Haluaisin muuttaa. Asunnon myyntiä varten asuntoa pitäisi tyhjentää kuvauksia varten. Siirtää kaikki persoonalliset yksityiskohdat ainakin toiseen huoneeseen kuvauksen ajaksi, mieluummin pihalle. Sitten tulee stailaaja, joka laittaa verhoa, liinaa, perustauluja ja muutaman mööbelin ja kuvaa. Se maksaa erikseen myyntipalkkion lisäksi, joka on n. 4 % myyntihinnasta.
Sitten saa laittaa omat tavarat paikoilleen ja näytölle tullessa asiakas ei enää muka huomaa niitä kun ensivaikutelma nettiin kuvatussa on päällimmäisenä päässä.
Kaikki perusilmeestä poikkeavat, kuten erikoiset taulut ja huonekalut ja suvun kuvat häiritsevät katsojia.
On se maailma mallillaan. Onneksi osaan katsoa ostettavan asunnon keskittymällä kuntoon ja tiloihin tippaakaan välittämättä, mitä roinaa siellä on sisustuksena. Nyt olen löytänyt asunnon aika hyvän hyvällä paikalla. Mutta oman myyminen valvottaa jo useampana yönä.
Tämän asunnon ostin 10 vuotta sitten sanomalla naapurin odottavalle rouvalle: jos muutatte isompaan asuntoon, myykää mulle omanne.
Sitten saa laittaa omat tavarat paikoilleen ja näytölle tullessa asiakas ei enää muka huomaa niitä kun ensivaikutelma nettiin kuvatussa on päällimmäisenä päässä.
Kaikki perusilmeestä poikkeavat, kuten erikoiset taulut ja huonekalut ja suvun kuvat häiritsevät katsojia.
On se maailma mallillaan. Onneksi osaan katsoa ostettavan asunnon keskittymällä kuntoon ja tiloihin tippaakaan välittämättä, mitä roinaa siellä on sisustuksena. Nyt olen löytänyt asunnon aika hyvän hyvällä paikalla. Mutta oman myyminen valvottaa jo useampana yönä.
Tämän asunnon ostin 10 vuotta sitten sanomalla naapurin odottavalle rouvalle: jos muutatte isompaan asuntoon, myykää mulle omanne.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Viimeksi kun möin asuntoni,en myynyt sitä meklarin kautta vaan vastasin yksityisen, joka halusi ostaa huoneiston, ilmoitukseen.
Sain asuntoyhtiöltä viimeisimmän vuosiraportin josta myös näkyi tulevat kunnostukset taloyhtiössä.
Omakotitalon myyminen on varmaankin hieman epävarmempi koska myyjän vastuu on niin pitkä kuntotarkastuksesta huolimatta.
Hytinäx1
MIstä päättelit omakotitaloksi? Vastuineen? Kyse myyntikuntoon stailauksesta.
Eihän sitä myytävää asuntoa ole pakko stailata. Joka haluaa ostaa asunnon hän ostaa sen kuitenkin. Hyvä kuitenkin on siivota pois pahimmat roskat pois esiltä ja pitää tiskipöytä tyhjänä näytön ajan ja ettei vessanpöntössä ole sitä itseään.
Hytinäx1
2003 myimme 164m2:n rinnetalomme.
Lastemme lähdettyä jo muutama vuosi aikaisemmin olimme päättäneet myymisestä.
Olin satunnaisesti keskustellut asiasta rajanaapureidemme kanssa mutta emme ilmoitelleet emmekä tehneet mitään toimeksiantoa.
Yhtenä perjantaina, puolen päivän tienoissa soi ovikellomme. Rapuilla oli kaksi mammaa. Toinen kysyi: Myykö sinä tämä talo? Minu ystävä halu osta tämä talo.
Puhenainen oli yhden naapurimme sähkömiehen venäläinen vaimo.
Voi katsoa tämä talo? Joo. Mene vaan!
Voiko ystävä mies tulla katsoma tämä talo? Joo. Tulkoon.
Mies kävi katsomassa tämä talo.
Emme tehneet mitään järjestelyjä.
Emme ottaneet asiaa tosissamme. Olimme välillä 6:n viikon reisulla kun palattuamme em. mamma tuli kysymään voiko tuttavat tulla tekemä kauppa.
Joo. Joo. Tulkoot.
Määritimme vaimoni kanssa minimin millä myisimme ja huuhaa maksimin minkä pyytäisimme.
Kaupan sopiminen. Paljonko maksa tämä talo? Tein vastakysymyksen paljonko ystävänne tarjoavat. Tarjous oli 5000€ alle meidän huuhaa tavoitehinnan joten leikin äkkirikasta enkä tinkinyt enempää.
Seuraavana päivänä hoidimme muodollisuudet paikallisen OP:n konttorissa josta sovittu kauppasumma maksettiin kerralla Nordean tilillemme. Notariaattikustannusten puolikas, 175€ oli ainoa kustannuksemme.
Ostajilla oli kiire muuttamaan joten me kävimme läpi kaupunkimme keskustan kerrostalo kolmiot ja teimme ostoksen viikon sisällä.
Ostajat olivat ukrainalaisia jotka olivat olleet Suomessa vuosia. Kumpikin töissä.
Myivät omistamansa kerrostalon 4h k.
Yhtään ainoaa yhteyden ottoa ei ole talokaupan jälkeen ollut.
Ennen talon tyhjentämistä kävimme läpi irtaimet talon asumisessa tarpeelliset rojut jotka voimme jättää sinne.
Pitkä litania jonka kilkuttelin hyvän mielen höyryssä näin kauan jälkeenkin päin.
Möin omakotitalon, talon esittely oli eräänä sunnuntaipäivänä klo 14.00
Laitoin kaverin paikalle seuraamaan tilannetta, mukamas ostajaehdokkaaksi.
Klo oli vielä muutaman minuutin vaille esittelyaikaa, kun kaverini soitti " Kaksi pariskuntaa "tappelee" talosta, rahat kourassa". Seuraavana tiistaina menimme tekemään kauppakirjat,
Tänä päivänä asunnon sijainnilla on ratkaiseva merkitys , tietysti kunto merkitsee.
Takavuosina kauppa kävi vielä kohtuullisesti Uudenmaan ulkopuolella, mutta nykyään on vaikeampaa.
Niinpä! Minullekin on sanottu, että kantakaupungissa hyvällä paikalla sijaitsevan yksiöni hinnalla saisin isomman jostain kauempaa. Mutta, mitä hittoa tekisin ”isommalla, jossain kauempana”? En todellakaan yhtään mitään! Tämä on rakas pikkukotini❤️
Onko pakko muuttaa ? Muutosta tulee vain kustannuksia ja vaivaa.
On vähän oireita että kannattaisi muuttaa erittäin esteellisestä esteettömään ja nyt hyvä löytyi ja vielä pystyy itse hoitamaan.
Asia oli kuitenkin tämä stailaus. Että valtava homma saada asunto kuvattavaan kuntoon ja ehkä ei kaupoista sitten tulekaan mitään tai uusi ehtii mennä sivu suun. Se jo tuntuu valtavalta hommalta.
Urheileva jälkikasvu lohduttaa itse muutosta: osta sinä vaan asunto, me muutamme. Tietenkin minulle jää hyvin paljon hommaa pakkaamisessa ja seulomisessa. Kyllä siinäkin on murehtimista. Lähes pelottaa.
Viimeksi olen myynyt asunnon 2006. Nyt olis aika taas muuttaa majaa pienempään. Kilpailutan välittäjät ja pyydän hinta-arviot nykyisestä. Hiukka hirvittäö ja saa olla tarkkana että myy vanhan ennen kuin sitoutuu uuteen. Sopiva uusi on jo kiikarissa.
Minulla on kaupunkitalo joutilaana. Lapseni ovat kehottaneet myymään sen, mutta en tarvitse nyt rahaa. Vuokraajiakin olisi, mutta siinä on omat riskinsä, ja melkoinen homma laittaa talo muiden asuttavaan kuntoon.
Me siirsimme sijoitusasuntomme lastemme nimiin 2003. Vaimoni oli riittävän nuori, että se onnistui ilman veroseuraamuksia.
Se oli välillä 6 vuotta omassa käytössä mutta muuten vuokrattuna jonka tulon me pidimme.
Yhteisen sopimuksemme perusteella lapsemme myivät sen 2019.
Pelostamme huolimatta viimeinen vuokralainen jätti asunnon moitteettomaan kuntoon.
Ei kaivannut lainkaan mitään ehostusta eikä siistimistä.
Kauppa syntyi viikon sisällä antamisesta välittäjälle. Kaupungin keskustan rantakadun kaksio. Suuret ikkunat, 3kpl järvelle päin.
Myin edellisen asuntoni vuonna 2015, joka oli Helsingin keskustassa halutulla paikalla. Ensin pyysin pankilta lainalupauksen ajalle uuden asunnon osto - oman myynti. Sain sen. Aloin etsimään uutta asuntoa ja löysin sen ja tein tarjouksen (1000 euroa alempi kuin mitä pyydettiin). Myyjät suostuivat myymään tarjoamaani hintaan. Pyysin uutta asuntoa esitellyttyä välittäjää katsomaan omaa asuntoani ja antamaan hinta-arvion. Se ylitti kaikki odotukseni ja tein sopimuksen entisen asuntoni myynnistä siten, että myynti-ilmoitus laitetaan nettiin valokuvilla asunnosta mutta asuntoa esitellään vain sopimuksen mukaan eikä mitään yleisönäyttöjä, eikä stailauspalveluja. Välittäjä esittele asuntoani muutaman kerran sopimuksen mukaan ja tärppi kävi, sain vanhan asuntoni myytyä kuukaudessa pyytämääni hintaan. Kaiken kaikkiaan hommaan meni noin kaksi kuukautta. Uuden osto ja vanhan myyminen. Pankille jouduin maksamaan ylimääräistä vain korkokulut kahdelta kuukaudelta, muutama sata euroa. Muuton voi ostaa kalliilla tai halvalla. Kalliiseen muuttoon sisältyy tavaroiden pakkaaminen ja kaikki mahdollinen. Itse ostin pelkän muuton eli tavaroiden viemisen vanhasta asunnosta uuteen. Olen aikoja sitten ostanut muuttolaatikoita yli 20 kpl, joihin laitoin tavaroita. Osan vein jo etukäteen uuteen asuntoon, joka vapautui ennen muuttoa. Kaiken kaikkiaan rumbaan meni noin kaksi kuukautta tavaroiden purku uudessa asunnossa jne.
En ole aikeissa myydä asuntoani täällä Ruotsissa, mutta kävin muiden pankkiasioiden ohessa myös juttelemassa asuntolainani korosta. Se ei ole ollut sidottuna moneen vuoteen ja kun netistä katselin minkälaiset lainakorot ovat jos sitoo lainan joksikin vuodeksi, niin huomasin että turhaan maksan suurempaa korkoa. Näin sain lainani koron pudotettua kolmeksi vuodeksi yhdellä prosentilla.
Tuli sitten siellä juttua virkailijan kanssa jos voisin tehdä valtakirjan jommalle kummalle lapsistani hoitaa pankkiasiani ja ehkä myymään asuntoni jos minulle sattuisi jotain etten enää itse pystyisi hoitamaan sellaisia asioita.
Virkailija sanoi että sitä ei voi tehdä tavallisella valtakirjalla, vaan se täytyy tehdä perhejuristin luona ja sen valtakirjan nimi on framtids fullmakt ( tulevaisuuden valtakirja suoraan käännettynä) Vain sillä tavalla voin valtuuttaa lapseni hoitamaan pankkiasiani.
Virkailija myös kertoi esimerkin että vanhempi mies olisi halunnut dementoituneen vaimonsa säästöt laittaa yhteiselle tilille ja heillä oli keskinäinen valtakirja joka tehty kauan sitten jossa näkyi jos jommalle kummalle tapahtuu jotain niin toinen saa hoitaa pankkiasiat toisen puolesta. Pankki ei pystynyt valitettavasti hyväksymään sitä valtakirjaa kun sitä ei oltu tehty juristin/advokatin luona.
Onko Suomessakin samanlainen käytäntö?
Hytinäx1
förespråkningsbrev=edunvalvontavaltakirja, sitä varmaan tarkoitat.
Pitää olla edunvalvontavaltakirja, joka käy maistraatissa hyväksyttävänä. Pitää tehdä silloin kun dementikko on vielä järjissään.
Kun on jo dementoitunut, edunvalvontaa haetaan maistraatista. Yleensä maistraatti valtuuttaa läheisen mutta voi valtuuttaa myös ulkopuolisen virkamiehen.
Tästä en ole ihan varma, mutta valtakirja käy tilapäisiin toisen asioiden hoitamisiin sellaisilla henkilöillä, joilla järki on tallella, että on joku muu sairaus tai este. Kun tulee dementia, ehdot tulevat vaativimmiksi. Se on hyvä asia, muuten on mahdollisuus käyttää väärin dementikon rahoja.
Eipä ole kauankaan kun möimme omakotitalomme. EI meillä mitään stailaajaa käynyt, pantiin vain ylimääräinen roina kaappeihin piiloon kuvauksen ajaksi. Samoin pidettiin huoneet siistinä esittelyjä varten. Talo meni nopeasti kaupaksi ja me muutimme lähde 40 vuoden asumisen jälkeen kerrostaloon ja nyt puoliso nikkaroi siitä näköistämme.
Ollaan siis uuden ja ihanan äärellä!!
Parikymmentä vuotta on, kun myimme rivitalohuoneistomme, joka meni kolmen kuukauden jälkeen kaupaksi.
Yhtä hyvin ei mennyt pieni kerrostaloasunto pienessä maaseutukaupungissa, jota vuodenpäivät välittäjä yritti myydä. Nihkeää on muuttotappiokunnissa.
On ollut puuhaa raivatessa kaappeja ja nurkkia. Ajettu sorttiin ja viety roskiin.
Parin päivän päästä tulee näyttö. Silloinkin pitää mahdollisimman paljon henkilökohtaista tavaraa piilottaa jonnekin. Kuulemma pitää olla tyhjää, että katsoja voi itse miettiä, tuohon panen vihreän nojatuolini. Niin että on nyt pelkistetty.
Itse kävin katsomassa asuntoa. Ei yhtään häirinnyt lasten kuvat tai ehkä miehen sotilaskuva raameissa. Riippumatta mistään sisustuksesta mittailin, mihin tällään omat kamani. Töpselien sijoitus oli tärkeä, ettei tarvitse johto-käärmeenpesiä.
Jännän äärellä tässä.... Aloittaja
Möin vasta välittäjän kautta. Ammattuvalokuvaaja kävi kuvaamassa. Silloin perussiisti asunto. Ylimääräiset roinat pinnoilta kaappeihin. Perussiisti koti kuten silloin kun odotetaan vieraita kylään. Ei mitää stailauksia vaan meidännäköinen koti. Ja kaupaksi hyvään hintaan meni ensimmäisellä näytöllä.
Noin se on helpompaa kun on aina vain sopivan riittävästi tavaraa ympärillä. Vaan entäs kun on monipuolisesti häärääjä. Monet harrastusvehkeet ja tamineet, varuiksi runsaasti kankaita, lankoja, maaleja, työkaluja, itse kuivattuja luonnontuotteita, lapsenlapsille tarvikkeita. Sisustus on persoonallinen. Jos ei näin olisi, elämä muuttuisi henkisesti köyhäksi. Enkä yhtään tarkoita että jollakin toisella olisi köyhä elämä, jos ei olisi minun laillani tavaraa. Toinen vain harrastaa vähemmän tilaa vievillä välineillä, kuten kirjoilla. Siitä olen iloinen että ison osan kirjoja olen ehtinyt hävittää. Kun näin kuvat esitteessä, huvitti, onko tuo tosiaan minun kotini. Pihassa on pressun alla laatikoissa kamaa. Onneksi on pouta. Aloittaja
No kyllähän kodin kuuluukin olla asutun näköinen. Puhdas ja siivottu vaikka harrastekamaakin on. Meillä monta varastoa hja autotalli jossa tavaraa riittää. Mutta ei kai niitä voi mihinkää roudatakkaan. Tosiostaja osaa kattoa asunnon eikä anna asukkaan tavaroiden häiritä. Lika ja jarrujäljet pöntössä on erikseen :).
Lapsuudenkoti myytiin runsas viikko sitten.- Suap nährä joko tililleni kolikot kilahtaa ennenkuin sieluni taivaaseen vilahtaa ?
Gubbe 72
En ole tähän ikään (66) vielä koskaan myynyt! Ensiasunnonkin ostin vasta viisikymmentävuotiaana. Tässä asun niin kauan, kun jossain asun, jos vain suinkin pystyn.
Reilut seitsemän vuotta sitten myin viimeksi. Ei sinne mitään stailausta tarvittu, riippuu tietysti asunnon sisustuksesta ja kunnosta tarviiko vai ei. Ihan sellaisenaan meni kaupaksi kahdessa viikossa.
Mielestäni nuo muodissa olevat stailaushommat ovat useinkin business enempikin niiden tekijöille kuin työn tilaajille.
Poikkeuksena jos tilaajilla on kovin huono esteettinen silmä, en toki tarkoita avaajaa.
Normikuviossa riittää kun asunto on siisti ja moitteettomassa järjestyksessä.
Tarvittaessa vie jonkin verran "kamaa" ja joitain huonekalujakin pois ja tekee sopivasti tilaa avaruutta luomaan, mikäli asunto on suht' täyteen ladattu ja / tai kakofoninen.
Mikäli seinissä on kovin voimakkaita ja persoonallisia värejä ja tapetteja, niin niiden uusiminen rauhallisempiin ja neutraalimpiin saattaa kannattaa, mutta kaiken ei silti tarvitse olla blankkoa.
Sen sijaan nuo stailaajien markkinoimat aivan liiankin pitkälle menevät persoonallisuuden pois pyyhkimiset ovat tarpeettomia.
Paljonko tuo stailaus kustansi, palkkio & materiaalit?
Toivotan onnistuneita ja suht' pikaisia asuntkauppoja, joka avaa ladun uusille tuulille ;-)
ps. Omasta talon myynnistä (HKI) on jo ikuisuus ja osui vaikeaan kiinteistösyklin aikaan ja vei siksi aikaa, mutta kauppa toteutui ilman stailaajia ja lopulta omin voimin, kun välittäjät eivät onnistuneet.
Sisustustyyli oli varsin avara "zen" ja selkeä, eli ostajien oli helppo hahmottaa miten omat palikkansa talossa asettavat.
En sentään kenellekään maksanut. Kuvaushinta 300 euroa, se maksetaan, meni kaupaksi tai ei. Ihan itse roudasin piiloon tavaroita. En ole koskaan ennen tällaista buumia kokenut, niinhän luulisi että siisti koti menee kaupaksi, mutta ei se mene. Olen myynyt eläissäni kuusi asuntoa, joista kolme myytiin vasta tyhjänä, kolme sillä sisustuksella mikä silloin oli sen kummemmin stailaamatta.
Jos käy vieraita, sanovat kotiani kauniiksi, mutta ostotilanteessa se on vääränlaisesti kaunis, liikaa persoonallista sisustusta. On mm. teetettyjä tai vanhasta kunnostettuja kalusteita, itse ommellut erikoiset verhot ja tyynynpäälliset, piirtämäni mallin mukaan rustattu seinävaate jne.
Ostopäätös kuulemma tehdään nettikuvien ja pohjapiirustuksen perusteella, näyttö sitten vain vahvistaa asian, eikä ole yhtä tärkeä kuin kuvat. Mutta sillä lailla tärkeä, että ei saa olla mitään liian häiritsevää, joka estäisi ostajan mieltä sisustamasta sitä mielessään omanlaisekseen.
On nyt vähän sellainen tunne että tässä asun vanhainkotiin asti.
Kiitos kuitenkin onnistumisen toivotuksesta, sitähän tässä itsekin toivoisi.
On käynyt 3-4 katsojaa.