Suomen oloissa peruskirkkoa edustavat luterilainen ja ortodoksinen. Muut ovat viime vuosisatojen ja aivan uudenkin ajan tuontitavaraa ja lahkoutumisen tulosta. Kehitys on jopa kiihtyvä.
Myös luterilaisen kirkon sisällä pysyneet ryhmät saattavat olla pitkälle lahkoutuneita paljon tiukempine vaatimuksineen, kuin kokonaiskirkko.
Ortodoksisen kirkon lahkot, vierot, ovat maassamme kuolleet pois. On jäljellä vain peruskirkko, jolle kelpaavat kaikki kristityt.
Lahkolaisuuden perusväite on, että tavallinen kristillisyyden taso ei riitä pelastukseen. On noudatettava paljon tiukempaa. Julistuksen pääkohteeksi ovat tulleet kirkolliset kristityt.
Luterilaisuus-palstankin perusanti on, kuinka kirkon sisäiset ja ulkoiset lahkolaiset, yleensä fundamentalistit, kertovat kirkollisille kristityille, että nämä ovat menossa helvettiin. Useat fundut ovat tuoneet esiin myös KD-puoluelaisen vakaumuksensa.
Koska KD:n julkisessa esiintymisessä pyritään erimielisyyksiä vaientamaan, syntyy kuva, kuin olisi kaksi ryhmää, taivaaseen menevät KD:t ja helvettiin menevät nimikristityt.
Viimeistään KD:n puoluekokous taas paljasti, että näin ei edes puolueen sisällä ajatella. On vain eriasteisia kireitä, ja helvettiin menevät monet puoluelaisetkin monen puoluelaisen mielestä.
Lahkolaistumisella ei ole mitään rajaa. Aina on löytyy vielä kireämpi, joka on valmis passittamaan kireimmänkin uskiksen helvettiin. Meno loppuisi vain, jos omatekoisilta ja itse itsensä valtuuttaneilta sananjulistajilta riistettäisiin heidän riehumisensa oikeus, mutta tällaista ei ole näkyvissä.
Oikeasti pelastusta ei hankita kireillä näkemyksillä ja "raamatullisuudella", vaan se on Kristuksen teko, joka annetaan ILMAISEKSI.
Myös luterilaisen kirkon sisällä pysyneet ryhmät saattavat olla pitkälle lahkoutuneita paljon tiukempine vaatimuksineen, kuin kokonaiskirkko.
Ortodoksisen kirkon lahkot, vierot, ovat maassamme kuolleet pois. On jäljellä vain peruskirkko, jolle kelpaavat kaikki kristityt.
Lahkolaisuuden perusväite on, että tavallinen kristillisyyden taso ei riitä pelastukseen. On noudatettava paljon tiukempaa. Julistuksen pääkohteeksi ovat tulleet kirkolliset kristityt.
Luterilaisuus-palstankin perusanti on, kuinka kirkon sisäiset ja ulkoiset lahkolaiset, yleensä fundamentalistit, kertovat kirkollisille kristityille, että nämä ovat menossa helvettiin. Useat fundut ovat tuoneet esiin myös KD-puoluelaisen vakaumuksensa.
Koska KD:n julkisessa esiintymisessä pyritään erimielisyyksiä vaientamaan, syntyy kuva, kuin olisi kaksi ryhmää, taivaaseen menevät KD:t ja helvettiin menevät nimikristityt.
Viimeistään KD:n puoluekokous taas paljasti, että näin ei edes puolueen sisällä ajatella. On vain eriasteisia kireitä, ja helvettiin menevät monet puoluelaisetkin monen puoluelaisen mielestä.
Lahkolaistumisella ei ole mitään rajaa. Aina on löytyy vielä kireämpi, joka on valmis passittamaan kireimmänkin uskiksen helvettiin. Meno loppuisi vain, jos omatekoisilta ja itse itsensä valtuuttaneilta sananjulistajilta riistettäisiin heidän riehumisensa oikeus, mutta tällaista ei ole näkyvissä.
Oikeasti pelastusta ei hankita kireillä näkemyksillä ja "raamatullisuudella", vaan se on Kristuksen teko, joka annetaan ILMAISEKSI.
Vastaukset 17
Vanhimmat
>Useat fundut ovat tuoneet esiin myös KD-puoluelaisen vakaumuksensa.
Ja vähintään yhtä monet perussuomalaisen. Vain persuissa voit vihata muslimeja yhdessä ateistien kanssa.
Olen jopa joutunut keräämään rohkeutta sanoakseni, että useat fundut ovat tuoneet esiin myös KD-puoluelaisen vakaumuksensa. Pelkohan on tietenkin tulla ymmärretyksi väärin. Olen ylipäätänsäkin ollut havaitsevinani, ettei KD:llä ole puolueintressiä, vaan vain tarve olla esillä ja julistaa lahkolaissanomaa, kuten muillakin lahkoutumassa olevilla ryhmillä.
Puolueasioihin en halua ottaa mitään kantaa, enkä ole moniin vuosikymmeniin edes äänestänyt. Olen pyrkinyt käsittelemään vain taipumusta lahkoutumiseen. Sehän on yleinen muissakin kristillisyyteen pyrkivissä ryhmissä.
"Pelkohan on tietenkin tulla ymmärretyksi väärin."
Ongelma ei ole väärin ymmärtäminen, vaan valhe mitä työstetään Jeesukseen uskovien kontolle päivät pitkät.
Sitä te harhaoppisetkin niitätte mitä kylvätte. Onko tuttu vertaus, Korkkiruuvi?
En käytä sanaa ”lahko”, vaan mieluummin suuntaus. Näin siksi että se oikeastaan tarkoittaa liikettä, joka ei tunnusta Jeesusta samalla tavoin kuin kirkko. Se lienee paremmin paikallaan kun puhutaan jostain kultista.
Kristinusko on alusta saakka jakautunut eri näkemyksiin eli suuntauksiin. Katolinen kirkko oli isoin ja laajin, ja melkein kaikki ovat siitä aikoinaan eronneet ja muodostaneet omat kirkkokuntansa tai liikkeensä.
”Ortodoksisen kirkon lahkot, vierot, ovat maassamme kuolleet pois. On jäljellä vain peruskirkko, jolle kelpaavat kaikki kristityt.”
Ortodoksit olivat ensimmäinen ryhmä, joka erosi katolisesta kirkosta joskus 1000 luvulla. Nykyään sekin on jakaantunut eri patriarkaatteihin, suomessa ollaan Konstantinopolin alaisia ja Venäjällä Moskovan alaisia. Suomessa toimii myös Venäjän ortodoksinen kirkko, missä on paljon maahanmuuttajia.
”Lahkolaisuuden perusväite on, että tavallinen kristillisyyden taso ei riitä pelastukseen.”
Lienee aivan normaalia, että myös uskonnot alkavat tietyllä tavalla hajaantua, ja syntyy aina uusia opillisia painotuksia. Yleensä se alkaa liikkeenä, ja sitten ehkä erotaan isommasta emokirkosta ja perustetaan uusi. Etenkin reformin aikana syntyi monta uutta, protestanttisuuden myötä.
Jokaisella on sitten oppinsa siitä, miten halutaan esim. Raamattua tulkita. Siitä tulee sitten omat toimintaan liittyvät piirteet, osalla ne tosiaan voivat olla hyvinkin jyrkkiä.
”Aina on löytyy vielä kireämpi, joka on valmis passittamaan kireimmänkin uskiksen helvettiin.”
Tämä taas liittynee enemmän tiukkaan opillisuuteen, eli ei hyväksytä muiden painotuksia ja katsotaan että vain heidän opeillaan voi pelastus olla mahdollinen. Nämä sitten kilpailevat keskenään kuka on se ”oikein”.
”Viimeistään KD:n puoluekokous taas paljasti, että näin ei edes puolueen sisällä ajatella.”
KD yrittää kovasti pyristellä liiallisesta uskonnollisesta leimastaan irti. Haetaan enemmän Eurooppalaista tapaa harjoittaa politiikkaa, eli keskittyä enemmän yhteiskunnallisiin asioinhin.
”Meno loppuisi vain, jos omatekoisilta ja itse itsensä valtuuttaneilta sananjulistajilta riistettäisiin heidän riehumisensa oikeus…”
Tuota, tuskin tuo koskaan on mikään ratkaisu. Nykyään uskonnot eivät ole kollektiivisia, vaan henkilökohtaisia asioita – sen vuoksi meillä on uskonnon vapaus. Toisekseen, kun lukutaito yleistyi, voi kuka tahansa lukea Raamattua yms. ja näin tehdä omia tulkintojaan.
Kaikki isot maailmanuskonnot ovat kokeneet saman kulttuurievoluutionsa ja aivan varmaan syntyy koko ajan uusia ja uusia liikeitä, kunnes tapahtuu jotain, mikä saa ihmiset etsimään toisiinsa yhteyksiä.
Tarkennusta kirkon historiaan. Varhaisimmassa vaiheessa oli itsenäisiä seurakuntia, joiden johtajia sanottiin piispaksi. Piispa sai vallan myös lähiseudun sivuseurakuntiin, joita perustettiin kristinuskon edetessä. Syntyivät piispajohtoiset hiippakunnat.
Aluksi hiippakunnat olivat itsenäisiä, mutta piispoille syntyi vähitellen arvojärjestys ja keskinäinen alistussuhde. Syntyi viisi vanhaa patriarkaattia, joita ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen aikana oli viisi, Rooman, Konstantinopolin, Aleksandrian, Antiokian ja
Jerusalemin patriarkaatit. https://www.ortodoksi.net/index.php/Patriarkaatti
Patriarkaatit olivat muodollisesti itsenäisiä, mutta ensimmäinen yleinen kirkolliskokous Nikaiassa v. 325 aina seitsemänteen yleiseen kirkolliskokoukseen asti, myös Nikaiassa v. 787, määrittelivät kirkon yhteisen opin.
Ortodoksiset patriarkaatit eivät ole koskaan kuuluneet Rooman patriarkaattiin, vaan pysyivät yhdessä Rooman patriarkan eli paavin julistaessa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan pannaan v. 1054. Tämä vastasi julistamalla paavin pannaan.
Vasta hiljan pannajulistukset on kumottu, mutta opillinen kehitys on jo lähtenyt eri raiteille, koska Rooman patriarkaatti on pitänyt kirkolliskokouksia ja selittänyt ne ekumeenisiksi, vaikka muut patriarkaatit eivät ole niihin osallistuneet.
Opilliset erot toisaalta Rooman ja toisaalta ortodoksisiksi jääneiden patriarkaattien välillä ovat niin pienet, että ne eivät katso olevansa hereettisessä (lahkolaisessa, harhaoppisessa) suhteessa, vaan skismaattisessa (katkenneessa kirkkojärjestyksessä).
Kirjoitit: "Ortodoksit olivat ensimmäinen ryhmä, joka erosi katolisesta kirkosta joskus 1000 luvulla. Nykyään sekin on jakaantunut eri patriarkaatteihin, suomessa ollaan Konstantinopolin alaisia ja Venäjällä Moskovan alaisia. Suomessa toimii myös Venäjän ortodoksinen kirkko, missä on paljon maahanmuuttajia."
Kaivannee korjausta. Patriarkaatit ovat AIKAISIA kirkollisia muodostelmia, aluksi viisi. Moskovan patriarkaatti on myöhäinen muodostelma, yksi viidestä ns. uudesta patriarkaatista, jotka ovat ajan myötä eronneet vanhoista patriarkaateista ja saaneet niiden hyväksymisen.
Vanhojen patriarkaattien syntyessä koko Moskovan kristillistä kirkkokuntaa ei voinut olla olemassakaan, koska lähetystyö ei ollut vielä ulottunut sinne asti.
Moskovan patriarkaatti itsenäistyi Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista, joka tunnusti sen itsenäisyyden vuonna 1589. Patriarkkaa ei ollut 200 vuoteen aina 1917 asti, jolloin sellainen taas nimitettiin. Venäjän autokefaalista eli itsejohtoista kirkkoa oli johtanut Pietari Suuren ajoista virasto nimeltä Pyhä synodi.
Kun Suomi itsenäistyi, oli Suomen ortodoksinen kirkko osa Moskovan patriarkaattia, mutta kirkko liittyi Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin. Osa halusi pysyä Moskovan alaisena. Muodostivat oman seurakunnan, Pokrovan. Pokrova eli kauan kituutellen, mutta on nyt saanut lujasti uusia voimia Venäjältä tulleiden liittyessä miltei yksinomaan siihen.
Oleellisinta on, että ennen kirkon hajoamista, kirkkoa ei hallinnut kukaan yksityinen henkilö, vaan kirkolliskokous. Arvostetuinkin piispa saattoi olla vain kokouksen KOOLLEKUTSUJA. Ajatus kirkon johtavasta piispasta oli jo kauan innostanut paavin pyrkimyksiä, mutta sitä ei koskaan hyväksytty kirkossa.
Suomen luterilainen kirkko muuten noudattaa vanhakirkollista järjestystä. Arkkipiispalla ei ole pienintäkään valtaa muihin piispoihin ja hiippakuntiin. Hän on vain kokousten koollekutsuja, hänellä on vain yksi ääni ja hän edustaa kirkkoa ulospäin. Suomen luterilainen kirkko on kuin olisi niin monta itsenäistä kirkkoa, kuin on hiippakuntia.
Sama pätee myös Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Arkkipiispalla on valtaa vain omassa hiippakunnassaan. Jopa kirkon johtaja, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka, joka elää muun maan lain alla, tietää, ettei voi antaa minkäänlaista käskyä suomalaiselle virkamiehelle.
.
Kiitoksia täsmennyksistä. Yritin hyvin lyhyesti vain kuvata kokonaisuutta. En mennyt yksityiskohtiin, sillä etenkään en tunne kovin tarkasti ortodoksisen kirkon kokonaisuutta.
Hyvä täsmennys oli tuo Pokrovan yhteisö (jäseniä n. 350), jota ortodoksien lehti kuvaa näin ”Kirkkonummen Jorvaksessa sijaitsevan Pokrovan eli Neitsyt Marian suojeluksen ortodoksisen veljesyhteisö…” mutta näitä Venäjän ortodoksi kirkon alaisia on muitakin, esim. Pyhän Nikolauksen seurakunta, jolla jäseniä on noin 2200.
Pokrovalla tarkoitettiin Pyhä Nikolauksen seurakuntaa, myös seurakunnan omien jäsenten kielenkäytössä, siis Moskovan alainen.
Jorvaksen Pokrova on uusmuodostelma ja Suomen ortodoksikirkon mukana Konstantinopolin alainen.
Pokrova tarkoittaa tapahtumaa, kun Jumalan äiti, Neitsyt Maria synnyttää Kristuksen, ja sen muistoksi vietettävää juhlaa.
"Myös luterilaisen kirkon sisällä pysyneet ryhmät saattavat olla pitkälle lahkoutuneita paljon tiukempine vaatimuksineen, kuin kokonaiskirkko."
Emme voi näin ajatella, sillä itseasiassa usko Jeesukseen tulee esiin näissä eri liikkeissä ja "pääkirkko" koostuu liberaaleista ja nimikristityistä joille usko Jeesukseen ei oikeastaan merkitse mitään tai ovat uskoa jyrkästi vastaan tai vaistomaisesti vieroksuvat ja jopa pelkäävät uskoa Jeesukseen ja Jeesuksen nimen mainitsemista kaveripiireissä muuten kuin kirosanana.
edes Raamattu, ei Suomessa suomenkielisenä, kovinkaan montaa sataa vuotta, vielä vähemmän, että kansalla / rahvaalla olis ollut raamattu, onpa ne menneetkin sukupolvet "pelastuneet", vaikka yleisesti käyty "vain" kirkossa, ja sielläkin harvoin, markat oli pitkiä, ja hevoskyydit, lapsikatraat, jne.
nyt kun raamattu on "kaikkien käsissä", sitä enempi on jos jonkinlaista "raamattupiiriä"/ kuppikuntaa ja tulkinta on "hiuskarvaa" myöten, jne !!
”Emme voi näin ajatella, sillä itseasiassa usko Jeesukseen tulee esiin näissä eri liikkeissä ja "pääkirkko" koostuu liberaaleista ja nimikristityistä…”
Kyllä vain voi ajatella, sillä niin eri luterilaiset kirkot kuin yhteisöt ovat varsin riitaisia keskenään ja ne ovatkin aikojen saatossa hajaantuneet yhä pienempiin osiin.
Ehkä Korkkiruuvi tarkoitti, että he Helluntaikirkossa eivät voi niin ajatella, koska joutuisivat siitä Helvettiinsä.
Ratkaisevin asia on kuitenkin Jeesukseen aidosti uskovat eli kristityt ja sitten tästä eronnut lahkohenkisyys omine liberaaleine painotuksiin ja nämä lahkoutuneet eli aidosta kristinuskosta irtautuneet ovat keskenään riitaisia ja oppeja on vaikka kuinka paljon.
On siis vain yksi Jeesuksen seurakunta eli henkilökohtaisesti uskossa Jeesukseen olevat ja tämän realiteetin mukaan elämäänsä elävät ja koko ajan kristillisessä uskossaan kasvavat ihmiset ja sitten nämä "miljoonat" erilaiset keskenään riitelevät lahkot omine painotuksineen ja oppeineen.
Yksi ainoa Jeesuksen Pyhän hengen kautta perustama seurakunta on tässä uskossaan yhtenäinen ja me tunnistamme aina Pyhässä hengessä toisemme riippumatta siitä minkälaisessa seurakunnassa olemme kirjoilla. Ja meitä sitten löytyy kaikista nimellisesti kristillisista "seurakunnista". Kyllä elävä Jeesus aina tunnistaa sen elävän Jeesuksen siinä toisessa uskovassa. Tästä ei ole poikkeuksia koskaan ollut.
Kylä+pitää+ihmisen+tavattomasti+itsensä+ylentää,+kun+hän+pystyy+määrittelemään+ketkä+ovat+kristittyjä+(tietysti+siis+samoin+ajattelevat)+ja+jopa+kertomaan+suvereenisti+mitä+Jeesus+kulloinkin+tahtoo+ja+touhuaa.
No tuo varmaan selittää miksi lahkolaisuus ei oikein saa jalansijaa suomessa. Me suomalaiset kun ollaan melko vaatimattomia niin ajatus lahkoihin menosta kaatuu jo siihen, että harva on noin itseriitoinen.
"...eli aidosta kristinuskosta irtautuneet ovat keskenään riitaisia ja oppeja on vaikka kuinka paljon. "
:D Eli voi sanoa ettei kristityt täytä kukaan tuota määritelmää, ja kaikkein riitaisimpia ovat ne, jotka riitelevät siitä, kenen oppi se kaikken "oikein" ja "aidoin" onkaan...
JUMALA tekee ihmisen kanssa Liiton Kristillisessä kasteessa.
Uusi Liitto on veriliitto Kristuksen veressä.
Hurmahenkisissä lahkokasteissa IHMINEN tekee vesiliiton Antikristuksen kanssa.