Ystävistä tai tutuista erotessa heidät hyvästellään. Siihen on monia tapoja: Joskus heilautetaan kättä ja sanotaan ”hei”. Uskovaisilla on tapana jättää toisensa ”Jumalan rauhaan”.
Kun erotaan pitkäksi aikaa, puhutaan jäähyväisten jättämisestä. Moni kuolemaa lähestyvä haluaa hyvästellä läheisensä. Eräs nuorehko isä oli sairastanut kauan ja tunsi lähdön lähestyvän. Hän halusi hyvästellä erikseen jokaisen lapsensa ja vaimonsa.
Väinö Havaksen kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi tasan 80 vuotta. Kun hän lähti viimeisen kerran rintamalle, hän kirjoitti pöytälaatikkoon runon ”Testamentti pojalleni”. Se on kaunis hyvästijättö kaatumisensa aavistaneelta ison perheen isältä.
Paavali oli kolmannella lähetysmatkallaan kutsunut Miletokseen luokseen Efeson seurakunnan vanhimmat. Hän hyvästeli heidät pitämällä heille puheen (Ap. t. 20:18–35.). Siinä hän kertasi omaa toimintaansa Jumalan valtakunnan työssä. ”Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa. En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne.”
Paavalin puheelle antoi erityistä painoarvoa se, että hän myös aavisti joutuvansa Jerusalemissa kahleisiin ja ahdinkoon tai jopa kuolevansa siellä. Hänellä oli inhimillinen huoli siitä, miten Herran työ jatkuu hänen jälkeensä. Hän kehotti seurakunnan vanhimpia pitämään huolta itsestään ja myös Jumalan seurakunnasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki oli vanhimmat asettanut.
Paavali varoitti myös susista, jotka eivät laumaa säästä, miehistä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Tätä vakavaa taustaa vasten Paavalin hyvästely saa suuren merkityksen: on kysymys Jumalan valtakunnan työn jatkumisesta ja menestymisestä sitten, kun edellisten työmiesten vuoro päättyy ja uusien vuoro alkaa.
Paavalin työ ei vielä tähän päättynyt. Hänen jättämänsä hyvästit ovat kuitenkin arvokasta luettavaa myös tämän ajan uskovaisille. Jumala ei jätä omiaan oman onnen varaan. Paavali sanoi: ”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.”
Kun hyvästellään sanoilla ”Jumalan rauhaan”, uskotaan, että silloin saa jäädä Jumalan varaan ja Jumalan haltuun. Se tulee vielä selvemmäksi siinä, että saa jäädä ”hänen armonsa sanan” haltuun. Saa jäädä evankeliumin haltuun. Sillä sanalla on voima rakentaa Herran seurakuntaa ja lopulta antaa perintö, iankaikkinen elämä toisten uskovaisten joukossa.
Näkymät jäävät turvallisiksi. Pyhän Hengen hedelmänä kasvaa myös vastuu huolehtia vähäosaisista. Heistä huolehtimista ja kaikista muistakin huolehtimista kantaa Jeesuksen neuvo: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.”
Juhani Alaranta
Kun erotaan pitkäksi aikaa, puhutaan jäähyväisten jättämisestä. Moni kuolemaa lähestyvä haluaa hyvästellä läheisensä. Eräs nuorehko isä oli sairastanut kauan ja tunsi lähdön lähestyvän. Hän halusi hyvästellä erikseen jokaisen lapsensa ja vaimonsa.
Väinö Havaksen kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi tasan 80 vuotta. Kun hän lähti viimeisen kerran rintamalle, hän kirjoitti pöytälaatikkoon runon ”Testamentti pojalleni”. Se on kaunis hyvästijättö kaatumisensa aavistaneelta ison perheen isältä.
Paavali oli kolmannella lähetysmatkallaan kutsunut Miletokseen luokseen Efeson seurakunnan vanhimmat. Hän hyvästeli heidät pitämällä heille puheen (Ap. t. 20:18–35.). Siinä hän kertasi omaa toimintaansa Jumalan valtakunnan työssä. ”Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa. En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne.”
Paavalin puheelle antoi erityistä painoarvoa se, että hän myös aavisti joutuvansa Jerusalemissa kahleisiin ja ahdinkoon tai jopa kuolevansa siellä. Hänellä oli inhimillinen huoli siitä, miten Herran työ jatkuu hänen jälkeensä. Hän kehotti seurakunnan vanhimpia pitämään huolta itsestään ja myös Jumalan seurakunnasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki oli vanhimmat asettanut.
Paavali varoitti myös susista, jotka eivät laumaa säästä, miehistä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Tätä vakavaa taustaa vasten Paavalin hyvästely saa suuren merkityksen: on kysymys Jumalan valtakunnan työn jatkumisesta ja menestymisestä sitten, kun edellisten työmiesten vuoro päättyy ja uusien vuoro alkaa.
Paavalin työ ei vielä tähän päättynyt. Hänen jättämänsä hyvästit ovat kuitenkin arvokasta luettavaa myös tämän ajan uskovaisille. Jumala ei jätä omiaan oman onnen varaan. Paavali sanoi: ”Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.”
Kun hyvästellään sanoilla ”Jumalan rauhaan”, uskotaan, että silloin saa jäädä Jumalan varaan ja Jumalan haltuun. Se tulee vielä selvemmäksi siinä, että saa jäädä ”hänen armonsa sanan” haltuun. Saa jäädä evankeliumin haltuun. Sillä sanalla on voima rakentaa Herran seurakuntaa ja lopulta antaa perintö, iankaikkinen elämä toisten uskovaisten joukossa.
Näkymät jäävät turvallisiksi. Pyhän Hengen hedelmänä kasvaa myös vastuu huolehtia vähäosaisista. Heistä huolehtimista ja kaikista muistakin huolehtimista kantaa Jeesuksen neuvo: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa.”
Juhani Alaranta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunis jäähyväisten jättö SRK;lle.
Poika jätti jäähyväiset, mutta isä Alaranta ei, jospa poikakin vielä palaa, ovet ovat vielä auki .. ... aina palaajalle ja varmaan lapsuudenkin kotiin voi mennä, siellä isä ja äiti muistavat iltarukouksessa lähtijää, niin tehdään täälläkin. Omaa lasta ei hylätä, vaan eletään aina toivossa !
Kaikki on avauksessa kuvattu hyvin, ellei Kristuksen ruumista, seurakuntaa, ole ajatuksena rajata ainoastaan jollekin yhdistykselle.
Armon sana kuuluu näet kaikille Jeesukseen Kristukseen kastetuille ja HÄNESSÄ uskon kautta eläville Jumalan lapsille. Autuutemme on siis Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, - ei missään ajallisessa yhteisössä. Me ihmiset olemme heikkoja, hairahdumme kuka missäkin ja kuinka paljon kukin eksyy tieltä, joka on Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja. Ainut toivo meillä on siinä, että Kristus armosta lahjoittaa meille vanhurskautensa.