Ratkaisevaa ei ole lahjan suuruus, vaan mieli, jolla se annetaan. Tämän Jeesus osoitti lesken esimerkillä.
Jeesus ja opetuslapset olivat Jerusalemin temppelissä. Ihmisiä kerääntyi heidän ympärilleen kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Fariseukset ja lainopettajatkin pyrkivät Jeesuksen lähelle. Markuksen evankeliumi kertoo, kuinka he yrittivät useasti päivän aikana esittää Jeesukselle kiperiä kysymyksiä, ja näin saada hänet puheistaan kiinni.
Jeesus näki heidän tavoitteensa ja osasi vastata niin, että he joutuivat kerta toisensa jälkeen vetäytymään vähin äänin pois. Jeesus sanoi heistä näin: ”Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.” (Mark. 12: 38–40.)
Muuan lainopettaja seurasi Jeesuksen keskustelua saddukeusten kanssa ja huomasi, miten hyvän vastauksen Jeesus antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark 12:29–31.)
Köyhä leski antoi enemmän
Jeesus ja opetuslapset olivat lähdössä pois temppelistä. Jeesus pysähtyi niin sanotulle naistenpihalle ennen ulommaista porttia ja seuraili siellä olevia ihmisiä. Lähellä oli yksi kolmestatoista uhriarkusta. Uhriarkuilla kerättyjä varoja käytettiin temppelin kunnossapitoon ja uhritoimituksiin. Sinäkin päivänä monet ihmiset lahjoittivat rahaa. Monet laittoivat arkkuun suuren summan.
Jeesus kiinnitti yllättäen opetuslasten huomion köyhään leskivaimoon ja hänen antamaansa lahjoitukseen. Lahjoitus oli pieni, kaksi lanttia. Rahasumma oli noin kuudeskymmenesviidesosa työmiehen päiväpalkasta, eli käytännössä rahat eivät olleet minkään arvoisia. Jeesus osoitti leskivaimon esimerkillä oikean lähimmäisenrakkauden ja luottamuksen Jumalaan.
Samalla tilanne oli johdonmukainen jatkumo päivän tapahtumiin. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” (Mark. 12: 43–44.)
Leski luotti Jumalan huolenpitoon
Jeesus osoitti lesken esimerkillä, että rahasumman suuruus ei ollut tärkeintä, vaan mieli, jolla se annetaan. Nainen tiesi, että hänen lahjoittamansa summa oli mitätön. Jerusalemin temppeli oli juutalaisten hengellisen elämän keskus ja tärkeä paikka. Leskivaimokin halusi lahjoittaa oman osansa temppelin hyväksi. Hän piti tätä tärkeämpänä kuin mitään muuta. Olihan hän valmis antamaan temppelin hyväksi kaikki varansa.
Naisen teko osoitti lujan luottamuksen Jumalan huolenpitoon. Hän oli saanut Jumalalta niin paljon, että halusi antaa kaiken, mitä omisti. Samalla hän luotti, että Jumala kyllä huolehtii hänen ajallisistakin tarpeistansa.
Ihminen voi luottaa Jumalan armoon
Samalla leskivaimo oli esimerkki ihmisen maksukyvyttömyydestä Jumalan edessä. Leskivaimon toiminta avaa uskon näköalan ihmisen ja Jumalan suhteeseen. Ei olekaan kysymys ihmisen ansiosta, vaan Jumalan armosta. Jumalan lapsi on saanut Jumalalta enemmän kuin on ansainnut: kaikki synnit anteeksi. Sen myötä on tullut ilo, rauha ja iankaikkisen elämän osallisuus. Kaikki tämä on saatu armosta, Kristuksen tähden.
Jeesus halusi vahvistaa opetuslasten uskoa. Hän rohkaisi heitä palvelemaan lähimmäisiä vähiltäkin tuntuvilla lahjoilla. Lopulta kysymys ei ole meidän rakkaudestamme. Jumalan rakkaus saa aikaan rakkauden lähimmäistä kohtaan.
Teri Hiltunen
Jeesus ja opetuslapset olivat Jerusalemin temppelissä. Ihmisiä kerääntyi heidän ympärilleen kuuntelemaan Jeesuksen opetusta. Fariseukset ja lainopettajatkin pyrkivät Jeesuksen lähelle. Markuksen evankeliumi kertoo, kuinka he yrittivät useasti päivän aikana esittää Jeesukselle kiperiä kysymyksiä, ja näin saada hänet puheistaan kiinni.
Jeesus näki heidän tavoitteensa ja osasi vastata niin, että he joutuivat kerta toisensa jälkeen vetäytymään vähin äänin pois. Jeesus sanoi heistä näin: ”Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.” (Mark. 12: 38–40.)
Muuan lainopettaja seurasi Jeesuksen keskustelua saddukeusten kanssa ja huomasi, miten hyvän vastauksen Jeesus antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark 12:29–31.)
Köyhä leski antoi enemmän
Jeesus ja opetuslapset olivat lähdössä pois temppelistä. Jeesus pysähtyi niin sanotulle naistenpihalle ennen ulommaista porttia ja seuraili siellä olevia ihmisiä. Lähellä oli yksi kolmestatoista uhriarkusta. Uhriarkuilla kerättyjä varoja käytettiin temppelin kunnossapitoon ja uhritoimituksiin. Sinäkin päivänä monet ihmiset lahjoittivat rahaa. Monet laittoivat arkkuun suuren summan.
Jeesus kiinnitti yllättäen opetuslasten huomion köyhään leskivaimoon ja hänen antamaansa lahjoitukseen. Lahjoitus oli pieni, kaksi lanttia. Rahasumma oli noin kuudeskymmenesviidesosa työmiehen päiväpalkasta, eli käytännössä rahat eivät olleet minkään arvoisia. Jeesus osoitti leskivaimon esimerkillä oikean lähimmäisenrakkauden ja luottamuksen Jumalaan.
Samalla tilanne oli johdonmukainen jatkumo päivän tapahtumiin. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.” (Mark. 12: 43–44.)
Leski luotti Jumalan huolenpitoon
Jeesus osoitti lesken esimerkillä, että rahasumman suuruus ei ollut tärkeintä, vaan mieli, jolla se annetaan. Nainen tiesi, että hänen lahjoittamansa summa oli mitätön. Jerusalemin temppeli oli juutalaisten hengellisen elämän keskus ja tärkeä paikka. Leskivaimokin halusi lahjoittaa oman osansa temppelin hyväksi. Hän piti tätä tärkeämpänä kuin mitään muuta. Olihan hän valmis antamaan temppelin hyväksi kaikki varansa.
Naisen teko osoitti lujan luottamuksen Jumalan huolenpitoon. Hän oli saanut Jumalalta niin paljon, että halusi antaa kaiken, mitä omisti. Samalla hän luotti, että Jumala kyllä huolehtii hänen ajallisistakin tarpeistansa.
Ihminen voi luottaa Jumalan armoon
Samalla leskivaimo oli esimerkki ihmisen maksukyvyttömyydestä Jumalan edessä. Leskivaimon toiminta avaa uskon näköalan ihmisen ja Jumalan suhteeseen. Ei olekaan kysymys ihmisen ansiosta, vaan Jumalan armosta. Jumalan lapsi on saanut Jumalalta enemmän kuin on ansainnut: kaikki synnit anteeksi. Sen myötä on tullut ilo, rauha ja iankaikkisen elämän osallisuus. Kaikki tämä on saatu armosta, Kristuksen tähden.
Jeesus halusi vahvistaa opetuslasten uskoa. Hän rohkaisi heitä palvelemaan lähimmäisiä vähiltäkin tuntuvilla lahjoilla. Lopulta kysymys ei ole meidän rakkaudestamme. Jumalan rakkaus saa aikaan rakkauden lähimmäistä kohtaan.
Teri Hiltunen
Vastaukset 6
Vanhimmat
”Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.” (Mark. 12: 38–40.)"
No ei ole maailma sitten tuon ajan muuttunut muuta kuin käsitteissä nyt puhutaan lainoppineiden sijaan saarnamiehistä ja seurakuntien vanhemmistosta jotka istuvat edelleen etummaisissa istuimissa ja kunniapaikoilla latelemassa latteuksiaan .
Unohtamatta leskien omaisuuksia joita houkutellaan testamenttaamaan jos jonkinlaisiin lahkoihin.
Ai että "lähimmäisenrakkauteen"?
On huomattu, että katoliset papit oikein "rakastavat" pikkulapsia. Ja nuo Talebaanit tuolla naisia?
Usko on ollut jatkuvaa naisen alistamista ja miehen korottamista, mutta ei siinä mitään "lähimmäisen rakkautta" ole näkynyt pätkääkään. Pelkkää riitaa ja sotaa!
Pahimmillaan kristinusko on ollut vieraitten kansojen alistamista, ja paikallisesti ihmisten kiduttamista. Kirkko oli myös pahin tuomioiden antaja kun se pääsi maalliseen rikosoikeuteen päättämään. Kidutti ja lypsi tunnustuksia, kuolemaantuomitsi ihmisiä jos he olivat tekemässä rakkauden tekoja.
On naurettavaa edes puhua mistään uskon lähimmäisistä kun ei niitä missään ole.
Usko on pelkkää ahdistushistoriaa!
Oikein kaiholla mustelemma aikoja kun SRK-valtakunnan johtomiesten lähimmäisen rakkaus kukoisti hoikokokouksissa, kun ajoivat Kristus uskoisista itse keksimiään henkiä.
Monet ulostettiin silloin srk-valtakunnan iloista.
Paskaloita nuo SRK herrat
Usko ohjaa silmänpalvontaan. Uskomattoman terveeseen moraaliin kuuluu lähimäisenrakkaus luonnollisena osana.