Olen tutustunut Suhteet-forumissa Avioero-palstaan ja Uskottomuus-palstaan mutta en löydä yhtään kommenttia, joka koskisi lasten selviytymisestä vanhempiensa erosta. Siksi kyselen täältä, ikätoverieni joukosta.
Lyhykäisesti:
Mies petti toisen kerran. Vihki salaisuuteen lapsemme, 14v ja 11v, kieltäen kertomasta äidille. Teen matkatyötä joten salailu oli mahdollista.
Nainen kyllästyi peittelyyn ja lähetti viikko sitten "Fritsuterveiset" syöden miehen kaulan niin, että lapsetkin tiesivät totaalisesti, että äitiä loukataan nyt ja lujaa.
Miehen pistin pihalle viime perjantaina, helpottuneena.
Lapset ovat varovasti puhuneet, tyttö ehkä nuorempana helpommin, tunteella itkien ja vihaa pursuten sitä toista naista kohtaan. Vihaa, koska hänen silmissään isä vaihtoi hänet toisen naisen lapseen (nainen on YH).
Poika vain on hiljaa, kohauttelee olkapäitään kun kysyn, haluatko sanoa jotain. Kirota vaikka? Nyt saa sanoa vaikka kuinka ruman sanan minun kuulteni jos se vaan helpottaa, ilman aresti-seuraamuksia.
Ei puhu, hautautuu tietokoneelle.
Hyvät ikätoverit!
1. Onko teillä vastaavia kokemuksia kutakuinkin samanikäisistä lapsista eronne jälkeen?
2. Mitä seuraamuksia minulla on odotettavissa lasten käytöksen taholta?
3. Minkä neuvon antaisitte että osaan auttaa kun jompikumpi yrittää jollain tavalla purkaa pahaa oloaan?
4. Mistä näen, että jokin tapa käyttäytyä voisikin vielä olla isään ja petokseen kytkettävissä eikä esim. normaalia murkkuikään kuuluvaa?
Lyhykäisesti:
Mies petti toisen kerran. Vihki salaisuuteen lapsemme, 14v ja 11v, kieltäen kertomasta äidille. Teen matkatyötä joten salailu oli mahdollista.
Nainen kyllästyi peittelyyn ja lähetti viikko sitten "Fritsuterveiset" syöden miehen kaulan niin, että lapsetkin tiesivät totaalisesti, että äitiä loukataan nyt ja lujaa.
Miehen pistin pihalle viime perjantaina, helpottuneena.
Lapset ovat varovasti puhuneet, tyttö ehkä nuorempana helpommin, tunteella itkien ja vihaa pursuten sitä toista naista kohtaan. Vihaa, koska hänen silmissään isä vaihtoi hänet toisen naisen lapseen (nainen on YH).
Poika vain on hiljaa, kohauttelee olkapäitään kun kysyn, haluatko sanoa jotain. Kirota vaikka? Nyt saa sanoa vaikka kuinka ruman sanan minun kuulteni jos se vaan helpottaa, ilman aresti-seuraamuksia.
Ei puhu, hautautuu tietokoneelle.
Hyvät ikätoverit!
1. Onko teillä vastaavia kokemuksia kutakuinkin samanikäisistä lapsista eronne jälkeen?
2. Mitä seuraamuksia minulla on odotettavissa lasten käytöksen taholta?
3. Minkä neuvon antaisitte että osaan auttaa kun jompikumpi yrittää jollain tavalla purkaa pahaa oloaan?
4. Mistä näen, että jokin tapa käyttäytyä voisikin vielä olla isään ja petokseen kytkettävissä eikä esim. normaalia murkkuikään kuuluvaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuli ero jokin aika sitten ..nuorin on teini-ikäinen..paras tapa meille on ollut puhua avoimesti silloin kun asiaa on tullut..olen sanonut että näinkin voi käydä..aikaa se vaatii asioitten kypsyttely...Tsemppiä ja voimia sinulle!
erosin viime kesänä ja lapset on selvinneet todella hyvin erosta koulu menee paremmin,eivät ole väsyneitä koska ei tarvitse kuunnella vanhempien riitoja.et muuta lasten elämässä mitään asoita vaan annat elää samaa elämää kuin ennenkin harrastukset ym. kerrot lapsille että molemmat vanhemmat rakastaa niitä ja tämä ratkaisu oli kaikille paras puhu rehellisesti niille jos ne jotain kysyy. meillä on nuoremmat lapset mutta ei ne puhu asiasta juuri mitään vaikka kysyisi.kyllä jo noin isot lapset ymmätää asiosta hyvin joten en usko että ne paljon kyselee.AURINKOISTA KEVÄTTA JA VOIMIA
entäpä jos lapsia on useampia kuin 2. jos avioeron jälkeen erotetaan lapset vielä vanhempien kesken.mitä siitä seuraa muuta kuin jatkuva matkustelu kahden "kodin" välillä? Ymmärtääkö lapset tätä ratkaisua vai pitäisikö lasten saada olla samassa paikassa . Lapset ei paljon puhu vaikka heiltä kysyy. Miten kannattaa toimia välttääkseen pahimmat mokat ?
Yksi pieni neuvo. Älä koskaan "mustamaalaa" lasten isää lapsillesi. Vaikka kuinka sinua suututtaisi miehesi käytös. Isä ei pelkästään ole yksin syyllinen teidän välisiin parisuhdeongelmiin ja mikä pahinta, et myöskään voi syyttää suhteenne "kolmatta pyörää", hänkään ei ole miestäsi väkisin vienyt, vaan miehesi on tehnyt valintansa ihan vapaasta tahdosta.
Ei kannata siirtää omaa vihaansa lapsiinsa. Siitä lapset kärisivät vielä enemmän kuin erosta
...että tutkimalla noita muita forumeita, löytyy kyllä roppakaupalla neuvoja petetyille selvitä omista tunteistaan, kuten sinäkin nyt annoit sellaisia neuvoja!
Siksi etsin vain ja ainoastaan lapsia koskevia!
Mustamaalauksesta sen verran: se oli mies joka haukkui minut lapsille: naisissa on jotain vikaa kun täytyy mennä matkatöihin. Hakevat vain kokemuksia ja etsivät miestä. Äiti on itse luonut tilanteen antaakseen isän näyttää syylliseltä. Kunnon naiset pitäytyvät kotona ja kysyvät miehiltään millaista työtä voi tehdä.
Siinä muutama esimerkki.
Joten paneudun lasten hyvinvointiin täysillä ja yritän saada mahdollisimman paljon sukulais- ja perhetuttava miehiä kumoamaan lasten saamat käsitykset siitä, millaisia naisten tulisi olla.
Sen lisäksi teidän kaikkien muidenkin neuvot ovat tarpeen varmasti kaikille meille, jotka tätä ketjua luemme ja jotka ovat myös juuri kokeneet tuoreen eron.
kertoa jotain. Meillä vastaava tilanne oli v-76
ja myöhemmin mies tunnisti omat tunteensa, kertoi että omaa heikkouttaan ja epäarmuuttaan minun liikkuvaa työtänikohtaan/työssä tapaamiani kenties häntä fiksumpia miehiä,joita tapaisin, saisivat minut ajattelemaan muita miehiä ym. mustasukkaisuuttaan hän itse sitten petti ennenkuin hänen korviinsa tulee tieto minun tekemisistäni. Rakastin ja luotin eikä mikään maailmassa olisi saanut minua pettämään. Lasten kanssa selvisin niin kuin äitini neuvoi: Älä koskaan puhu lastesi isästä pahaa, se kääntyy joskus sinua itseäsi vastaan. Lapset oirehti, silloin ei ollut perheneuvolaa siinä mielessä kuin tänään,kuitenkin isovanhemmat ja minä ylläpidimme turvallisuutta emmekä sortuneet morkkaamiseen, selitimme vain aikuisten olevan vapaita valitsemaan kumppaninsa eikä se vähennä rakkautta omia lapsia kohtaan. Mutta uuden miehen lasten kanssa lähes vastaavassa tilanteessa SAIMME turvautua kasvatusneuvolaan ja uskomattoman helppoa lasten oli kertoa siellä pelkonsa ym.tunteensa ja aikuiset vakuutimme lapsille että se on luottamuksellista, edes me aikuiset emme tänäänkään tiedä mitä lapset sielä kertoivat emmekä haluakaan, koska lopputulos oli se että lapset rauhoittuivat sekä muuttuivat iloisiksi jälleen ja luottavaisiksi meitä kaikkia osapuolia kohtaan. Suosittelen lämpimästi kasvatusneuvolan palveluja, siellä saat tukea myös omiin tunteisiisi, kipu on teidän koko perheen yhteinen, se on kuin surutyö, vaikka kukaan ei kuollutkaan.Uskalla olla myös heikko lastesikin aikana, sekä näytä myös vahvuutesi jolloin lapset uskaltavat sinuun luottaa. Muista rakastaa itseäsi! Halauksia sinulle.
Pakko vastata, vaikka en ole itse lapsieroa kokenut. Ellei siksi lasketa keskenmenoa, miehen pahoinpitelyä
Jotenkin tulee mieleen, että miehesi on ollut tyytymätön pitkään, jos toistamiseen pettää. Se ei ole puolustus sen käytökselle. Vaikuttaa aika kyspysmättömälle: olisi voinut puhua asiat, ja sitten sählätä. Loukkaamatta perhettä.
Osaisiko lapsesi - puhumisen sijaan - esimerkiksi piirtää asioita. Aina ei tuskan purkamiseen löydy sanoja.
Miehesi teki todella pahan mokan sitouttamalla lapsesi vaitioloon. Toivottavasti se tajuaa sen joskus.
Mielestäni parasta lapsille on, että heille antaa mahdollisuuden purkaa tunteitaan, mutta ei väen väkisin revi heiltä tuntemuksia ulos.
Itselläni 13v ja 15v lapset ja nuorempi (poika) ei ole puhunut mitään, kaikki kuulemma ok. Vanhempi kyllä jonkun verran kyselee, mutta mitään suurempia keskusteluita ei ole käyty. Lapset olivat lähinnä kiinnostuneita siitä, että eihän tarvitse muuttaa kauas kavereista yms.
Meillä tosin keskusteluyhteys säilynyt vaanhempien kesken eron jälkeenkin.
Saanko udella, onko pitkäkin aika kun vastaavaa koitte? Ajattelin sitä puhumatonta lastasi...
Itseäni hieman hirvitti tänään kun perheneuvolasta sanottiin, että purkautuminen saattaa tulla pitkälläkin viiveellä...
Voisi, kuulemma, olla odotettavissa vaikka mitä tahansa ja silloin voi tulla tekstiä oman lapsen sanomana siihen malliin, että oksat pois!
(värisee kauhusta...)
Luo lapsille turvallinen ilmapiiri. Älä pakota lapsia kertomaan tunteistaan, anna aikaa. Älä koskaan äläkä missään tilanteessa moiti, hauku miestäsi (vaikka mielesi tekisi) lapsillesi, sillä kaikesta huolimatta he rakastavat isäänsä.
Jos lapset kysyvät mielipiteitäsi asiasta, kommentoi vain kysyttyä asiaa, sano että oma mielipiteesi on tämä ja tämä, ja lopeta siihen.
Näin meillä mentiin eteenpäin suurin piirtein vastaavassa tilanteessa (ystävät neuvoivat) ja nyt kun aikuiset lapset ovat kertoilleet tunnelmiaan noilta ajoilta, niin ovat pitäneet sitä hyvänä toimenpiteenä. Ja muista että vaikka miehesi kohteli lapsiaan väärin, niin ole sinä heille esimerkki hyvästä vanhemmuudesta. Ja se on tärkeää että kaikesta huolimatta lapset saavat rakastaa isäänsä ja että heillä on turvallinen olo huomisesta.
Ei ei ei missään tapauksessa saa erottaa lapsia toisistaan - lapset eivät ole eronneet, vaan vanhemmat ovat!!!!!
Viikon paras lausahdus tuo edellinen. Ja tämän kun vielä eroavat vanhemmat muistaisivat ja osaisivat käytännössä tätä kirjoitettua soveltaa, olisi lapsilla parempi olla erosta huolimatta.
Pahin asia minkä tiedän on se, että kaksi aikuista ihmistä käyttää lasta "kapulana" eroriidoissa. Suoranaisesti saatavat kiristää toisiaan lapsella esim. tapaamis asioissa.
Ei ero ole välttämättä katastrofi, koska syitä on yhtaä monta kuin erojakin. Omat lapseni ovat asian aikoinaan ymmärtäneet ja nyt aikuisena ollessaan, kun joskus olemme keskusteleet tapahtuneesta, he sanovat; "valinnan olleen oikea".
Isähän heillä on edelleen ja tapaamisoikeus aina haluttaissa.
Meillä lapset (12 ja 15v) vihasivat jonkin aikaa molempia vanhempiaan eron jälkeen.
Niin isäänsä joka lähti ja minua joka ajoin käyttäytymiselläni isän pois.
Eivät olisi halunneet olla kummankaan
"sekopään"kanssa.
Enkä ihmettele?
Nuorin (10v) oli kovasti itkuinen ja peloissaan.
Itse olin jonkin aikaa täysin surkea tapaus.
Tunteet viha-katkeruus-ikävä-suru veivät aikansa.
Taisi tulla exsiippa pariin kertaan haukuttua lastenkin kuullen ja itsesääliporut päästettyä.
Lapset meinasivat unohtua täysin siinä omassa kurjuudessa meiltä molemmilta vanhemmilta.
Exä poti samaan aikaan omaa erokriisiään
juomalla pitkät humalat.
Lopulta vanhin lapsista itse otti kunnon siiderikännit ja sanoi suorat sanat niin minusta kuin isäsästäänkin.
Se oli ensimmäinen kerta hänelle ja
toistaiseksi ainoa tähän menessä.
(ainakin tiedossani oleva?)
Loppujen lopuksi siihen kai sitten heräsin ja lähdin hakemaan apua itselleni ja samalla myös lapsilleni.
Exä teki saman.
Se vei puoli vuotta.
Nyt jo kulunut kaksi vuotta.
Tällä hetkellä tilanne se että asutaan exän kanssa
lähekkäin.
Tunnekuohut on läpikäyty ja näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä ollakkin surkeata mutta lapset kannattaa järjestää tuttujen ja turvallisten ihmisten pariin(isovanhemmat) siksi aikaa jos olo menee omalta kohdin niin pahaksi
ettei kykene olemaan "aikuinen".
Nyt meidän lapset iloisia kun saavat ihan vapaasti liikkua vanhempiensa välillä.
Kovasti puheliasta porukkaa ja uskaltavat
kertoa mielipiteensä hyvinkin avoimesti.
Joskus käydään koko porukalla lenkillä.
Anteeksi on annettu ja pyydetty.
Itselleen anteeksiantaminen oli vaikeampaa mutta välttämätöntä.
Tärkeintä että olet rehellinen isellesi ja hyväksyt myös omat tunteesi tässä tilanteessa koska niitä tulee ja läpi ne on käytävä.
Väkisin et voi huolehtia lapsistasi muuten kuin
korkeintaan ruokkia heidät.
Tuon ikäiset huomaavat jos et ole "täysin" mukana.
Eivätkä avaudu ennen.
On aika inhimillistä jos sorrut exäsi haukkumiseen ja se pitää pystyä antamaan itselleen anteeksi ja lapsille voit kertoa myöhemmin kun tunnekuohut helpottaa että sinulla oli niin paha mieli ja siksi tuli sanottua pahaa
isistäkin.
Pääasia ettet syyllistä itseäsi jos näin käy.
Äiti on myös erehtyväinen ihminen eikä aina oikeassa. Äiti pyytää myös anteeksi ja se
tuleekin sitten puhtaasta sydämmestä.
Vaikeita asioita ja pitkä tie.
Kertomasi oli selkeä ja johdonmukaisesti etenevä.
Siitä oli helppo saada käsitys mitä minullakin voi olla vielä edessäni.
Kävin tänään Perheneuvolassa ja minullekin povailtiin tuota mahdollisuutta, että vanhempi lapsista saattaa hiljaisempana reagoida myöhemmin esim. ottamalla kännit ja tulemalla sitten "laukomaan".
Ja tytär itkee, kuten sinullakin.
Kiitos kun vastasit.