Julkimoiden sekoilut

Takavuosina esiintyvien bändien oli suorastaan pakko läträtä viinan kanssa,ja moni oli esiintyessään pienessä sievässä, toisinaan enemmänkin.
Nyt on sitten aika kertoa synkisteleviä mietteitä nuoruuden hairahduksista. Pitää tunnustaa menneensä liian pitkälle, Pitää kertoa, miten koko perhe kärsi, pitää katua, pitää ymmärtää, että ero tuli
Samuli Edelman on nyt viimeisin tunnustaja, mutta ei varmasti viimeinen.
En voi kuin kiivastua näistä kirjoitteluista. Nouseeko taiteilijan arvostus siitä, että hän on pilannut paitsi oman elämänsä, myös usein lastensa elämän, käännytään uskoon, ja se auttaa aina. Lukija liikuttuu
Liikutummeko me nyt entistä enemmän, kun Samuli veisaa virsiä joulukonsertissa. Tai Loiri.
Pitääkö meidän ymmärtää? Arvostammeko heitä nyt, kun he ovat vaikeuksiensa voitettuaan taas lavoilla? Raittiina ja menneisyydestään selvinneinä .
Ymmärtääkö kukaan perhettä, haluaako perhe, että yhdestä lähiomaisesta tehdään tällaisia kokokansan antisankareita. "Meidän isi!"

Arkielämässä tuhansilla tavallisilla kansalaisilla on alkoholisoituneita perheenjäseniä, joita on kannustettu ja hoivattu, joiden sanaan on uskottu ja sitten jouduttu pettymään, joita nyt elämän illassa koko perheen voimin huolletaan ja hoivataan. Haluavatko he lukea näitä tarinoita julkkiksien elämästä?