vaikeinta on

tasapainotella sen kanssa, että miten paljon tuntee ja miten paljon on lupa tuntea tietämättä sinusta melkein mitään.
11<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

On lupa tuntea miten paljon vaan. Mutta voi tulla pettymys jos kuvittelee ihmeitä. Silti uskon että jos silloin jaksaa mennä sen pettymyskohdan läpi, tunne kestää kaiken.

Äänestä

En mäkää tiiä yhdestä juuri mitään mutta tunnen silti häntä kohtaan paljon.

Äänestä
  • sama mulla.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    sama mulla.

    Se on karismaa, beibet, karismaa. :)

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Se on karismaa, beibet, karismaa. :)

    Ja sitähän riittää joillakin 😄

    Äänestä

No useimmat ihmiset on aika taviksia ja keskivertoja, se tunne voi jäädä aika selittämättömäksi sen tuntemaan oppimisen jälkeenki, että mikä viehättää. Ja hyvä niin, mysteerille on paikkansa. Ja eihän jonku enkelin rakastaminen edes olis temppu eikä mikään.

Äänestä

Sama täälläkin.

Äänestä

Kannattaa ottaa selvää.

Äänestä

Tarviiko tuntemiseen lupaa? Hups, en ole muistanut lupaa kysellä. :'D

Äänestä

En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi tunteet olisi väärin. Miksi? Vaikka jommankumman elämäntilanne ei olisi otollinen, ei silti tunteet ole pahoja.

Teot voi valita, tunteita ei. Sillä on merkitystä miten tunteen kanssa toimii; jos saa ei-kiitos vastauksen on sitä kunnioitettava, stalkkaus tai luvatta kiinni käyminen ei ole sallittua, jos ollaan varattuja teoilla on moraaliset seuraukset jne.

Olen joskus yrittänyt työntää tunnetta maton alle (olin itse varattu, huonossa suhteessa, jonka olin jo päättänyt lopettaa). Yritys tuotti ahdistusta, moraalista tuskaa ja tunteen vuoristorataa. Ne ikävät tunteet eivät olleet hänen syytä, vaan oman itseni ”syytä”. Tunne hetken suppresoitui, onnistuin vältellä häntä ja sitten tunne valahti totaalisen kovaa suoraa kasvoille. Pohdin paljon asiaa ja totesin, etten pysty hallitsemaan tunnetta. Olin rakastunut. En ollut valinnut tai hakenut itse rakastumista, se vaan kävi arjessa kanssa käymisen ohessa. Oma suhteeni oli ollut vuosia vajaa, eikä ex-puolisoa kiinnostanut vuosiin osallistua suhteen korjaamiseen tai henkiseen, fyysiseen tai seksuaaliseen läheisyyteen. Se vaje ja toivottomuus suhteessa, teki minut alttiiksi rakastumiselle. Ja muu oli vain elämää. Emme alkaneet suhteeseen ja erosin myöhemmin. Valitsin moraalisesti oikein, mutta itseäni kohtaan varmana väärin. Rakastan edeleen häntä.

Äänestä
  • Hieno analyysi. Kaikkea kivaa elämääsi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

tasapainotella sen kanssa, että miten paljon tuntee ja miten paljon on lupa tuntea tietämättä sinusta melkein mitään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu