Olen seuraillut erään ystäväni innoittamana HR29:n tarjontaa (kaverilla on sellainen, ja ihan hieno pelihän se on). Täytyy ihmetellä oikein julkisesti, että kauhea on käytetyn veneen hinta: vuosimalli 1985 alkuperäisellä koneella ja noin 10 vuotta vanhoilla purjeilla, ilman elektronisia kommervenkkejä, yli 60000 euroa!
Ne muutamat kerrat, kun olen kaverin hooärrän gastina ollut, olen aina ihmetellyt purjehdusominaisuuksia. Kryssi on meikäläisillä saaristotuulilla tuskastuttavan tahmeaa, ja jokaisen vendan jälkeen pitää odotella pitkään, että saa vauhtia. Alle 5 m/s:n tuulella on melkein turha pitää rättejä ylhäällä - tosin kovallakaan tuulella ei tule äitiä ikävä... Avotuulilla huomaa, että vene on todella alkulöysä, eikä (ainakaan meidän taidoilla) lähde surffiin, vaikka olisi kaikki purjeet katossa.
No, ehkä sisustuksesta saa sitten maksaa. Ja työn laadusta. Mutta olisihan sitä kiva päästä eteenpäinkin!
Ne muutamat kerrat, kun olen kaverin hooärrän gastina ollut, olen aina ihmetellyt purjehdusominaisuuksia. Kryssi on meikäläisillä saaristotuulilla tuskastuttavan tahmeaa, ja jokaisen vendan jälkeen pitää odotella pitkään, että saa vauhtia. Alle 5 m/s:n tuulella on melkein turha pitää rättejä ylhäällä - tosin kovallakaan tuulella ei tule äitiä ikävä... Avotuulilla huomaa, että vene on todella alkulöysä, eikä (ainakaan meidän taidoilla) lähde surffiin, vaikka olisi kaikki purjeet katossa.
No, ehkä sisustuksesta saa sitten maksaa. Ja työn laadusta. Mutta olisihan sitä kiva päästä eteenpäinkin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos vähistä ottaa, niin paljoltahan se tuntuu.
purjeveneisiin, niin huomaisit, että tällä alalla ei veneen hinta ja nopeus ole suoraan verrannollisia. HR on laatuvene, joka on suunniteltu ja tehty kovempiinkin keleihin kuin kesäiselle Saaristomerelle.
Osa purjehtijoista arvostaa nopeuden sijaan mm. luotettavuutta, käytännöllisyyttä, jälleenmyyntiarvoa, laadukkaita rakenteita ym. Uskomatonta mutta totta: osa purjehtijoista ei arvosta lainkaan nopeutta.
Niinpä, rahatilannettaan harva voi itse sovitella. Totta myös se, että en ole koskaan ajatellut veneitä pitämällä lähtökohtana niiden hintaa. Itselläni harrastus alkoi 70-luvun alkupuolella pienveneillä, ja ensimmäinen oma purjevene oli kansanvene. Parinkymmenen purjevenevuoden aikana onkin nimenomaan herännyt ajatus erilaisten veneiden soveltuvuudesta erilaisiin olosuhteisiin (siis kun puhutaan alle kymmenmetrisistä). Saaristomeren olosuhteissa olen oppinut arvostamaan jonkinmoista herkkyyttä, vaikka samaan aikaan toteankin, että puuskainen tuuli vaatii veneeltä vakautta. Folkkaria pidin ihan hyvänä retkiveneenä, samoin ensimmäistä h-paattiani, jonka kanssa opin ottamaan myös vauhtia.
Enhän minä sitä tarkoita, etteikö veneessä tulisi olla muitakin ominaisuuksia, kuin kyky päästä eteenpäin - ja ymmärrän hyvin, että esim. asumismukavuus on monelle perhepurjehtijalle ykkösasia. Myös veneen laatu (kestävyys, toimivuus, korkeatasoiset materiaalit, huoltotöiden helppous jne.) on tärkeää.
Jos Orustissa tehdään Pohjanmeren koviin oloihin soveltuvia veneitä, niin ne ovat taatusti omiaan siellä. Kerran kokeilemani Frersin piirtämä uudempi HR31 olikin tosi hyvä vene, mutta vanhemman pikkusiskonsa kanssa en kyllä samalle eskaaderille lähtisi. Hyvähän se on, että vantit ovat 29:ssäkin lähes tuplasti paksummat, kuin omassa Albinissani... kestää ne Saaristomerelle tyypilliset syklonit hyvin.
Sanotaan nyt vielä kerran: jokainen pitää omasta veneestään, enkä tosiaan halua kritisoida, saatikka pitää HR:ää jotenkin huonona. Ihmettelin vain ääneen...
Olen nimittäin huomannut ihan saman asian hr29-veneestä. Hieno ja kaunis mutta kökkö kuin mikä. Ja kyllä perhepurjehtijankin joskus pitää vähän vauhtia saada. Kevyellä säällä on tosi kiva lillua tuskastuneiden mukuloiden tai anopin kanssa rätit roikkuen, jos kaikki muut menevät ohi - mutta onneksi 29:sä on yleensä vahva peltigenua.
Taisi olla muuten jossain ruotsalaisessa kirjassa sellainen lausunto hr29:stä, että ainoa tuon kokoluokan vene jonka kanssa voisi ylittää atlantin.