Koteihin rakennetaan varalämmönlähteiksi, jopa pelkiksi lämmittäjäksikin erilaisia tulisijoja. Ja hyvä näin. Mutta monessa tapauksessa, lukuun ottamatta pehmytkivi tulisijoja tai muurarin paikalla muuraamaa tiiliuunia, jossa ei ole erillistä sisäkuorta, unohtuu rakennusfysiikan lämpöopin kultaiset opit, miten lämpö siirtyy väliaineesta toiseen. eli johtumalla, säteilemällä ja ohivirtauksella. No mitä tapahtuu kun tulisijaan muurataan sisuskalut eli sydän ja sitten tämä kivikasa verhotaan palovillalla. Päälle sitten joku verhous, tiili, rappaus jne. Lämpö ei pääse sisältä mihinkään vaan menee piipun kautta kylän harakoille. Vaikka pelti olisi kiinnikin , se ei ole visu ja sitä paitsi siinä tulisi olla pieni lovikin, jottei häkä vaaraa tule. Väitetään, että lämpö luovuttuu kauemmin sisätiloihin kun se on eristetty . Jos tulisijan pinta ei ole lämmin tai jopa kuuma, sisäilmaan johtuva, säteilevä tai ohivirtaus lämpö on hyvin vähäinen. Kaikki varmaan tietänevät pari ensimmäistä suuretta mitä tarkoittaa mutta ohivirtaus on sitä, että huoneessa lattialta tuleva hiukan viileämpi ilma virtaa uunin pinnan lämpimyyden takia sen viertä ylöspäin ja levittää sitä eteenpäin. Tämän voi helposti itsekin huomata kun katsoo tulisijan sivua pitkin esim. ikkunaa kohti, siinä ihan tulisijan pinnassa näkyy ilman väreilyä kun ilma nousee pintaa pitkin ja lämpiää.
Tuota kuoritulisijaa voi kääntäen verrata suoraan pakastin arkkuun. Sen sisälle tuotetaan kylmää ja kylmän siirtyminen lämpimämpään arkun ulkopuolelle estetään hyvällä eristeellä arkun seinissä, lattiassa ja kannessa. Elikkä jos haluaa tosissaan varalämmön lähteen, joka antaa lämpöä ja säästää lämmityskustannuksissa ei kannata uskoa markkinamiehiä. Yksi näistä hyvistä "malliesimerkeistä" kuoritulisijoissa on Leca sorasta valmistetut elementtirakenteiset tulisijat. Eihän sellainen höpömateriaali mitään lämpöä varaaja se vähäinenkin lämpö suljetaan palovillan alle. Tästäpä lämmintä jutun juurta, en ole pehmytkivikauppias mutta muuten asiaa vuosikausia filosofoinut.
Tuota kuoritulisijaa voi kääntäen verrata suoraan pakastin arkkuun. Sen sisälle tuotetaan kylmää ja kylmän siirtyminen lämpimämpään arkun ulkopuolelle estetään hyvällä eristeellä arkun seinissä, lattiassa ja kannessa. Elikkä jos haluaa tosissaan varalämmön lähteen, joka antaa lämpöä ja säästää lämmityskustannuksissa ei kannata uskoa markkinamiehiä. Yksi näistä hyvistä "malliesimerkeistä" kuoritulisijoissa on Leca sorasta valmistetut elementtirakenteiset tulisijat. Eihän sellainen höpömateriaali mitään lämpöä varaaja se vähäinenkin lämpö suljetaan palovillan alle. Tästäpä lämmintä jutun juurta, en ole pehmytkivikauppias mutta muuten asiaa vuosikausia filosofoinut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jep
Ihan asiaa. Kamina tms. on peltipurkki ja kunnon uuni kuten leivinuuni ja pönttöuuni varastoivat lämmön hyvin.
Muurarina yli 45vuotta tiiliä toisen selkään nakanneena ja uuneja ja takkojakin mitä lie joku 200 kpl tullut pykättyä täytyy sanoa, että aloittaja on täysin oikeassa. Toki kumpaakin tyyppiä on tullut tehtyä mutta kuorijutut on enempi asunnon huonekaluihin verrattavia ja oikeat uunit ja takat ilman sivueristeitä oikeita lämmönlähteitä. Se mistä kukin tykkää ompi jo toinen juttu.
Ei liene aloittajalla kokemusta kuoritakasta.
Minun tuliterä kuoritakka ainakin lämpeää hienosti pinnalta ja pysyykin lämpimänä useammab päivän! On myös moellyttävän näköinen. Välillä saa todella varovastikin lämmittää ettei tule sisälle liian kuuma!
Toki mielipiteitä on kuin persereikiä eli jokaisella oma mutta minulla on pelkästään hyvää sanottavaa kuoritakasta. Kaiketi myös riippuu kuka sen on muurannut.
Entä kuoripieru tai kuoripottu?
Se eristevilla siellä välissä on todella ohutta ja sillä on pyritty nimenomaan pidentämään lämmön luovutus aikaa. On ihan faktaa olemassa siitä että nyky takat jotka ovat eristetty on paljon pitempään lämpöä luovuttavia keksintöjä.