Olen 19-vuotias ja kihlattuni 21v (täyttää loppuvuonna 22). Menimme kihloihin viime juhannuksena, aikomuksena mennä naimisiin sitten kun pystymme pitämään kunnon häät.
Eilen mieheni alkoi puhua, että hän haluaisi 2006 kesällä naimisiin. En oikein saanut irti, että miksi juuri silloin jne., mutta niin vain tuntui tahtovan. Itselläni ei ole mikään kiire naimisiin, iänkin takia, emmekä ole asuneet vielä yhdessäkään (eihän se toki ole välttämätöntä, mutta ainakin minusta hyvä kokeilla sitäkin ensin).
Olen opiskelija, kirjoitin tänä keväänä yo:ksi, eikä tulevasta opiskelupaikasta, työpaikasta puhumattakaan, ole vielä tietoa. Mieheni on ollut toista vuotta suhteellisen hyväpalkkaisessa työssä, mutta säästöjä ei ole kovin paljoa. Toisin sanoen, näillä varoilla ei kunnon häitä järjestettäisi.
Minun mielestäni ei tarvitsekaan, miehenikin sanoo ettei hänellä ole kiire mutta silti haluaa häät seuraavaksi kesäksi. En haluaisi tässä tilanteessa pohtia häitä, kun mitään "tarvetta" naimisiinmenoon ei ole (en ole raskaana tms.).
Miten oikein selittäisin ja perustelisin miehelleni, ettei meidän tarvitse kiirehtiä naimisiin vielä vuoden kuluttua? Minä ainakin haluaisin kunnon häät enkä mitään nyyttikestejä joissa on säästetty vähän kaikessa ettei tule liian kalliiksi. Ensi kesän häitähän pitäisi alkaa kohta järjestellä ja ihan kuin tässä ei olisi muutakin aivan tarpeeksi.
Eilen mieheni alkoi puhua, että hän haluaisi 2006 kesällä naimisiin. En oikein saanut irti, että miksi juuri silloin jne., mutta niin vain tuntui tahtovan. Itselläni ei ole mikään kiire naimisiin, iänkin takia, emmekä ole asuneet vielä yhdessäkään (eihän se toki ole välttämätöntä, mutta ainakin minusta hyvä kokeilla sitäkin ensin).
Olen opiskelija, kirjoitin tänä keväänä yo:ksi, eikä tulevasta opiskelupaikasta, työpaikasta puhumattakaan, ole vielä tietoa. Mieheni on ollut toista vuotta suhteellisen hyväpalkkaisessa työssä, mutta säästöjä ei ole kovin paljoa. Toisin sanoen, näillä varoilla ei kunnon häitä järjestettäisi.
Minun mielestäni ei tarvitsekaan, miehenikin sanoo ettei hänellä ole kiire mutta silti haluaa häät seuraavaksi kesäksi. En haluaisi tässä tilanteessa pohtia häitä, kun mitään "tarvetta" naimisiinmenoon ei ole (en ole raskaana tms.).
Miten oikein selittäisin ja perustelisin miehelleni, ettei meidän tarvitse kiirehtiä naimisiin vielä vuoden kuluttua? Minä ainakin haluaisin kunnon häät enkä mitään nyyttikestejä joissa on säästetty vähän kaikessa ettei tule liian kalliiksi. Ensi kesän häitähän pitäisi alkaa kohta järjestellä ja ihan kuin tässä ei olisi muutakin aivan tarpeeksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onpas hankalaa. Älä mene naimisiin jos ei siltä tunnu. Eräs asia mietityttää kuitenkin. Jos sinulla ei ole "tarvetta" mennä vielä naimisiin niin miksi ihmeessä sitten edes menit kihloihin???
Oliko siihen sitten "tarvetta"?? Ei, en ymmärrä näitä teinikihloja, koske sellaiselta tämä hieman kuullostaa. Kihloihin mennään tukka putkella mutta sitten kun on tosi kyseessä, eli naimisiinmeno, niin sitten ollaan äimän käkenä että "Hä? Mitä? Naimisiin? Ei,ei ei en ole valmis!". Jos kuitenkin sovitte että menette naimisiin sitten kun rahaa on tarpeeksi(?) niin muistuta miestäsi siitä tai anna hänen maksaa jos kerran niin kiire on.
En ole vielä menossa naimisiin - siis vielä. Haluan kyllä hänen kanssaan naimisiin, enkä koe että pakenisin heti kun on tosi kyseessä. En pidä näitä teinikihloina, yleensähän teinikihlat solmitaan että saadaan näyttää muille ja kun todellisesta kihlauksen merkityksestä on tuskin tietoakaan.
Kyllä mä asiasta vielä keskustelen ihan asianomaisen miehenkin kanssa.
En viitsisi taas ihmetellä samaa mistä täällä on ollut jo pilvinpimein kirjoituksia ja väittelyäkin... mutta kysynpä nyt kuitenkin...? Että miksi menit kihloihin? Jos et ole valmis menemään naimisiin? Ymmärsin, että kyse ei kohdallasi ole vain siitä, että ei ole varaa järjestää kunnon häitä? Vaan syynä on mm. ikänne ja se että ette ole asuneet yhdessä. Sanot, että ei ole tarvetta mennä naimisiin? Mikä tarve silloin on mennä kihloihin...?
Joskus toinen voi olla ihmeissään, jos toinen suostuu menemään kihloihin, mutta sitten ei halua mennä naimisiin. Täälläkin joku on kirjoittanut, että olemme olleet kihloissa niin ja niin kauan, mutta mies ei halua mennä naimisiin.
Keskustelkaa vielä asiasta. Ehkä ette ole vielä puhuneet tarpeeksi ja miehesi ei ole ymmärtänyt, että sinulle on tärkeää saada kunnon häät. (Jos ette pääse sopuun edes tälläisestä asiasta niin mites isommista ongelmista...) Kunhan se ei vain ole tekosyy jolla muuten haluat lykätä häitä. Kannattaisi ehkä kertoisi miehelle, jos on muita syitä. Rehellisyys kannattaa.
Pienelläkin rahalla saa oikein kivat ja kunnon häät. Ei isot ja kalliit häät välttämättä aina ole paremmat. Mutta jos se on sinulle tärkeää, niin tottakai järjestät mieleisesi häät. Tai mieleisenne, mistä molemmat pitää.
Kerro millaiset häät haluat ja tehkää laskelmia.
Puhuimme asiasta ja mieheni sanoikin ettei hän olisi mennyt kanssani vielä kihloihin jos olisi tiennyt että joutuu odottamaan häitä useamman vuoden. Eli tunnen nyt vähän huonoa omaatuntoa siitä... Oletin että hän ymmärtää etten kesken opiskelujen halua häitä.. Nyt te sanotte että taas uusi syy.
Olemme puhuneet asiasta ja tuoneet oman kantamme julki. Kyllä me sopuun päästään ja eiköhän häät saada kuitenkin parin kolmen vuoden sisään järjestettyä.. Katsotaan.
Tuosta vielä, että kyllä meillä siitä on aika samanlainen käsitys millaiset häät haluamme sitten kun ne ovat.
En nyt oikein ymmärtänyt että miten se sinun opiskelu niihin häihin liittyy? Ei se häiden järjestely nyt NIIN paljoa aikaa vie, että opiskelu siitä kärsisi. Minä olen miehesi puolella siinä asiassa, että typerää mennä kihloihin, jos ei ole vielä valmis naimisiin.
sitäpaitsi että opiskelujen lomassa olisi enemmän aikaa kuin sitten työelämässä. Itselläni ainakin on nykyään paljon vähemmän aikaa kuin opiskellessa ja harmittaa ettei tullut järjestettyä häitä jo silloin. Nyt saa otsa hiessä iltaisin yrittää järjestellä asioita.
opiskeluhan maksaa, vai mitä? Mieheni joutuu minua todennäköisesti avustamaan opiskelukustannuksissa. Ainakaan omien vanhempieni rahatilanne ei ole kovin häävi, en voisi laskea sen varaan että he pystyisivät kovin paljon kustantamaan häitämme (vaikka perinteisestihän häistä ainakin osan maksaa morsiamen vanhemmat "myötäjäisinä").
En ole varma sanoinko jo aiemmin, mutta eilen kun (jälleen) keskustelimme aiheesta, mieheni sanoi ettei olisi mennyt kanssani vielä kihloihin jos olisi tiennyt että joutuu odottamaan muutaman vuoden...
Nyt kuitenkin minusta alkaa tuntua että hän yrittää pakottaa/kiristää minua vihille kanssaan, sanomalla ettei halua kanssani naimisiin muulloin kuin vuonna 2006, ei siis sen jälkeen. En tiedä oliko se vitsinä heitetty läppä, mutta minusta todella tuntuu ettei meistä KUMPIKAAN (ei edes mieheni vaikka niin hän väittää) ole vielä valmis menemään naimisiin. Tätä ei tosin mieheni ymmärrä että miksei...
Kysyin häneltä olisiko hän ollut valmis menemään naimisiin kolme vuotta sitten (=ikäeromme) ja hän vastasi että ei.. Kyllä minäkin varmaankin ajattelen asian ihan eri tavalla kolmen vuoden kuluttua! En haluaisi hötkyillä...
Eikös se mies olisi valmis maksamaan häät? Ainakin sellaisen käsityksen sain.. Ja kai se miehes tietää, että joutuu avustamaan opiskeluissasi. Kivaa ja kaunista saa häihin ilman että pitää suuria summia sijoittaa.
Mielestäni on typerää edes miettiä olisiko sulhasesi ollut valmsi naimisiin kolme vuotta sitten. En minäkään olisi ollut kolme vuotta sitten valmis naimisiin, kun en edes tuntenut sulhastani. Kaksi ja puoli vuotta sitten olisin, ja niin olisi sulhanenkin, vaikka oli vasta 15. Ensi keväänä luultavasti ja toivon mukaan vihdoin häät.
Ymmärrän miestäsikin, jos hän ei tahdo odottaa sinun päätöstäsi (jos se kuitenkin vain venyy: opiskelu, ura, lapsi, sitten ehkä häät). Itse heittäisin mieheni pihalle, jos hän ei olisi valmis naimisiin kahden vuoden sisällä.
Itse olen aivan täysin alkuperäisen kirjoittajan kannalla. Kyllä ainakin kannattaisi koittaa sitä yhteiseloa jokunen vuosi ennen kuin naimisiin mennään. Muutenkin kummatkin aika nuoria.. Ja alkuperäinen kirjoittaja mainitsikin että haluaisi isot häät ("Minä ainakin haluaisin kunnon häät enkä mitään nyyttikestejä joissa on säästetty vähän kaikessa ettei tule liian kalliiksi"), joten eikö kihloihin muka siis saisi mennä ennen kuin on tilillä kymppitonni tulevia häitä varten? Hääpäivä on sen verran merkittävä päivä, että kyllä siitä saa tehdä omannäköisensä. Onnea teille! Ja naimisiin kyllä varmasti vielä kerkiättä muutaman vuoden päästäkin!
Lue nyt vähän tarkemmin näitä viestejä ja tule vasta sitten typerien vastausten kanssa idiootti
Erikoinen reagointi. Jokaisella lienee oikeus omanlaiseen mielipiteeseen?
Minusta on jo alkanut tuntua että onko todella kaikkien muiden mielestä niin että minun pitäisi suostua avioon vaikka en tunne olevani siihen valmis.
Kyse ei ole mielestäni siitä, että jos mies tuntee olevansa valmis ja haluavansa kanssani naimisiin, vaan kyse pitäisi olla siitä mitä ME haluamme. Hän sanoi että hän ainakin menee naimisiin seuraavana kesänä, sanoin että mene vain mutta yksin joudut menemään ja se ei taida olla mahdollista?
Olen tosiaankin sitä mieltä, että kihloihin mennessä ei tarvitse päättää hääpäivää, eikä välttämättä edes vuotta. Riittää yhteinen päätös siitä että tämä on lupaus avioliitosta, mutta ei sen tarvitse olla lupaus mennä naimisiin esim. seuraavan 2 vuoden sisällä.
Kiitos kannustuksesta! Ehkä olisi meidänkin parempi jättää asia hautumaan vähäksi aikaa ja sitten keskustella asiasta uudelleen. En pidä siitä että koen miehelleni kohta tämän naimisiinmenon jo jonkinlaisena "pakkomielteenä" tiettyyn ajankohtaan.
"Minusta on jo alkanut tuntua että onko todella kaikkien muiden mielestä niin että minun pitäisi suostua avioon vaikka en tunne olevani siihen valmis."
Väärin. Muiden mielestä sinun ei ehkä olisi pitänyt mennä kihloihin, jos et tunne olevasi valmis avioon. Se sitten että onko pankkitilisi valmis, se on asia erikseen, ja voi minusta vaatia odottelua. Mutta kyllä sinun pitäisi olla valmis, ennen kuin olet asiasta lupauksen antanut.
vaikka Laikku-nimimerkin vastaus...
Ymmärrän erittäin hyvin, ainakin osittain miltä sinusta siellä varmaan tuntuu. Meillä varmaan tosin on niin, että minä olen se häistä vaahtoaja täällä. Kylläkään emme ole kihloissa ja seurusteltukin on vasta 3 vuotta.
Aloin kirjoittamaan sinulle seuraavasta kohdasta:
"Olen tosiaankin sitä mieltä, että kihloihin mennessä ei tarvitse päättää hääpäivää, eikä välttämättä edes vuotta."
Tässä vaiheessa mietin, että ajatteleeko tuleva miehesi samallalailla? Luultavasti, jos teillä ei aiemmin ole ollut hääpäivästä puhetta.. Toivottavasti saat jotenkin selitettyä sen hänelle miksi et vielä kesänä 2006 (jonne kuitenkin on yli vuosi aikaa ja siinä välissä voit sinäkin olla jo eri mieltä?) halua viettää häitänne.
Tähän loppu tuosta mitä lainasin:
"Riittää yhteinen päätös siitä että tämä on lupaus avioliitosta, mutta ei sen tarvitse olla lupaus mennä naimisiin esim. seuraavan 2 vuoden sisällä."
Tuosta aiheesta varmaan saadaan kotioloissa monessa perheessä kädenvääntöä, koska ihmisille kihlat voi merkitä niin montaa eri käytäntöä.
Niin siitähän minun piti vielä kirjoittaa, että missähän vaiheessa minun avopuoliso saa hepulin minun höpinöiden kanssa. Meillä ei ainakaan tietoisesti kiristetä eikä pakoteta ketään.. toivottavasti löydätte kihlattusi kanssa hyvän vaihtoehdon.
Mä ihmettelen syvästi näitä kommentteja, mitä alkuperäinen on saanut. Joku mm.sanoi, ettei hänen olisi pitänyt mennä kihloihin, jos ei ole valmis menemään naimisiin. Eihän alkuperäinen mitään sellaista sanonut. Vaan hän kertoi haluavansa naimisiin muutaman vuoden päästä, opiskelujen jälkeen, mutta ei vielä kesällä 2006. Eihän kihloihin mennessä tarvitse sopia hääpäivää etukäteen, vaikka se onkin lupaus avioliitosta.
Toinen asia, minkä alkuperäinen kirjoitti oli, että hän haluaa isot häät. Mikä tässä asiassa on nyt niin vaikea ymmärtää? Minä voin vaikka haluta isot 50-vuotissynttärit, niin ei kukaan tule arvostelemaan minua, että järjestän turhaan sellaisia juhlia, että nyyttikesteilläkin selviäisi. Mielestäni tämä isojen juhlien haluaminen pitäisi riittää miehelle jo perusteluksi. Ymmärrän toisaalta hänen kantansa, että jos sanot, että haluat ensin säästää rahaa häihin, niin tottakai hän ajattelee, että hetkinen, mitenkäs opiskelija säästää rahaa häihin, hänen pitää saada ensin opiskelut loppuun ja olla töissä vähintään vuoden, että häät siirtyvät ainakin 3-5 vuotta, että ei oikein nappaa! Tässä suhteessa ymmärrän miehen kannan.
Entäpä jos järjestäisitte näin jälkikäteen pienimuotoiset kihlajaisjuhlat ystävillenne? Tai jotain, joka osoittaa sitoutumista toisiinne?
Joo ei tarvi sopia hääpäivää tai vuotta. Mutta lupaus on lupaus. Itse en lupaa mitään, varsinkaan meneväni naimisiin, jos en ole todella varma (täysin varma ei voi olla, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu) asiasta. Ja pidä lupaustani. Ei sitä ainakaan viitsi asennoitua kihlaukseen niin, että no voinhan mä luvatakkin. Että kyllä mä joskus jonkun kanssa haluan naimisiin ja toivon mukaan juuri tämän henkilön kanssa. Mutta en oo ihan varma, katotaan sitten kun ollaan asuttu ensiks yhdessä. Ja sitten ollaan kihloissa vuosia.
Jos toinen lupaa mennä minun kanssani naimisiin oletan kyllä, että hän on varma asiasta. Eikä heti kihlautuessa jo mieti, että no kai sitä voi mennä kihloihin. Voihan sen sitten purkaa. Ei kihlaus sentään mikään avioliitto ole, mutta kyllä mä senkin vakavasti otan.
Ei tuo tyttö nyt niin varmalta avioliiton suhteen vaikuta. Hän nimittäin esittää yhdeksi perusteluksi häiden myöhemmälle sen, etteivät ole asuneet vielä yhdessä ja että sitäkin olisi hyvä kokeilla (sanoo myös ettei se ole välttämätöntä). Mielestäni jos pitää vielä kokeilla yhdessä asumista, niin ei ole varma halustaan mennä naimisiin, eikä siis tulisi mennä kihloihinkaan.
Minä en toisaalta ihmettele. Ainakaan kaikkia kommentteja. Tottakai jokainen saa järjestää vaikka 500 hengen häät ja maksaa niistä kuinka paljon vaan. Mitä se muita haittaisi? Varsinkaan meitä jotka emme sinne ole tulossa vieraiksi... heh.
Mutta hän myös tuntui epäröivän asiaa muuten (en tiedä onko näin). Kyse ei ehkä ollut pelkästään siitä, että ei ole vielä varaa häihin ja järjestelyihin menee aikaa jne.
Hän kertoi olevansa nuori ja eivät ole asuneet yhdessä. Hän ei ehkä ole varma miten heidän yhteiselonsa sujuu ja onko toinen se oikea. Ja haluaako hänen kanssaan naimisiin. Olisiko hän periaatteessa valmis menemään naimisiin vaikka vuoden päästä, jos olisi mahdollisuus järjestää sellaiset häät kun haluaa ja opiskelut olisi loppu? Vai olisiko vielä jokin mikä estää?
Pääasia on, että molemmat on samalla aaltopituudella. Eikä toinen loukkaannu, jos toinen ei ole valmis menemään naimisiin vaikka on lupautunut. Joku voi loukkaantua epäröinnistä. Riippuen kuinka paljon asiaa epäröi...
vastaan tähän viestiin. Mutta me järjestimme perheillemme kihlajaiset, se oli kummankin toive: ei isoja kihlajaisia, vasta häihin satsataan.
Muutkin sukulaiset silti muistivat ja ovat olleet järjestelyyn tyytyväisiä.
kun olet kyllästynyt itseesi, mene naimisiin ja kyllästy johonkuhun toiseen