On nimittäin paljon kivempaa kaivata, kuin että särkisi sen illuusion toisesta. Kaipaaminen on se turvallinen maaperä, missä ei satuta itseään, eikä kyllä sitä kaivattuakaan.
Mitäs sitten JOS se kaivattusi ottaisikin yhteyttä, kuinka monella menisi täysin maku? Tosirakkaus erikseen, sitä ei horjuta oikein mikään, vaikka päätä lyötäisiinkin yhteen kerran jos toisen. Mistä tullaankin kysymykseen, oletko tosirakastunut?
Mitäs sitten JOS se kaivattusi ottaisikin yhteyttä, kuinka monella menisi täysin maku? Tosirakkaus erikseen, sitä ei horjuta oikein mikään, vaikka päätä lyötäisiinkin yhteen kerran jos toisen. Mistä tullaankin kysymykseen, oletko tosirakastunut?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Äärettömän ihastunut kuvaa olotilaani.
Astonishing one.
Minulla pitkään jatkuneet (kielletyt) tunteet, vaihtelee polttavasta kaipauksesta seksuaaliseen haluun.
Välillä turhauttaa ...
Tutulta kuulostaap.
Minulla on sama myös.
M41
Tässä reaaliajassa
realistisessa maailmassa
olen nähnyt
kohdannut toisen
Ilman illuusioita
Päässäni hattaraisessa
haaveilevassa
saattanut pilvissä
utopioissa leijailla
Hän on se johon rakastuin
en kuvitelmaan, illuusioon
vaan ihmiseen
todelliseen
kaikkineen
hyveineen ja paheineen
Heli
Miks sitten olet täällä, mene sen rakkaasi luo. Tyhjää kirjoittelet tänne tunteitasi, kun voit sen sanoa sille rakkaallesi sen irl. Voit olla hänen kanssa ja haaveilla hänen kanssa.
Voit kirjoituksillasi hämmentää monia ihmisiä kun provoat täällä.
Miten joku jaksaa nähdä näistä trollaajien luomista satuhahmosta näin paljon vaivaa? Et selvästi ymmärrä, että mitä trollauksella tarkoitetaan.
Jos näin on että kirjoitukseni hämmentää joitakin, oon todella pahoillani, se ei todellakaan oo ollut tarkoitukseni.
Kirjoitan hänelle täällä koska ei oo ollut muutakaan keinoa.
Turha kysyä miksi, siihen en täällä vastaa.
Heli
Hyvin sä mies vedätät näitä.
Osuiko?
No ei kyllä, olisiko pitänyt?😅
Jaa, kyllä minä otin yhteyttä ja se oli/on sen arvoista!
En ole.
No kyllä minä olen päättänyt että eläkepäiväni VIIMEISTÄÄN hänen kanssaan vietän, näen sen jo sieluni silmin. Mutta nautitaan nyt tästäkin ajasta mikä vietetään erossa ja näkemättä, ei tämäkään hullumpaa ole. Vaikka ikävöin sinua aivan saa ta nasti mies. <3
Mä en ymmärrä oikein tuollaista ajattelutapaa. Kun ei kaikki edes elä eläkeikään asti. Tää maailma on hullu. Tätä pitää kokea, siinä on ajoittain ihan hyviäkin kohtia. Ei mitään ylihelppoa ainakaan.
Et tainnut sisäistää pätkääkään mitä kirjoitin, noh, ei sinun tarvitsekaan.
Se on turvallista kaivata kaukaa.
On, mutta turhauttavaa. Kun ajattelee kuinka hyvä toisen lähellä olisi olla. ❤️
Ei se loppujen lopuksi olisi sen ihmeellisempää. Toinen voi olla hankala tai ei pidä lähellä olosta.
😂 Älä nyt selitä siellä taas.
Totuushan se on. Ei se ole sen kummallisempaa. Jos toista ei tunne niin sieltä voi paljastua vaikka mitä.
Joo, sellaista se elämä vähän on, uskaltautumista sinne nurkankin taakse vaikka ei tiedä mitä vastaan tulee.
Toisesta ei voi tietää.
Eipä kelvannut yhteydenotto 😒
Riippuu yhteydenotot luonteesta, kelpaako vai ei...
Tosirakkautta kenties... Tai pakkomielle.
Mitä eroa on tosirakkaudella ja pakkomielteellä? Pystytkö itse erittelemään ja järkeistämään omia tunteitasi? Minä en ole sellaiseen kyennyt, yrittänyt kyllä olen.
Pystyn erittelemään ja analysoimaan hyvinkin tarkasti mutta nyt en jaksa kuin tämän verran... Pakkomielteiset yleensä haluavat ihan silkkaa pahaakin sille kohteelleen, rakastuminen on jotain aivan muuta, ja rakastaminen taas vielä syvempää synkronoitua yhteenkuuluvuutta ja hyväntahtoisuutta.
Minä toivon hänelle aina hyvää. Mietin onko se molempiin suuntiin niin? Hieman alkanut epäilyttämään. Miten niin olen rikki.