuun.
Yleensä tulee noita punnerruksia ja vatsalihaksia tehtyä vähän enemmän kuin tuossa mainitsin mutta vähintään tuon verran.
Syön saman verran kuin tuossa aikaisemmin olen maininnut... esim. eilen söin 1½ banaania ja pastaa ei ole ollut edes nälkä.
Olen nyt sipsi, poppari ja limu lakossa (ainaki toistaseks)
Mitä mieltä olette mihin suuntaan olen menossa??? hyvään vai huonoon?? olen edelleen sitä mieltä että olen lihava ja se vaan on totta siitä ei pääse yli eikä ympäri.
p.s. olen aikeissa aloittaa/osittain jo aloittanut (käynyt kerran) myös lenkkeilyn joten katsotaan mitä siitä seuraa.....:S
Juup ihan hyvään suuntaan menee. Kunhan et vähennä syömistäsi. Laihtuminen ei muuten tapahdu toivotulla tavalla, vaan elimistösi ottaa energiaa vaan lihaksista. Jos syöt tasapainoisesti.. vähän joka aterialla säännöllisesti, elimistösi kuluttaa energiaa rasvavarastoistasi eikä lihaksista.
liikunta ja urheilu on aina hyvään suuntaan! :)
Muista antaa lihaksille kuitenkin ravintoa kasvaakseen.
Hyvää tervettä elämää ja lykkyä urheiluinnollesi.
voi ei taas on tullu tehtyä pahoja....:'(
Mä retkahdin syömään palan kakkua ja jäden....
Yhyyy!!!
Miks mä en ikin opi täst pois!! Aina vaan syömässä!!!!!!
Ja muutenki pääsispä tästä kaikesta nyt vain kerta heitolla eroon....
Ja pääsenkin jos vain oikein haluaa......
haluaisiko joku teistä vaihtaa kanssani kokemuksia??
ehkä joku minun ikäiseni??
Tai siis kertoa omista kokemuksistaan ja siitä että onko minulla muka tosiaan tarvetta huolestua itsestäni??
Mä oon 158 pitkä ja 37-38kg painan?
Onks se liian vähän?
no siis must se on liian vähän.... mutta koska itsekkin haluaisin laihtua noihin suuntiin niin ei mulla ole pahemmin sana valtaa....
Jos syöt ja liikut norm ni sit ei varmaa mitää mut jaa-a....
minä painan 90 kg ja oon 158 cm pitkä.