Syksy oli ottanut siveltimen käteensä ja alkanut pukea pensaita, heiniä ja kasveja syksyisiin väreihin. Puut seisoivat paikoillaan odottavina, eivät ne olleet levottomia. Ne tiesivät iän mukanaan tuomalla varmuudella, että ne saisivat omat lehtipukunsa yhtä värikkäiksi kuin aina aikaisemminkin. Senkin ne tiesivät että joutuisivat värikkäistä vaatteistaan luopumaan ja saisivat talvipuvun ylleen. Ehkä niitä hiukan palelisi jos lunta ei tulisi riittävästi, mutta siellä sisällä heillä oli tieto siitä että kevät tulisi ja valo ja lämpö ja silloin niiden ylle puettaisiin uuden elämän väri. Uuden kasvun väri alkaisi kukoistaa lehti lehdeltä ja kevät olisi riemua täynnä. Pimeydessä ei aina pysty kurkottamaan kohti valoa, kun suru ja tuska ovat vieneet värit pois tai piilottanut ne jonnekin.
Syksyisiä ajatuksia
Anonyymi
053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.