Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut minulle, että parannun en olisi uskonut hetkeäkään. Puoli vuotta sitten olin lähellä kuolemaa. Mistään ei ollut apua ja söin vain 50kcal päivässä. Kesän alku meni hieman paremmin. Heinäkuussa alkoi taas huono vaihe. En oikeastaan syönyt mitään. Tiesin kuolevani pian. Palasin siis listaan, jonka olin kirjoittanut itsetuhoisen olon varalta. Listan asioist joita haluan tehdä ennen kuolemaa. Silmäilin listaa läpi ja osuin kohtaan, jossa puhuin koulunkäynnistä. Siitä, että haluan olla hyvä. Siitä alkoi parantumisen hammasrattaat rullaamaan. Kun yhdeksäs luokka oli alkanut, olin korvannut syömättömyyden vihdoin jollakin. Anoreksia oli ollut täytettä tyhjille koloille. Täytin kolot uudelleen tieteellä. Minulla ei ole mitään annettavaa läheisille, mutta tieteelle on. Olen jopa syönyt eväitä koulussa! En voisi olla ylpeämpi itsestäni. Peilistä katsoo kauniinpi tyttö nyt, kuin keväällä. Nykyään näen itseni laihana ja sellaisena kuin olen. Enää silmäni eivät kerää lisäkiloja peilin kautta.
Kerron miten parannuin
Anonyymi
082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.